Lue keskustelun säännöt.
Yläkerran 6-vuotias ylienerginen napero juoksee sisällä, miten huomattaa asiasta ?
asumme heidän alakerrassa ja tuntuu kuin tulisi justiinsa katosta läpi kun juosta tömistelee, siis juoksee puolen tunnin seteissä TÖM TÖM TÖM tasajalkaa hyppien, hiljenee vähäksi aikaa ja taas jatkaa joka päivä kello 7-20 ja sitten silloin tällöin vielä parikertaa kello 22 (hiljaisuuden jälkeen) tai sitten hakkaa voimalla lattiaa palikoiden avulla. Ymmärrän kyllä että pienet lapset leikkivät ja juoksentelevat sisällä mutta miksi ei kotiäiti voi viedä häntä ulos, vieressä kolme eri puistoa missä tilaa juoksa vaikka kuinka. Mitä mieltä olette, saako lapset juosta sisällä kerrostalossa?
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Sinunlaisesi ihmiset ovat ap todella rasittavia. Mitä se sinulle kuuluu, miksei mene ulos vaikka on kotiäiti?
Itse olen kotiäitinä, joten voin antaa sinulle pari syytä. En mene lapseni kanssa puistoihin, koska se on äärimmäisen vaikeaa, raskasta ja kuluttavaa, eikä edes auta vaan päinvastoin pahentaa loppupäivää. Lapsellani on useita neurologisia ongelmia, eikä hän ymmärrä, ettei voi juosta esim. autotielle, repii itseään koko ajan irti ja karkailee. Minun on kuljettava ulkona hänen perässään oikeasti max.puolen metrin päässä, että ehdin ottaa hänet kiinni jos päättääkin lähteä karkuun.
Tuo on pidemmän päälle todella kuluttavaa. Loppupäivän ajan sitten käy aivan ylikierroksilla ja käytös on aivan järkyttävää, saa raivarit aivan kaikesta, repii ja roikkuu ja huutaa. Ja kyllä on muuten harjoiteltu, mutta nepsyn kanssa se ei ole niin helppoa. Onneksi asutaan omakotitalossa, jossa on iso oma piha kaukana autotiestä. Tässä uskaltaa antaa juoksennella suht vapaasti ja itsekin voin jopa istua pihakeinussa, kun näköyhteys säilyy ja piha on turvallinen.
Ei kai sitä puistoihin tarvikaan mennä jos on oma piha? Kerrostaloissa ihmisillä ei ole omaa pihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinunlaisesi ihmiset ovat ap todella rasittavia. Mitä se sinulle kuuluu, miksei mene ulos vaikka on kotiäiti?
Itse olen kotiäitinä, joten voin antaa sinulle pari syytä. En mene lapseni kanssa puistoihin, koska se on äärimmäisen vaikeaa, raskasta ja kuluttavaa, eikä edes auta vaan päinvastoin pahentaa loppupäivää. Lapsellani on useita neurologisia ongelmia, eikä hän ymmärrä, ettei voi juosta esim. autotielle, repii itseään koko ajan irti ja karkailee. Minun on kuljettava ulkona hänen perässään oikeasti max.puolen metrin päässä, että ehdin ottaa hänet kiinni jos päättääkin lähteä karkuun.
Tuo on pidemmän päälle todella kuluttavaa. Loppupäivän ajan sitten käy aivan ylikierroksilla ja käytös on aivan järkyttävää, saa raivarit aivan kaikesta, repii ja roikkuu ja huutaa. Ja kyllä on muuten harjoiteltu, mutta nepsyn kanssa se ei ole niin helppoa. Onneksi asutaan omakotitalossa, jossa on iso oma piha kaukana autotiestä. Tässä uskaltaa antaa juoksennella suht vapaasti ja itsekin voin jopa istua pihakeinussa, kun näköyhteys säilyy ja piha on turvallinen.
Ei kai sitä puistoihin tarvikaan mennä jos on oma piha? Kerrostaloissa ihmisillä ei ole omaa pihaa.
Kunhan mainitsin omasta pihasta, mutta pointti oli, että se ei kuulu muille, miksei joku tee jotakin asiaa. Syitä voi olla monia, kuten juuri esim. neurologiset ongelmat.
Kerro silloin kun olet rauhoittunut, että melu kuuluu. Pyydä äitiä tulemaan kuuntelemaan asuntoosi. Jos on puurakenteinen, äänet kuuluu. Lapsella voi olla kengät jalassa, jarrusukat ei pidä ääntä.
Ostin puukerrostalosta alakerran asunnon, tasan yhden yön olin. Yläkerran kaikki askeleet kuului!
Sain myytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tulee aina se pakollinen "muuta maalle" -tyyppi. Aika harvalla pienituloisella on mahdollisuus tai haluakaan muuttaa omakotitaloon tai maalle, joten tuossa kommentissa ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Itsekin kärsin yläkerran eläkeläisen tömps tömps -askelista, jotka kuuluvat tässä talossa jostain syystä tosi hyvin. Sitten koen taas syyllisyyttä ajatuksistani, sillä kyseinen henkilö on varmaan aika yksinäinen näin korona-aikaan. Ääntä piisaa maailmassa, vaikka mieluiten olisin miljonääri jolla olisi varaa rakennuttaa lähes äänetön tila jossa nukkua.
Loppupeleissä kaikki on itsestä kiinni, mitä haluaa tehdä. Vähänkin syrjemmältä saa asumiskelpoisia taloja noin 15-20 tonnin hintaan. Asuntojen hinnat ovat siellä romahtaneet. Väitän, että tuon 15 tuhatta saa pankista lainaa, jos muuten on asiat kunnossa.
Mutta: Paljon mieluummin valitetaan ja haukutaan lapsia kakaroiksi. Näillä valittajilla ei tule mieleen, että ne lapset ovat tulevaisuudessa meidän kaikkien elättäjiä. Tömistelevä lapsi voi olla se lääkäri, joka pelastaa valittajan hengen. Ne lapset maksavat valittajien eläkkeet. Suomi on lapsivihamielinen maa, sen kyllä huomaa tältäkin palstalta.
Saa muuttaa kyllä todella kauaksi jonnekin Savon perille että saa 15 000 - 20 000 talon, joka on asuttavassa kunnossa. Eihän tuolla hintaa saa edes pystyssä pysyvää yhden huoneen kuivan maan mökkiä. Ja toisekseen, siihen taloon ei myöskään saa pankilta lainaa, jos pankki katsoo, ettei talolla ole vakuusarvoa. Toki alle 20 000 menisi ehkä just ja just kulutusluotolla, mutta niissä on aivan hävyttömät korot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinunlaisesi ihmiset ovat ap todella rasittavia. Mitä se sinulle kuuluu, miksei mene ulos vaikka on kotiäiti?
Itse olen kotiäitinä, joten voin antaa sinulle pari syytä. En mene lapseni kanssa puistoihin, koska se on äärimmäisen vaikeaa, raskasta ja kuluttavaa, eikä edes auta vaan päinvastoin pahentaa loppupäivää. Lapsellani on useita neurologisia ongelmia, eikä hän ymmärrä, ettei voi juosta esim. autotielle, repii itseään koko ajan irti ja karkailee. Minun on kuljettava ulkona hänen perässään oikeasti max.puolen metrin päässä, että ehdin ottaa hänet kiinni jos päättääkin lähteä karkuun.
Tuo on pidemmän päälle todella kuluttavaa. Loppupäivän ajan sitten käy aivan ylikierroksilla ja käytös on aivan järkyttävää, saa raivarit aivan kaikesta, repii ja roikkuu ja huutaa. Ja kyllä on muuten harjoiteltu, mutta nepsyn kanssa se ei ole niin helppoa. Onneksi asutaan omakotitalossa, jossa on iso oma piha kaukana autotiestä. Tässä uskaltaa antaa juoksennella suht vapaasti ja itsekin voin jopa istua pihakeinussa, kun näköyhteys säilyy ja piha on turvallinen.
Ei kai sitä puistoihin tarvikaan mennä jos on oma piha? Kerrostaloissa ihmisillä ei ole omaa pihaa.
Kunhan mainitsin omasta pihasta, mutta pointti oli, että se ei kuulu muille, miksei joku tee jotakin asiaa. Syitä voi olla monia, kuten juuri esim. neurologiset ongelmat.
Jos on neurologisia masennusongelmia niin sitten voi pistää keskellä päivää tyhjään aidattuun koiran ulkoitus paikkaan, niitäkin on tuossa kaksi kolme ja valtavan kokoisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä Suomessa, jossa on lääniä vaikka muille jakaa, nämä ääniyliherkät asettuu asumaan tiiviisti taloyhtiöihin? Ostakaa mummonmökki jostain pistotien päästä, niin ainoa meteli jota kuuluu, on linnunlaulu...
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ymmärrä miksi ap:n kaltaiset mulkerot tulevat ihmisten ilmoille ensinnäkään. Muuttakaa korpeen, siellä on hiljaista. Ja mun 6v kyllä juoksee ja hyppii kotonaan, jos haluaa.
Muuttaisitte te mölyapinat mielummin sinne korpeen mölyämään yksikseen, niin ei sivulliset joutuisi luonnehäiriöistänne kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä Suomessa, jossa on lääniä vaikka muille jakaa, nämä ääniyliherkät asettuu asumaan tiiviisti taloyhtiöihin? Ostakaa mummonmökki jostain pistotien päästä, niin ainoa meteli jota kuuluu, on linnunlaulu...
Työpaikkani on kaupungissa. Omakotitaloon ei ole varaa, eikä auton pitämiseen. Pakko asua kerrostalossa, onneksi omani on täynnä huopatossuilla hiiviskeleviä eläkeläisiä, niin ulkoa kuuluva linnunlaulu on ainoa meteli, jota täällä kuulee.
Kannattaa muuttaa rivitaloon, vaikka voihan sielläkin nuohooja juosta katolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tulee aina se pakollinen "muuta maalle" -tyyppi. Aika harvalla pienituloisella on mahdollisuus tai haluakaan muuttaa omakotitaloon tai maalle, joten tuossa kommentissa ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Itsekin kärsin yläkerran eläkeläisen tömps tömps -askelista, jotka kuuluvat tässä talossa jostain syystä tosi hyvin. Sitten koen taas syyllisyyttä ajatuksistani, sillä kyseinen henkilö on varmaan aika yksinäinen näin korona-aikaan. Ääntä piisaa maailmassa, vaikka mieluiten olisin miljonääri jolla olisi varaa rakennuttaa lähes äänetön tila jossa nukkua.
Loppupeleissä kaikki on itsestä kiinni, mitä haluaa tehdä. Vähänkin syrjemmältä saa asumiskelpoisia taloja noin 15-20 tonnin hintaan. Asuntojen hinnat ovat siellä romahtaneet. Väitän, että tuon 15 tuhatta saa pankista lainaa, jos muuten on asiat kunnossa.
Mutta: Paljon mieluummin valitetaan ja haukutaan lapsia kakaroiksi. Näillä valittajilla ei tule mieleen, että ne lapset ovat tulevaisuudessa meidän kaikkien elättäjiä. Tömistelevä lapsi voi olla se lääkäri, joka pelastaa valittajan hengen. Ne lapset maksavat valittajien eläkkeet. Suomi on lapsivihamielinen maa, sen kyllä huomaa tältäkin palstalta.
Ei tämäkään ongelma (kohtuuton metelöinti läpi päivän ja hiljaisuuden jälkeenkin) ole lasten vika, vaan heitä kasvattamatta jättävien täysin kädettömien vanhempiensa. Kun kerrostalossa asutaan, pitäisi olla itsestäänselvää opettaa lapselle jo pienestä pitäen muiden huomiointi, joka ei tietenkään tarkoita mitään kaikenkattavaa leikkimiskieltoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se juoksee ja hyppii päivällä eikä hiljaisuusaikana niin ei tuolle voi mitään.Pitää vaan kestää elämisen ääniä kerrostalossa tali muuttaa itse pois.
Ei se kyllä ihan niinkään ole että päivällä saa meluta mielinmäärin. Kävisin sanomassa naapurille että meteli häiritsee. Jos ei mene perille niin sitten joku kirkonpolttohevi soimaan niin että naapuri saa kuunnella sitten sitä.
Kerrostaloissa pitää sietää ääniä MUTTA myös ottaa toiset asukkaat huomioon. Eikä lapsiperheet ole missään erityisasemassa.
Lapsen aiheuttamat äänet päivällä ovat normaalin elämisen ääniä. Valitusoikeutta ei ole. Toki aina voi käydä sanomassa, mutta jos yrittää asiaa viedä eteenpäin taloyhtiössä, sut nauretaan ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihmisistä tullut vielä ääniyliherkempiä näin korona-aikaan?
Tuntuu, että varsinkin vanhemmat ihmiset on nyt vähän sekaisin koko hommasta. Omat vanhemmat sukulaiset kertovat nykyisin puheluiden aikana vaan mitä naapurit tekevät, kuuluuko mitään ääniä naapurista ja kulkeeko joku luvatta taloyhtiön pihan läpi. Yksi sanoi itsekin, että kun ei ole muuta tekemistä, niin niitä vahtii. Kesken puhelun säntäilee ikkunasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ymmärrä miksi ap:n kaltaiset mulkerot tulevat ihmisten ilmoille ensinnäkään. Muuttakaa korpeen, siellä on hiljaista. Ja mun 6v kyllä juoksee ja hyppii kotonaan, jos haluaa.
Muuttaisitte te mölyapinat mielummin sinne korpeen mölyämään yksikseen, niin ei sivulliset joutuisi luonnehäiriöistänne kärsimään.
Enemmän toi ääniyliherkkyys on psyykkinen ongelma kuin se, että lapsi juoksee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tullut valittaa aerobiccaamisen äänistä, vaikka ite elää parvekkeella, että kaikki tupakat tulee sisää jos aukasee olohuoneen ikkunan..
Omassa onneksi raikasta ilmaa ja paljon aktiivista liikuntaa. Hajoo siihen mummeli.
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisistä tullut vielä ääniyliherkempiä näin korona-aikaan?
Tuntuu, että varsinkin vanhemmat ihmiset on nyt vähän sekaisin koko hommasta. Omat vanhemmat sukulaiset kertovat nykyisin puheluiden aikana vaan mitä naapurit tekevät, kuuluuko mitään ääniä naapurista ja kulkeeko joku luvatta taloyhtiön pihan läpi. Yksi sanoi itsekin, että kun ei ole muuta tekemistä, niin niitä vahtii. Kesken puhelun säntäilee ikkunasta toiseen.
Ei. Kyllä meillä ainakin kuului yläkerran järjetön metelöinti todella häiritsevästi jo ennen koronaakin. Siinä mielessä tilanne on tietysti huonompi, ettei tuota meteliä pääse nyt pakoon edes työpäivän ajaksi kun etätöitä tehdään.
Entäpä jos naapuri valittaa äänistä vaikka oikeasti on tosi hiljaista?
Meillä on käynyt hallituksen jäseniä valittamassa metelistä eli muka öisin meiltä kuuluu jytinää ja pauketta ja tästä naapurin mummo valittaa. Ei kuulemma ole muuta vaihtoehtoa kuin, että me melutaan. Kukaan muu ei ole kuullut mitään. Hirveästi mietitään mitä me oikein täällä melutaan.
Lapset on muuttaneet jo kotoa, mennään nukkuemaan noin klo 10, sitä ennen ollaan läppärillä tai katsellaan vähän televisiota hiljaisella äänellä. Ei ole käynyt vieraita yli vuoteen eikä käy muutenkaan iltaisin. Ennen oli koira, joka välillä saattoi haukahdella, meneväiset lapset ja pianokin oli ym. Silloin ei kukaan valittanut.
Milläs sitten puolustaudut ettet metelöi?
Itseäni ärsyttää juuri nämä itsekkäät vanhemmat jotka kasvattavat itsekkäitä lapsia. Minulla esikoisemme 1v 4kk eikä hänestä todellakaan tule naapureita terrorisoivaa kakaraa. Meille opetettiin lapsena että sisällä EI juosta ihan oman turvallisuudenkin takia. Ja kummasti kaikilla on yhtäkkiä näitä erityislapsia kun tästä aiheesta puhutaan. Hankkikaa heille lääkitys jos on ADHD tai vastaava. Ei se ole naapureiden vika. Jos joku muu sairaus niin kannattaisiko mainita asiasta naapureille että mistä meteli johtuu ettei tarvitse kirota kun saa varoituksia metelistä hiljaisuusaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ymmärrä miksi ap:n kaltaiset mulkerot tulevat ihmisten ilmoille ensinnäkään. Muuttakaa korpeen, siellä on hiljaista. Ja mun 6v kyllä juoksee ja hyppii kotonaan, jos haluaa.
Muuttaisitte te mölyapinat mielummin sinne korpeen mölyämään yksikseen, niin ei sivulliset joutuisi luonnehäiriöistänne kärsimään.
Enemmän toi ääniyliherkkyys on psyykkinen ongelma kuin se, että lapsi juoksee
Ei ole kyse mistään ääniyliherkkyydestä, jos häiriintyy tuntikausia päivittäin ja hiljaisuuden jälkeen kuuluvasta järjettömästä töminästä. Kasvattamistaidottomalla vanhemmalla lienee psyykkinen ongelma jos ei kykene kasvattamaan lastaan ottamaan muita ihmisiä huomioon.
Meillä on rivitalossa oma leikkipuisto, mutta me ei lasten kanssa koskaan mennä sinne, koska siellä käynti on tosi ärsyttävää. Kyttääjämummot kurkkivat pää lasissa koko ajan. Tuuletusräppänät aukeavat, kun yrittävät salakuunnella meitä. Sitten vuorotellen jokainen mamma ja pappa tulee haukkumaan mulle toisensa. Ei h€lk@tti, sinne en mene enää ilmaiseksi psykologiksi ja sekopäiden kyylättäväksi.
Ollaan lasten kanssa jo vuosia käyty joka päivä lenkillä, pulkkamäessä, metsässä, rannassa bongaamassa lintuja, pyöräilemässä, uimassa jne. Joskus lähdetään vielä kiusallaan takaoven kautta, kun ei vaan jaksa enää. Nyt mammat juoruaa, että emme ulkoile. Siinähän juoruatte! Ulkoiltu ja lenkkeilty on joka päivä. Mutta näiden mielestä ainoaa ulkoilua on istuminen hiekkalaatikolla tai keinussa, jotta he saavat kytätä verhon raosta.
Sitähän sitä juuri toivoisi, ettei se kuuluisi.. -ei ap