Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keksikääpä elämälle tarkoitus yksittäistapauksessa
29.03.2021 |
On ongelma: ei ole enää työtä, kotia, muuta omaisuutta eikä perhettä. Ikää on 55+ eli töihin ei ole toivoakaan enää päästä - pätevyyttä on, mutta ikä on este - eikä palkkatöillä enää edes olisi katastrofaaliseen tilanteeseen vaikutusta. Pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi eläke tulee olemaan niin pieni, etteivät asiat tule olemaan yhtään paremmin vuosikymmenen kuluttua. Kaikki raha menee ruokaan ja pieniin kulutustavaraostoksiin (korvatulppia, sukat, kuukuppi yms. tavaraa, joka vaikuttaa halvalta mutta näissä rahoissa on kallista). Terveys meni viimeisen vuoden aikana niin, etten pysty liikkumaan kauppaan tai mihinkään muuallekaan; osaksi vaiva on varmasti psykosomaattista, mutta olosuhteet eivät millään tavalla tue sen paranemista. Päässäni ei ole muuta vikaa kuin pitkään jatkunut äärimmäinen stressi.
Ainoat juttukaverini ovat sosiaaliohjaajat, joiden kanssa puhun puhelimessa silloin tällöin. He joutuvat työnsä puolesta selittämään, että elämässä on niin paljon kaikenlaista hyvää, että kyllä kannattaa elää. Yksikään heistä ei kuitenkaan ole osannut mainita pienintäkään konkreettista asiaa, jonka vuoksi eläminen olisi jotain muuta kuin kuolemisen odottamista.
Kertokaapa siis, AV-palstan asiaa enemmän ajatelleet, mikä elämässä, jossa ei enää ole mitään, on niin hienoa. Filosofiaan taipuvainen en ole, uskonnoista en välitä enkä vapaaehtoistyöhön lähde. Keksiikö joku?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Taide tuli itselläni ensimmäisenä mieleen.
Mistä itse pidät? Voitaisiin sen pohjalta miettiä mitä keinoja olisi toteuttaa niitä asioita.
Minä pidin kaikenlaisista asioista entisessä elämässäni: remontoimisesta, käsitöistä, lukemisesta, rautalaupoissa vaeltelemisesta, autolla huvin vuoksi ajamisesta, viinipullollisesta perjantai-iltaisin, saunomisesta ja kotona puuhailemisesta, mutta mitään niistä en enää voi tehdä ja kaikesta tulee vain tuskallisia muistoja mieleen. Suurimman osan ajasta vietän lukemalla verkkolehtiä, mutta uutisotsikoistakin pitää suodattaa pois ne, jotka saavat pallean kuristumaan kokoon. Energiaa ei ole, motivaatiota ei ole ja toimintakyky on pahasti rajoittunut. Tästä huolimatta on kuulemma asioita, joiden vuoksi pitäisi pysyä elävänä. Luulisi, että ne, jotka noin väittävät, tietäisivät, mitä ne ovat.
En ole tahallani hankala keskustelukumppani. En vain kerta kaikkiaan näe sitä, mitä muut haluavat minun näkevän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus on vastaus. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän ei ole kuollut uskonto, vaan elävä Vapahtaja. Hän herättää sinut eloon, antaa anteeksi kaikki syntisi ja antaa elämällesi merkityksen. Katso tämä kortti, pohjaan asti.
Miten tämä elämä on välillä niin vaikeaa ja kurjaa? Itse olen nuori ja sairas. Ihmisten suhtautuminen on käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus on vastaus. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän ei ole kuollut uskonto, vaan elävä Vapahtaja. Hän herättää sinut eloon, antaa anteeksi kaikki syntisi ja antaa elämällesi merkityksen. Katso tämä kortti, pohjaan asti.
Tuskin taikauskot paljoa AP:tä auttaa. Nyt on kyse ihan oikeista asioista, voitte pitää ne uskomuksenne ihan itsellänne,.
Ei kenekään elämä ole järin merkityksellistä, ellei sitä yritä itsellensä vakuuttaa. 99 prosenttia ihmisistä ei kukaan muista parikymmentä vuotta heidän kuolemastaan eikä heidän elämänsä vaikuta kuin lähimmäisiin. Eli joko sä joudut etsimään itse jonkun merkityksellisyyden itsellesi tai voit hyväksyä, ettei sellaista ole ja tehdä päätökset sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanin löytäminen, perheen perustaminen, tietojen/taitojen saavuttaminen ( esim. jokin koulu), jonkun toisen auttaminen esim. vapaaehtoistyön avulla, elää terveenä ja mahdollisimman pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus on vastaus. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän ei ole kuollut uskonto, vaan elävä Vapahtaja. Hän herättää sinut eloon, antaa anteeksi kaikki syntisi ja antaa elämällesi merkityksen. Katso tämä kortti, pohjaan asti.
Tuskin taikauskot paljoa AP:tä auttaa. Nyt on kyse ihan oikeista asioista, voitte pitää ne uskomuksenne ihan itsellänne,.
Mä olen eri, mutta mä nimenomaan käytän uskoa tuomaan mun elämään merkityksellisyyttä.
Tai miksi toisten auttamisen pitäisi tuoda jotain merkitystä omaan elämään, kun ne toiset ihmiset on ihan yhtä merkityksettömiä kuin itse on? Tai oikeastaan vielä vähemmän merkityksellisiä ne tuntemattomat ihmiset on, kun niiden tuskaa ei edes tarvitse itse tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan kirjoja, joissa annetaan elämänohjeita masentuneille ja itsensä kehittämiseen. Ala vaikka väkisin tuomaan elämääsi iloa huumorilla, pirteällä musiikilla, komedioilla, kävelyillä luonnossa,mietiskelyllä."Hihhuloidu" rakastamaan kaikkea mahdollista. Huomaa suloiset lapset, kauniit kukat ja pilvet. Halaa puita. Olen itseni kammennut tällaisilla asioilla takaisin elämäniloon ja-haluun. Mikä tärkeintä jätä kaikki sellainen mikä tuo sinulle surua ja stressiä. Rakasta itseäsi. Tee kaikki mitä se vaatii, että saat ilosi takaisin. Luota että elämä kantaa. Jokainen on rakkauden arvoinen. Rakkain terveisin.
Vähän samaa olen ittekin miettinyt. Olen 58 v. Olen ajatellut, että niin kauan kuin kissani elää, olen velvollinen huolehtimaan sen hyvinvoinnista. Kissallani ei ole mitään hätää. Se on nyt 4,5 v. Mutta sen jälkeen ... kai se on ajateltava, niin kuin joutsen. Se kuulemma vartioi myöskin tyhjää pesää. Moni vamman tai sairauden itseensä kahlitsema tekee aika isoja juttuja kuitenkin. Tai vaikka lukee kaikki kirjaston kirjat tai katsoo leffat. Tälläisia olen nähnyt. Neliraajahalvaantuneet kirjoittavat kirjoja. Tai muuten vaan tietävät kaikki asiat kuuntelemalla koko ajan radiota. Lihassairauteen kuolemaa tekevät menevät jäkismatsiin ja tissibaariin. Sinäkin kun tänne kirjoitat, niin etsit yhteyttä ja menisit johonkin, mikä itseäsi kiinnostaa. Sisimmässäsi on jo vastaus, että sinussa on se kipinä vielä. Kaipaat vertaistasi. Ja niitä riittää. Sinä olet ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet päässyt perimmäisten kysymysten äärelle.
Vastaaminen vertautuu nollalla jakamiseen.
Katsos, kun pohjimmiltaan elämällä ei ole tarkoitusta.
Ellet itse sellaista keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taide tuli itselläni ensimmäisenä mieleen.
Mistä itse pidät? Voitaisiin sen pohjalta miettiä mitä keinoja olisi toteuttaa niitä asioita.Minä pidin kaikenlaisista asioista entisessä elämässäni: remontoimisesta, käsitöistä, lukemisesta, rautalaupoissa vaeltelemisesta, autolla huvin vuoksi ajamisesta, viinipullollisesta perjantai-iltaisin, saunomisesta ja kotona puuhailemisesta, mutta mitään niistä en enää voi tehdä ja kaikesta tulee vain tuskallisia muistoja mieleen. Suurimman osan ajasta vietän lukemalla verkkolehtiä, mutta uutisotsikoistakin pitää suodattaa pois ne, jotka saavat pallean kuristumaan kokoon. Energiaa ei ole, motivaatiota ei ole ja toimintakyky on pahasti rajoittunut. Tästä huolimatta on kuulemma asioita, joiden vuoksi pitäisi pysyä elävänä. Luulisi, että ne, jotka noin väittävät, tietäisivät, mitä ne ovat.
En ole tahallani hankala keskustelukumppani. En vain kerta kaikkiaan näe sitä, mitä muut haluavat minun näkevän.
Ap
Eli olet pitänyt melko tavallisista ja arkipäiväisistä jutuista ja nyt ne on ”viety pois”. Se tuntuu varmasti pahalta ja aiheuttaa masennusta. On ymmärrettävää että tunnet nyt tuskaa. Jospa sinulla on vielä käsittelemättömiä tunteita tuohon luopumiseen liittyen. On ehkä mahdotonta nyt saada iloa jostain mitä pystyisitkin tehdä. Lukemista ainakin voit tehdä? Entä äänikirjat? Mitä esteitä on tehdä käsitöitä, remontointia tai juoda viiniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä38059 kirjoitti:
Kumppanin löytäminen, perheen perustaminen, tietojen/taitojen saavuttaminen ( esim. jokin koulu), jonkun toisen auttaminen esim. vapaaehtoistyön avulla, elää terveenä ja mahdollisimman pitkään.
Kiitos kommentista, mutta sinä et tainnut lukea otsikkoa pitemmälle.
Ap
Meidän perhettä on huijatu TORI.FI:ssä
100 eur meni ..myytiin olematon tavara.
Myyjällä oli pre-paid liittymä.
Poliisi ilmoitti 2 vuotta myöhemmin että nostamamme syyte on vanhentuinut.
Rahaa ei saa..rikolliselle ei tuu rekisteriä
Toivon että saat tästä ajateltavaa:)
myötätuntoni on puolellasi..sinulla ei ole menetettävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kevät on rakkauden aikaa..
Laita hemaiseva kuva kauniista blondista twutteriin.
Swaippaa kaikki jotka asuu yli 500 km päässä oikealle..
YOU KNOW WHAT I MEAN;)
Kerää vähät roposesi kasaan..
Kiertele punavuoren (Helsinki) luxuskirppiksillä
Osta halvalla merkki vaatteita =DIESEL, GUESS, KAREN MILLER
Myy Tori,fi:ssä tuplakatteella
Näin saa myydä 8000 euroon asti vero vapaasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taide tuli itselläni ensimmäisenä mieleen.
Mistä itse pidät? Voitaisiin sen pohjalta miettiä mitä keinoja olisi toteuttaa niitä asioita.Minä pidin kaikenlaisista asioista entisessä elämässäni: remontoimisesta, käsitöistä, lukemisesta, rautalaupoissa vaeltelemisesta, autolla huvin vuoksi ajamisesta, viinipullollisesta perjantai-iltaisin, saunomisesta ja kotona puuhailemisesta, mutta mitään niistä en enää voi tehdä ja kaikesta tulee vain tuskallisia muistoja mieleen. Suurimman osan ajasta vietän lukemalla verkkolehtiä, mutta uutisotsikoistakin pitää suodattaa pois ne, jotka saavat pallean kuristumaan kokoon. Energiaa ei ole, motivaatiota ei ole ja toimintakyky on pahasti rajoittunut. Tästä huolimatta on kuulemma asioita, joiden vuoksi pitäisi pysyä elävänä. Luulisi, että ne, jotka noin väittävät, tietäisivät, mitä ne ovat.
En ole tahallani hankala keskustelukumppani. En vain kerta kaikkiaan näe sitä, mitä muut haluavat minun näkevän.
Ap
Eli olet pitänyt melko tavallisista ja arkipäiväisistä jutuista ja nyt ne on ”viety pois”. Se tuntuu varmasti pahalta ja aiheuttaa masennusta. On ymmärrettävää että tunnet nyt tuskaa. Jospa sinulla on vielä käsittelemättömiä tunteita tuohon luopumiseen liittyen. On ehkä mahdotonta nyt saada iloa jostain mitä pystyisitkin tehdä. Lukemista ainakin voit tehdä? Entä äänikirjat? Mitä esteitä on tehdä käsitöitä, remontointia tai juoda viiniä?
Minä rakastin työtäni ja arkea omassa kodissani. Tähän liittyviä tunteita ei voi käsitellä pois.
Olen ollut himolukija koko ikäni, mutta viimeisten vuosien aikana lukuhalut ovat kokonaan loppuneet, koska sekä fiktiossa että faktassa on koko ajan silmien edessä niitä asioita, joita minulla ei enää ole. Käsitöiden tekeminen ei enää kiinnosta, koska vaatteita en enää tarvitse eikä sisustustakaan tarvitse miettiä. Kun ei ole kotia, ei ole remontoitavaakaan. Viinin juominen loppui vuosi sitten samaan syyhyn kuin suurin piirtein kaikki muukin: en pysty liikkumaan edes julkisilla, eikä taksiin ole varaa. Mainitsemissasi äänikirjoissa on se hyvä puoli, että nukahdan niihin väistämättä muutamassa minuutissa. Äänikirjoissa, elokuvissa yms. on kuitenkin tuo sama vastenmielinen elementti: oikeat ja fiktiiviset ihmiset, joilla on kaikkea sitä, mitä minulla ei ole. Olen ihan rehellisesti kateellinen itkuun ja väkivallan hautomiseen asti.
Mitä minulla sitten on? Puhelin, tietokone ja vähän vaatteita. Siedän yksin olemista luullakseni poikkeuksellisen hyvin, mutta loppuelämä tässä samassa limbossa on aika kauhea ajatus.
Tuntemattomien yleispätevät mutta minuun pätemättömät kommentit ymmärrän jotenkin, mutta tapaukseni tuntevien sosiaaliohjaajien ynnä muiden "elämä voi kuitenkin olla hyvää" -tokaisut ovat minulle mysteeri. He ovat kokeneita oman alansa amattilaisia, jotka ovat nähneet suurin piirtein kaiken, joten heidän luulisi tietävän jotain sanojensa pohjaksi. Vai onko sittenkin kysymys pelkistä sanonnoista? Arvelen, että on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerää vähät roposesi kasaan..
Kiertele punavuoren (Helsinki) luxuskirppiksillä
Osta halvalla merkki vaatteita =DIESEL, GUESS, KAREN MILLER
Myy Tori,fi:ssä tuplakatteella
Näin saa myydä 8000 euroon asti vero vapaasti
En ole osto- ja myyntihenkinen ihminen enkä pääse kävelemäänkään. Jollekulle muulle varmaan ihan kiva idea. Jos siis uskoo iltapäivälehtien juttuihin siitä, miten kirppiksillä välimiehenä heiluminen on kannattavaa puuhaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taide tuli itselläni ensimmäisenä mieleen.
Mistä itse pidät? Voitaisiin sen pohjalta miettiä mitä keinoja olisi toteuttaa niitä asioita.Minä pidin kaikenlaisista asioista entisessä elämässäni: remontoimisesta, käsitöistä, lukemisesta, rautalaupoissa vaeltelemisesta, autolla huvin vuoksi ajamisesta, viinipullollisesta perjantai-iltaisin, saunomisesta ja kotona puuhailemisesta, mutta mitään niistä en enää voi tehdä ja kaikesta tulee vain tuskallisia muistoja mieleen. Suurimman osan ajasta vietän lukemalla verkkolehtiä, mutta uutisotsikoistakin pitää suodattaa pois ne, jotka saavat pallean kuristumaan kokoon. Energiaa ei ole, motivaatiota ei ole ja toimintakyky on pahasti rajoittunut. Tästä huolimatta on kuulemma asioita, joiden vuoksi pitäisi pysyä elävänä. Luulisi, että ne, jotka noin väittävät, tietäisivät, mitä ne ovat.
En ole tahallani hankala keskustelukumppani. En vain kerta kaikkiaan näe sitä, mitä muut haluavat minun näkevän.
Ap
Eli olet pitänyt melko tavallisista ja arkipäiväisistä jutuista ja nyt ne on ”viety pois”. Se tuntuu varmasti pahalta ja aiheuttaa masennusta. On ymmärrettävää että tunnet nyt tuskaa. Jospa sinulla on vielä käsittelemättömiä tunteita tuohon luopumiseen liittyen. On ehkä mahdotonta nyt saada iloa jostain mitä pystyisitkin tehdä. Lukemista ainakin voit tehdä? Entä äänikirjat? Mitä esteitä on tehdä käsitöitä, remontointia tai juoda viiniä?
Minä rakastin työtäni ja arkea omassa kodissani. Tähän liittyviä tunteita ei voi käsitellä pois.
Olen ollut himolukija koko ikäni, mutta viimeisten vuosien aikana lukuhalut ovat kokonaan loppuneet, koska sekä fiktiossa että faktassa on koko ajan silmien edessä niitä asioita, joita minulla ei enää ole. Käsitöiden tekeminen ei enää kiinnosta, koska vaatteita en enää tarvitse eikä sisustustakaan tarvitse miettiä. Kun ei ole kotia, ei ole remontoitavaakaan. Viinin juominen loppui vuosi sitten samaan syyhyn kuin suurin piirtein kaikki muukin: en pysty liikkumaan edes julkisilla, eikä taksiin ole varaa. Mainitsemissasi äänikirjoissa on se hyvä puoli, että nukahdan niihin väistämättä muutamassa minuutissa. Äänikirjoissa, elokuvissa yms. on kuitenkin tuo sama vastenmielinen elementti: oikeat ja fiktiiviset ihmiset, joilla on kaikkea sitä, mitä minulla ei ole. Olen ihan rehellisesti kateellinen itkuun ja väkivallan hautomiseen asti.
Mitä minulla sitten on? Puhelin, tietokone ja vähän vaatteita. Siedän yksin olemista luullakseni poikkeuksellisen hyvin, mutta loppuelämä tässä samassa limbossa on aika kauhea ajatus.
Tuntemattomien yleispätevät mutta minuun pätemättömät kommentit ymmärrän jotenkin, mutta tapaukseni tuntevien sosiaaliohjaajien ynnä muiden "elämä voi kuitenkin olla hyvää" -tokaisut ovat minulle mysteeri. He ovat kokeneita oman alansa amattilaisia, jotka ovat nähneet suurin piirtein kaiken, joten heidän luulisi tietävän jotain sanojensa pohjaksi. Vai onko sittenkin kysymys pelkistä sanonnoista? Arvelen, että on.
Ap
Kuulostaa, että elämä on nyt laittanut sut koville. Olet kateellinen kun muilla on jotain (kirjojen hahmot), saat nautintoa asioista jos itse hyödyt niistä (käsitöiden ja remontin teko itselle). Nyt et voi tehdä asiaa josta nautit koska kadehdit niin paljon (se lukeminen). Olet myös fyysisesti kykenemätön tekemään asioita. Sulla ei oikein ole vaihtoehtoja kuin hyväksyä tilanne. Sitä ennen voi olla mahdotontakaan tuntea mielihyvää. Sanoit myös ettei uskonnot ja filosofia tai vapaaehtoistyö kiinnosta. Miksei?
Oma henkinen kasvu voisi nyt olla se mitä maailma sulta vaatii. Ja se vaatii sen kovin ottein...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taide tuli itselläni ensimmäisenä mieleen.
Mistä itse pidät? Voitaisiin sen pohjalta miettiä mitä keinoja olisi toteuttaa niitä asioita.Minä pidin kaikenlaisista asioista entisessä elämässäni: remontoimisesta, käsitöistä, lukemisesta, rautalaupoissa vaeltelemisesta, autolla huvin vuoksi ajamisesta, viinipullollisesta perjantai-iltaisin, saunomisesta ja kotona puuhailemisesta, mutta mitään niistä en enää voi tehdä ja kaikesta tulee vain tuskallisia muistoja mieleen. Suurimman osan ajasta vietän lukemalla verkkolehtiä, mutta uutisotsikoistakin pitää suodattaa pois ne, jotka saavat pallean kuristumaan kokoon. Energiaa ei ole, motivaatiota ei ole ja toimintakyky on pahasti rajoittunut. Tästä huolimatta on kuulemma asioita, joiden vuoksi pitäisi pysyä elävänä. Luulisi, että ne, jotka noin väittävät, tietäisivät, mitä ne ovat.
En ole tahallani hankala keskustelukumppani. En vain kerta kaikkiaan näe sitä, mitä muut haluavat minun näkevän.
Ap
Eli olet pitänyt melko tavallisista ja arkipäiväisistä jutuista ja nyt ne on ”viety pois”. Se tuntuu varmasti pahalta ja aiheuttaa masennusta. On ymmärrettävää että tunnet nyt tuskaa. Jospa sinulla on vielä käsittelemättömiä tunteita tuohon luopumiseen liittyen. On ehkä mahdotonta nyt saada iloa jostain mitä pystyisitkin tehdä. Lukemista ainakin voit tehdä? Entä äänikirjat? Mitä esteitä on tehdä käsitöitä, remontointia tai juoda viiniä?
Minä rakastin työtäni ja arkea omassa kodissani. Tähän liittyviä tunteita ei voi käsitellä pois.
Olen ollut himolukija koko ikäni, mutta viimeisten vuosien aikana lukuhalut ovat kokonaan loppuneet, koska sekä fiktiossa että faktassa on koko ajan silmien edessä niitä asioita, joita minulla ei enää ole. Käsitöiden tekeminen ei enää kiinnosta, koska vaatteita en enää tarvitse eikä sisustustakaan tarvitse miettiä. Kun ei ole kotia, ei ole remontoitavaakaan. Viinin juominen loppui vuosi sitten samaan syyhyn kuin suurin piirtein kaikki muukin: en pysty liikkumaan edes julkisilla, eikä taksiin ole varaa. Mainitsemissasi äänikirjoissa on se hyvä puoli, että nukahdan niihin väistämättä muutamassa minuutissa. Äänikirjoissa, elokuvissa yms. on kuitenkin tuo sama vastenmielinen elementti: oikeat ja fiktiiviset ihmiset, joilla on kaikkea sitä, mitä minulla ei ole. Olen ihan rehellisesti kateellinen itkuun ja väkivallan hautomiseen asti.
Mitä minulla sitten on? Puhelin, tietokone ja vähän vaatteita. Siedän yksin olemista luullakseni poikkeuksellisen hyvin, mutta loppuelämä tässä samassa limbossa on aika kauhea ajatus.
Tuntemattomien yleispätevät mutta minuun pätemättömät kommentit ymmärrän jotenkin, mutta tapaukseni tuntevien sosiaaliohjaajien ynnä muiden "elämä voi kuitenkin olla hyvää" -tokaisut ovat minulle mysteeri. He ovat kokeneita oman alansa amattilaisia, jotka ovat nähneet suurin piirtein kaiken, joten heidän luulisi tietävän jotain sanojensa pohjaksi. Vai onko sittenkin kysymys pelkistä sanonnoista? Arvelen, että on.
Ap
Kuulostaa, että elämä on nyt laittanut sut koville. Olet kateellinen kun muilla on jotain (kirjojen hahmot), saat nautintoa asioista jos itse hyödyt niistä (käsitöiden ja remontin teko itselle). Nyt et voi tehdä asiaa josta nautit koska kadehdit niin paljon (se lukeminen). Olet myös fyysisesti kykenemätön tekemään asioita. Sulla ei oikein ole vaihtoehtoja kuin hyväksyä tilanne. Sitä ennen voi olla mahdotontakaan tuntea mielihyvää. Sanoit myös ettei uskonnot ja filosofia tai vapaaehtoistyö kiinnosta. Miksei?
Oma henkinen kasvu voisi nyt olla se mitä maailma sulta vaatii. Ja se vaatii sen kovin ottein...
Mikseivätkö uskonnot ja filosofia kiinnosta? Uskonnot toki antropologisessa mielessä kovastikin, mutta ei siten, että itse ryhtyisin tai edes pystyisin uskomaan. Vapaaehtoistyö ei kiinnosta sen vuoksi, että ihmiset ovat aina olleet minusta kiinnostuneita yksinomaan sen vuoksi, mitä pystyn tekemään heidän hyväkseen ilman vastavuoroisuutta. Filosofia on mielestäni ajavietetapa, jossa otetaan kohteeksi jokin ilmiö ja möyhennetään sitä sitten tajunnanvirrassa ilman tarkoitustakaan päätyä mihinkään. Vapaaehtoistyö kuulostaa siltä kuin tarjoutuisin ihan itse samaan hyväksikäytön hirttosilmukkaan. Kaikkia kolmea ammattiani saisin toki tehdä ilmaiseksi aamusta iltaan, mutta kyllä hyväntekijän päiväni ovat nyt ohi. Olen luonteeltani liiankin avulias, ja se on kostautunut minulle liian monta kertaa. Haluan vain olla rauhassa omassa pikku valtakunnassani ja piipahtaa sen rajojen yli ansaitsemaan elantoni. Sitä valtakuntaa ei enää ole.
Mainitsit henkisen kasvun. Se on yksi niitä kliseitä, joita tarjoillaan, mutta jätetään poikkeuksetta täsmentämättä. Ja juuri tässä ollaan alkuperäisen kysymykseni äärellä: mitä tämä henkinen kasvu käsinkosketeltavasti tarkoittaa ja mitä hyötyä siitä olisi? Mikä korvaa sen, että sekä tavarat että ihmiset puuttuvat? Mitä ovat ne ylevät ajatukset, joilla minun tulisi jalostua?
Ap
Kuten huomaat, tiedän, ettei kysymykseeni ole vastausta tai ongelmaani ratkaisua. Kyselen täällä lähinnä ajankulukseni, ja onhan tietysti ohikulkijoilla kaikenlaisia mielenkiintoisia ajatuksia. Koska en pysty elämään tämän tilanteen kanssa - sinä käytit ilmaisua "hyväksyä tilanne" - aion ennen pitkää t*ppaa itseni, mutta toistaiseksi olen hengissä. Olen yrittänyt kahdesti hieman puolivillaisesti, mutta en kestä kipua yhtään. Kun en pääse liikkumaan, eikä rahaakaan ole, muut keinot ovat aika vähissä. Ja ihmismieli toimii erikoisesti itseään vastaan silloin, kun näistä yrityksistä on kyse.
Alue: Aihe vapaa
Taide tuli itselläni ensimmäisenä mieleen.
Mistä itse pidät? Voitaisiin sen pohjalta miettiä mitä keinoja olisi toteuttaa niitä asioita.