Nainen, miksi annat anteeksi pettämisen?
Ylipäänsä? Tai toistuvan? Tai missä menee raja että onko esim kahden vuoden salasuhde jo no no? Rakkaudentunnustukset? Jokapäiväiset puhelut ja viestit? Viikoittaiset näkemiset?
Jos mies on onnistunut esittämään ns. normaalia kaikesta tuosta huolimatta? Tietysti miehen käytös ja energiat on vähän muuttuneet ja tämä on heijastunut myös koko perheeseen ja kaikkeen, mutta näitä juttujahan miehet tai hyvin harvat miehet tajuavat. Eli et olisi tavallaan huomannut mitään mutta asioiden paljastuessa tajuat mitkä oli niitä merkkejä ja miksi koko ajan tuntui että joku on pielessä.
Kommentit (184)
Parisuhteeseen tavitaan kaksi ja jos puolisosi pettää sinua, on se sinunkin syytäsi. Et ole hoitanut omaa tonttiasi. Et ole esim pitänyt itsestäsi hyvää huolta elit olet pitänyt puolisoasi itsestäänselvyytenä eikä puolisosi enää halua sinua. Teidän seksi ei ole tarpeeksi hyvää. Ehkä muuten perhe-elämä toimii. Pitöisikö perhe rikkoa vain seksin puutteen vuoksi? Miksi ihmeessä, jos sen puuttuvan palasen saa muualta? Sinä et vain riitä, katso peiliin mitä voit itse muuttaa.
Kuinka monella kerrasta poikki -huutajilla on oikeasti tullut edes tilaisuus eteen. Siis tavannut jonkun kuuman tyypin, joka laittaa paikat kipinöimään ja olisi tullut mahdollisuus päästä harrastamaan seksiä, mutta on pistänyt pelin poikki?
On nimittäin helppo huudella jos ei ole edes kysyntää.
Kalevialevi kirjoitti:
Kukaan ei-tyhmä ei anna anteeksi pettämistä. Saa olla kyllä aika säälittävä jos niin tekee. Miksi kukaan eläisi koiranpaskan kanssa kun voisi vain siivota paskat ja elää hyvää elämää?
Mä jäin kuta kuinkin viideksi vuodeksi. Olen taloudellisesti itsenäinen ollut aina, eikä lapsia. Päätin kostaa jätkälle sinne mihin eniten sattuu, eli lompakkoon.
Aloitin loisimisen siinä vaiheessa, kun suhde paljastui. Elin mukavaa elämää miehen rahoilla viitisen vuotta ja sitten alkoi kyllästyttämään. Kävin töissä edelleen ja tein uraa kuten ennenkin. Kotona en vaan maksanut mistään mitään ja pyytelin kalliita lahjoja. Avioehdolla olin suojannut omaisuuteni ja tuon viiden vuoden aikana saamani kalliimmat tavarat.
Seksiä tms läheisyyttä meillä ei ollut ollenkaan. En tajua miksi se edes mun kanssa oli, kun vosuja tuntui olevan. Hän ei siis tiennyt, että mä tiesin suhteista.
Kyllähän sitä otti päähän, kun kerroin sille kaiken avioeropapereineen. Se rähjäsi ja räki. Uhkasi oikeudella.
Oikeuteen mentiin, mutta eri syystä. Hän yritti jemmata multa omaisuutta avioeron yhteydessä. Hän ei ollut koskaan vaatinut avioehtoa ja kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus meni puoliksi. Sekös herraa sapetti.
Ei se puille paljain joutunut, mutta sen verran menetti, että tuntu. Mulla kävi hyvin. Eipä vittuile mulle enää toiste.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella kerrasta poikki -huutajilla on oikeasti tullut edes tilaisuus eteen. Siis tavannut jonkun kuuman tyypin, joka laittaa paikat kipinöimään ja olisi tullut mahdollisuus päästä harrastamaan seksiä, mutta on pistänyt pelin poikki?
On nimittäin helppo huudella jos ei ole edes kysyntää.
Joka päivä. Eikä tarvii laittaa peliä poikki, kun on naimisissa hänen kanssaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Kalevialevi kirjoitti:
Kukaan ei-tyhmä ei anna anteeksi pettämistä. Saa olla kyllä aika säälittävä jos niin tekee. Miksi kukaan eläisi koiranpaskan kanssa kun voisi vain siivota paskat ja elää hyvää elämää?
Mä jäin kuta kuinkin viideksi vuodeksi. Olen taloudellisesti itsenäinen ollut aina, eikä lapsia. Päätin kostaa jätkälle sinne mihin eniten sattuu, eli lompakkoon.
Aloitin loisimisen siinä vaiheessa, kun suhde paljastui. Elin mukavaa elämää miehen rahoilla viitisen vuotta ja sitten alkoi kyllästyttämään. Kävin töissä edelleen ja tein uraa kuten ennenkin. Kotona en vaan maksanut mistään mitään ja pyytelin kalliita lahjoja. Avioehdolla olin suojannut omaisuuteni ja tuon viiden vuoden aikana saamani kalliimmat tavarat.
Seksiä tms läheisyyttä meillä ei ollut ollenkaan. En tajua miksi se edes mun kanssa oli, kun vosuja tuntui olevan. Hän ei siis tiennyt, että mä tiesin suhteista.
Kyllähän sitä otti päähän, kun kerroin sille kaiken avioeropapereineen. Se rähjäsi ja räki. Uhkasi oikeudella.
Oikeuteen mentiin, mutta eri syystä. Hän yritti jemmata multa omaisuutta avioeron yhteydessä. Hän ei ollut koskaan vaatinut avioehtoa ja kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus meni puoliksi. Sekös herraa sapetti.
Ei se puille paljain joutunut, mutta sen verran menetti, että tuntu. Mulla kävi hyvin. Eipä vittuile mulle enää toiste.
Oli avioehto muttei ollukaan. Oli yksipuolinen avioehto, sä et saa mun omaisuutta mut mä saan sun. Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää antaa anteeksi, mutta yhteistä elämää ei tarvitse jatkaa. Ihmisen henkiselle hyvinvoinnille on tärkeää antaa anteeksi vaikka toinen ei edes pyydä. Vaikka kumppani olisi pettäjä, valitettavasti sinäkään et ole täydellinen. Kaikki ihmiset tekevät asioita, jotka eivät ole oikein. Meillä ei saa olla mitään ketään vastaan. Silloin olemme vapaita vihasta ja syyllisyydestä.
Höpöhöpö. Anteeksi ei ole pakko antaa, ainakaan ennen kuin se tapahtuu itsestään. Ensin pitää saada kokea surua ja vihaa. Kukaan ulkopuolinen ei voi vaatia, että pettämisen "uhrin" täytyy antaa anteeksi.
Jos mies on JOUTUNUT valehtelemaan sivusuhteestaan, silloin meidän parisuhteessakaan ei ole ollut kaikki kohdillaan. Miehen yksittäiset seikkailut eivät minua hetkauta, mutta pidemmän tapailun ja salasuhteen kohdalla menee minulla raja. Toivoisin, että parisuhteemme ilmapiiri olisi sellainen, että salailla ei tarvitse.
En ymmärrä,maailmassa 4 miljardia miestä,miten kukaan viitsii uhrata sekuntiakaan petturiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on JOUTUNUT valehtelemaan sivusuhteestaan, silloin meidän parisuhteessakaan ei ole ollut kaikki kohdillaan. Miehen yksittäiset seikkailut eivät minua hetkauta, mutta pidemmän tapailun ja salasuhteen kohdalla menee minulla raja. Toivoisin, että parisuhteemme ilmapiiri olisi sellainen, että salailla ei tarvitse.
Sinä ja miehesi ette ole mikään symbioottinen yksikkö, vaan omat erilliset itsenäiset ihmiset, jotka pystyvät kaikenlaisiin itsekkäisiin tekoihin ihan parisuhteen tilasta riippumatta.
Kaikki tahdonalaiset tekosi ovat itsesi päätettävissä, samoin miehen.
Vaikka parisuhde olisi taivaallinen, ihminen voi itsekkyydessään, ahneudessaan ja heikossa itsetunnossaan hakea ihailua myös muualta.
On todellisuudenpakoa uskoa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kalevialevi kirjoitti:
Kukaan ei-tyhmä ei anna anteeksi pettämistä. Saa olla kyllä aika säälittävä jos niin tekee. Miksi kukaan eläisi koiranpaskan kanssa kun voisi vain siivota paskat ja elää hyvää elämää?
Mä jäin kuta kuinkin viideksi vuodeksi. Olen taloudellisesti itsenäinen ollut aina, eikä lapsia. Päätin kostaa jätkälle sinne mihin eniten sattuu, eli lompakkoon.
Aloitin loisimisen siinä vaiheessa, kun suhde paljastui. Elin mukavaa elämää miehen rahoilla viitisen vuotta ja sitten alkoi kyllästyttämään. Kävin töissä edelleen ja tein uraa kuten ennenkin. Kotona en vaan maksanut mistään mitään ja pyytelin kalliita lahjoja. Avioehdolla olin suojannut omaisuuteni ja tuon viiden vuoden aikana saamani kalliimmat tavarat.
Seksiä tms läheisyyttä meillä ei ollut ollenkaan. En tajua miksi se edes mun kanssa oli, kun vosuja tuntui olevan. Hän ei siis tiennyt, että mä tiesin suhteista.
Kyllähän sitä otti päähän, kun kerroin sille kaiken avioeropapereineen. Se rähjäsi ja räki. Uhkasi oikeudella.
Oikeuteen mentiin, mutta eri syystä. Hän yritti jemmata multa omaisuutta avioeron yhteydessä. Hän ei ollut koskaan vaatinut avioehtoa ja kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus meni puoliksi. Sekös herraa sapetti.
Ei se puille paljain joutunut, mutta sen verran menetti, että tuntu. Mulla kävi hyvin. Eipä vittuile mulle enää toiste.
Jos mies ei tiennyt, että tiesit suhteista ihmetyttää muutama asia.
Ensiksikin miksei mies yhtään ihmetellyt miksi aloit loisia miehen rahoilla ja pyydellä kalliita lahjoja? Jos et maksanut kotona yhtään mitään? Luulisi miehen ottavan asian puheeksi eikä vai kiltisti tyytynyt maksamaan kaiken.
Olettaen, että et ollut tehnyt näin jo aiemmin. Eli olit maksanut oman osuutesi kuluista.
Toisekseen jos teillä ei ollut mitään seksuaalista toimintaa sen vuoden vuoden aikana eikö mies yhtään sitä ihmetellyt?
Tyytyikö vain yhtäkkiä alkaneeseen seksittömyyteen kiltisti.
Olettaen, että seksiä teillä oli ennen sivusuhteen julkituloa.
Jos seksiä ei ollut ennenkään eli seksittömyys oli normisettiä niin ymmärrän ettei ihmetellyt ja ymmärrän sivusuhteet.
Muuten en näitä itse tekemiäsi muutoksia ymmärrä, siis ettei mies niihin mitenkään reagoinut tai ottanut puheeksi.
151 jatkaa, myös minulle jäi tuo avioehtoselitys jotenkin epäselväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kalevialevi kirjoitti:
Kukaan ei-tyhmä ei anna anteeksi pettämistä. Saa olla kyllä aika säälittävä jos niin tekee. Miksi kukaan eläisi koiranpaskan kanssa kun voisi vain siivota paskat ja elää hyvää elämää?
Mä jäin kuta kuinkin viideksi vuodeksi. Olen taloudellisesti itsenäinen ollut aina, eikä lapsia. Päätin kostaa jätkälle sinne mihin eniten sattuu, eli lompakkoon.
Aloitin loisimisen siinä vaiheessa, kun suhde paljastui. Elin mukavaa elämää miehen rahoilla viitisen vuotta ja sitten alkoi kyllästyttämään. Kävin töissä edelleen ja tein uraa kuten ennenkin. Kotona en vaan maksanut mistään mitään ja pyytelin kalliita lahjoja. Avioehdolla olin suojannut omaisuuteni ja tuon viiden vuoden aikana saamani kalliimmat tavarat.
Seksiä tms läheisyyttä meillä ei ollut ollenkaan. En tajua miksi se edes mun kanssa oli, kun vosuja tuntui olevan. Hän ei siis tiennyt, että mä tiesin suhteista.
Kyllähän sitä otti päähän, kun kerroin sille kaiken avioeropapereineen. Se rähjäsi ja räki. Uhkasi oikeudella.
Oikeuteen mentiin, mutta eri syystä. Hän yritti jemmata multa omaisuutta avioeron yhteydessä. Hän ei ollut koskaan vaatinut avioehtoa ja kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus meni puoliksi. Sekös herraa sapetti.
Ei se puille paljain joutunut, mutta sen verran menetti, että tuntu. Mulla kävi hyvin. Eipä vittuile mulle enää toiste.
Just näin pitää toimia, saa maistaa omaa lääkettään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevialevi kirjoitti:
Kukaan ei-tyhmä ei anna anteeksi pettämistä. Saa olla kyllä aika säälittävä jos niin tekee. Miksi kukaan eläisi koiranpaskan kanssa kun voisi vain siivota paskat ja elää hyvää elämää?
Mä jäin kuta kuinkin viideksi vuodeksi. Olen taloudellisesti itsenäinen ollut aina, eikä lapsia. Päätin kostaa jätkälle sinne mihin eniten sattuu, eli lompakkoon.
Aloitin loisimisen siinä vaiheessa, kun suhde paljastui. Elin mukavaa elämää miehen rahoilla viitisen vuotta ja sitten alkoi kyllästyttämään. Kävin töissä edelleen ja tein uraa kuten ennenkin. Kotona en vaan maksanut mistään mitään ja pyytelin kalliita lahjoja. Avioehdolla olin suojannut omaisuuteni ja tuon viiden vuoden aikana saamani kalliimmat tavarat.
Seksiä tms läheisyyttä meillä ei ollut ollenkaan. En tajua miksi se edes mun kanssa oli, kun vosuja tuntui olevan. Hän ei siis tiennyt, että mä tiesin suhteista.
Kyllähän sitä otti päähän, kun kerroin sille kaiken avioeropapereineen. Se rähjäsi ja räki. Uhkasi oikeudella.
Oikeuteen mentiin, mutta eri syystä. Hän yritti jemmata multa omaisuutta avioeron yhteydessä. Hän ei ollut koskaan vaatinut avioehtoa ja kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus meni puoliksi. Sekös herraa sapetti.
Ei se puille paljain joutunut, mutta sen verran menetti, että tuntu. Mulla kävi hyvin. Eipä vittuile mulle enää toiste.
Oli avioehto muttei ollukaan. Oli yksipuolinen avioehto, sä et saa mun omaisuutta mut mä saan sun. Jepjep.
Ken leikkiin ryhtyy, se ... jes! Näin se toimii, hani!!
Vierailija kirjoitti:
sänkyyn meneminen toisen kanssa on ihan hyvä virstanpylväs mielestäni siihen, että suhdetta ei kannata jatkaa. Tilanteita on toki monenlaisia.
Liian myöhäinen on jo tuossa vaiheessa, virtsapylväs.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen tavitaan kaksi ja jos puolisosi pettää sinua, on se sinunkin syytäsi. Et ole hoitanut omaa tonttiasi. Et ole esim pitänyt itsestäsi hyvää huolta elit olet pitänyt puolisoasi itsestäänselvyytenä eikä puolisosi enää halua sinua. Teidän seksi ei ole tarpeeksi hyvää. Ehkä muuten perhe-elämä toimii. Pitöisikö perhe rikkoa vain seksin puutteen vuoksi? Miksi ihmeessä, jos sen puuttuvan palasen saa muualta? Sinä et vain riitä, katso peiliin mitä voit itse muuttaa.
Niin, tunnevamnaiselle se on vain panoz
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää antaa anteeksi, mutta yhteistä elämää ei tarvitse jatkaa. Ihmisen henkiselle hyvinvoinnille on tärkeää antaa anteeksi vaikka toinen ei edes pyydä. Vaikka kumppani olisi pettäjä, valitettavasti sinäkään et ole täydellinen. Kaikki ihmiset tekevät asioita, jotka eivät ole oikein. Meillä ei saa olla mitään ketään vastaan. Silloin olemme vapaita vihasta ja syyllisyydestä.
Minun niinkutsuttu isäni piti avioliiton ulkopuolista suhdetta yllä ties kuinka kauan. Mun henkiselle hyvinvoinnille parasta on sulkea tuollainen mulkku mun elämästäni ulos lopullisesti, ei mikään pyhän anteeksiantajan roolin leikkiminen. Miksi antaisin anteeksi sitä että minun perhe, turvapaikka ja peruskallio murskataan vailla pienintäkään katumusta. Höylätköön ketä lystää nyt jatkossa, minun elämääni ei tuollaiset ole tervetulleita. Kaikella on hintansa, se oli hänen valintansa hylätä perheensä, sen hän myös sai.
Nimim: petetty äiti-madonna tässä lastensa puolesta kirjoittelee
Tuskin, minulla on samanlainen tilanne pettäjäisäni kanssa. Onneksi aikuisena voi valita seuransa, ja nk. isä ei niihin piireihin kuulu.
Et voi olla ikinä varma pettikö äitisi ensin isäänsä. Voi olla että isäsi haluaa säästää sinut, ja äitisi haluaa vain omaa parastaan, eli että vih
aisit isääsi, koska hän saa siitä itse hyvää mieltä. Sinä saatat olla vain pelinappula . Ihan tietämättäsi.
Minä tiedän tilanteen tasan tarkkaan ja aikuisena ihmisenä en ole kenenkään pelinappula, vaan osaan tehdä johtopäätökset itse.
Tyypillinen defenssi.
Defenssi mistä? Olen erittäin tyytyväinen, että lähipiirini kuuluu vain luotettavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevialevi kirjoitti:
Kukaan ei-tyhmä ei anna anteeksi pettämistä. Saa olla kyllä aika säälittävä jos niin tekee. Miksi kukaan eläisi koiranpaskan kanssa kun voisi vain siivota paskat ja elää hyvää elämää?
Mä jäin kuta kuinkin viideksi vuodeksi. Olen taloudellisesti itsenäinen ollut aina, eikä lapsia. Päätin kostaa jätkälle sinne mihin eniten sattuu, eli lompakkoon.
Aloitin loisimisen siinä vaiheessa, kun suhde paljastui. Elin mukavaa elämää miehen rahoilla viitisen vuotta ja sitten alkoi kyllästyttämään. Kävin töissä edelleen ja tein uraa kuten ennenkin. Kotona en vaan maksanut mistään mitään ja pyytelin kalliita lahjoja. Avioehdolla olin suojannut omaisuuteni ja tuon viiden vuoden aikana saamani kalliimmat tavarat.
Seksiä tms läheisyyttä meillä ei ollut ollenkaan. En tajua miksi se edes mun kanssa oli, kun vosuja tuntui olevan. Hän ei siis tiennyt, että mä tiesin suhteista.
Kyllähän sitä otti päähän, kun kerroin sille kaiken avioeropapereineen. Se rähjäsi ja räki. Uhkasi oikeudella.
Oikeuteen mentiin, mutta eri syystä. Hän yritti jemmata multa omaisuutta avioeron yhteydessä. Hän ei ollut koskaan vaatinut avioehtoa ja kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus meni puoliksi. Sekös herraa sapetti.
Ei se puille paljain joutunut, mutta sen verran menetti, että tuntu. Mulla kävi hyvin. Eipä vittuile mulle enää toiste.
Jos mies ei tiennyt, että tiesit suhteista ihmetyttää muutama asia.
Ensiksikin miksei mies yhtään ihmetellyt miksi aloit loisia miehen rahoilla ja pyydellä kalliita lahjoja? Jos et maksanut kotona yhtään mitään? Luulisi miehen ottavan asian puheeksi eikä vai kiltisti tyytynyt maksamaan kaiken.
Olettaen, että et ollut tehnyt näin jo aiemmin. Eli olit maksanut oman osuutesi kuluista.Toisekseen jos teillä ei ollut mitään seksuaalista toimintaa sen vuoden vuoden aikana eikö mies yhtään sitä ihmetellyt?
Tyytyikö vain yhtäkkiä alkaneeseen seksittömyyteen kiltisti.
Olettaen, että seksiä teillä oli ennen sivusuhteen julkituloa.Jos seksiä ei ollut ennenkään eli seksittömyys oli normisettiä niin ymmärrän ettei ihmetellyt ja ymmärrän sivusuhteet.
Muuten en näitä itse tekemiäsi muutoksia ymmärrä, siis ettei mies niihin mitenkään reagoinut tai ottanut puheeksi.
No tarviiko tuota ihmetellä. Ei pettäjä ajattele muita, vain itseään. Siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella kerrasta poikki -huutajilla on oikeasti tullut edes tilaisuus eteen. Siis tavannut jonkun kuuman tyypin, joka laittaa paikat kipinöimään ja olisi tullut mahdollisuus päästä harrastamaan seksiä, mutta on pistänyt pelin poikki?
On nimittäin helppo huudella jos ei ole edes kysyntää.
Hei, täällä se pettäjän tytär. Minä en tosiaan ikinä pystyisi pettämään, koska tiedän miten pahasti se loukkaa ja satuttaa. En ole myöskään koskaan harrastanut irtosuhteita, liekö minulla sitten niin painavat kengät tai alhainen seksintarve, mutta se ei ole vain minua. Kuten myöskään en ryöstä ihmisiä, vaikka "tilaisuus sallisi varkaan". Parisuhteessa mielummin saisin puolisolta kuin salama kirkkaalta taivaalta eroilmoituksen koska kiinnostaa baarin Pirkko enemmän, kuin että pettäisi. Minulle kun parisuhde ei ole sellaista että sekaannutaan pitkin kyliä muihin ihmisiin vaan kun sitoudun niin silloin sitoudun.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tahdonalaiset tekosi ovat itsesi päätettävissä, samoin miehen.
"Vapaa" tahto on harhaa. Ihmisen toiminnan taustalla on aina jokin tiedostettu tai tiedostamaton vaikutin. Harrastamasi mustavalkoinen todellisuuden yksinkertaistaminen ei saa tukea neurotieteellisestä tukimuksesta, johon kehotankin sinua tutustumaan näköalojesi laajentamiseksi.
Eihän ole. Se on vain yhdyntä jonkun toisen kanssa. Ihminen on eläin ja jos tilanne toteutuu, niin tapahtuu parittelua. Se ei ole mitään enempää.
Turhamainen saa olla jos hyvän miehen jättää satunnaisen seksin takia. Miehet kylvää siementä aina mahdollisuuksien mukaan ja sille ei voi mitään jos niin käy. Suurin osa miehistä ei kieltäydy parittelusta. Se ei merkitse että mies ei välittäisi omasta rakkaastaan tai perheestään.