Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miksi annat anteeksi pettämisen?
29.03.2021 |
Ylipäänsä? Tai toistuvan? Tai missä menee raja että onko esim kahden vuoden salasuhde jo no no? Rakkaudentunnustukset? Jokapäiväiset puhelut ja viestit? Viikoittaiset näkemiset?
Jos mies on onnistunut esittämään ns. normaalia kaikesta tuosta huolimatta? Tietysti miehen käytös ja energiat on vähän muuttuneet ja tämä on heijastunut myös koko perheeseen ja kaikkeen, mutta näitä juttujahan miehet tai hyvin harvat miehet tajuavat. Eli et olisi tavallaan huomannut mitään mutta asioiden paljastuessa tajuat mitkä oli niitä merkkejä ja miksi koko ajan tuntui että joku on pielessä.
Kommentit (184)
Sorruin self-help hömppään. Ostin Edith Egerin kirjan, kun ajattelin että hänellä on kuitenkin tohtorin tutkinto psykologiasta ja on sen lisäksi selviytynyt keskitysleiriltä. Varmasti tietää jotain siitä, miten negatiiviset ajatukset ja tunteet selätetään. Kirja on myös saanut pääosin 5 tähden arvosteluja, joten ajattelin ettei se voi olla pelkkää hömppää.
Kirjassa on asiaa anteeksi antamisesta ja luottamuksesta. Egerillä on potilas, jonka mies on pettänyt useasti ja jolla on ollut ainakin kaksi pidempää salasuhdetta. Ongelma, jonka takia nainen on terapiassa on hänen kyvyttömyytensä luottaa pettävään miehensä. Siis mitä? Lukiessa tuli mieleen, että mies on varmasti jollain lailla patologinen ja manipulatiivinen, koska aloittaa aina uuden salasuhteen ja on saanut naisen vakuuttuneeksi siitä, että suurin ongelma suhteessa on hänen kyvyttömyytensä luottaa.
Ja tässä taas yksi esimerkki siitä, miksi self-help on hömppää ja haitallista. Eger kirjoittaa, että aina pitäisi antaa anteeksi.
Luottamus ja anteeksianto on molemmat asioita, joita ei voi pakottaa. Tai luo vain sisäisiä ristiriitoja itselleen ja rikkoo itseään. Sisäinen ristiriita on juuri tuollainen tilanne, jossa "pitäisi" luottaa tai antaa anteeksi, mutta ei vielä ole valmis, tai oma itsesuojeluvaisto laittaa hanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni kaksi salasuhdetta olivat ennen kaikkea hänen omaa kipuiluaan matkalla kohti parempaa itsetietoisuutta. Uskottomuus johtui pääasiassa hänen pahasta olostaan ja kriiseistä, jotka heijastuivat koko parisuhteeseen ja perhe-elämään. Ihmiset ovat joskus solmussa itsensä kanssa ja lähtevät ratkomaan niitä kypsymättömillä, ei-rakentavilla tavoilla. Mutta ei sen takia tarvitse perhettä rikkoa, koska asiat voivat korjaantua, kun ihmiset oppivat ymmärtämään itseään ja toista.
Vierailija kirjoitti:
Kalevialevi kirjoitti:
Kukaan ei-tyhmä ei anna anteeksi pettämistä. Saa olla kyllä aika säälittävä jos niin tekee. Miksi kukaan eläisi koiranpaskan kanssa kun voisi vain siivota paskat ja elää hyvää elämää?
Mä jäin kuta kuinkin viideksi vuodeksi. Olen taloudellisesti itsenäinen ollut aina, eikä lapsia. Päätin kostaa jätkälle sinne mihin eniten sattuu, eli lompakkoon.
Aloitin loisimisen siinä vaiheessa, kun suhde paljastui. Elin mukavaa elämää miehen rahoilla viitisen vuotta ja sitten alkoi kyllästyttämään. Kävin töissä edelleen ja tein uraa kuten ennenkin. Kotona en vaan maksanut mistään mitään ja pyytelin kalliita lahjoja. Avioehdolla olin suojannut omaisuuteni ja tuon viiden vuoden aikana saamani kalliimmat tavarat.
Seksiä tms läheisyyttä meillä ei ollut ollenkaan. En tajua miksi se edes mun kanssa oli, kun vosuja tuntui olevan. Hän ei siis tiennyt, että mä tiesin suhteista.
Kyllähän sitä otti päähän, kun kerroin sille kaiken avioeropapereineen. Se rähjäsi ja räki. Uhkasi oikeudella.
Oikeuteen mentiin, mutta eri syystä. Hän yritti jemmata multa omaisuutta avioeron yhteydessä. Hän ei ollut koskaan vaatinut avioehtoa ja kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus meni puoliksi. Sekös herraa sapetti.
Ei se puille paljain joutunut, mutta sen verran menetti, että tuntu. Mulla kävi hyvin. Eipä vittuile mulle enää toiste.
Trolli.
Avioehto on YHTEINEN sopimus, eli sinä et voi kirjoittaa sitä ilman että mies suostuu siihen. Vai väitätkö että kirjoititte paperin jossa hän luopuu omastaan eron tullessa sinun hyväksisi, mutta sinä et hänen? Älä nyt viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen tavitaan kaksi ja jos puolisosi pettää sinua, on se sinunkin syytäsi. Et ole hoitanut omaa tonttiasi. Et ole esim pitänyt itsestäsi hyvää huolta elit olet pitänyt puolisoasi itsestäänselvyytenä eikä puolisosi enää halua sinua. Teidän seksi ei ole tarpeeksi hyvää. Ehkä muuten perhe-elämä toimii. Pitöisikö perhe rikkoa vain seksin puutteen vuoksi? Miksi ihmeessä, jos sen puuttuvan palasen saa muualta? Sinä et vain riitä, katso peiliin mitä voit itse muuttaa.
Mitähön se mies sitten tarjoaa?? Läskimahaista pieruverkkari pikapanoja a 3 min. Ja naisen pitäis hepeneissä pyöriä mieliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni kaksi salasuhdetta olivat ennen kaikkea hänen omaa kipuiluaan matkalla kohti parempaa itsetietoisuutta. Uskottomuus johtui pääasiassa hänen pahasta olostaan ja kriiseistä, jotka heijastuivat koko parisuhteeseen ja perhe-elämään. Ihmiset ovat joskus solmussa itsensä kanssa ja lähtevät ratkomaan niitä kypsymättömillä, ei-rakentavilla tavoilla. Mutta ei sen takia tarvitse perhettä rikkoa, koska asiat voivat korjaantua, kun ihmiset oppivat ymmärtämään itseään ja toista.
Tämä on se syy miksi vakiinnouin vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Olin tuolloin vasta itseni kanssa valmis pitkään ja tyydyttävään parisuhteeseen, ja halusin myös miehen joka on samalla viivalla kanssani, ja jo eläyt ne itsensä etsimisvaiheet läpi. En halunnut että meillä olisi vuosien painoalsteja toistemme tahoilta niskassamme, ja niiden kanssa sitten kipuiltaisiin ja yritettäisiin päästä yli. Jo ajatuksen tasolla minun kohdallani täysin käsittämätön kuvio, jossa niska limassa painettaisiin suhdeTyötä että saataisiin säästettyä parisuhteen riekaleet, ja toivottaisiin että joskus vielä kypsymme ja pystymme antamaan anteeksi toisillemme. Minulle sopi paremmin rimpuilla ne nuoruuden rimpuilut ensin, ja sitetn vasta kunnioittava parisuhde jossa toista kohdellaan kaikkiaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni kaksi salasuhdetta olivat ennen kaikkea hänen omaa kipuiluaan matkalla kohti parempaa itsetietoisuutta. Uskottomuus johtui pääasiassa hänen pahasta olostaan ja kriiseistä, jotka heijastuivat koko parisuhteeseen ja perhe-elämään. Ihmiset ovat joskus solmussa itsensä kanssa ja lähtevät ratkomaan niitä kypsymättömillä, ei-rakentavilla tavoilla. Mutta ei sen takia tarvitse perhettä rikkoa, koska asiat voivat korjaantua, kun ihmiset oppivat ymmärtämään itseään ja toista.
Tämä on se syy miksi vakiinnouin vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Olin tuolloin vasta itseni kanssa valmis pitkään ja tyydyttävään parisuhteeseen, ja halusin myös miehen joka on samalla viivalla kanssani, ja jo eläyt ne itsensä etsimisvaiheet läpi. En halunnut että meillä olisi vuosien painoalsteja toistemme tahoilta niskassamme, ja niiden kanssa sitten kipuiltaisiin ja yritettäisiin päästä yli. Jo ajatuksen tasolla minun kohdallani täysin käsittämätön kuvio, jossa niska limassa painettaisiin suhdeTyötä että saataisiin säästettyä parisuhteen riekaleet, ja toivottaisiin että joskus vielä kypsymme ja pystymme antamaan anteeksi toisillemme. Minulle sopi paremmin rimpuilla ne nuoruuden rimpuilut ensin, ja sitetn vasta kunnioittava parisuhde jossa toista kohdellaan kaikkiaan hyvin.
Tämä on varmasti fiksua. Itsekin toivon, että olisin tehnyt näin. Yritin olla parisuhteessa nuorena, mutta meistä oli kumpikin ihan keskeneräisiä ja osin hukassa itsemme kanssa. Siinä tulee vain ihan turhaan rikottua itseään ja toista.
Jos parisuhde tuntuu "työltä", se ei ole hyvä suhde. Samoin jos on yhtään epävarma suhteesta. Itsekin tiedän näitä, jotka ovat nuorena menneet yhteen ja ovat vieläkin onnellisesti yhdessä, mutta he ovat olleet alusta asti 100% varmoja, että tämä on se loppuelämän juttu ja ovat nimenomaan onnellisesti onnellisia yhdessä.
Miksi jotkut pitävät mustavalkoisuutena, jos petetty ei pidä itseään osasyyllisenä pettämiseen?
Onko puoliso myös osasyyllinen, jos kumppani alkoholisoituu, on väkivaltainen tai pelaa perheen rahat?
Olen itse ollut useamman kerran suhteissa, jotka eivät ole täyttäneet tarpeitani vaan ovat enemmänkin muodostuneet taakaksi. Silti en ole lähtenyt pettämään tai muuten kaltoinkohtelemaan kumppaneitani.
Haluan säilyttää itsekunnioitukseni vaikeissakin tilanteissa kohtelemalla muita ihmisiä hyvin. Jos suhdetta ei keskustelemalla saa korjattua toimivaksi, sitä ei kannata jatkaa, vaan on oltava kyllin vahva eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni kaksi salasuhdetta olivat ennen kaikkea hänen omaa kipuiluaan matkalla kohti parempaa itsetietoisuutta. Uskottomuus johtui pääasiassa hänen pahasta olostaan ja kriiseistä, jotka heijastuivat koko parisuhteeseen ja perhe-elämään. Ihmiset ovat joskus solmussa itsensä kanssa ja lähtevät ratkomaan niitä kypsymättömillä, ei-rakentavilla tavoilla. Mutta ei sen takia tarvitse perhettä rikkoa, koska asiat voivat korjaantua, kun ihmiset oppivat ymmärtämään itseään ja toista.
Itse olen siitä samaa mieltä että minkään kasvun nimissä ei tarvitse alkaa perhettä rikkomaan. Eli jos vieraat kiinnostaa enemmän kuin se oma puoliso, niin laita olemassaoleva parisuhde pakettiin ja sen jälkeen saa hummailla vieraiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun kommenteista suurin osa on kyllä niin mustavalkoista ajatusmaailmaa että sen kanssa on viisainta jäädä suosiolla sinkuksi. Puoliso on ihminen ja ihmiset tekevät virheitä. Tämän kun muistat aina peiliin katsoessa etkä kuvittele itse olevasi täydellinen.
Parisuhteita on monenlaisia, täällä julistetaan että vain täydellinen kelpaa, kaikki muut ovat halveksittavaa pohjasakkaa.
Kasvakaa aikuisiksi.Pettöminen on syvällinen henkinen rikos toista kohtaan. Sillä hajotetaan toisen ihmisen sielu, sydän, perusluottamus... Pettäminen on henkistä väkivaltaa, alistamista parisuhteessa, tietoista toisen halveksuntaa, jota ei voi verrata virheenä mm. avainten unohtamiseen, siivouksen jättämiseen jne. Kyseessä on todella eri kokoluokan asia kuin vain ”oho, sattuipa pano eteen sopivasti”.
Itselleni todella moni muu elämässä tapahtunut asia on ollut pahempaa kuin se, että mies petti. Mietityttää kuinka helppo elämä ihmisillä on ollut ja kuinka heikoissa kantimissa henkinen pääoma on, jos pettäminen koetaan näin kamalaksi.
Itse en aikaisemmin olisi voinut kuvitella, että olisin antanut pettämisen anteeksi ja jäänyt parisuhteeseen. Mutta kun mies petti ja tunnusti, niin ei se rakkaan ihmisen jättäminen ollutkaan niin helppoa.
Ja siis en vieläkään tajua millä ajalla mies oli käynyt panemassa, koska oli AINA kotona. Mies ei olisi todellakaan jäänyt kiinni, ellei omatunto olisi alkanut vaivata ja tunnustanut.
Terv. Sivulla 7 oman kokemuksensa kertonut, kun mies petti kaksi vuotta sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun kommenteista suurin osa on kyllä niin mustavalkoista ajatusmaailmaa että sen kanssa on viisainta jäädä suosiolla sinkuksi. Puoliso on ihminen ja ihmiset tekevät virheitä. Tämän kun muistat aina peiliin katsoessa etkä kuvittele itse olevasi täydellinen.
Parisuhteita on monenlaisia, täällä julistetaan että vain täydellinen kelpaa, kaikki muut ovat halveksittavaa pohjasakkaa.
Kasvakaa aikuisiksi.Pettöminen on syvällinen henkinen rikos toista kohtaan. Sillä hajotetaan toisen ihmisen sielu, sydän, perusluottamus... Pettäminen on henkistä väkivaltaa, alistamista parisuhteessa, tietoista toisen halveksuntaa, jota ei voi verrata virheenä mm. avainten unohtamiseen, siivouksen jättämiseen jne. Kyseessä on todella eri kokoluokan asia kuin vain ”oho, sattuipa pano eteen sopivasti”.
Itselleni todella moni muu elämässä tapahtunut asia on ollut pahempaa kuin se, että mies petti. Mietityttää kuinka helppo elämä ihmisillä on ollut ja kuinka heikoissa kantimissa henkinen pääoma on, jos pettäminen koetaan näin kamalaksi.
Itse en aikaisemmin olisi voinut kuvitella, että olisin antanut pettämisen anteeksi ja jäänyt parisuhteeseen. Mutta kun mies petti ja tunnusti, niin ei se rakkaan ihmisen jättäminen ollutkaan niin helppoa.
Ja siis en vieläkään tajua millä ajalla mies oli käynyt panemassa, koska oli AINA kotona. Mies ei olisi todellakaan jäänyt kiinni, ellei omatunto olisi alkanut vaivata ja tunnustanut.
Terv. Sivulla 7 oman kokemuksensa kertonut, kun mies petti kaksi vuotta sitten
Onko tämä joku kilpailu kuka on kokenut eniten? Minä, jolla on nollatoleranssi pettämiseen, olen kokenut niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, koulukiusaamista, perheväkivaltaa, hylkäämiskokemuksia lapsena, mun rakkain on tapettu, jne, olen kärsinyt masennuksesta yli 30 vuotta, mä en silti pidä pettämistä olankohautuksella kuitattavana asiana, vaan se on siinä. Kerrasta poikki. Ehkä juuri siksi että elämään on mahtunut niin paljon skeidaa, on ihan terve merkki ettei sitä haali väkisin lisää?
Vierailija kirjoitti:
Sorruin self-help hömppään. Ostin Edith Egerin kirjan, kun ajattelin että hänellä on kuitenkin tohtorin tutkinto psykologiasta ja on sen lisäksi selviytynyt keskitysleiriltä. Varmasti tietää jotain siitä, miten negatiiviset ajatukset ja tunteet selätetään. Kirja on myös saanut pääosin 5 tähden arvosteluja, joten ajattelin ettei se voi olla pelkkää hömppää.
Kirjassa on asiaa anteeksi antamisesta ja luottamuksesta. Egerillä on potilas, jonka mies on pettänyt useasti ja jolla on ollut ainakin kaksi pidempää salasuhdetta. Ongelma, jonka takia nainen on terapiassa on hänen kyvyttömyytensä luottaa pettävään miehensä. Siis mitä? Lukiessa tuli mieleen, että mies on varmasti jollain lailla patologinen ja manipulatiivinen, koska aloittaa aina uuden salasuhteen ja on saanut naisen vakuuttuneeksi siitä, että suurin ongelma suhteessa on hänen kyvyttömyytensä luottaa.
Ja tässä taas yksi esimerkki siitä, miksi self-help on hömppää ja haitallista. Eger kirjoittaa, että aina pitäisi antaa anteeksi.
Luottamus ja anteeksianto on molemmat asioita, joita ei voi pakottaa. Tai luo vain sisäisiä ristiriitoja itselleen ja rikkoo itseään. Sisäinen ristiriita on juuri tuollainen tilanne, jossa "pitäisi" luottaa tai antaa anteeksi, mutta ei vielä ole valmis, tai oma itsesuojeluvaisto laittaa hanttiin.
Oi että. Juuri tätä, että "itse ajat miehen muiden naisten syliin, kun et luota häneen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun kommenteista suurin osa on kyllä niin mustavalkoista ajatusmaailmaa että sen kanssa on viisainta jäädä suosiolla sinkuksi. Puoliso on ihminen ja ihmiset tekevät virheitä. Tämän kun muistat aina peiliin katsoessa etkä kuvittele itse olevasi täydellinen.
Parisuhteita on monenlaisia, täällä julistetaan että vain täydellinen kelpaa, kaikki muut ovat halveksittavaa pohjasakkaa.
Kasvakaa aikuisiksi.Pettöminen on syvällinen henkinen rikos toista kohtaan. Sillä hajotetaan toisen ihmisen sielu, sydän, perusluottamus... Pettäminen on henkistä väkivaltaa, alistamista parisuhteessa, tietoista toisen halveksuntaa, jota ei voi verrata virheenä mm. avainten unohtamiseen, siivouksen jättämiseen jne. Kyseessä on todella eri kokoluokan asia kuin vain ”oho, sattuipa pano eteen sopivasti”.
Itselleni todella moni muu elämässä tapahtunut asia on ollut pahempaa kuin se, että mies petti. Mietityttää kuinka helppo elämä ihmisillä on ollut ja kuinka heikoissa kantimissa henkinen pääoma on, jos pettäminen koetaan näin kamalaksi.
Itse en aikaisemmin olisi voinut kuvitella, että olisin antanut pettämisen anteeksi ja jäänyt parisuhteeseen. Mutta kun mies petti ja tunnusti, niin ei se rakkaan ihmisen jättäminen ollutkaan niin helppoa.
Ja siis en vieläkään tajua millä ajalla mies oli käynyt panemassa, koska oli AINA kotona. Mies ei olisi todellakaan jäänyt kiinni, ellei omatunto olisi alkanut vaivata ja tunnustanut.
Terv. Sivulla 7 oman kokemuksensa kertonut, kun mies petti kaksi vuotta sitten
Onko tämä joku kilpailu kuka on kokenut eniten? Minä, jolla on nollatoleranssi pettämiseen, olen kokenut niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, koulukiusaamista, perheväkivaltaa, hylkäämiskokemuksia lapsena, mun rakkain on tapettu, jne, olen kärsinyt masennuksesta yli 30 vuotta, mä en silti pidä pettämistä olankohautuksella kuitattavana asiana, vaan se on siinä. Kerrasta poikki. Ehkä juuri siksi että elämään on mahtunut niin paljon skeidaa, on ihan terve merkki ettei sitä haali väkisin lisää?
Samaa mieltä. Moraali on niin hukassa näillä pettämisen hyväksyjillä. Syynä tämä por.. ja sek... myönteisyys!
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut pitävät mustavalkoisuutena, jos petetty ei pidä itseään osasyyllisenä pettämiseen?
Onko puoliso myös osasyyllinen, jos kumppani alkoholisoituu, on väkivaltainen tai pelaa perheen rahat?
Olen itse ollut useamman kerran suhteissa, jotka eivät ole täyttäneet tarpeitani vaan ovat enemmänkin muodostuneet taakaksi. Silti en ole lähtenyt pettämään tai muuten kaltoinkohtelemaan kumppaneitani.
Haluan säilyttää itsekunnioitukseni vaikeissakin tilanteissa kohtelemalla muita ihmisiä hyvin. Jos suhdetta ei keskustelemalla saa korjattua toimivaksi, sitä ei kannata jatkaa, vaan on oltava kyllin vahva eroamaan.
En mä ainakaan syytä omasta "pettämisestä" toista osapuolta. Sehän oli oma päätökseni, kun kumppani osoitti ettei ole luottamukseni arvoinen enää. Olisin voinut olla menemättäkin sänkyyn toisen kanssa, mutta en nähnyt syytä kieltäytyä hyvästä seksistä, eikä se mitenkään minun itsekunnioitustani loukannut, pikemminkin päinvastoin. kohtelen hyvin toisia ihmisiä, sen sijaan jos joku on minulla aivan kamala, niin en hänen hyvän mielensä pitimiksi tee enää yhtään tekoa, tai ole tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en hyväksy pettämistä. En minkäälaista kenenkään taholta. Hyväksyn kuitenkin sen jos joku haluaa olla pettäjän kanssa ja rikkoa itseänsä lisää. Silloin, kun kuulin "klamydia" testejä saa tilattua netistä huonolla suomen kielellä varustettuna eli oikeasti siinä luki raskaustesti, mutta klamydiatestiksi selitettiin niin päätin että pidän aina petetyn puolta.
Kannattaa lukea kirja: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Sorruin self-help hömppään. Ostin Edith Egerin kirjan, kun ajattelin että hänellä on kuitenkin tohtorin tutkinto psykologiasta ja on sen lisäksi selviytynyt keskitysleiriltä. Varmasti tietää jotain siitä, miten negatiiviset ajatukset ja tunteet selätetään. Kirja on myös saanut pääosin 5 tähden arvosteluja, joten ajattelin ettei se voi olla pelkkää hömppää.
Kirjassa on asiaa anteeksi antamisesta ja luottamuksesta. Egerillä on potilas, jonka mies on pettänyt useasti ja jolla on ollut ainakin kaksi pidempää salasuhdetta. Ongelma, jonka takia nainen on terapiassa on hänen kyvyttömyytensä luottaa pettävään miehensä. Siis mitä? Lukiessa tuli mieleen, että mies on varmasti jollain lailla patologinen ja manipulatiivinen, koska aloittaa aina uuden salasuhteen ja on saanut naisen vakuuttuneeksi siitä, että suurin ongelma suhteessa on hänen kyvyttömyytensä luottaa.
Ja tässä taas yksi esimerkki siitä, miksi self-help on hömppää ja haitallista. Eger kirjoittaa, että aina pitäisi antaa anteeksi.
Luottamus ja anteeksianto on molemmat asioita, joita ei voi pakottaa. Tai luo vain sisäisiä ristiriitoja itselleen ja rikkoo itseään. Sisäinen ristiriita on juuri tuollainen tilanne, jossa "pitäisi" luottaa tai antaa anteeksi, mutta ei vielä ole valmis, tai oma itsesuojeluvaisto laittaa hanttiin.
Tämä. Tunteita ei myöskään voi pakottaa. Toimintaansa voi vaikuttaa ja tässä esimerkissä on syyllistetty naisessa heränneet tunteet jotka on aiheutuneet miehen toiminnasta. Miehen olisi pitänyt ymmärtää ettei kykene monogamiaan ja jos naista rakasti, päästää tämä menemään, sanoa etten sinulle voi antaa sitä mitä haluat. Saa olla polygaminen mutta se on kyettävä kommunikoimaan kaikille osapuolille heti ja selkeästi. Kaikki muu on valehtelua, huiputusta ja varastamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun kommenteista suurin osa on kyllä niin mustavalkoista ajatusmaailmaa että sen kanssa on viisainta jäädä suosiolla sinkuksi. Puoliso on ihminen ja ihmiset tekevät virheitä. Tämän kun muistat aina peiliin katsoessa etkä kuvittele itse olevasi täydellinen.
Parisuhteita on monenlaisia, täällä julistetaan että vain täydellinen kelpaa, kaikki muut ovat halveksittavaa pohjasakkaa.
Kasvakaa aikuisiksi.Pettöminen on syvällinen henkinen rikos toista kohtaan. Sillä hajotetaan toisen ihmisen sielu, sydän, perusluottamus... Pettäminen on henkistä väkivaltaa, alistamista parisuhteessa, tietoista toisen halveksuntaa, jota ei voi verrata virheenä mm. avainten unohtamiseen, siivouksen jättämiseen jne. Kyseessä on todella eri kokoluokan asia kuin vain ”oho, sattuipa pano eteen sopivasti”.
Itselleni todella moni muu elämässä tapahtunut asia on ollut pahempaa kuin se, että mies petti. Mietityttää kuinka helppo elämä ihmisillä on ollut ja kuinka heikoissa kantimissa henkinen pääoma on, jos pettäminen koetaan näin kamalaksi.
Itse en aikaisemmin olisi voinut kuvitella, että olisin antanut pettämisen anteeksi ja jäänyt parisuhteeseen. Mutta kun mies petti ja tunnusti, niin ei se rakkaan ihmisen jättäminen ollutkaan niin helppoa.
Ja siis en vieläkään tajua millä ajalla mies oli käynyt panemassa, koska oli AINA kotona. Mies ei olisi todellakaan jäänyt kiinni, ellei omatunto olisi alkanut vaivata ja tunnustanut.
Terv. Sivulla 7 oman kokemuksensa kertonut, kun mies petti kaksi vuotta sitten
Jokainen päättää itse kuinka asian kanssa toimii ja minkälaisten asioiden kanssa pystyy ja haluaa elää. Kenenkään ei ole oikeus sitä tuomita tai moralisoida. Jos petetystä tuntuisi ettei kykene asian kanssa elämään, hän saa tuntea ja valita toisin ilman syyllistämistä. Se ei tee sinusta sen vahvempaa ja parempaa ihmistä jos sen pystyit sivuuttamaan, ainoastaan erilaisen. Eikä anna sinulle oikeutta tuomita tai syyllistää toista tunteistaan. Kuriositeettina, pettikö miehesi kerran vai pitkään tai usein? Toisaalta sillä ei ole väliä, joku ei pysty hyväksymään kertaakaan ja toinen hyväksyy kaiken. Minä en näkisi kumppania enää samoin edes kerran jälkeen enkä pysty kuvittelemaan yhteistä tulevaisuutta, mutta se olen vain minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki puuhastelut, joita ei voisi tehdä puolison silmien edessä, johtaa väistämättä eroon. Tämä on kummankin tiedossa.
Juuri näin, ei mitään selittelyä, salaamista, valehtelua, kertomatta jättämistä... sitä paskajargonia mitä nämä keskenkasvuiset pellet aina suustaan päästää. Teot puhuu puolestaan, valheet vie eroon.
Tämä. Mikään rahasumma maailmassa ei saisi mua jäämään ja katselemaan tuollaista. Elämään muka onnellista perhe-elämää, varsinainen tragedia. Lapsetkin oppisi että valehtelu ok ja toista saa kohdella kuten huvittaa ja kaikki sellainen pitää vaan sietää.
Lapsille ei kuulu vanhempiensa panemiset. Ole hyvä. äläkä sotke lapsiasi omaan suohosi.
Lapsille ei tosiaan kuulu vanhempiensa panemiset. Koita nyt hyvä ihminen ymmärtää, että parisuhteessa ja perheessä, jossa yksi elää muualla toista elämää toisten selän takana ja perheensä luona lähinnä odottaa ajan kuluvan, tuo kaikki salailu heijastaa hyvin kieroa ja vääristynyttä energiaa koko perheeseen, myös lapsiin. Kukaan muu ei vain tiedä syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olisin kyllä jättänyt heti yhdestä kerrasta, mutta silloinkin siedin toisille flirttailua. Nyt viisikymppisenä tarve omistaa toinen kokonaan on lientynyt, ja ajatus siitä, että mies kävisi panemassa toista ei enää shokeeraa. Jatkossa saisi toki sitten tyydyttää loputkin tarpeensa muualla, mutta äijän kanssa on niin mukava elää että tuskin jättäisin. Ja jos nyt totta puhutaan, niin aivan kamalalta ei tunnu edes se ajatus, että mies jättäisi minut toisen takia. Rakastan, mutta en halua vangita? Mies on tuossa ja uskollinen (kai) koska itse niin haluaa.
Miksi viettää elämä ja aikaa ihmisen kanssa joka haluaa muuta. Ketään ei voi omistaa ja tämä taitaa olla tietynlaista korvamerkintää että pidän silti miehen mutta seksiä ei tipu. Just saying.
No eiköhän tässä ole puntit tasan - win win- tilanne? Molemmat tietää valheellisuuden ha vedättää toisiaan? Mitä välii? Mitä merkitystä kun alkuperäinen uskollisuussopimus on jo revitty palasiksi??
Sanoisin ennemmin että lose-lose-tilanne. Kumpi loukkaa enemmän ja pahemmin. Mutta eikai siinä jos juot itse (tai tässä tapauksessa molemmat) myrkkyä ja odottaa että toinen kuolee. Meillähän on vain yksi elämä ja jokainen itse päättää miten sen käyttää.
Meillä on varmaan vähän eri piirit, koska itse en tunne yhtään oikeaa, aitoa miestä joka käyttäytyisi noin, saati edes miettisi tuollaisia höpöjuttuja, kun on hyvässä ja toimivassa suhteessa jossa on rakkautta ja kunnioitusta.