Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Jäätelöbaarissa käynti. Oioiii!

Meillä oli köyhää lapsena mutta turvallista. Juhlaa oli, kun kerran jouluna saimme 500g suklaata jokainen tehtaan myymälästä. syötiin ne kuin pedot ja oksenneltiin päälle. Kerran äiti osti vesimelonin ja siskoni  pilkkoi sen meille kaikille. OLi ihanan makuista! Joskus isosiskot teki poppareita kattilassa ja ne oli kivjoa perhejuhlia.. Karkkia ei saatu, mutta siirapista ja lumesta tehtiin sohjoa joka oli niin namia.. 

Kerran isäöni rapsutti minullle nauriista, raakasta, semmosta pöperöä ja syötti kaiken mulle. TUnsin itseni niin tärkeäksi! Ja tunnen vieläkin sen takia. 

SUperluksusta oli kun joskus harvoin sain uuden vaatteen tai kengät. Olin ehkä 13 v.. Kaikki kamppeet tuli sisarilta ja ne ei vät olleet enää muotia. OLin nätti tyttö mutta rumasti pukeutunut. 

Meidän perhe kävi luontoretkillä, museoissa, lapissa joskun telttailemassa, kalassa, metsällä.. AIna oli perunat ja ruisleivät eväinä nötkötteineen. Ei koskaan huoltiskkalimpparia tai jätskiä.  Hyvät puukot meillä oli ja kalastusvhekeisiin saatiin myös rahaa. Mutta suksiin pyöriin yms ei sitten mitään. 

Lopulta sain kesätyörahoilla ostettua stereot.. Oli se hienoa kuulkaas! Meistä kaikista lapsista tuli menestyneitä elämässä, juristia opettajaa, isoa firman pomoa, muusikkoa ulkomailla... Mutta silti nautimme kaikki maanläheisitä asioista ja luonnosta ja olemme hyvin tiivis porukka vieläkin,

Vanhempani tekivät siis oikein ollessan muka varattomia mutta satsaten oikeisiin elämän arvoihin, En voi kuin nöyränä lakki päässä kiitttää. Tekivät meistä hyviä ihmisiä joille ei ole raha ja valta noussut päähän.

Onpa elämä ollut ankeaa...

Ulkomaan matkat. Kerran oli varaa mennä Ruotsiin. Siinäpä se.

Luokkaretket. Edellisenä päivänä pestiin tennarit, tämän muistan kun olin jotain 10-vuotias. Näen vieläkin mielessäni ne tennarit kuivumassa tikapuilla. Pakattiin mukaan lehtiä luettavaksi, muistan, että minulla oli mm. James Bond-sarjakuvalehti (Tohtori Ei). Olikohan se tuolla nimellä, en ole varma. Eväät laitettiin sitten aamulla, eli voileipää. En muista, että olisi käyty oikein syömässä muuten. Ja sain jopa 2 limsapulloa, niitä pieniä. Tosin kaverin mummo pakotti minut antamaan toisen kaverille. Lupasi sitten ostaa minulle, mutta eipä ostanut! Hiukan rahaa karkkeihin ja matkamuistoihin. Joku on vielä tallellakin. Kerran joku oli syönyt liikaa karkkia kai, koska oksensi linja-auton ikkunaa vasten.

Minun perheelläni ei ollut autoa, emmekä me tosiaan matkustelleet. Silloin jo jotkut perheet menivät autolla jopa Norjaan telttailemaan. Me ei, ehkä kerran mentiin äidin kanssa Linnanmäelle.

Pari kertaa pääsin myös pankkiretkelle, joita silloin tehtiin ja joille pääsi ahkerat säästäjät. Rahat vietiin opettajalle, joka vei ne pankkeihin. Tuskin minulla oli isoja summat, mutta ehkä talletin usein. Lahti ja Helsinki oli kohteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hortonomi kirjoitti:

Miten joku omena on voinut koskaan olla Suomessa kiven alla ja suurta herkkua? Omenahan kasvaa lännessä Turusta Ouluun, idässä Lappeenrannasta Kajaaniin ja omenapuita löytyy melkein joka talon pihalta. Nykyään taitaa olla pohjoisempiakin lajikkeita. Etelässä voi törmätä lehtometsissä villiomenapuihin. Päärynä ja luumut ovat harvinaisempia ja ne taitaa viihtyä vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Uudemaan sekä Kymenlaakson rannikoilla.

Ei näin aina ole ollut. Erät entinen työkaverini muutti aikoinaan (1980 -jotakin) Olulusta Turkuun ja oli hämmästynyt, kun Varsinais-Suomessa kasvoi omena. Ennen oli ilmasto kylmempää.

Kasvoin itse E-Pohjanmaalla, ja meillä oli (huonosti menestynyt) omenapuu. Sellaiset olivat aika harvinaisia sielläkin ja alunperin niitä oli kolme. Kaksi paleltui ja se yksi kaneliomena (vai mikä lienee) selvisi monta talvea suojattuna.

Ylä-Savossa olen syntynyt vuonna 1964. Kotikylässä joka talon pihalla oli ainakin yksi omenapuu, maataloissa useampiakin.

Itse olen syntynyt 50-luvun lopulla Hämeessä Tampereen seudulla ja täällä myös koko ikäni asunut ja jokaikisen omakotitalon pihassa on aina ollut useita omenapuita.

Teininä 70-luvullahan oli muotia käydä omenavarkaissa, vaikka oman pihan puutkin notkui omenoita ja varmaan joka pirtistä olisi saanut omenoita ihan pyytämättäkin, mutta olihan se hirmu jänskää homma alkusyksyn pimenevissä illoissa :)

Näinhän se Hämeessä. Mutta Kainuussa 50-luvun lopussa syntynyt ystäväni ihmettelee, miten kaikilla on omenaa ihan liiaksi. Hänen lapsuudessaan ei omena Kainuussa menestynyt. Siinä on kuitenkin 600 kilometriä eroa.

Silja Linen risteily Tukholmaan. Siljaa käytti 70-80 -luvulla rikkaat, me olimme köyhiä, joten kävimme Viking Linen risteilyillä kerran kesässä. Halvimmalla pääsi kun meni Naantalista Kapellskäriin.

Kun mummi ja ukki myivät eläimet ja pistivät pellot pakettiin pääsimme käymään Siljan risteilyllä:)

⛴

Saunalenkki joka paistettiin lauantaina kiukaalla. Juhannukseksi iskä toi osuuskaupasta korin limonaatia. Lajitelmassa oli greippilimpsaa lantringiksi, sittistä, keltaista ja punaista jaffaa ja omenaporetta. Iskän lapsuudessa syötiin pullaa kerran vuodessa ja se oli jouluna. Yleensä pöydässä oli paistettua läskiä, suolasilakkaa ja perunaa. Yläkouluun päästyä koitti onnenpäivät, kun kouluruoka oli niin hyvää esim. lihamakaroonilaatikkoa ja ketsuppia. Ketsuppia tuli syötyä paljaaltaankin sillä sen kummempaa tomaattisäilykettä tuskin edes oli.

Edelleen olen niukkaruokainen ns. pula-ajan lapsi ja annoskoot sieltä 1970-luvulta mutta eipä ole läskejäkään harmina.

Vierailija kirjoitti:

Valion mansikkajugurtti joskus 60-luvulla. Neliskanttinen muovipurkki, jugurtti sileä, kiinteä ja lohkeileva. Muistan tarkasti missä olin, kun söin sitä ensimmäisen kerran, ja miten sanoin ettei edes jäätelö ole tämän vertaista.

Muistan myös miten hyvää oli mansikkajugurtti, kun sitä ensi kerran sai. Harvinaista herkkua. Ei nykyiset jugurtit ole sellaisia. Se oli paksua, ja oikeaa mansikkaa, ei näitä esanssisia litkuja.

Kun alle 10-vuotiaana ostin kylän kiskalta kolme jäätelötötteröä kerralla. Ei meinanneet käsissä pysyä, sulivat ja vuorotellen niitä nuoleskelin enkä ehtinyt kaikkia suuhuni saada.

No en tuntenut sellaista käsitettä, koska meillä oli hyvin toimeentuleva perhe eikä koskaan puuttunut mitään. Aina oli kunnon ruokaa, uusia vaatteita, lapsena paljon leluja, käytiin ulkomailla, käytiin lintsillä, ravintoloissa... Se oli ihan normaalia.

PS. Tämän ansiosta en myöskään ikinä tuntenut pienintäkään himoa näpistää yhtään mitään mistään saati sitten varastaa. En ikinä himoinnut mitään megakalliita asioita, koska sain niin paljon kaikkea pientä ja usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1950-luvun lopulla. Lapsena oli  luksusta jos pääsi sisävessaan jonnekin ja ihan huippuluksusta, jos pääsi kylpemään kylpyammeeseen. Tädin luona oli amme ja kun kävimme siellä kerran vuodessa, saatoin päästä. Tosin kun vettä piti säästää, ammeeseen laitettiin minun kanssani myös isoveljeni ja kaksi serkkupoikaa.

Täällä on moitittu meitä vanhempia, jotka olemme maksaneet asunto- ja mökkilainoja. Tuntuu vähän pahalta, sillä meille oma asunto on merkinnyt turvallisuutta ja sitä, että elää elämäänsä kuten kunnon ihmisen kuuluu. Eikä kyse ole vain omasta turvallisuudesta vaan myös lasten: on hyvä, kun on jotain mitä jättää lapsille kun itse ei ole omilta vanhemmiltaan saanut mitään. Olisiko se sitten ollut parempi, että olisimme asuneet vuokralla ja pistäneet rahamme vaatekauppoihin ja pikaruokaloihin ja olisimme nyt tyhjätaskuja? Nykypäivän nuoret tulevat saamaan perintöjä ihan eri mitassa kuin me ja se ei kyllä mitenkään ole heidän omaa ansiotaan.

Omassa perheessäni on eletty säästäväisesti, mutta  lapsille on ostettu ja annettu mitä on voitu - sen lisäksi, että lainat on hoidettu. Minulla ei esimerkiksi ollut mitään maksullisia harrastuksia niin kauan kuin lapset olivat pieniä ja vähän suurempiakin ja jos lomamatkoja tehtiin, lapset olivat aina mukana.

Tässä se sukupolvien ero korostuu. Oma talo on merkinnyt turvallisuutta ja sitä että elää elämäänsä kuten ”kunnon ihmisen kuuluu” 🙄 Ja että on jättää perintöä lapsille. Niin, niitä nyt 40-50-vuotiaita valesokkelitaloja, joita ei saa myytyä eteenpäin ja jotka on ihan pommeja muutenkin.

Kyllä minunkin vanhempani säästivät ja rakensivat mökin ja talon, joita ei ole kertaakaan remontoitu ja ovat purkukuntoisia siinä vaiheessa kun vanhemmat kuolevat. Paljonpa on iloa juu, enää edes heille itselleen. Että kiitos vain kun sen ”omaisuuden” takia kuljettiin vanhoissa ja kuluneissa vaatteissa, ei saatu harrastaa mitään, ja ruokana joka päivä perunoita ja ruskeaa kastiketta, tai perunoita ja halvimpia siankyljyksiä.

Itse päätin jo lapsena, että mun lapsi saa uusia vaatteita aina kun tarvitsee, tulee pääsemään ulkomaille ja saa syödäkseen monipuolista ruokaa. Näin on ollutkin, eikä yhtään ole haitannut vaikka vuokrallakin ollaan asuttu.

Tää oli ihana. Minäkin olin päättänyt, että lapseni pääsee ulkomaille, saa syödä kaupasta kaikkea, ja saa uusia vaatteita kun tarvitsee, ja ostan hänelle myös merkkivaatteita kouluun. Niin hän tykkää lauantaimakkarasta, merkkivaatteet ei kiinnosta, ja viimeksi kysyi, voisiko kesälomalla vain olla kotona ja mökillä, ettei mennä ulkomaille 😂

Kun sai mäkkärissä kokonaisen aterian tai etenkin jos sai myös pirtelön! Yleensä äiti halusi ostaa vain pelkkiä hampurilaisia (olivat varmaan 1e kpl) ja niitä sai 2-3.

Jouluna ja synttärinä saadut uudet lelut, nimenomaan uudet ei esim kirpparilta.

Jos ravintolassa käydessä sai jälkiruokaa (ja/tai sai ruuan kanssa esim tuoremehun veden sijaan)

Vähän isompana, jos sai itse valita KAUPASTA uusia vaatteita, oman maun mukaan.

Olen syntynyt 93.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valion mansikkajugurtti joskus 60-luvulla. Neliskanttinen muovipurkki, jugurtti sileä, kiinteä ja lohkeileva. Muistan tarkasti missä olin, kun söin sitä ensimmäisen kerran, ja miten sanoin ettei edes jäätelö ole tämän vertaista.

Muistan myös miten hyvää oli mansikkajugurtti, kun sitä ensi kerran sai. Harvinaista herkkua. Ei nykyiset jugurtit ole sellaisia. Se oli paksua, ja oikeaa mansikkaa, ei näitä esanssisia litkuja.

Olisko se jugurtti ollut kuitenkin Herajoen, eikä Valion? Herajoen mansikkajugurtti oli se ensimmäinen makuelämys jugurtista ja se oli 60-luvulla. Neliskanttinen purtilo ja sisällä niin hyvää jugurttia, että ei ole sen jälkeen vastaan tullut. Se oli hiukkasen happamanpaa maultaan kuin nämä nykyiset, vähän kirpeätäkin ja makeata ja siinä oli isoja mansikkamöllyköitä seassa.

Sisävessa

Suomi om ollut aika tavalla jakautunut  maaseutuun ja  ja sitten  erikseen ollut   Helsinki. En tunnista näistä  jutuista lapsuuttani. En ole  koskaan  tuntenut  näin köyhiä  ihmisiä.   Tai siten  Helsingin  keskustassa  asui silloin vain varakkaita. Meilläon aina ollut  keskuslämmitys, lämmin vesi  ja   v.1958  jääkaappi  ja pesukone. 1959  televisio  magnetofoni, se oli avokelanauhuri. Ruoka oli  aika vaatimatonta  arkena, mutta suuressa suvussa oli aina jonkun  nimipäivä tai  synttärit. Monella perheellä oli auto, joillakin  työsuhdeauto. Meidän suvun miehet  olivat  mukavia  ja vitsikkäitä, eikä isää pelätty. Olen  syntynyt   1947.   Tiedän kyllä  että maalaisserkuilla oli erilaista.  Mutta heilläkin oli 50 lehmää ja työväkeä ja iso saha .joten  oli heilläkin rahaa ja autot jo 50 luvulla. Nykyinen  sosiaaliturva  tukee nykyään niitä köyhimpiä  , että kai sentään ruoka on parempaa. Siis  oli meitä  muitakin, jopa lentokoneella käytiin Europan suurkaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Suomi om ollut aika tavalla jakautunut  maaseutuun ja  ja sitten  erikseen ollut   Helsinki. En tunnista näistä  jutuista lapsuuttani. En ole  koskaan  tuntenut  näin köyhiä  ihmisiä.   Tai siten  Helsingin  keskustassa  asui silloin vain varakkaita. Meilläon aina ollut  keskuslämmitys, lämmin vesi  ja   v.1958  jääkaappi  ja pesukone. 1959  televisio  magnetofoni, se oli avokelanauhuri. Ruoka oli  aika vaatimatonta  arkena, mutta suuressa suvussa oli aina jonkun  nimipäivä tai  synttärit. Monella perheellä oli auto, joillakin  työsuhdeauto. Meidän suvun miehet  olivat  mukavia  ja vitsikkäitä, eikä isää pelätty. Olen  syntynyt   1947.   Tiedän kyllä  että maalaisserkuilla oli erilaista.  Mutta heilläkin oli 50 lehmää ja työväkeä ja iso saha .joten  oli heilläkin rahaa ja autot jo 50 luvulla. Nykyinen  sosiaaliturva  tukee nykyään niitä köyhimpiä  , että kai sentään ruoka on parempaa. Siis  oli meitä  muitakin, jopa lentokoneella käytiin Europan suurkaupungeissa.

Tämä on sitten ollut silläkin lailla kauhean hyvä ketju. Kunnioittavasti ehdotan, että olet ehkä ollut hiukan etuoikeutetussa kuplassa.

Uudet vaatteet 70-80-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Uudet vaatteet 70-80-luvuilla.

Asuimme helsingissä.