Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Asuimme maaseudulla, pienessä kylässä. Kotimökki oli pieni, ei minulla ollut omaa huonetta.

Melko lähellä naapurissa oli kyläkauppa. Leikittiin paljon kauppiaan tytön kanssa, toki muitakin kylän tyttöjä oli mukana usein.

Joskus odottelin eteisessä, jos sattui kauppiaan tytöllä olemaan ruoka aika.

Muutamia kertoja tytön äiti kutsui minutkin ruokapöytään. Se oli minusta niin hienoa ja juhlallista. Oli katettu nätisti ja oli hienoja ruokia. Se oli luxusta.

Jos olin tehnyt kotitöitä, sain joskin 1markan kolikon, jolla tietysti ostin karkkia. Elettiin -60 lukua.

Uusia vaatteita en oikeestaan saanut koskaan alakoulun aikana, aina ne olivat jonkun entisiä.

Häpesin joskus vaatteitani. Olimme köyhiä, joten tyydyin niihin mitä sain mukisematta.

Pienessä kylässä asuin ,kävin kyläkoulua, luokkakaverin vanhemmilla oli kyläkauppa ja sieltä kyläkaupasta saimme sydämen muotoiset tikkarit ilmaiseksi,ei ehtinyt kyläkauppa olla kauaa pystyssä:/ harmi koska Keskusta oli 15 kilometrin päässä.

Luksusta oli jos oli rahaa ja sai ostaa itselleen karkkia.

Saunasta tultua saatiin joskus viikonloppuisin limpparia. Sekä r kioskin ne karkkipussit.

Joskus autoajelulla,isä ajoi tuhatta ja sataa,käytiin kaupassa ja saatiin valita mitkä jäätelöt saatiin.

Pienen peltisen lippaan sisältö kuukauden karkkilakon jälkeen. Toinen oli nauravat nakit ja ranskalaiset lähiravintolassa, muutaman kerran vuodessa. Lapsena oli selvää, ettei sen parempaa ruokaa ole olemassakaan.

Olin 6-vuotiaana vaikeasti sairaana ja pitkään sairaalassa eikä ollut varmaa, että jäänkö minä eloon. Kun sitten selvisin, paranin ja pääsin kotiin, niin äiti otti minut syliin, halasi minua ja sanoi, että hänellä oli minua ikävä, hän rakastaa minua ja hän on onnellinen kun taas olen kotona. Tuo on ainoa kerta elämässä, kun muistan olleeni kummankaan vanhempani sylissä, että kumpikaan vanhemmista halasi minua ja sanoi minulle sellaisia asioita kuten äiti sanoi. Esimerkiksi että hän rakastaa minua. Mitään muita kertoja en muista, että noin olisi tapahtunut. Sain jo pienenä kuulla äidin valittavan kuinka olin ei-toivottu lapsi, vahinko, kuinka typerä äiti oli ollut kun ei ollut teettänyt aborttia kun hän odotti minua ja kuinka minusta on vain vain vaivaa ja vastusta. Olin hänen mukaansa typerä, laiska, ruma, lihava, vastenmielinen ja mitätön lapsi josta ei koskaan tule mitään ja jota kaikki vihaavat. Todellisuudessa en ollut laiska koska tein pienestä asti ahkerasti kotitöitä mutta ne tein äidin mielestä liian hitaasti, väärin ja huonosti. Enkä minä ollut lihava vaan päinvastoin laiha koska en saanut useinkaan tarpeeksi ruokaa koska äidin mukaan minä en ansainnut enempää ruokaa kuin sain. Äidin taholta en saanut muuten kuin tuon yhden kerran muuta kun moitetta, vähättelyä, alistamista, komentelua, läimäytyksiä avokämmenellä eri puolelle kehoa ja usein hän myös kiskoi minua lujaa hiuksista jotka pidettiin sitä varten tarkoituksella pitkinä. Isä taas ei kiinnittänyt minuun koskaan mitään huomiota, hän kävi vain töissä ja muut ajat hän touhusi kellarissa tai autotallissa.

Aika vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun aikuisen huomio. Kukaan ei tahtonut tehdä kanssani mitään. Tärkeintä oli etten ollut jaloissa. Teininäkin Sain mennä mihin tahansa ja olla kuinka kauan vaan - mieluiten yön yli. Ihmettelen syvästi miksi olen olemassa. Miksi tehdä lapsi joka on vain häiriöksi.

Aika paljon on aikuisia jotka tekee ympäristö ja sosiaalisen paineen takia lapsia,ei siis tehdä lapsia koska halutaan niitä. Meitä oli 6 lasta ja ihmettelen miksi vanhemmat teki meitä niin paljon,kun isä kerran vihasi meitä?

Meille lapsille harvoin ostettiin mitään,rääsyissä ja rumissa rytkyissä sai kulkea, raivokohtauksia sai sitäkin enemmän kuunnella kotona,tavarat lenteli ja lapset pelkäsi, uhkailua jos ei olla kunnolla niin tulee turpaan ( ei onneksi ollut meihin lapsiin kuitenkaan fyysisesti kohdistuvaa väkivaltaa)

Teininä itkin aina kun sain tietää että äiti oli taas raskaana. Pienemmistä sisaruksista minä olin ainoa meidän perheen isommista lapsista jotka huolehti pienimmistä sisaruksista,joskus vanhempikin sisko osallistui lastenhoitoon. Meitä olis voinut olla enemmänkin kuin 6 jos ei äiti olisi saanut välissä keskenmenoja. Ei nyt joka ilta mutta usein jouduin huonolla lauluäänellä nukuttamaan pienimmät sisarukset uneen ja pois ei saanut lähteä ennenkuin ne nukahti vaikka olis itkenyt väsymyksestä,saattoi kestää jopa 3 tuntia ennenkuin ne rauhoittu nukkumaan.

Pullo Coca-Colaa, limsaa ei ostettu koskaan kotiin.

Juhannuksena korillinen limua, saatiin veljen kanssa valita mitä limuja ostettiin. Yksi rivi vihreää smurffilimua, pommaceja, äidille greippijaffaa, tavallisia jaffoja... Koria säilytettiin kellarin halssissa, ja sieltä sai itse hakea limupullon niin kauan kuin niitä riitti.

Sain imeskellä ja nuolla tikkaria,jonka keskellä oli kermainen täyte 🤤

Pehmis Kajaanin Anttilassa, lisäriemuna huvipuistoelämykseen verrattavissa oleva kokemus liukuportaissa ajelusta, samoin siellä Anttilassa. Olivat varmaan ainoat liukuportaat koko Kainuussa -70 -luvun alkuvuosina.

Pokemon pallot,jonka sisällä oli mikä tahansa pokemon, muistan että sain vulpixin😍 sit nää chupa chups ja Spice girls tikkarit, muistaakseni Spice girls tikkareiden keskellä oli purkkaa, lauantai pussit,oli enemmän karkkia ja paremman makuisia! Tarravihko,josta vaihdeltiin tarroja kavereiden kesken,hukkasin sen vihon johonkin 😂

Nämä 90 luvun loppupuolelta ,2000 luvun alkuun.

Up! Nykyajan lapset ja nuoret on ihan hel""tin kiittämättömiä aivan kaikesta! Eivät ymmärrä että ennenvanhaan noi jutut mitkä tänään ihan perus juttuja esim suihku, vessa, uudet vaatteet,lämmin ruoka,puhelin tms eivät olleet tuttuja juttuja monillekaan! Mielestäni nuorten pitäisi nöyrtyä enemmän eikä aina valittaa kaikesta!

Grillattu broileri. Sitä sai harvoin ja se oli kallista herkkua. Siihen aikaan kananpojankin elämällä oli vielä jotain arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Isä vei pari kertaa vuodessa viikonloppureissulle tutustumaan johonkin euroopan isoista museoista. Oli hauska kuunnella sen tarinoita taiteesta ja historiasta.

Kyllä on ollutkin kulttuuriperheessä rankkaa😀

Itse jos pääsi lintsille kerran kesässä niin voi sitä riemua

Lentomatkailu

Matka Atlantin yli Kaliforniaan oli harvinainen luksus, joka tapahtui vain kerran (90-luvun alussa). Toki reissut muutenkin olivat luksusta, kuten Islanti kasarilla. 

Floridan matka on jäänyt mieleen. En tykännyt kauheasti Euroopan lomareissuista. Aasiassa käydessä ihmeteltiin lämpimiä öitä, mutta siellä ei lapsille oikein tekemistä ollut. Inhokkeja oli rantakohteet joissa ei voinut tehdä mitään muuta kuin uida.

Kun äiti oli selvinpäin.

Omenalimua lauantaina saunan jälkeen.