Lue keskustelun säännöt.
Mikä masennuksessa on niin paha juttu?
26.03.2021 |
Jos joku on masentunut, vaikkapa Maija. Mitä pahaa siinä on? Siis mitä se loppujen lopuksi haittaa että on masentunut?
--
Toki, Maijan tuttavia asia saattaa haitata hirveästi. Tuttavia saattaa harmittaa ja ärsyttää ja he saattavat huolestua ja blaablaablaa ja niinpä siitä alkaa hirveä auttamis-huolehtimis-draamailurinki käyntiin. Mutta siis eihän tuo "haitta" johdu masennuksesta vaan se johtuu niistä tuttavista. Jos tuttavia harmittaa niin se on ihan tuttavien oma ongelma, se johtuu tuttavien päänsisäisestä draamasekamelskasta, se ei johdu Maijan masennuksesta.
--
Joten minä en nyt tahdo mistään tuttavista mitään tietää. Minä tahdon tietää ihan vain siitä masentuneesta ihmisestä, siitä Maijasta. Jos Maija on masentunut niin mitä pahaa siinä on ihan vain Maijalle, Maijan itsensä mielestä?
Kommentit (25)
No pahimmillaan masentuneen itsensä ja jopa muidenkin kuolemaan johtava sairaus. Onko siinä sitten jotain pahaa - ap:lle mietintämyssyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksen lamauttava vaikutus on ehkä pahin, paljon tekisi mieli kaikkea tehdä mutta mitään ei saa aikaiseksi koska kaikki tekeminen tuntuu niin raskaalta, ja onkin raskasta ihan fyysisestikin. Kaikki myös tuntuu turhalta ja tyhjänpäiväiseltä, ei ole oikein millään väliä. Tai läheisillä ihmisillä on, itsellä ei ole. Itsemurhan suunnitteluun voi mennä tunteja päivässä mutta sitäkään ei saa aikaiseksi niinkuin ei mitään muutakaan. Ja siitä tulee kova syyllisyyskin, ei ole omaisille kiva, pitää odottaa että kuolevat ensin niin saa sitten itse lähteä perässä ilman että omatunto vaivaa. Koko masennus itsessäänkin aiheuttaa syyllisyyttä kun tuntuu että on vain saamaton muiden silmissä, siksi sitä niin pitkään peitellään ja yritetään väkisin jaksaa hoitaa asiat vaikka se vaan pahentaa omaa tilannetta, seurauksena lopullinen burnout. Olisi hienoa pystyä tekemään kivaa työtä ja tekemään jotain oikeasti hyödyllistä, pidin aikoinaan kierrätykseen liittyvästä duunistani mutta paikkkaani ei vakinaistettu ja työt jäi sen myötä, sittemmin yrittänyt eri opiskeluja ja vähän kaikenlaista mutta ei se jaksaminen ole riittänyt ja nyt on siinä tilassa että turha enää edes haaveilla että tämä tästä mitenkään paranisi. Masennus lyö niin maahan ettei sieltä vaan pääse ylös omin voimin eikä omat raajat enää kanna vaikka joku pystyyn auttaisikin.
Sitä miettii joka ilta mikä olisi paras tapa lopettaa tämä kituminen. Siinä sitten pohtii mitä läheiset ajattelisivat. Tai vaikkapa sivulliset. Oma ratkaisuni on juoda päivittäin alkoholia siten, että pystyn kuitenkin käymään töissä normaalisti. Hidas mutta mukava itsari. Toivon, että joku aamu en enää herää, vaan kroppa on pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Masennuksen haitta on ihmisarvon katoaminen. Kykenemättömyys hallita elämäänsä työssä tai vapaa-ajalla. Maija ei ole enää vain väsynyt, hän ei pysty itkemään, hän ei enää kykene poistamaan sisältää pahaa oloa, joten tunteet katoavat. Maija ei tunne iloa, surua, väsymystä, ikävää, pelkoa.
Maija toivoo joka ilta, ettei hän enää heräisi, koska hän on epäonnistunut olemaan kumppani, vanhempi, työntekijä. Hän kokee, ettei kelpaa enää elämään. Mikä hänen haittansa siitä on? Se, ettei hän ole enää Maija. Se, että toivoo kuolemaa. Hän ei tee sitä, vaan kituu, koska ei halua kuoleman olevan haitaksi perheelle. Hän edelleen rakastaa, muttei itseään.Masentuneen ihmisen haitta on se, ettei Maija ole enää Maija. Maijassa ei ole enää luonnetta, millaisena hänet tunnetaan.
Onneksi tein tämän lievästi pöhkön aloituksen. Tänne on kirjoitettu tosi monia hyviä vastauksia. Runollisia, informatiivisia, opettavaisia kuvauksia sieluntilasta tai mielenmaisemista joissa masentunut vaeltelee. Tai siis ei vaeltele vaan on jumissa. Eivätkä ne ole maisemia vaan maisemien puutetta, maisemattomuutta. Harmaan kiven sisällä ei voi vaeltaa, siellä voi vain olla vankina.
Kommenttien lukeminen on auttanut minua muistamaan omaa lapsuuttani, jolloin vuosikausia kamppailin samoissa tiloissa. Ja nyt ymmärrän jotkut asiat mitä jotkut läheiseni minusta silloin sanoivat. He käyttivät sellaisia lauseita kuin "sinä et enää... niin kuin aiemmin". Etäännyin heistä. He näkivät sairauteni sosiaalisen puolen. Mutta he eivät nähneet sisälleni, he eivät nähneet että sisälläni minä myös etäännyin elämästä.
ap
PS. Tässä sellaiseen sopiva laulu, jos teillä on läheinen, joka etääntyy, joka ei enää... niinkuin aiemmin:
Masennuksen haitta on ihmisarvon katoaminen. Kykenemättömyys hallita elämäänsä työssä tai vapaa-ajalla. Maija ei ole enää vain väsynyt, hän ei pysty itkemään, hän ei enää kykene poistamaan sisältää pahaa oloa, joten tunteet katoavat. Maija ei tunne iloa, surua, väsymystä, ikävää, pelkoa.
Maija toivoo joka ilta, ettei hän enää heräisi, koska hän on epäonnistunut olemaan kumppani, vanhempi, työntekijä. Hän kokee, ettei kelpaa enää elämään. Mikä hänen haittansa siitä on? Se, ettei hän ole enää Maija. Se, että toivoo kuolemaa. Hän ei tee sitä, vaan kituu, koska ei halua kuoleman olevan haitaksi perheelle. Hän edelleen rakastaa, muttei itseään.
Masentuneen ihmisen haitta on se, ettei Maija ole enää Maija. Maijassa ei ole enää luonnetta, millaisena hänet tunnetaan.