Aion mennä opiskelemaan filosofiaa! Mitä ajatuksia herättää?

Joillakin voi jäädä "järkeilyvaihde" liikaakin päälle. Oikeasti yksinkertaisia asioita (ainakin meistä useimmille) aletaan nähdä liiankin monimutkaisina. Taitolaji siinä mielessä, sanoisin.

Etenkään ei kannata ruveta päätään vaivaamaan asioilla, jotka tiede on 100-prosenttisesti osoittanut oikeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Mikäs siinä. En minä estele ketään.

Vähän sama kuin jos lukee jotain seksuaalivalistusta tai klassisia teoksia seksin harrastamisesta.

Tällöin ennen varsinaista ensimmäistä yhdyntää ja jopa suutelukokemusta on jo jotain ennakkokäsityksiä aiheesta.

Jos sen voi välttää ja kokea tilanteen aitona. Se on kaunista.

Jos filosofia pelottaa sinua ja se on sinulle elämän ulkopuolinen harraste tai ammatti, niin opiskele sitä erillään elämästäsi kirjoista ja luennoilta.

Monille ihmisille se on osa kokonaista elämää ilman erityistä glooria.

Se on paljon kauniimpaa kokea ilman ennakkoluuloja.

No. Havukka-ahon fanille sopiikin pitää opiskelua ennakkoluulojen keräämisenä. Tuossa on se hyvä puoli että ei tarvitse tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Just tuon asenteen takia kehottaisin ihan kasvamaan. Sulle filosofian opiskelu vain aiheuttaa myöhemmin kovia myötähäpeän tunteita, jos muistat tuon asenteesi.

Vähän vuosia päälle ja sitten vasta. Sulle on tärkeämpää olla vain aina oikeassa.

Tätä asennetta juuri penäsin. Hauskaa että voin opastaa sua ihan käytännön keskustelun kautta syvemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Etenkään ei kannata ruveta päätään vaivaamaan asioilla, jotka tiede on 100-prosenttisesti osoittanut oikeiksi.

Eipä tiede osoita asioista 100-prosenttisesti oikeiksi. Se nyt olisi perusjuttu jokaisen tutkijankin tietää. Jopa fysiikassa on jouduttu muuttamaan käsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Mikäs siinä. En minä estele ketään.

Vähän sama kuin jos lukee jotain seksuaalivalistusta tai klassisia teoksia seksin harrastamisesta.

Tällöin ennen varsinaista ensimmäistä yhdyntää ja jopa suutelukokemusta on jo jotain ennakkokäsityksiä aiheesta.

Jos sen voi välttää ja kokea tilanteen aitona. Se on kaunista.

Jos filosofia pelottaa sinua ja se on sinulle elämän ulkopuolinen harraste tai ammatti, niin opiskele sitä erillään elämästäsi kirjoista ja luennoilta.

Monille ihmisille se on osa kokonaista elämää ilman erityistä glooria.

Se on paljon kauniimpaa kokea ilman ennakkoluuloja.

No. Havukka-ahon fanille sopiikin pitää opiskelua ennakkoluulojen keräämisenä. Tuossa on se hyvä puoli että ei tarvitse tehdä mitään.

ihan vinkkinä että yritäppä joskus olla tekemättä yhtään mitään.

Olet vain ja et tee yhtään mitään.

Miltä nyt tuntuu kun sulla on opettaja filosofiassa?

Olen ensimmäinen opettajasi ja muistat minut vuosikymmeninä. Nimeä en kerro, mutta mainitse minut sitten havukka-ahona. Olen se ensimmäinen tyyppi loistavalla urallasi filosofian polulla.

Joku haastattelee sinua ja sitten namedroppaat minut tyylilajisi esiäitinä.

Turhaakin turhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Mikäs siinä. En minä estele ketään.

Vähän sama kuin jos lukee jotain seksuaalivalistusta tai klassisia teoksia seksin harrastamisesta.

Tällöin ennen varsinaista ensimmäistä yhdyntää ja jopa suutelukokemusta on jo jotain ennakkokäsityksiä aiheesta.

Jos sen voi välttää ja kokea tilanteen aitona. Se on kaunista.

Jos filosofia pelottaa sinua ja se on sinulle elämän ulkopuolinen harraste tai ammatti, niin opiskele sitä erillään elämästäsi kirjoista ja luennoilta.

Monille ihmisille se on osa kokonaista elämää ilman erityistä glooria.

Se on paljon kauniimpaa kokea ilman ennakkoluuloja.

No. Havukka-ahon fanille sopiikin pitää opiskelua ennakkoluulojen keräämisenä. Tuossa on se hyvä puoli että ei tarvitse tehdä mitään.

ihan vinkkinä että yritäppä joskus olla tekemättä yhtään mitään.

Olet vain ja et tee yhtään mitään.

Miltä nyt tuntuu kun sulla on opettaja filosofiassa?

Olen ensimmäinen opettajasi ja muistat minut vuosikymmeninä. Nimeä en kerro, mutta mainitse minut sitten havukka-ahona. Olen se ensimmäinen tyyppi loistavalla urallasi filosofian polulla.

Joku haastattelee sinua ja sitten namedroppaat minut tyylilajisi esiäitinä.

Ihan vinkkinä: pidä vinkit itselläsi. Et osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Just tuon asenteen takia kehottaisin ihan kasvamaan. Sulle filosofian opiskelu vain aiheuttaa myöhemmin kovia myötähäpeän tunteita, jos muistat tuon asenteesi.

Vähän vuosia päälle ja sitten vasta. Sulle on tärkeämpää olla vain aina oikeassa.

Tätä asennetta juuri penäsin. Hauskaa että voin opastaa sua ihan käytännön keskustelun kautta syvemmälle.

Hauskaa että todistat sanomani oikeaksi. Duunarista ei vain ole näköjään älylliseen keskusteluun. Mikä ei ketään yllätä.

Vierailija kirjoitti:

Filosofiassa "totuudet" ovat useimmiten mielipidetasoisia. Ja kuten tiedetään, mielipiteitä on meillä ihmisillä yhtä monta kuin on anuksiakin. Eli minäkin liputan oikealle tieteelle, lähinnä koville, todisteisiin perustuville tieteille, siis.

Eihän filosofit itse ajattelekaan totuuksia esittävänsä. Mutta tieteen historiaa kun tutkivat, niin huomaavat, ettei niitä tiedekään niin vain esitä. 

Itse liputan formaalitieteille: Logiikka (joka oikeastaan on  osa filosofiaa) ja matematiikka, tilastotiedekin. Niissähän ei olla totuuden kanssa tekemisissä ollenkaan, ei väitetä maailmasta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Mikäs siinä. En minä estele ketään.

Vähän sama kuin jos lukee jotain seksuaalivalistusta tai klassisia teoksia seksin harrastamisesta.

Tällöin ennen varsinaista ensimmäistä yhdyntää ja jopa suutelukokemusta on jo jotain ennakkokäsityksiä aiheesta.

Jos sen voi välttää ja kokea tilanteen aitona. Se on kaunista.

Jos filosofia pelottaa sinua ja se on sinulle elämän ulkopuolinen harraste tai ammatti, niin opiskele sitä erillään elämästäsi kirjoista ja luennoilta.

Monille ihmisille se on osa kokonaista elämää ilman erityistä glooria.

Se on paljon kauniimpaa kokea ilman ennakkoluuloja.

No. Havukka-ahon fanille sopiikin pitää opiskelua ennakkoluulojen keräämisenä. Tuossa on se hyvä puoli että ei tarvitse tehdä mitään.

ihan vinkkinä että yritäppä joskus olla tekemättä yhtään mitään.

Olet vain ja et tee yhtään mitään.

Miltä nyt tuntuu kun sulla on opettaja filosofiassa?

Olen ensimmäinen opettajasi ja muistat minut vuosikymmeninä. Nimeä en kerro, mutta mainitse minut sitten havukka-ahona. Olen se ensimmäinen tyyppi loistavalla urallasi filosofian polulla.

Joku haastattelee sinua ja sitten namedroppaat minut tyylilajisi esiäitinä.

Ihan vinkkinä: pidä vinkit itselläsi. Et osaa.

Huomaatko miten opetan sua ja sä imet oppini suoraan sisuksiisi.

Olen tässä se dominoivampi osapuoli. Se tyyppi joka lassoaa sut ajatuksilla ja kävelet suoraan silmukkaan.

Nyt kun kiukuttelet, niin seuraavaksi kaipaat lohdutusta.

Tämä oli se lohdutus ettei keskustelua kannata ottaa niin tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Just tuon asenteen takia kehottaisin ihan kasvamaan. Sulle filosofian opiskelu vain aiheuttaa myöhemmin kovia myötähäpeän tunteita, jos muistat tuon asenteesi.

Vähän vuosia päälle ja sitten vasta. Sulle on tärkeämpää olla vain aina oikeassa.

Tätä asennetta juuri penäsin. Hauskaa että voin opastaa sua ihan käytännön keskustelun kautta syvemmälle.

Oletko lukenut ikinä yhtään kirjaa opettajan pakottamatta? Et. Niin arvelinkin.

koulukuntani oppilas tahtomattasi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Mikäs siinä. En minä estele ketään.

Vähän sama kuin jos lukee jotain seksuaalivalistusta tai klassisia teoksia seksin harrastamisesta.

Tällöin ennen varsinaista ensimmäistä yhdyntää ja jopa suutelukokemusta on jo jotain ennakkokäsityksiä aiheesta.

Jos sen voi välttää ja kokea tilanteen aitona. Se on kaunista.

Jos filosofia pelottaa sinua ja se on sinulle elämän ulkopuolinen harraste tai ammatti, niin opiskele sitä erillään elämästäsi kirjoista ja luennoilta.

Monille ihmisille se on osa kokonaista elämää ilman erityistä glooria.

Se on paljon kauniimpaa kokea ilman ennakkoluuloja.

No. Havukka-ahon fanille sopiikin pitää opiskelua ennakkoluulojen keräämisenä. Tuossa on se hyvä puoli että ei tarvitse tehdä mitään.

ihan vinkkinä että yritäppä joskus olla tekemättä yhtään mitään.

Olet vain ja et tee yhtään mitään.

Miltä nyt tuntuu kun sulla on opettaja filosofiassa?

Olen ensimmäinen opettajasi ja muistat minut vuosikymmeninä. Nimeä en kerro, mutta mainitse minut sitten havukka-ahona. Olen se ensimmäinen tyyppi loistavalla urallasi filosofian polulla.

Joku haastattelee sinua ja sitten namedroppaat minut tyylilajisi esiäitinä.

Ihan vinkkinä: pidä vinkit itselläsi. Et osaa.

Huomaatko miten opetan sua ja sä imet oppini suoraan sisuksiisi.

Olen tässä se dominoivampi osapuoli. Se tyyppi joka lassoaa sut ajatuksilla ja kävelet suoraan silmukkaan.

Nyt kun kiukuttelet, niin seuraavaksi kaipaat lohdutusta.

Tämä oli se lohdutus ettei keskustelua kannata ottaa niin tosissaan.

Mitä ihmettä sinä riehut ja raivoat? Miten sinulla menee noin tunteisiin, pelkkä filosofia? Ihme sekoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Just tuon asenteen takia kehottaisin ihan kasvamaan. Sulle filosofian opiskelu vain aiheuttaa myöhemmin kovia myötähäpeän tunteita, jos muistat tuon asenteesi.

Vähän vuosia päälle ja sitten vasta. Sulle on tärkeämpää olla vain aina oikeassa.

Tätä asennetta juuri penäsin. Hauskaa että voin opastaa sua ihan käytännön keskustelun kautta syvemmälle.

Hauskaa että todistat sanomani oikeaksi. Duunarista ei vain ole näköjään älylliseen keskusteluun. Mikä ei ketään yllätä.

Vedin tänään jo yhden etätunnin ja sinä saat nuorena ihmisenä tärkeää tukiopetusta siitä, millainen asenne on haitallista ennen varsinaista peruskurssia.

Kyseessä ei ole oikea ja väärä. Voittaja tai häviäjä.

Vaan eräänlainen yhdyntä keskustelijoiden kesken.

Olet ollut ottavampi osapuoli ja on ymmärrettävää millaisia reaktioita se sinussa herättää.

Häärimme lähelle psykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Just tuon asenteen takia kehottaisin ihan kasvamaan. Sulle filosofian opiskelu vain aiheuttaa myöhemmin kovia myötähäpeän tunteita, jos muistat tuon asenteesi.

Vähän vuosia päälle ja sitten vasta. Sulle on tärkeämpää olla vain aina oikeassa.

Tätä asennetta juuri penäsin. Hauskaa että voin opastaa sua ihan käytännön keskustelun kautta syvemmälle.

Oletko lukenut ikinä yhtään kirjaa opettajan pakottamatta? Et. Niin arvelinkin.

Nuorille auttaa kun namedroppaa.

Olin Foucaultin luennoilla Upsalassa aikoinaan.

Eläkepäiviä vietellään nyt...

Mulla on vähän enemmän painoarvoa tulla sanelemaan kuin sulla.

Tämä on hierarkinen laitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni parhaimmat filosooffit on tulleet vastaan ns. elämän koulun käyneinä duunareina. He ovat tajunneet samat asiat ilman lukukokemusta lihan kautta konkreettisesti. Näkemys on voimakkaampi.

Suosittelisin filosofiaa vasta vanhemmalla iällä luettavaksi. Pahinta on parikymppisenä alkaa pilaamaan aivojen välittäjärakenteita.

Joku elämän koulun käynyt havukka-ahon tyylinen tapaus saattaisi saada eniten opiskelusta vanhoilla päivilllään.

Mihin oikein vertaat, jos duunari ja havukka-aho on sitä korkeinta filosofiaa?

Just se ettei namedroppailla vaan otetaan ne keskeiset käsitteet sieltä ilman kenenkään ylistämistä.

Nuorille filosofian opiskelu on sellaista egon pönkitystä ja muiden ajatusten lainaamista. Ajatuksia ei ole itse oivallettu käytännön elämässä.

Joku Michel Foucault on tämmöiselle nuorelle vain miekka, eikä työväline. Vaarna on että näiden hyypiöiden ajatustenjuoksu omistetaan, vaikka ne on ihmisten yhteistä universaalia pohdintaa. Foucault vain kirjoitti asioita ylös, mutta samat asiat on jo ymmärretty vuosisatoja tai tuhansia sitten havukka-ahon pääkopassa.

Siksi havukka-aho on parempi valinta meille kaikille.

Filosofia nuorille voi olla äärimmäisen haitallista, kun itsetunto on vielä lapsenkengissä.

Mikäs siinä jos filosofia oli sinulle liian kova pala purtavaksi nuorena. Pudota sitten rima noin alas. Muilla ei ole samoja rajoitteita.

Just tuon asenteen takia kehottaisin ihan kasvamaan. Sulle filosofian opiskelu vain aiheuttaa myöhemmin kovia myötähäpeän tunteita, jos muistat tuon asenteesi.

Vähän vuosia päälle ja sitten vasta. Sulle on tärkeämpää olla vain aina oikeassa.

Tätä asennetta juuri penäsin. Hauskaa että voin opastaa sua ihan käytännön keskustelun kautta syvemmälle.

Oletko lukenut ikinä yhtään kirjaa opettajan pakottamatta? Et. Niin arvelinkin.

Nuorille auttaa kun namedroppaa.

Olin Foucaultin luennoilla Upsalassa aikoinaan.

Eläkepäiviä vietellään nyt...

Mulla on vähän enemmän painoarvoa tulla sanelemaan kuin sulla.

Tämä on hierarkinen laitos.

Minä taas olen järkyttynyt siitä että Foucault paljastui lapsien hyväksikäyttäjäksi.

Pidä kivaa työttämänä.