Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden kuluttua Suomi on lähtenyt Ruotsin tielle. Kaupunkien ulkopuolelle alkaa nousta korkeilla aidoilla eristettyjä alueita, johon muuttavat hyväosaiset. Kamerat ja koirat ja vartijat valvovat aitaa ja portteja. Kaupungit ghettoutuvat ja niissä asuu vähäosaiset ja ulkomaalta haalittu halpatyövoima ja muu vieras väestö. Siellä käytetään huumeita, räjäytellään autopommeja sekä ammuskellaan. 

Siinä tilanteessa kysymys ei kuulu, asuuko rivitalossa vaan pysyykö hengissä.

Rivari on kieltämättä kaikkein vaarallisin. Et voi laittaa kameroita niin paljon kuin haluat. Kaikki pääsevät asuuntoosi koska olet maantasalla. Mitään ei voi tehdä kuten omakotitalossa voit. Rivari on vihoviimeinen asuntomuoto. Kerrostalo ja omakotitalo parhaimmat.

Kerrostalo? No eipä kyllä, ihan jokaisessa yhtä isältäni aikanaan vuokraamaa opiskelukämppää lukuun ottamatta tullut häiriötä jossain kohtaa, me ei mennä ikinä enää. Omakotitalossa riippuu sijainnista täysin, onko edes rauhallista. Mopoautot, musiikki autossa tai kotonaan huudattavat, metelöivät koirat tai lapset, ruohonleikkuu kukonlaulun aikaan jne. Minun äidin ja isän naapurissa tälläisiä, ne tosin viihtyy. Ite en sietäis, enkä lähiössä okt:ssa aikanaan asuessa sietänyt, onneks saatiin myytyä aikanansa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä miksi joku haluaa rivitaloon. Siihen on kasattu omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet samaan pakettiin.

Naapurit, ei yksityisyyttä.

Taloyhtiö, ei päätösvaltaa.

Pihan hoito.

Missäs sinä sitten asut kun et halua naapureita ja tarvitset yksityisyyttä mutta et kuitenkaan pihanhoitoa? Rivi- ja kerrostaloja on monenlaisia ja moni sinne rivariin haluaa juuri sen pihapläntin vuoksi. Kerrostalossakaan ei ole yksityisyyttä. Nykyiset omakotitalotontitkin tuppaa olemaan postimerkin kokoisia ja naapuri näkee omasta ikkunastaan toisen talon makuuhuoneeseen jos et pidä kaihtimia kiinni. Omakotitaloalueella vasta meteliä riittääkin, huutavia kakaroita, nurmikkoa ajavia, grillijuhlia pitäviä naapureita. Valitse näistä nyt sitten. Ainoa asumismuoto johon en ikinä muuttaisi on paritalo. Muuten näistä muista joko pienkerrostalo tai -rivitalo. Omakotitaloelämää vietetty niin kaupungissa kuin maalla, eikä houkuttele sekään enää.

Asun 80- luvulla rakennetussa  rivarin pätkässä , seinät ja väliseinät on tehty tiilestä ja sen päällä vielä levyt, joten  en tiedä missä kaupunkin pahvilaatikko rivarissa olet asunut.Naapurit ei häiritse.

Meidän rivarissa on ongelma vain toisten asioihin puuttuvat mummelit. Mitään järjestyshäiriöitä ei ole eikä kuulu äänet seinän läpi. Kun yksi mummo kannetaan multiin niin uusia mummoutumassa. Omalla pihalla olo on kuin soluasumista. Heti tullaan juttelemaan. Antakaa ihmisten olla rauhassa heille varatulla alueella. Juttuseuraa saa kun pyydät tuttuja kahville. Naapurit tarvitsee yksityisyyttä.

Asun rivarissa itsekin. Täällä on ihan mukavaa väkeä, työssäkäyvää, perheellisiä, eläkeläisiä. Yksi nuori tuossa asuu joka välillä juhlii, mutta ei aiheuta ympäristölleen haittaa. Musiikkiakin osaa kuunnella hiljempaa. Parin kk välein kuuluu iloista keskustelua heiltä, mutta samalla tavalla itsekin nuorempana tykkäsin istua iltaa kavereiden kanssa. Yksi naapuri pitää kissojaan vapaana. Ei haittaa kun eivät ole meidän aidatulle pihalle tulleet. Jotkut toki siitäkin ottaneet nokkiinsa. Täällä on paljon koiranomistajia ja todella hyvin koulutettuja koiria. Ei kuulu koirien haukuntaa tai ulinaa mistään.

Suurin harmi on ehkä huonot äänieristeet. Jos asuisin omakotitalossa, pesisin pyykkiä yölläkin ja imuroisin aikaisin aamulla. Täällä en kehtaa käynnistää imuria ennen kahdeksaa. Silloin kun lapsella oli kapinavaihe päällä pienempänä, tuli varmasti selväksi naapureillekin miten tyhmät vanhemmat täällä on. <3

Olen asunut omakotitalossa, kerrostalossa ja nyt rivarissa. Kyllä se vaan on niin (vaikka moni tässäkin muuta väittää), että rivitalossa naapuri tulee lähemmäksi kuin muissa. Pihat on niin vierekkäin ja asuntojen ovet myös. Omakotitalossa on jonkinlainen hajurako naapuriin ja kerrostalossa rappukäytävä suojaa yksityisyyttä ja parveke on kuin sisätilaa. Ette voi väittää että oma asumismuoto on paras jos ette ole muita kokeilleet. 

Mistä johtuu tässäkin ketjussa oleva luulo että omistuskämpät ovat joku tae hiljaisuudesta ja hyvistä naapureista? Nykyään yksityiset vuokraavat näille huumehörhöille asuntoja "rauhallisesta pihapiiristä" ja niitä narkkeja löytyy nykyään ihan varakkaistakin. Työssäkäyvät saattavat olla täysiä juoppoja vapaa-ajalla jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu tässäkin ketjussa oleva luulo että omistuskämpät ovat joku tae hiljaisuudesta ja hyvistä naapureista? Nykyään yksityiset vuokraavat näille huumehörhöille asuntoja "rauhallisesta pihapiiristä" ja niitä narkkeja löytyy nykyään ihan varakkaistakin. Työssäkäyvät saattavat olla täysiä juoppoja vapaa-ajalla jne. 

Juu, huomattu parissakin omistustalossa.

Mä asun isossa kaupungissa vuokralla luhtitalossa ja kyttääjä asuu täällä myös. Mun taloon ei oo onneksi osunut popittajaa. Mulla on 1 krs asunto ja yläkerrasta kuuluu elämisen ääniä tyyliin imurointi. Perheet asuu onneksi isommissa asunnoissa ja ne on toisissa taloissa, tässä on vain 2h+k kämppiä. Suht ok siis, mulla ei ole varaa upgreidata.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut omakotitalossa, kerrostalossa ja nyt rivarissa. Kyllä se vaan on niin (vaikka moni tässäkin muuta väittää), että rivitalossa naapuri tulee lähemmäksi kuin muissa. Pihat on niin vierekkäin ja asuntojen ovet myös. Omakotitalossa on jonkinlainen hajurako naapuriin ja kerrostalossa rappukäytävä suojaa yksityisyyttä ja parveke on kuin sisätilaa. Ette voi väittää että oma asumismuoto on paras jos ette ole muita kokeilleet. 

No minä olen. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin omakotitalossa pienessä kylässä, tosin vain nelisen kilometriä pikkukaupungin keskustasta. Tontti oli kooltaan 2500m2, mikä oli kiva juttu, mutta lähimpien naapurien muutettua vanhuuden takia pois heidän juoppopoikansa jatkoi asumista siinä talossa. Juopolla on tietysti juopon kaverit, ja erityisesti kesäaikaan se näkyi ja varsinkin kuului. Siinä ne pensasaidan takana olivat ulkopilsnerillä (isäni sanonta) aamupäivästä myöhäiseen iltaan. Onneksi meillä oli kesämökki, jossa vietimme paljon aikaa kesäisin. 

Kerrostaloissa tuli asuttua melkein 40 vuotta, ja niissä oli monenlaista sakkia, varsinkin äänekästä sellaista. Kellarivarkauksien uhriksi jouduimme yhdessä niistä, mieheltä vietiin pyöräkellarista polkupyörä ja kellarikopista tavarat rikottiin, koska ei löytynyt mitään rahanarvoista varastettavaa. Nyt viimeiset kaksi vuotta olemme asuneet hiljaisessa rivitalossa, 31 vuotta vanhassa mutta täydellisesti perusparannetussa, ja tämä hiljaisuus on todella ihanaa kaiken sen vuosikymmenien mölinän, paukuttelun, kakaroiden kiljumisen, stereoiden huudattamisen, paikkojen hajoittamisen ja tappeluiden pakkokuuntelun jälkeen. 

Ainoastaan paritalossa en ole asunut. Sitä pidän sinä vihoviimeisenä asumismuotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on makkari lasten leikkipaikan vieressä, onneksi kesällä ei ole tarvinnut tehdä aikaista aamuvuoroa, kun monesti kiljutaan kymmeneen asti illalla. Takapihalla ei tee mieli viettää ikinä aikaa, kun pensasaita nyrhitään huoltoyhtiön toimesta aina niin lyhyeksi, ettei mitään yksityisyyttä ole. En silti haluaisi asua kerrostalossa, nyt on vain yksi seinänaapuri ja polkupyörän kanssa huomattavasti helpompaa kun saa omaan varastoon säilöön.

Niin itse oot ton asunnon valinnut ja leikkipaikankin sijainnin tiennyt?

No enpä oikeastaan valinnut, vaan tämän satuin kaupungin vuokra-asunnoista saamaan, muita vaihtoehtoja ei siihen hätään ollut tarjolla.  Arpapeliä se tuossa vaiheessa on, mitä tarjotaan, toki yksityiseltä vuokratessa olisi enemmän valinnanvaraa, mutta vuokraakin saa sitten maksaa enemmän. Aika monessa rivitaloyhtiössä näyttää ne leikkipaikatkin olevan sisäpihalla.

Vierailija kirjoitti:

Asun vähän kalliimmassa vuokrarivarissa jossa ei ole noita kunnan asukkeja, niin täällä on kyllä rauhallista ja mukavaa asua. Olen asunut tässä jo kohta 16 vuotta. Pahaa pelkään että jos tästä muuttaisin muualle, niin asumisen taso vain laskisi. Omakotitalo tietysti olisi kaikkein paras, mutta se on kallis paukku ostaa ja ylläpitää, kaikki rempat kustannettava itse, lämmitys, sähköt kalliimpia kuin rivarissa (kaukolämpö), lumityöt, nurmenleikkuut tehtävä itse, toki asennekysymyksiä, omaksi ilokseenhan sen tietysti ok-talossa tekee.

Asuin lapsena/nuorena vanhempien luona omakotitaloissa joten tiedän senkin asumismuodon.

Kerrostalossakin asuttiin ennen ok-taloaikaa, siitä en tykännyt yhtään.

Kyllä ne rempat ihan itse yhtiömuotoisissakin asunnoissa maksetaan. Taloyhtiö = osakkaat, jotka maksavat vastiketta ja yhtiölainojen lyhennyksiä tai oman osuutensa remonteista "käteisellä", jos pätäkkää on. 

Ainoa ero okt:oon tässä mielessä on, että yhtiömuotoisessa maksat kaikesta niin kuin okt:ssakin, muttet omista muuta kuin osakekirjan. Sisäseinien värin saa nippanappa itse päättää ja vaihtaa ilman taloyhtiön (eli muiden osakkaiden) lupaa. 

On todella paljon tuurista kiinni millaiseen taloyhtiöön päätyy. Itse olin hyvässä vuokrarivarissa muutaman vuoden ja tykkäsin. Kaksi seuraavaa veivät uskon kokonaan kerrostalo ja rivariasumiseen. 

Toisessa oli aivan omituiset seinänaapurit, eivät ikinä tervehtineet ja kerran olivat meidän kämpän oven vieressä kaivamassa jotain. Kysyin mitä ja eivät vastanneet. Oli todella jäätävä tilanne. Ainoa mistä kuulun heidän puhuvan myöhemmin oli kun yhden ainoan kerran eräs meidän vieras kävi takapihalla tupakalla. Välittömästi alkoi kuulua naputus tupakankärystä. 1,5 vuotta siinä asuttiin, elämäni kamalinta aikaa. 

Kolmantena ostamassani oli ihan kauhea talkoomeininki ja porukka rakensi vastoin määräyksiä terasseja yms. Mulle riitti, aivan järkyttävä riesa.

Nyt omakotitalossa 22 vuotta asuneena en taida elävänä suostua rivariin tai kerrostaloon pitkäksi aikaa asumaan

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu tässäkin ketjussa oleva luulo että omistuskämpät ovat joku tae hiljaisuudesta ja hyvistä naapureista? Nykyään yksityiset vuokraavat näille huumehörhöille asuntoja "rauhallisesta pihapiiristä" ja niitä narkkeja löytyy nykyään ihan varakkaistakin. Työssäkäyvät saattavat olla täysiä juoppoja vapaa-ajalla jne. 

Ei se pidä paikkaasa, omistusrivarissa asuneena en huomannut eroa vuokrarivarin väkeen. Autot oli vähän uudempia, muuten samanlaista.