Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Vierailija kirjoitti:

Joissain rivitaloasunnoissa on kyllä palomuurit asuntojen välissä, niin silloin äänet naapurista eivät kuulu. Ainoastaan joku basson jumputus.

Suurin ongelma näissä rivareissa on hallitus. Uutena kun muutat, alkaa heti painostus, että sinä menet sitten johtokuntaan.  Eli vastaamaan siitä, kun yhtiö ei ole hoitanut asioitaan vuosikymmeniin, niin yhtäkkiä oletkin hallituksen puheenjohtajana vastuussa tekemättömistäkin hommista. On tietenkin poikkeuksiakin, mutta tällainen riski on usein vanhemmissa rivitaloissa.

Olen asunut lukuisissa rivitaloissa vuokralla, samoin kerrostaloissa sillä olen työn perässä muuttanut usein. Ja voin vakuuttaa, että ehkä yhdessä asumassani rivitalossa on ollut tuo palomuuri asuntojen välissä.

Ne muut rivitalot, joissa ei ollut ja joissa seinät olivat osassa pahvia... Kaikki risahduksetkin joissakin asunnoissa kuuluivat ja mikään ei ole niin hirveää! Ja jos joku nyt kuittailee asuinalueesta, niin kun muuttaa työn perässä uudelle paikkakunnalle, josta ei tunne ketään niin arpapeliä se on minkälaisen asunnon saat ja mistä..

Enää en menisi kerrostaloon, saati rivitaloon mistään hinnasta! Vihdoinkin työ jossa ei tarvitse muutella, laina ja okt. Rivitalossa asuminen jos mikä on tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Joissain rivitaloasunnoissa on kyllä palomuurit asuntojen välissä, niin silloin äänet naapurista eivät kuulu. Ainoastaan joku basson jumputus.

Suurin ongelma näissä rivareissa on hallitus. Uutena kun muutat, alkaa heti painostus, että sinä menet sitten johtokuntaan.  Eli vastaamaan siitä, kun yhtiö ei ole hoitanut asioitaan vuosikymmeniin, niin yhtäkkiä oletkin hallituksen puheenjohtajana vastuussa tekemättömistäkin hommista. On tietenkin poikkeuksiakin, mutta tällainen riski on usein vanhemmissa rivitaloissa.

Ei ketään väkisin hallitukseen voi äänestää, jos kieltäytyy asettumasta ehdolle. Ei kannata hymistellä silloin kun pitäisi sanoa painokkaasti ei.

Toki tunnistan kyllä kuvion, varsinkin yhtiöissä joissa asukkaat jo erittäin iäkkäitä ja/tai seniilejä. Hädissään yrittävät saada jokaisen vähänkään nuoremman hallitukseen, kun kertakaikkiaan asukkaista on vaikea saada täyspäisistä koostuva porukka kasaan.

Itse asunut parissa eri rivarissa, tosin päätyhuoneistossa. Naapureiden äänet eivät paljoa kuuluneet, kun nukkui siellä päädyn puolella. Toisessa myös naapurit oli todella huomaamattomia ja asuminen sujui hyvin. Sen sijaan toinen oli aivan hirveä. Samassa talossa asui talon omistaja, itse olin vuokralla. Hän tuli alkuun harvemmin ja sitten useammin illalla koputtelemaan ovea iltaisin ja "yllätysvierailuille". Alkuun ajattelin hänen olevan vain yksinäinen ja juttelin parhaani mukaan mukavia, mutta pikkuhiljaa nuo visiitit oli jo monta kertaa viikossa tapahtuvia ja alkoi mm. kysellä vieraistani, seurata menemisiäni jne. Alkoi ahdistaa tietysti ja lopulta pidin illalla valoja poissa, ettei hän huomaa minun olevan kotona ja tule taas ovelle. Muutin lopulta alle vuoden jälkeen pois. Onneksi nykyään asun omakotitalossa ja kukaan ei kyttää menemisiäni tai ketä kylässä. Sekin on ihanaa, kun saa rauhassa soittaa musiikkia vaikka koko yön täysillä, eikä ketään häiritse.

Asun kerrostalossa ja samaa pskaa tämä on, eri paketissa vain. Yläkerrassa asuu kiljukaulapariskunta, joka keskustelee huutamalla. Kävelevät norsunaskelilla. Asunnossa on ikuinen remontti. Koira räkyttää ja ulisee. Toisella puolella seinää asuu vanha mummo, jonka televisio huutaa virsiä ja kaappikellon kuminaan heräät keskellä yötä. Toisella puolella taas asuu nuori pariskunta, joka harrastaa huutoseksiä - kunhan ensin ovat riidelleet huutamalla. Kellariin vievä ovi jysähtää kiinni niin, että ikkunoissa helisee, kun sitähän ei voi nätisti laittaa kiinni. Ennen niin rauhallisesta taloyhtiöstä on tullut aivan kauhea paikka asua, vaikka tässä on 95% asunnoista omistuksessa ja loput vuokralla. Epämääräistä porukkaa on alkanut hiippailla taloyhtiön pihalla, porraskäytävässä haisee marihuana. Talo on rakennettu 60-luvun puolivälissä. Kuvittelin ostaneeni hyvällä äänieristyksellä olevan asunnon. Sijaintikin on kaikkea muuta kuin lähiö.  Minkäs teet. Käytöstavat ja naapureiden huomioiminen on unohdettu aikoja sitten.

Inhoan yli kaiken asumista pienessä rivitalo yksiössä vuokralla, mutta pakko se on kun ei ole varaa muuhunkaan! Naapurit molemmin puolin, piha ei tunnu tilan jatkeeltaalta vaan naapurien äänet kantavat kevyesti yli ja muutenkin kauhea kommuuni. Jos jotakin kaipaisin niin yksityisyyttä. Täällä sitä ei ole.

Rivitalo on kauheaa peetä asua. Nyt kuulen ihan tahtomattani naapurien aamutoimien äänet. Kertoo jotain eristyksistä? Jos joku nykyään koittaa sopia kyläilyaikaa on ensimmäinen ja paniikissa heitetty ehdotukseni, "että jos minä tulisinkin teille, olenkin tässä lähellä?" tms..

Voitte vaan arvata nautinko tästä, kettujen kettu. Nyt hakusessa uusi vuokra-asunto. Ei rivitaloon enää ikinä, mieluiten joku missä ei ole naapureita. Vihaan tätä yli kaiken ja enää en ota riskiä sekaantumalla rivitaloihin!

Paras aikahan on vasta edessä päin, kesä nimittäin tulee ja tuo mukanaan lieveilmiöitä rivitaloyhteisöihin:

*Naapuruston lapsi laumat päästetään lomalla joka päivä ulos joskus klo 7 aikaan aamulla. Ah, sitä iloa kun ulkona karjutaan ja pompitaan trampalla. Tietenkin tämä huuto kuuluu ihmisten makuuhuoneisiin. Tätä jatkuu kesän yli.

* Aikuisten kännibileet lomalla varsinkin, joihin kivasti otetaan se oma pihakin tilan jatkoksi. Mikäs sen mukavampaa kuin koittaa nukkua niiltä mölinöiltä klo 3 aikaan yöllä vielä.

* Grillin käryt yms pihoilta.

*Jatkuva tupakalla juokseminen pihoilla.

*Naapuri joka ei pidä edellä mainituista asioista ja sanoo sen suoraan - sota valmis taloyhtiössä.

*Ne vatun pihatalkoot, joissa muistetaan se "kuinka ihana yhteisö meillä onkaan ja ihanaa on" väliäkö sillä, että itse oisit valmis kirkumaan.

*Pihan hoidon kyttäykset. Itse asiassa ihan joka h asian kyttäykset. Mm roskat opit viemään silloin, kun on pienin riski törmätä uteliaisiin naapureihin.

Listaa saa jatkaa vapaasti, ollaan miehen kanssa aivan kypsiä ja muutetaan heti kun löytyy sopivampi asunto. Joka ei tule olemaan enää ikinä rivitalo.

Rivitalo on karsea asumismuoto. Nyt itse esim olen kuunnellut koko veen päivän naapurin takin räksytystä.

Siis tau'otonta sellaista. Mistään ns arkaluonteisemmasta ei tee mieli puhua, juurikin näiden eristeiden vuoksi. Saati, että kehtaisi kunnolla riidellä.

Jos täältä taas kuuluu esim lasten ääniä - välillä käy lapsiperheitä kylässä päivisin - niin piskin omistaja ns sekoaa ääniin. Hakkailee hyvänä päivänä vain vähän seiniä. Huonona lähes koko ajan jos kotona.

Toinen seinänaapuri viettää levotonta elämää, on bileitä ja joku oli mm käynyt hakkaamassa niiden ikkunan mäsäksi yhtenä yönä. En tiedä kuka, mutta kertonee meiningistä.

Sen lisäksi toki näihin taloihin, tässä useampi lähekkäin, mahtuu useampi innokas kyylä/eläkeläinen. Arvuutellaan vieraat jne. Alan olla kypsä muuttoon heti kun jotain parempaa ilmenee ja valmis kuristamaan tuon piskin seinänaapurista. Eli enpä suosittele rivitaloon muuttoa minäkään kenellekään. Ihan hlvetistä tämä on!

Meillä rivitalossa parikin naapuria ottanut elämäntehtäväkseen päivystää liikennettä taloihin. Myöhemmin kysellään kaikki eli tyyliin "mihinkä sinä eilen 7 jälkeen ihan vähän menit?" "ketä teillä oikein kävi puoli neljältä??? Autosta nousi 3 ihmistä ja rekisterinumero osoitti sen kuuluvan xxxxxxxxxxxxxx nimiselle ihmiselle! Ovatko sukua, keitä muita oli, miksi kävivät?????"

Ollaan nyt jätetty miehen kanssa vaan vastaamatta yhtään mitään ja ohitetaan pahimmat kyylät (jos ja kun kyselevät) sanaakaan sanomatta. Viesti mennyt perille - tavallaan. Luulevat nyt kuulemma meidän olevan vihaisia kaikille naapureille, koppavia jne jne.. Myös taloyhtiön pj on sitten asia aivan erikseen, ei kukaan uskoisi vaikka kertoisin niitä tarinoita. Vttu.

Nyt saatiin pari lupaavaa ostotarjousta, heti kun saadaan myytyä mennään vuokralle kerrostaloon ja ostetaan ns valmistalopaketti. Tontti tulee olemaan sitten TODELLAKIN riittävän iso, ettei naapureista vaan tule ongelmia. Tämän jälkeen ymmärtää arvostaa sitä, että on oma reviiri johon naapurit eivät tunge.

En tullut luettua keskustelua valitettavasti, mutta oma rivitaloasumiseni on täydellistä. Päätyasunto, hiljainen seinänaapuri, aidattu piha, auton saa ajettua pihaan. Ei omakotitaloasumisen rasitteita.

Samat kokemukset. Rivari on valitettavan usein persaukisen ”pitää olla omaa pihaa jossa voi viettää aikaa”-porukan valinta. ”Ajan viettäminen” tarkoittaa luonnollisestikin yöllistä känniörvellystä, musiikin huudattamista yms. Sama ongelma voi olla omakotitaloalueellakin, mutta se örvellyspiha on omakotitalossa sen verran kalliimpaa hankkia, ettei em. porukka siihen usein kykene.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalo on karsea asumismuoto. Nyt itse esim olen kuunnellut koko veen päivän naapurin takin räksytystä.

Siis tau'otonta sellaista. Mistään ns arkaluonteisemmasta ei tee mieli puhua, juurikin näiden eristeiden vuoksi. Saati, että kehtaisi kunnolla riidellä.

Jos täältä taas kuuluu esim lasten ääniä - välillä käy lapsiperheitä kylässä päivisin - niin piskin omistaja ns sekoaa ääniin. Hakkailee hyvänä päivänä vain vähän seiniä. Huonona lähes koko ajan jos kotona.

Toinen seinänaapuri viettää levotonta elämää, on bileitä ja joku oli mm käynyt hakkaamassa niiden ikkunan mäsäksi yhtenä yönä. En tiedä kuka, mutta kertonee meiningistä.

Sen lisäksi toki näihin taloihin, tässä useampi lähekkäin, mahtuu useampi innokas kyylä/eläkeläinen. Arvuutellaan vieraat jne. Alan olla kypsä muuttoon heti kun jotain parempaa ilmenee ja valmis kuristamaan tuon piskin seinänaapurista. Eli enpä suosittele rivitaloon muuttoa minäkään kenellekään. Ihan hlvetistä tämä on!

Mikä noissa sun mainitsemissasi rivareissa on neliöhinta? Se voi myös vaikuttaa.

Me nimenomaan haettiin rivaria kun omaa etsittiin. Asuttiin vuokralla rivarissa pari vuotta ennen sitä ja oli todella hiljainen taloyhtiö eikä mitään kyttäystä tai kyräilyä. Siellä asui vanhoja ja perheellisiä mutta ei mitään bilettäjiä.

Omaksi ostettiin suht. uudelta asuinalueelta paritalon puolikas ja taloyhtiöön kuuluu vajaa 10 asuntoa. Hiljaista ja rauhallista porukkaa, lapsia on jonkun verran, mutta niin on meilläkin pari kappaletta. Taloyhtiön piha on sellaiseksi tehty että mitään yleisiä alueita ei ole haravoitavana tai nurmikkoa leikattavaksi. Kukin hoitaa oman pihansa. Ei talkoita, ihanaa ☺️

Täällä naapuri kokee oikeudekseen tms lähteä töihin mahdollisimman kovaäänisesti. Siis täydellisen liioitellun kovaa.

Se ympäri asuntoa ravaaminen (muuten liikkuu hiljaa) kantapäillä astelllen sekä kaapin ja huoneiden ovien paiskominen niin että koko talo tärisee saati ulko-oven paiskaisu on sekopäistä.

Joka aamu kun tätä kuuntelee noin 30 Min kun yrittää nukkua niin.. Päätyasunto, mutta tuo yksi naapuri ketuttaa kunnolla. Vauva herää joka aamu myös, kiva.

Iha sama kuinka ihanat naapurit siinä on ku muuttaa taloon, ne voi olla ihan uudet seuraavan kuukauden päästä. 

Asun rivarissa maaseudulla. Toinen naapuri on aina töissä ja toisella puolella ei ole naapuria (päätyasunto). Kyttäystä on kyllä mutta ihan semmoista ystävällistä. Naapurit seuraa mitä pihassa tapahtuu, jos joku on poissa. Ihan mukavaa elämää. Ihan kuin omakotitalossa asuis.

Täysin kypsä kirjoitti:

Paras aikahan on vasta edessä päin, kesä nimittäin tulee ja tuo mukanaan lieveilmiöitä rivitaloyhteisöihin:

*Naapuruston lapsi laumat päästetään lomalla joka päivä ulos joskus klo 7 aikaan aamulla. Ah, sitä iloa kun ulkona karjutaan ja pompitaan trampalla. Tietenkin tämä huuto kuuluu ihmisten makuuhuoneisiin. Tätä jatkuu kesän yli.

* Aikuisten kännibileet lomalla varsinkin, joihin kivasti otetaan se oma pihakin tilan jatkoksi. Mikäs sen mukavampaa kuin koittaa nukkua niiltä mölinöiltä klo 3 aikaan yöllä vielä.

* Grillin käryt yms pihoilta.

*Jatkuva tupakalla juokseminen pihoilla.

*Naapuri joka ei pidä edellä mainituista asioista ja sanoo sen suoraan - sota valmis taloyhtiössä.

*Ne vatun pihatalkoot, joissa muistetaan se "kuinka ihana yhteisö meillä onkaan ja ihanaa on" väliäkö sillä, että itse oisit valmis kirkumaan.

*Pihan hoidon kyttäykset. Itse asiassa ihan joka h asian kyttäykset. Mm roskat opit viemään silloin, kun on pienin riski törmätä uteliaisiin naapureihin.

Listaa saa jatkaa vapaasti, ollaan miehen kanssa aivan kypsiä ja muutetaan heti kun löytyy sopivampi asunto. Joka ei tule olemaan enää ikinä rivitalo.

Mä en jaksa uskoa, että noi littyy millään tavalla rivitaloasumiseen. Ystäväni valittelee samoista asioista, ja hän asuu kerrostalossa. Eli eiköhän nuo liity asumismuotoon, oli se mikä hyvänsä, missä vaan on naapureita.

Meillä on kai käynyt todella hyvä tuuri. Olen asunut tässä rivarissa jo yli 15 vuotta ja olen todella tyytyväinen. En niin pidä itseäni köyhänä, jolla ei ole varaa muuhun, niin kuin tosi moni on rivariasujista tässä ketjussa todennut. Taloyhtiöstä on myyty tänä aikana muutama asunto, hinta n. 400 000 euroa. Vuokralle tästä kukaan ei ole omaansa laittanut, sillä harva kuitenkaan vuokraa asuntoa, josta pyydetään 2000 euroa kuukaudessa.

Minäpä kirjoitti:

Asun rivarissa maaseudulla. Toinen naapuri on aina töissä ja toisella puolella ei ole naapuria (päätyasunto). Kyttäystä on kyllä mutta ihan semmoista ystävällistä. Naapurit seuraa mitä pihassa tapahtuu, jos joku on poissa. Ihan mukavaa elämää. Ihan kuin omakotitalossa asuis.

Kai tajuat, miten hyvä tilanne on omistaa päätykämppä, jossa ainoa naapuri on aina töissä??

Läheskään kaikilla ei kuule ole noin...

Ja miten määrittelet "ystävällimielisen kyttäyksen" pihalla positiiviseksi asiaksi?

Kaipa sitä tehdään muutenkin, kuin vain poissaollessa ai esim lomamatkojen ajan??

Ja vielä okt:hen vertaat, et ole tosissasi ethän?

Meillä mielenterveysongelmainen naapuri teki valituksen, koska: - siivoamme kuulemma liikaa.

Siis päivittäin siivotaan, mutta vain päiväsaikaan. Samoin valittu vedenkäytöstä ja suihkussa käynnistä (vettä menee hukkaan!) ja pyykinpesusta samoilla sanoilla.

Itse naapuri haisi vastaan tullessa virtsalle yms. Ja tämä kaunis ilmaus. On ihan nainen, kerran olen käynyt hänellä sisällä ja meinasin oksentaa.

Pari kertaa kämppänsä on läheisten avulla tms siivottu, kun kumpikin seinänaapuri valittanut hajusta. Kiva omistaa tämä saakelin asunto, jos tästä päästään eroon NIIN IKINÄ enää ei palata rivitaloon.

Omakotitalo ilman naapirwita/isolla tontilla on tämän jälkeen enää ainoa vaihtoehto. Elättelen toivoa, josko kohta naapurin asunto otettaisiin vihdoinkin taloyhtiön toimesta haltuun - oisi saumat saada tämä oma myydyksi!