Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Vierailija kirjoitti:

rivitalossa ei voisi olla anonyymi. naapurit tietäisivät asiasi, mitä teet työksesi, koska lähdet ja koska sulla on ollut joku vieras vaikka et lörpöttäisi ammatistasi. naapurit heti vieressä kun menee ulos.

Ei pidä nykyään paikkansa.

Nykyään voi asua uusissa rivareissa vaikka nimettömänä, itseasiassa vain muutamalla meistä on oma nimi postilaatikossa -  eikä meillä ainakaan muuta jutella, kun tervehditään tai korkeintaan jotain säästä muutama sana.

Taloyhtiön kokoukset korona-aikana ovat tietenkin Teamsissa ja sielläkin voi olla näkymättömänä näytöllä.

Itse asun pakon sanelemana rivitalossa, en suosittele kenellekään. Onneksi olen vuokralla, pääsee kohta pois. Jo esim makuuhuoneen suunnittelu, huoh. Sängyn saa tasan yhdelle seinälle, jonka takana naapurin eteinen. Ravaavat vähän väliä tupakalla pihalla. Olohuoneeseen ei sänkyä saisi mahtumaan ja sohvalla nukkuessa taas vastapäinen naapuri valvottaa.

Mietin jo yksi päivä, että ainoat ratkaisut olisivat parvi (en ala laittamaan) tai patjalla nukkuminen, jos tahtoo nukkua ilman naapurien häiriköintiä. Viime yönä nukuin jokin 4 h ja en edes muista koska oisin viimeksi nukkunut 8 h putkeen.

Ja ihan vain naapurien älömölön takia.

Vierailija kirjoitti:

Koita ajatella sitä, että kuitenkin

muutatte omakotitaloon. Älä ajattele naapureita. Joskus tunne siitä että kytätään voi johtua siitä, että on ahdistunut olo. Tuntuu että kytätään enemmän kuin mitä kytätäänkään. Aivan samalla tavallahan naapuritkin voivat ajatella että heitä kytätään. Ahdistuneena usein liioittelee asioita. Iloitse siitä että muutatte omakotitaloon. Kannattaa sitä ennen katsoa olisiko muita asumismuotoja, luhtitaloa yms. jos ei lainkaan viihdy rivitalossa.

Ei se ole pelkkää kuvitelmaa. Asun kerrostalossa ja joskus kun tulin kotiin (saatoin lapsen kouluun) niin siivooja ja eläkkeellä oleva naapuri olivat rappukäytävässä, tämä mummu sanoi, että nyt on sitten työttömyyteni kestänyt niin kauan, että minun on kuulemma mentävä uudelleen koulutukseen. Sanoin, että minulla on jo 3 tutkintoa, johon tämä mummu sanoi, että mitä tutkintoja sulla muka on. No, luettelin, että ylioppilastutkinto, ammattikoulututkinto ja ammattikorkeakoulututkinto (todistuksista on kopiot työkkärissä).

Kysyin asiasta viranomaiselta ja hän sanoi, että työttömyys on yksityisasia eikä kuulu naapureille.

Jatkossa äänitän puhelimella naapureiden sanomiset ja soitan viranomaisille, jos henkilökohtaisiin asioihin vielä puututaan.

Vain talon järjestyssääntojen noudattamiseen voi puuttua, ei muuhun. Tämä tuntuu kyllä olevan osalle ihmisistä epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalossa kulminoituvat omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet maksimaalisesti yhteen. Kerran kokeilin ja ei kiitos enää. En ymmärrä kuka haluaa asua noin?

Päinvastoin, rivitalossa saa ne omakotitalon/kerrostalon parhaat puolet. Kaunis piha, jossa voi istuskella ja grillailla. Muutama marjapensaskin on. Enempää en tarvitse, eikä hoitamisessa suurta vaivaa.

En jaksaisi omakotitalon työleiriä enkä kerrostalon rappukäytävän ja hissin meteliä. Haluan oman pihan, parveke ei riitä. Rivitalo on minulle ehdottomasti paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivarissa oli kyllä idiooteimmat naapurit eikä niitä päässyt pakoon. Lapset hakkas kepillä seinää ja rimputti ovikelloa, sitten kun niitä komensi, vanhemmt näytti pitkää naamaa loppuajan.

Itse tekisin lasun.

Varmaan olivat ärsyttäviä, mutta ei ovikellon rimputtaminen tai kepillä koputtelu seinään ole lasun aiheita oikeasti.

Lapsuudessani 80- ja 90-luvulla oli joillakin lapsilla (ei minulla) vitsinä ovikellojen pimpottelu ja karkuun juokseminen. Sellaista typerää keppostelua.

Tämä lapsi soitti meidän ovikelloa pari vuotta 12 tuntia päivässä vähän väliä, 6-vuotias, asui samassa rappukäytävässä. Oman 4- vuotiaan päiväunista ei tullut mitään. Joka toinen viikonloppu oli isällä eli silloin ei soittanut ovikelloa. Mutta nyt tuli uusi laki, että 3- vuotta täyttäneet lapset ovat avioeron tullessa joka toinen viikko isällä ja joka toinen viikko äidillä, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivarissa oli kyllä idiooteimmat naapurit eikä niitä päässyt pakoon. Lapset hakkas kepillä seinää ja rimputti ovikelloa, sitten kun niitä komensi, vanhemmt näytti pitkää naamaa loppuajan.

Itse tekisin lasun.

Varmaan olivat ärsyttäviä, mutta ei ovikellon rimputtaminen tai kepillä koputtelu seinään ole lasun aiheita oikeasti.

Lapsuudessani 80- ja 90-luvulla oli joillakin lapsilla (ei minulla) vitsinä ovikellojen pimpottelu ja karkuun juokseminen. Sellaista typerää keppostelua.

Tämä lapsi soitti meidän ovikelloa pari vuotta 12 tuntia päivässä vähän väliä, 6-vuotias, asui samassa rappukäytävässä. Oman 4- vuotiaan päiväunista ei tullut mitään. Joka toinen viikonloppu oli isällä eli silloin ei soittanut ovikelloa. Mutta nyt tuli uusi laki, että 3- vuotta täyttäneet lapset ovat avioeron tullessa joka toinen viikko isällä ja joka toinen viikko äidillä, onneksi.

Ei ole kiva keskeyttää imurointia 7 kertaa, kun siivoat naapurin lapsen takia, kun puoliso vuorotyössä. Ja tämä naapurin lapsi soitti meidän summeria mennessään kotiinsa ja jouduin keskeyttämään kotityöt, hänen äitinsä oli jättänyt oven rappukäytävään auki, ei jaksanut avata lapselleen ovea, vaikka oli työttömänä kotona. Minulla itsellä oli 2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivitalossa kulminoituvat omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet maksimaalisesti yhteen. Kerran kokeilin ja ei kiitos enää. En ymmärrä kuka haluaa asua noin?

Päinvastoin, rivitalossa saa ne omakotitalon/kerrostalon parhaat puolet. Kaunis piha, jossa voi istuskella ja grillailla. Muutama marjapensaskin on. Enempää en tarvitse, eikä hoitamisessa suurta vaivaa.

En jaksaisi omakotitalon työleiriä enkä kerrostalon rappukäytävän ja hissin meteliä. Haluan oman pihan, parveke ei riitä. Rivitalo on minulle ehdottomasti paras vaihtoehto.

Ei, nimenomaan ei. Rivitalossa kulminoituvat ne HUONOT puolet muista asumismuodoista. Itse asun ensimmäistä kertaa elämässäni rivitalosta, tullut selväksi mikä kauhea kolhoosi tämä on.

Alle puoli vuotta asuttu ja jo nyt meinaa pää hajota, etsitään uutta asuntoa ihan koko ajan. Ja se EI TULE olemaan rivitalo, ei ikinä enää. Tämä jos mikä on kauheaa, asuttu omakotitalossa lapsuus ja nuoruus. Aikuisiällä taas aiemmin kerrostaloissa.

Ja voin vakuuttaa, että tässä rivitalossa on vain ja ainoastaan kummankin asumismuodon HUONOIMMAT puolet. Mitään positiivista sanottavaa ei ole. Onneksi vuokralla (muut omistusasuntoja, joten ei ole edes mitään ns huonoa aluetta) ja paetaan tästä heti kun päästään.

Rivitalosta ei ole mitään positiivista sanottavaa! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivitalossa kulminoituvat omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet maksimaalisesti yhteen. Kerran kokeilin ja ei kiitos enää. En ymmärrä kuka haluaa asua noin?

Päinvastoin, rivitalossa saa ne omakotitalon/kerrostalon parhaat puolet. Kaunis piha, jossa voi istuskella ja grillailla. Muutama marjapensaskin on. Enempää en tarvitse, eikä hoitamisessa suurta vaivaa.

En jaksaisi omakotitalon työleiriä enkä kerrostalon rappukäytävän ja hissin meteliä. Haluan oman pihan, parveke ei riitä. Rivitalo on minulle ehdottomasti paras vaihtoehto.

Ei, nimenomaan ei. Rivitalossa kulminoituvat ne HUONOT puolet muista asumismuodoista. Itse asun ensimmäistä kertaa elämässäni rivitalosta, tullut selväksi mikä kauhea kolhoosi tämä on.

Alle puoli vuotta asuttu ja jo nyt meinaa pää hajota, etsitään uutta asuntoa ihan koko ajan. Ja se EI TULE olemaan rivitalo, ei ikinä enää. Tämä jos mikä on kauheaa, asuttu omakotitalossa lapsuus ja nuoruus. Aikuisiällä taas aiemmin kerrostaloissa.

Ja voin vakuuttaa, että tässä rivitalossa on vain ja ainoastaan kummankin asumismuodon HUONOIMMAT puolet. Mitään positiivista sanottavaa ei ole. Onneksi vuokralla (muut omistusasuntoja, joten ei ole edes mitään ns huonoa aluetta) ja paetaan tästä heti kun päästään.

En ole asunut rivitalossa, mutta muut ovat kertoneet kauhutarinoita ja nyt näiden rivitalojen maine mennyt, kukaan ei halua ostaa niistä asuntoa. Eläkeläiset kuulemma valittavat nurmikon leikkuusta, eivät ymmärrä, että nuorempi sukupolvi tekee vuorotyötä eikä voi leikata nurmikkoa silloin kun he käskevät, kun pitää lähteä töihin. Ja nykyään käydään myös lauantaisin ja sunnuntaisin töissä sekä iltaisin, eläkeläiset tietää, että kaupat on auki, mutta eivät ymmärrä, että joku on siellä töissä. Osa käy myös lisäksi koulua ja sunnuntai voi olla ainoa vapaapäivä ja työt päättyy klo 24.00 illalla, ei viitsi yöllä nurmikkoa leikata.

Yhdellä tutulla sunnuntai oli ainoa vapaapäivä ja mummut hermostuivat, kun hän siivosi silloin. Hän oli muina päivinä koulussa ja töissä.

Ilmeisesti kerrostalossa ei saa siivota ja halutaan, että luteet juoksee ja leviää joka asunnossa.

Ei nykyään olla enää arkisin 8.00-16.00 töissä ja viikonloput vapaat. Nykyään ollaan töissä iltaisin, lauantaisin, sunnuntaisin ja kaupat on auki jouluaattona ja muina juhlapyhinä. Ihmiset siivoavat ja leikkaavat nurmikot, kun ehtivät.

Jep, aamulla kouluun ja sen jälkeen kauppaan töihin ja klo 24.00 kotiin. Ei viitsi yöllä nurmikkoa leikata ja eläkeläiset valittavat, jos leikkaat sunnuntaina sen nurmikon, kun on ainoa vapaapäivä. Eläkeläiset ovat nykyelämästä täysin pihalla, he elävät jollain 1970 - luvulla vielä.

Juurikin noiden eläkeläisten ja muiden kyylien vuoksi okt tai edes erillistalo on se paras vaihtoehto. Ei naapureita yhdenkään seinän takana ja voi esim siivota ja pyykätä milloin haluaa, ilman huonoa omaatuntoa.

Itse aikoinani vuorotöitä tehneenä tiedän sen tunteen kun miettii voiko vielä pestä pyykkiä vai sekoaako naapuri... Ja itse ei päivisin saa nukuttua - kun silloin on oikeus naapureilla pitää sitä ääntä ja esim siivota tms..

Nyt koitetaan saada pankista lainaa, jos saisi maalta (mutta ei ihan liian maalta sentään vaan automatkan päästä palveluista, heh) omakotitalo joka hyvässä kunnossa. Ei tarvitse olla isokaan, kaksi aikuista ja yksi teini. Loppuelämän kotia haetaan.

Kyllä se kotirauha on tärkeintä. Joku ketjussa ihmettelikin, miksei rakenneta enemmän pieniä omakotitaloja tai edes erillistaloja? Samaa ihmettelen? Jonkin helsingin alueen ja muiden isojen paikkojen suhteen yms ymmärrän, koska asuntojen järkyttävä tarve.

Mutta entäs muualle suomeen, ihan taajamiin esim? Uskoisin jo, että pienien omakotitalojen rakentaminen ja vuokraus oisi kannattavaa bisnestä. Varmasti olisivat haluttuja. Erillistalot toki hyvänä kakkosena - ei seinänaapureita.

Voisi kansallinen mielenterveys parantua, kun ihmisillä olisi enemmän vapauksia elää kuten tahtovat?

Ja osa kotona olevista tekee etätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja osa kotona olevista tekee etätöitä.

Se on kiva kun puhuu kotona työpuhelua ja joku mummu tulee valittamaan silloin. Yksi mitä pelkään on, että joku tekee juuri silloin remonttia eikä kuule puheluista tai kokouksista mitään, kun ihmiset eivät ilmoita, koska he tekevät remonttia ja kuinka kauan se kestää. Osa on määrätty kotiin etätöihin.

Rivitalossa on omakotitalon työt, mutta ei sen suomaa yksityisyyttä ja kotirauhaa. Ei samanlaista anonymiteettiä kuin kerrostalossa, vaan kaikki kytätään naapurien toimesta, jotka siinä rivitalossakin on. Kuka edes haluaa asua noin?

Vierailija kirjoitti:

Itse asun rivarissa. En ole ikinä kuullut naapurista ääntä. Kerrostalossa minusta tehtiin valituksia kun tilasin taaraa kotiin toimituksella + lounaita yms. Kerroin lähetille ovikoodin ja mikä soppa siitä syntyi.

Ruokalähetille ym ei saa missään nimessä kertoa ovikoodia. Tämä on turvallisuuskysymys. Eli ihan asiasta sinulle on huomautettu. Täytyy jaksaa sen verran vääntäytyä alaovelle, että avaa ruokalähetille oven, elllei ole ovipuhelinta.

Mitä ketjuun tulee, niin sama kokemus. Rivareissa pahviseinät, liian lähellä ollaan maantasalla toisia, joten kyttäämiset tms syntyy ihan jo itsestään. 6 v asuin ja riitti, muutimme kerrostaloon, jossa on oma rauha.

Rivareihin usein muuttaa se kansanosa, joka tahtoisi okt, mutta lompsa ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun muutin rivariin niin naapurin esittäytyessä hän toi ensimmäisessä lauseessa esille olevansa taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Loppu on historiaa.

Meillä rivari myynnissä. Syyt onkin täällä jo lueteltu. Meillä on joka kämpällä yksi autopaikka. Lisäksi on kaksi vieraspaikkaa, juuri muuten vierasparkkitilaa ei olekaan kun kadun varteen ei saa pysäköidä. Hallituksen pj käyttää toista vieraspaikkaa pysyvästi kakkosautonsa säilytykseen! Muutimme tähän 2v sitten ja yritin alkaa korjaamaan tätäkin epäkohtaa. Muut asukkaat kokivat myös tämän vääryytenä mutta ovat niin jyrättyjä etteivät USKALLA puuttua asiaan. Tullaan hulluksi täällä ja palaamme kaupunkiin kerrostaloon, jossa eivät ole viidakon lait vaan selkeät järjestyssäännöt jotka koskevat kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ja viimeinen kerta rivitalossa kirjoitti:

Rivitalon yh äiti purkaa tässä taloyhtiössä ketutustaan naapureihin. Ei ole asiaa mistä ei tulisi sanomista. Esim vieraita ei saisi käydä ja jos ei käy niin onko pakko olla koko ajan kotona. Ihan kuin ei saisi kotonaan viettää aikaa?

Toisella puolella asuu taas nuori nainen, juoppo. Yleisin sana, jos olen piha-alueella samaan aikaan kuin tuo naapuri, on hänellä viina. Siis esim jos puhuu pihallaan jonkun kanssa/puhelimeen niin viina muistetaan aina sanoa. Jokainen voi arvata, onko rentoa meininkiä, onneksi käy edes päivät töissä. Viikonloput taas ovat aivan oma lukunsa.

Näiden kahden välissä asuminen on jotakin, mihin ei enää sanat riitä. No jostain syystä olen alkanut harkita muuttoa vain lyhyen asumisen jälkeen. Seuraava asunto ei kyllä tule olemaan enää rivitalo. Itse asiassa rivitaloon en suostu tämän jälkeen palaamaan enää koskaan. On ollut sen verran silmiä avaava kokemus.

Mitä väliä tuon nuoren naisen juomisharrastuksilla on, jos ainoa mieliharmi muille on se, että hän puhuu puhelimessa "viinasta"? Miksi edes kuuntelet hänen keskusteluitaan? Molemmat mainitsemasi henkilöt kuulostavat kertomasi mukaan aika harmittomilta vai onko ainoa ongelma se heidän sukupuolensa?

Yh valittaa kaikesta. Tuon naapurin puheita en kuuntele tahallani, pihalla ollessa vaan kaikki puhe kuuluu koska mini pihat. Ja tuo juomis harrastus ilmenee myös muutenkin kuin puheina, on bileitä yms. Näiden välissä asuminen EI ole mukavaa kuule.

Täällä ei meluta öisin. Mutta pahviseinät ja pikkupihat on.

Joka aamu päivä alkaa sillä kun naapurin ukko piereskelee kämpässään täysiä. Kuuluu keittiöömme. On tosi inha juoda aamukahveja.

Lämmittää saunan joka ilta, menee vilvoitteleen pihalleen ja pihalla pieree ja röyhtäilee kuin sika. Arvaa vaan tuleeko itse rentouduttua omassa pihassa.

Vaihtelua äänimaisemaan saadaan trampan äänistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja osa kotona olevista tekee etätöitä.

Mun pahviseinän takana asuu joku kovaääninen myyntitykki. Puhuu siis asiakaspuheluja etänä jatkuvasti. Puhuu välillä myös naishuolistaan kavereiden kanssa puhelimeen.

Voisin alkaa tuon myyntipuhelutulvan perusteella alkaa myymään edustamaansa tuotemallistoa. Tiedän alasta jo paljon.

Naistulanteeseensa mulla olisi jo myös tukku hyviä neuvoja tällain vanhempana tätinä.

Onneksi ei piere eikä juo.

Täällä kytätään ja valitetaan kaikesta, etsin uutta asuntoa koko ajan.

Kauhulla odotan kesää, kohta kelit ovat sellaiset, että pihoilla aletaan oleilla.

Nämä puolisen vuotta nyt talviaikana ovat jo opettaneet tästä rivitalon naapuri elämästä sen, että en taatusti tule viettämään aikaa pihalla tuolla pienessä karsinassa kummankin seinänaapurin välissä:(

H*lvettiä tämä on, en palaa tämän jälkeen rivitaloon minäkään. Huonot naapurit jos saat, on tämä kerrostaloa paljon pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ja viimeinen kerta rivitalossa kirjoitti:

Rivitalon yh äiti purkaa tässä taloyhtiössä ketutustaan naapureihin. Ei ole asiaa mistä ei tulisi sanomista. Esim vieraita ei saisi käydä ja jos ei käy niin onko pakko olla koko ajan kotona. Ihan kuin ei saisi kotonaan viettää aikaa?

Toisella puolella asuu taas nuori nainen, juoppo. Yleisin sana, jos olen piha-alueella samaan aikaan kuin tuo naapuri, on hänellä viina. Siis esim jos puhuu pihallaan jonkun kanssa/puhelimeen niin viina muistetaan aina sanoa. Jokainen voi arvata, onko rentoa meininkiä, onneksi käy edes päivät töissä. Viikonloput taas ovat aivan oma lukunsa.

Näiden kahden välissä asuminen on jotakin, mihin ei enää sanat riitä. No jostain syystä olen alkanut harkita muuttoa vain lyhyen asumisen jälkeen. Seuraava asunto ei kyllä tule olemaan enää rivitalo. Itse asiassa rivitaloon en suostu tämän jälkeen palaamaan enää koskaan. On ollut sen verran silmiä avaava kokemus.

Mitä väliä tuon nuoren naisen juomisharrastuksilla on, jos ainoa mieliharmi muille on se, että hän puhuu puhelimessa "viinasta"? Miksi edes kuuntelet hänen keskusteluitaan? Molemmat mainitsemasi henkilöt kuulostavat kertomasi mukaan aika harmittomilta vai onko ainoa ongelma se heidän sukupuolensa?

Yh valittaa kaikesta. Tuon naapurin puheita en kuuntele tahallani, pihalla ollessa vaan kaikki puhe kuuluu koska mini pihat. Ja tuo juomis harrastus ilmenee myös muutenkin kuin puheina, on bileitä yms. Näiden välissä asuminen EI ole mukavaa kuule.

Täällä ei meluta öisin. Mutta pahviseinät ja pikkupihat on.

Joka aamu päivä alkaa sillä kun naapurin ukko piereskelee kämpässään täysiä. Kuuluu keittiöömme. On tosi inha juoda aamukahveja.

Lämmittää saunan joka ilta, menee vilvoitteleen pihalleen ja pihalla pieree ja röyhtäilee kuin sika. Arvaa vaan tuleeko itse rentouduttua omassa pihassa.

Vaihtelua äänimaisemaan saadaan trampan äänistä.

pahviseinäinen Talo on oikeasti pahinta mitä olla voi, otan osaa:(

Niissä jos missä yksityisyys puuttuu täysin, jo esim seksi elämän suhteen niin inhaan kuin olla voi...

Oletko vuokralla, jos olet niin neuvoni on että lähde ja pian! Ei noissa voi elää normaalisti, etsitkö uutta asuntoa? Jos omisturyalo niin huonompi homma.. Itse myisin tai edes eristäisin ne oman asunnon seinät. Siis jos meinaat jäädä?

Maksaa toki ja pienentää jonkin verran oman asunnon neliöitä. Mutta se (oman asunnon kaikkien seinien eristys) on ainoa keino saada asunnosta asuttava. Samoin ne naapurit tietävät sinusta näes kaiken. Eli lähtö heti tai kunnon äänieristyksen remontti ovat neuvoni.

Itse asuin joskus pahviseinäisessä rivitalossa, meinasin seota ja muutin heti kun sain uuden asunnon. Onneksi olin vain vuokralla, pääsi heti lähtemään, kun uusi asunto löytyi!