Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Vierailija kirjoitti:

Jos 12 v nykyään ilmestyisi vauvaikäinen sisarus mukana kauppaan ostamaan röökiä ja kaljaa "äidin tilille" hän ei saisi  muuta kuin sosiaalihuollon kiinnostumaan. 

Ja ennen ei tosiaan tarvinnut olla mikään sossuperhe, jos isä rentoutui kaljalla ja kumpikin vanhempi poltti.

Veljeni juuri muisteli sitä, kun hänet lähetettiin viisivuotiaana alakerran kauppaan ostamaan tupakkaa vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Teininä piti saada mustat nokian kontiosaappaat. Sitten niistä käännettiin saappaiden maksajien riemuksi varret kaksinkerroin ja piirrettiin ja kirjoiteltiin kaikkea fiksua siihen vaaleaan vuorikankaaseen. 

Tulee ihan oma nuoruus mieleen. Mitkä lienevät olleet äidin mietteet kun osti ensin uudet ja kalliitkin kontiot ja kohta ne olivat (mielestäni) komeasti käännetyt.

12 v. Aloitettiin palkalliset kesätyöt. Kotona tehtiin kaikkia mahdollisia koti- ja peltotöitä  ennen koulu ikää ja sitten vaan työt lisääntyi. 

Mutta, se oli normaalia ja oppi elämästä konkreettisesti mitä elämä on.

Oppilaiden piti nousta seisomaan kun opettaja tai muu aikuinen tuli luokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin -89, pikkulapsiaikanani äitini kipuili kovasti pöyristyttävästä muutoksesta, jonka mukaan lapsia ei ollut enää ok kurittaa fyysisesti. Kymmenisen vuotta vanhempi isoveljeni oli vielä kasvatettu koivunvitsan avustuksella ja itsekin sain pari kertaa joskus 2-4 vuotiaana tukkapöllyä ennenkuin äiti pikkuhiljaa alkoi tottumaan ja hyväksymään "uuden normaalin". Tämä siis hänen itsensä kertomana, kuvaili miten raju muutos asenneilmapiirissä siitä miten lapset kuuluu kasvattaa tapahtui suhteellisen lyhyessä ajassa. Nykyään hänkään ei voi ymmärtää miten lapsen fyysinen kurittaminen on voinut joskus tuntua normaalilta ja asiaankuuluvalta asialta.

Muistan myös miten joskus ala-asteikäisenä vasta minulle selvisi että erinäiset nimitykset romaneista, kiinalaisista, venäläisistä ja tummaihoisista on loukkaavia. Meidän pikkukylässä aikuiset usein käyttivät näitä sanoja ihan neutraalisti, ilman että puheenaiheen konteksti oli mitenkään

Muistan, että meidän ruotsinkirjassamme oli tarina pojista, jotka paistoivat nuotiolla lättyjä ja ne paloivat ihan mustiksi. Sanoivat niistä sitten, että ne ovat "negerplättar" eli n**kerilätyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakanoita vedettiin vimmalla viikatessa kummastakin päästä. Toinen seisoi toisessa päässä ja toinen toisessa. Ehkä sitä tehdään edelleen nykyään.

Tehdään. Mutta en tiedä ketään kuka mankeloisi lakanoitaan enää nykyään. Mun lapsuudenkodissa on kyllä mankeli, oli kovassa käytössä vielä 90-luvulla. Nykyään niitä ei taida olla enää edes taloyhtiöiden pesutuvissa.

Eikö aikansa voi käyttää paremminkin kuin johonkin h-vetin lakanoiden vetämiseen?

Itse olen 54v, mankeloin aina lakanat ja pyyhkeet. On pieni vaiva, ja saa ihanan sileät lakanat sänkyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)

Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)

Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)

Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)

 

Jep. Mietipäs sitä että Kanadassa heitettiin teinitytön isä vankilaan, koska ei suostunut kutsumaan häntä pojaksi. Kyllä, luit oikein.

Kuitenkin kaikkina aikoina ja eri kulttuureissa on ollut ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet olevansa syntymäsukupuolta, ja yhteisöissäkin voitu pitää "kaksineuvoisina" tai sukupuolettomina. Ei todellakaan mikään nykyajan ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Koko perheellä oli sama sukunimi. Äidin entistä sukunimeä sanottiin tyttönimeksi. Sitä nimitystä ei juuri enää kuule, kun monet pitävät oman sukunimensä avioliitosta huolimatta ja avoliitot ovat yleistyneet.

Edelleen yleistä Etelä-Pohjanmaalla, en voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin -89, pikkulapsiaikanani äitini kipuili kovasti pöyristyttävästä muutoksesta, jonka mukaan lapsia ei ollut enää ok kurittaa fyysisesti. Kymmenisen vuotta vanhempi isoveljeni oli vielä kasvatettu koivunvitsan avustuksella ja itsekin sain pari kertaa joskus 2-4 vuotiaana tukkapöllyä ennenkuin äiti pikkuhiljaa alkoi tottumaan ja hyväksymään "uuden normaalin". Tämä siis hänen itsensä kertomana, kuvaili miten raju muutos asenneilmapiirissä siitä miten lapset kuuluu kasvattaa tapahtui suhteellisen lyhyessä ajassa. Nykyään hänkään ei voi ymmärtää miten lapsen fyysinen kurittaminen on voinut joskus tuntua normaalilta ja asiaankuuluvalta asialta.

Muuten samanlaiset kokemukset, mutta olin itse se isosisarus, ja muutos kesti pitempään. Eli vaikka olen -88, niin ala-asteelaisen hölmöilyistä sain silloin tällöin itse pihakoivusta käydä etsimässä notkean vitsan. Tosin ei sillä ikinä lyöty niin täydellä voimalla kuin olisi voinut, puolet siitä rangaistuksesta oli aina itse sen tilanteen nolous housujen riisumisineen. Sen sijaan iltatähtiveljeni -96 ei ikinä joutunut kokemaan edes pientä tukistusta, jollaiset omalla kohdalla oli niin yleisiä, että niitä ei edes mieltänyt miksikään rangaistukseksi vaan pelkäksi tyytymättömyyden ilmaisuksi käytöksestäni. En ollut kateellinen veljelleni tästä, koska muistot omista rankaisuista oli niin ikävät että olin enemmänkin iloinen hänen puolestaan.

Vasta yläasteella sain yhteiskuntaopin tunnilla kuulla, että esim. se vitsan käyttö oli tullut Suomessa periaatteessa laittomaksi jo ennen kuin itse edes ylipäänsä synnyin. Otin sen puheeksi äidin kanssa silloin, missä oli jopa mukana vähän teinin konfliktihakuisuutta. Mutta hän pyysikin yllätyksekseni ihan vilpittömästi anteeksi ja selitti, että oli sittemmin muuttanut asenteitaan nykyaikaisemmiksi, mikä sitten näkyi juuri veljeni saamassa toisenlaisessa kohtelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakanoita vedettiin vimmalla viikatessa kummastakin päästä. Toinen seisoi toisessa päässä ja toinen toisessa. Ehkä sitä tehdään edelleen nykyään.

Tehdään. Mutta en tiedä ketään kuka mankeloisi lakanoitaan enää nykyään. Mun lapsuudenkodissa on kyllä mankeli, oli kovassa käytössä vielä 90-luvulla. Nykyään niitä ei taida olla enää edes taloyhtiöiden pesutuvissa.

Eikö aikansa voi käyttää paremminkin kuin johonkin h-vetin lakanoiden vetämiseen?

Itse olen 54v, mankeloin aina lakanat ja pyyhkeet. On pieni vaiva, ja saa ihanan sileät lakanat sänkyyn. 

Lakanan vetämiseen ei mene aikaa kuin minuutti.  Mitähän ihmeen parempaa sitä sinäkin aikana pitäisi tehdä?

Kun lakana vedetään, se on helpompi taitella ja menee pienempään tilaan ja kauniimmin sinne kaappiin.  Ja on se himpun sileämpikin, ei tarvitse mankeloida tai silittää ja se pysyy paremmin kuosissaankin.

Ei siinä muuta ihmeellistä ole.  Toki sen voi ihan siltään suoraan kuivuttuaankin taitella kaappiin, mutta on se ryppyisempi ja jotenkin rumemman näköinen.  Mutta mitäpä väliä sillä on, jos ei sellaista halua eikä arvosta. 

Kirjoitettiin kirjeitä.  Ihan aitoja, käsin kirjoitettuja kirjeitä.

Mummin kirjeet äidille oli aina kauniita ja välittäviä.  

Ystävien kanssa kirjoitettiin kirjeitä, kun lähdettiin opiskelemaan eri paikkakunnille.

Rakkauskirjeet oli sitten jo iso juttu.  Ensimmäisen poikaystäväni kirjeet armeijasta minulle on vieläkin tallessa.  Niitä me kirjoitettiin illat pitkät ja ikävöitiin.  Ei mitään nopeasti hutaistuja tekstareita, ei.  Vaan pitkiä, kauniisti kirjoitettuja ja ruusuin ja sydämin koristeltuja rakkauden tunnustuksia.  Silloin ei armeijastakaan tultu lomalle joka vkl. 

Yksi lyhytaikainen poikaystäväni lähti merille ja lähetteli minulle postikortteja eri maista. 

Kortteja lähetettiin muutenkin vähän väliä. Yhden ystäväni kanssa meillä oli tapana lähettää toisillemme kortti aina, kun käytiin jossain eri paikkakunnalla.  Se oli hauskaa.  Vaikka ei olisi käyty kuin naapuripitäjässä kymmenen kilometrin päässä.  Suurin osa niistä korteista on minulla vieläkin tallessa.  Joskus oikein vanhana ajattelin sitten käydä niitä vielä läpi, varmaan tulee muistoja mieleen.  Vanhahan jo olen, mutta en vielä niin vanha.  

Iltaisin käytiin katsomassa näyteikkunoita.  Silloin niitä vielä oikeasti oli ja niihin oli panostettu kunnolla.  Leikittiin, että joka ikkunasta saisi valita jonkun tavaran.  Joskus sitten niistä ihan kiiteltiin, kun ei saanut valita samaa mitä muut.

Silloin sai raitilla juosta kissoja ja koiria ihan vapaasti.  Ja kyllä niitä vilisikin.  Oppikoulun rehtorilla oli kaksi hienoa harmaata vinttikoiraa, jotka kävi aina tonkimassa ihmisten tunkioita.  Kai ne löysi sieltä parempia herkkuja kuin kotoaan.

Meidän naapurissa oli hevonen, joka kävi laitumella ihan omia aikojaan ja itsekseen.  Lähti vaan tallista ja kopotteli tietä pitkin kunnantalon taa pellolle, jota se sai käyttää laitumenaan.  Iltapäivällä se lähti takaisin kotiinsa.  Olisi melkein kellonsa voinut sen mukaan tarkistaa.

Aloitin työt pankissa 1973. Ensimmäisen palkkapäivän edellä työnjohtaja toi 20 shekkiä. Minulla oli säästökirja, mutta pankin palkat meni käyttötilille jota käytettiin shekeillä. Myös konttorista sai shekillä käteistä. Kaupat oli jo tottuneet shekkeihin mutta torille ja pieniin kahviloihin oli turha tarjota niihin. 70-luvun puolivälissä tuli seteliautomaatit, niistä sai max 5 * 50 markan seteliä, niistä ei ollut mitään suoraa yhteyttä pankkiin. 70/80 -luvun vaihteessa alettiin perustaa seteliautomaatteja, joista sai lähes ympäri vuorokauden rahaa.

Kortit oli aluksi ulkomaisia Visa tai Maastercard-kortteja, mutta myöhemmin pankit alkoivat liittää niitä pankkikortteihin ja niiden käyttö alkoi.

Tuntuu joskus hassulta, kun lompakossa on kympin seteli ja taskussa pari euroa ja niillä pärjää viikkoja, kortti käy Suomessa lähes joka paikkaan. 

Uusina tietysti ApplePay ja MobilePay. Toisaalta vaikka Saksassa lähes kaikki maksetaan käteisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farkut pestiin käsin ja ne oli oikeaa puuvillaa eikä mitään lycrasekotetta

 

Miksi käsin? Vielä 2000 luvulla oli oikeaa 100%, puuvillaa olevia farkkuja. Ne on kestäneet ziljoona konepesua.

 

Käsin siksi, ettei tarvinnut yksien housujen takia konetta pyörittää, niistä lähti väriä aika lailla eikä haluttu muuhun pyykkiin sinistä sävyä. Pestiin kuten matot harjalla ja usein käytettiin mäntysuopaa.

Ja näin pesten farkut kulahti makeesti

Koulussa jaettiin 80-luvulla tällaisia kirjekaveriliuskoja ja nää kirjekaverit oli ulkomailta. Kirjottelin sitten eri maihin ja sain tarroja jostain Koreasta ja sitten oli joku kehitysmaasta joku keeneripoika. Se oli yllättävän fiksu, vaikka asu savimajassa kuvan mukaan, ties vaikka siitä tuli myöhemmin joku presidentti sinne tai jotain. Harmi kun hävitin nää kuvat ja kirjeet, nyt olisi voinut googlata nimet.

Ennenvanhaan toteltiin, kun aikuiset "komensivat" tekemään esim. kotitöitä tai olemaan kunnolla, noudattamaan edes jonkinlaisia käytöstapoja ja EI! En tarkoita mitään ,voisiko sanoa "putinismia" eli ehdotonta auktoriteettia. Ei ole jäänyt traumoja. Isä-vainaakin komensi välillä , että se on paras olla oikealla eli käyttäytyä kunnolla. En ole koskaan 42 vuoden täysi-ikäisyyden aikana vasemmistoa äänestänyt. Kai hän sitäkin tarkoitti. Olen toki käyttäytynytkin. Nykyään on kauhea ongelma jos pitäisi totella aikuista tai esihenkilöä. Äänestää saa ja kuuluukin kukin parhaansa mukaan. Pikkuhiljaa annan kuitenkin muutoksen vyöryä ylitseni. Aikansa kutakin. 

Avaimet oli sidottu nauhalla oven sisäpuolella olevaan kahvaan kiinni ja jos lapsi halusi käydä kotona, kun vanhemmat eivät olleet kotona, hän onki nauhan avaimineen postiluukusta ja avasi oven. Jos jossain käynyt aikuinen oli unohtanut oman avaimensa kotiin, hän huikkasi pihalta jonkun lapsen avaamaan hänelle oven. Tämä oli ihan arkipäivää.

Vierailija kirjoitti:

Sovittiin treffit hyvissä ajoin puhelimitse yleensä aina johonkin samaan paikkaan ja kaikki tulivat omilla busseilla ym. Jos joku ei tullut paikalle, ei ollut juuri mitään keinoa selvittää, oliko tulossa tai mikä meininki. Joutui siis sietämään ihan eri tavalla epävarmuutta.

ja kaikki tulivat omilla busseilla ym.

No mulla ei ollut omaa bussia🤣

Ajoin mopolla, ja sen lailliseen kuljettamiseen riitti 15 vuoden ikä. Ei tarvittu mitään kalliita ja turhanpäiväisiä ajokortteja siihen.

Ostin sen käytetyn mopon aikanaan kesätyöpalkoillani. Nyt ei onnistuisi, kun ei enää saa helposti kesätöitä, eikä mitäänkään töitä ellei oo kaikenmaailman työturvakorttia ja hygieniapassia ja sitä ja tätä maksullista lupalappua. Ennen oli kaikki simppelimpää, byrokratiaa ja holhontaa oli vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)

Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)

Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)

Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)

 

Jep. Mietipäs sitä että Kanadassa heitettiin teinitytön isä vankilaan, koska ei suostunut kutsumaan häntä pojaksi. Kyllä, luit oikein.

Kuitenkin kaikkina aikoina ja eri kulttuureissa on ollut ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet olevansa syntymäsukupuolta, ja yhteisöissäkin voitu pitää "kaksineuvoisina" tai sukupuolettomina. Ei todellakaan mikään nykyajan ilmiö.

Ei, mutta nykyajan ilmiö on että transsukupuolisuudesta pitää huudella koko maailmalle ja että niitä täytyy näkyä joka paikassa ja koko ajan, varsinkin mediassa. Vaikka valtaosa väestöstä kuitenkin kai vielä on cis-sukupuolisia, ja osalle heistä nykyajan homo- ja transvyöry on ahdistavaa ja kiusallista. 

Mutta mitäs heistä, nykyaika on vähemmistöjen valtakautta

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden piti nousta seisomaan kun opettaja tai muu aikuinen tuli luokkaan.

Juu ja sisällä otettiin pipo päästä. Nuori avasi oven vanhalle ja mies naiselle. Käytöstavoiksi sellaista sanottiin ennen. Ne ovat nyt jo nuorison keskuudessa kadonnutta kansanperinnettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan suuren sukupolvien välisen eron seksismissä, ihan naisillakin. 90-luvulla parikymppisinä olleet ovat todella rivoja suustaan ja heittävät kaksimielisiä esim. työpaikoillakin. Tulee mieleen että niin tämä oli tämä Panu-tyttöjen ja topless-tarjoiljoiden sukupolvi tämä.

Ei kuulu minusta nykyaikaan.

 

Tämä on ihan totta. Olemme aikamme lapsia. 80-luvun seksismistä selvittiin vain rankalla huumorilla. Oikeasti esim jatkuva ahdistelu oli pelottavaa.

Tuo oli yksilöllistä. Joistakin pelottava oli vain pelottavaa. Raiskauksen pelossa ei sentään kaikkien mielestä ollut mitään vitsin aihetta eikä mitään naureskeltavaa. Tietysti sitten sai osakseen ihmettelyä.

Minulla on sellainen mielikuva 70-luvulta, jolloin olin nuori nainen, että kadulla sai kulkea rauhassa, mutta häirintää tapahtui kotibileissä, ja tanssipaikoillakin jonkin verran. Naisrauha kadulla oli parempi kuin nyt ehkä on, minulla on käsitys, että nykyään naisille huudellaan kaduilla enemmän kuin 70-luvulla.

Tosiasiahan on niin nyt kuin silloin, että katu on vaarallisempi paikka miehelle kuin naiselle: yli 90 % karuväkivallasta kohdistuu miehiin. Nainen on väkivallan kohteena enemmän kodissaan kuin kadulla.