Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)

Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)

Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)

Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)

 

Jep. Mietipäs sitä että Kanadassa heitettiin teinitytön isä vankilaan, koska ei suostunut kutsumaan häntä pojaksi. Kyllä, luit oikein.

Kuitenkin kaikkina aikoina ja eri kulttuureissa on ollut ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet olevansa syntymäsukupuolta, ja yhteisöissäkin voitu pitää "kaksineuvoisina" tai sukupuolettomina. Ei todellakaan mikään nykyajan ilmiö.

Mutta uutta on se, että lähdetään elinikäisiin hormonilääkityksiin ja rankkoihin kirurgisiin operaatioihin tämän takia.

Esim. Amerikan alkuperäisheimoissa on ilmiö, jossa mies voi ottaa naisen roolin, pukeutua kuin nainen ja tehdä naisen töitä, mutta tällaisen henkilön tavoitteena ei ole muuttua kokonaan toiseksi sukupuoleksi niin kuin länsimaisilla transsukupuolisilla on. Häntä ei myöskään pidetä naisena tai miehenä, vaan "niiden välissä olevana" " tai "erilaisena miehenä".

Meillähän transskukupuolisilla on halu identifioitua kokonaan siihen sukupuoleen, jonka fyysiset piirteet itseltä puuttuvat, ja vaatia myös sen sukupuolen nimitystä itselleen.

Lähes kaikki nämä Amerikan alkuperäisheimojen kaksisukupuoliset ihmiset ovat historiallisten dokumenttien valossa syntyneet miehinä.

USA:laiset transaktivistit ovat omineet tämän tradition soveltuvin osin 1990-luvulta alkaen antaen ymmärtää, että kyse olisi samasta ilmiöstä kuin moderni trans-juttu. Siitä heimoaktivistit eivät ole olleet yhtään mielissään, heidän mielestään trans-kuvio ei liity heidän heimoperinteisiinsä.

Usein kaksisukupuolisilla oli heimossa seremoniallinen rooli parantajana ja näkijänä. Tämän katsotaan onnistuvan nimenomaan, koska hänellä on molempien sukupuolten hengellisiä (spiritual) ominaisuuksia. Suomalaisessakin shamanismissa miespuolinen shamaani matkalle tuonpuoleiseen lähtiessään pukee itselleen naisellisia vaatekappaleita. En ole huomannut trans-skenessä tällaisia henkisiä pyrintöjä.

Minun lapsuudessani 1980-luvulla Rydmanin kaltaiset pikkunilkit ym. ö-luokan sarjakuvapahikset olisi huuhdottu kaikessa hiljaisuudessa muiden paskeiden kera vessasta alas. Nykyään puunataan ja puleeratataan, verhotaan Dressmanniin ja nostetaan arvoon arvaamattomaan.

Anttilassa ja prismassa pääsi kuuntelemaan uusia cd-levyjä. Cd-levysoitin oli seinässä kiinni ja soittimessa oli valmiina uusimmat cd-levyt. Niistä sai nappia painamalla valita levyn ja kuunnella eri kappaleita kuulokkeilla.

Lapsi voi olla yksin ulkona ja ihan rauhassa.

Keskittymiskyky ja pitkäjännitteisyys. Opiskelu ja tavoitteisiin pääseminen hankaluuksista huolimatta. Oli normaalia tajuta että opiskeluaikana rahat oli tiukassa ja opintojen raskaus hyväksyttiin sen kummemmin asiaa vinkumatta. Nykyään tuo on mielenterveysongelma, ennen normaali vaihe.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani 1980-luvulla Rydmanin kaltaiset pikkunilkit ym. ö-luokan sarjakuvapahikset olisi huuhdottu kaikessa hiljaisuudessa muiden paskeiden kera vessasta alas. Nykyään puunataan ja puleeratataan, verhotaan Dressmanniin ja nostetaan arvoon arvaamattomaan.

Tämä. Uskomatonta skeidaa otetaan todesta ja nostetaan huomioon. Suuri osa somevaikuttajista olisi ennen naurettu suohon eikä ainakaan alettu seuraamaan. Olisi hävettänyt käyttää aikaa selvästi vinksahtaneisiin.

Asun Pohjanmaalla. Yhä vielä on tuota koulutuksen halveksuntaa. Tai ehkä niin päin, että lapsen tai sukulaisen korkeakoulutuksella kyllä ylpeillään. Mutta työpaikoilla ei ymmärretä tai haluta ymmärtää koulutuksen tärkeyttä, palkataan korkeintaan paikallisesta AMK:sta valmistuneita ja kuvitellaan yhä, että yliopiston käynyt ei omaa maalisjärkeä tai osaa tehdä ns oikeita töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä, ap. Näistä ei  juurikaan mikään ole ollut noin 1970-luvulla:

- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin ---- juu ei, tuo oli ehkä vielä asiain laita agraariaikaan eli 1940-luvulla, mutta 70-luvulla elettiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, ja koulua kävivät tytötkin. Kuten täältä näet, koulutusaste nousi samalle tasolle jo 1960-luvulla syntyneillä.

https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_001.html

- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle ---- ikinä kuullutkaan esimerkiksi Vanhan valtauksesta ja stallareista? Kyllä yliopistoissa oli paljonkin nuoria myös duunariluokasta, tosin silloin kuten NYKYÄÄNKIN vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus ennustaa lapsen koulutusta ja sosioekonomista asemaa.

- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei o

 

Ysärillä riitti, kun opiskeli vain yhden tutkinnon. Tytöt eivät olisi tarvinneet edes sitä. Naimisiin vaan heti, kun poikakaveri löytyi. 

Käytettiin sanontaa "pääsi naimisiin tai ei ole päässyt naimisiin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)

Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)

Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)

Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)

 

Jep. Mietipäs sitä että Kanadassa heitettiin teinitytön isä vankilaan, koska ei suostunut kutsumaan häntä pojaksi. Kyllä, luit oikein.

Kuitenkin kaikkina aikoina ja eri kulttuureissa on ollut ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet olevansa syntymäsukupuolta, ja yhteisöissäkin voitu pitää "kaksineuvoisina" tai sukupuolettomina. Ei todellakaan mikään nykyajan ilmiö.

Jotenkin karkeaa on sukupuolen ymmärtäminen nykyskenessä. Lapsuudessani syrjäkylillä oli ihan normaalia, että esim. joku nainen oli miesmäinen. Silti saattoi mennä naimisiin ja perustaa perheen. Pukeutui vain miesmäisesti ja tykkäsi tehdä asiat omalla tyylillä. Kukaan ei ihmetellyt, naureskellut tai sellaista. Tiedettiin että kaikki kukat kukkivat. Nyt kun asiaa ajattelen, olen aika ylpeä syrjäkylän ihmisten kapasiteetista suhtautua ja hyväksyä kaikki erilaisuudet ihan tosta vaan. Pidän nykyajan avoimuudesta ja keskustelevuudesta, mutta en hötkyilystä ja paniikista.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessani 1980-luvulla Rydmanin kaltaiset pikkunilkit ym. ö-luokan sarjakuvapahikset olisi huuhdottu kaikessa hiljaisuudessa muiden paskeiden kera vessasta alas. Nykyään puunataan ja puleeratataan, verhotaan Dressmanniin ja nostetaan arvoon arvaamattomaan.

Eikä olisi. Ei ole yhtään tapausta, että tuollainen tyyppi olisi kadonnut *yhteisrstä päätöksestä*. Rydmanin toimintaa ( josta nyt ei sitten mitään rikollista löytynytkään) olisi katsottu naureskellen sormien läpi ja oltu salaa kateellisia ja jotkut vanhemmat olisivat olleet salaa ylpeitä, kun teinitytöllä on menestynyt vanhempi mies poikaystävänä eikä mikään räkänokkainen pojankloppi.

Mielenterveyden ongelmat ymmärrettiin ihan eri tavalla.Normaalit ilmiöt nimetään nykyään ongelmiksi, kun pitäisi puhua ihan vaan erilaisista elämänvaiheista ja selviytymiskeinoista yleisesti. Trauma-sanan käyttö on liian väljää nykyään. Ennen haettiin voimaa ja konsteja itsestä, nyt tukea itsen ulkopuolelta.

Melkein kaikki on nykyään mukavammin. Vain mukavuudenhalu ja laiskuuden hyväksyminen sakkaa. Se tuottaa mielenterveyden ongelmia sinne missä oikeasti voisi vain auttaa selkeä ajattelu.

Television taso ei ole koskaan ollut kummoinen, mutta nykyään täyttä soopaa. Kaiken viihteellistäminen johtaa lopulta ihan vaan tyhmistymiseen esimerkiksi ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt osittain lapsuuttani ja varhaista aikuisikääni 1970-luvulla, ja en kylläkään havainnut siellä, jossa minä asuin Suomessa siihen aikaan, että nuorista naisista olisi mennyt emäntäkouluun ja lukioonkin meni vain osa sen ajan nuorista naisista, sillä esim. ammatilliset opistotkin olivat suosittuja kuten esim. kauppaopisto ja kauppakoulu, johon ei tarvinnut olla keskikoulun eli oppikoulun oppimäärä suoritettuna kuten kauppaopistoon pyrkivillä.  Niin siihen maailman aikaan nimittäin oli pääsykokeet erilaisiin opinahjoihin vielä voimissaan ainakin 70-luvun puoliväliin saakka, kunnes kaikki maksulliset oppikoulut muutettiin peruskouluiksi; ja muutokset peruskouluiksi aloitettiin Suomessa pohjoisesta etelää kohti.  Kotitalouskoulu oli kylläkin vielä pitkään 80-luvulle saakka melkoisen suosittu nuorille tyttönaisille pakollisten perusasteen koulujen jälkeen esim. kansalaiskoulun kuin myös lukion jälkeen.  Ja moni nuori nainen kä

Itse pääsin peruskoulusta vuonna 1983. Koko koulusta vain yksi tyttö menoi emäntäkouluun ja sitä naureskeltiin. Äitini sen sijaan kävi emäntäkoulun joskun 1940- ja 50-lukujen vaihteessa.

Selittäviä setämiehiä kuunneltiin ennen, oli jutuissa pointti tai ei.

Olen syntynyt 1950-luvulla. 

Raha oli tiukassa. Muistan, kun pikkusisarukselleni ostettiin yksi banaani. Minä en saanut omaa. Se muussattiin vauvalle. Jos banaania jäi yli, sain syödä loput. 



Aloimme teineinä tekemään kesätöitä. Usein ei ollut kesälomaa juuri ollenkaan, kun kesätyöt aloitettiin kesäkuun alusta liki kesäloman loppuun asti. Jos lykästi, teimme joskus kouluaikana viikonloppuisinkin töitä. 16 v ->

Kouluissa istuttiin selkä suorana pulpettirivistössä, omassa luokassa. Oli opiskelurauha kaikilla. Metelöintiä ja häirintää ei sallittu. Nolouden huippu ja mikä häpeä, jos joutui rangaistuksena seisomaan käytävälle rehtorin kanslian oven viereen tai luokassa pulpettinsa vieressä. Itselle kävi niin, kun huomasin liian myöhään opettajan tulleen luokkaan ja pälisin jotain. Jouduin seisomaan jotain 5 min. pulsani vieressä. Rike ei ollut suuri, opettaja oli auktoriteetti - ja valitettavasti saattoi olla ankara despootti.

Bussinkuljettaja myi kertalippuja. Samoin konnarit junissa. Raitsikoissa lipunmyyjätäti istui pömpelissään, myi lippuja ja piti samalla matkustajat ruodussa. Eikä tälle huudeltu ja lällätelty, kun pyysi siirtymään käytävällä eteenpäin tai antamaan paikan vaikka vanhukselle.

Pidettiin pennin tarkkuudella talouden kirjanpitoa. Pankeista sai lomakkeita, johon käsin kirjattiin omat tulot ja tililtäotot.

Tuntuu, että ihmiset käyttäytyivät paremmin kuin nykyisin ja olivat ihmisiksi. Oman elämän hallinta oli tärkeää. Oli itsestään selvää, että tultiin omillaan toimeen ja ettei vaan joutunut hakemaan köyhäinapua. Jos toisella oli vaate/tavara, joka oli viimeistä huutoa mutta perheellä ei ollut sitä varaa hankkia, ei tullut mieleenkään, että sen olisi ryöstänyt toiselta. Ulos kun lähdettiin, oli avain kaulassa tai taskussa, ei puukko tai joku ase. :/

Vierailija kirjoitti:

Anttilassa ja prismassa pääsi kuuntelemaan uusia cd-levyjä. Cd-levysoitin oli seinässä kiinni ja soittimessa oli valmiina uusimmat cd-levyt. Niistä sai nappia painamalla valita levyn ja kuunnella eri kappaleita kuulokkeilla.

https://hs.mediadelivery.fi/img/1440/53420bfc1c3642a59720cf8973ebd253.j…

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1950-luvulla. 

Raha oli tiukassa. Muistan, kun pikkusisarukselleni ostettiin yksi banaani. Minä en saanut omaa. Se muussattiin vauvalle. Jos banaania jäi yli, sain syödä loput. 



Aloimme teineinä tekemään kesätöitä. Usein ei ollut kesälomaa juuri ollenkaan, kun kesätyöt aloitettiin kesäkuun alusta liki kesäloman loppuun asti. Jos lykästi, teimme joskus kouluaikana viikonloppuisinkin töitä. 16 v ->

Kouluissa istuttiin selkä suorana pulpettirivistössä, omassa luokassa. Oli opiskelurauha kaikilla. Metelöintiä ja häirintää ei sallittu. Nolouden huippu ja mikä häpeä, jos joutui rangaistuksena seisomaan käytävälle rehtorin kanslian oven viereen tai luokassa pulpettinsa vieressä. Itselle kävi niin, kun huomasin liian myöhään opettajan tulleen luokkaan ja pälisin jotain. Jouduin seisomaan jotain 5 min. pulsani vieressä. Rike ei ollut suuri, opettaja oli auktoriteetti - ja valitettavasti saattoi

Ei Suomessa ole aseita joka päivä kenellekään mukana kuin persujen märissä päiväunissa.

Vierailija kirjoitti:

Keskittymiskyky ja pitkäjännitteisyys. Opiskelu ja tavoitteisiin pääseminen hankaluuksista huolimatta. Oli normaalia tajuta että opiskeluaikana rahat oli tiukassa ja opintojen raskaus hyväksyttiin sen kummemmin asiaa vinkumatta. Nykyään tuo on mielenterveysongelma, ennen normaali vaihe.

Ei. Ero on että ennen mitään ongelmia ei saa paljastaa kenellekään, nykyään asioista on sallittua puhua.

Yhden asian tekeminen kerrallaaan. Pitkäjänteiisyys, itsekuri, ei pilalle hemmoteltuja kakaroita kutten että kaikki tänne heti nyt. Ruohojuuuritason maalaisjärki. Musiikkia ja elokuvia tehtiiin ajan kanssa ja kuunneltiiin ajan kanssa, nykyään aika maksaa paljon ja jälki on epälaadukasta ja ei jakseta kuunnella biiisejä loppuun.