Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Vierailija kirjoitti:

Astioiden tiskaaminen. Mulla on 3 lasta, jotka nauravat mökillä, kun siellä pitää tiskata eikä ole tiskikonetta. Niiden mielestä se on todella alkeellista. Sehän oli ihan normaalia esim. 70-80-luvulla. Minun lapsuudenkotiini tuli eka astianpesukone vasta v. 1992, kun olin peruskoulun vikalla luokalla. Siihen asti kaikki tiskattiin käsin. Lapsillakin oli tiskivuorot.

Se olikin hyvää kasvatusta! Meillä oli kotona tiskivuorot, imurointivuorot, sekä kaupassakäyntivuorot. Eikä eroa oliko tyttö tai poika.

Itse en ole koskaan asunut asunnossa jossa olisi tiskikone. Olen aina tiskannut käsin ja edelleen tiskaan.

Piti mennä lennätintoimistoon sähköttämään, että Franz-sedän juna saapuu heinäkuun kuudestoista iltapäivällä, jotta josko naapurin ylioppilas Esko voisi hakea mopedin sivuvaunulla kun ei ole montaa kapsäkkiä mukana, tai Eino-renki valjastaa ruunan.

Vierailija kirjoitti:

Piti mennä lennätintoimistoon sähköttämään, että Franz-sedän juna saapuu heinäkuun kuudestoista iltapäivällä, jotta josko naapurin ylioppilas Esko voisi hakea mopedin sivuvaunulla kun ei ole montaa kapsäkkiä mukana, tai Eino-renki valjastaa ruunan.

Joo noin oli varmasti 1950-luvulla vielä jossain maalla, mutta ei toki enää 1970- ja 80 -luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli hyvä että sunnuntai oli erilainen päivä kuin muut arkipäivät, sellainen rauhallinen lepopäivä. Nyt elämä tuntuu vain ikuiselta monotoniselta arjelta kun ei ole koskaan semmoista rauhallista lepopäivää.

Ei se kaikilla ollut lepoa. Me jouduttiin lähtemään usein kirkkoon aamulla. Ei millään autolla, vaikka meillä auto olikin. Piti kävellä. En osaa arvioida tarkalleen matkaa, mutta n. 2,5 km/suunta. Talvella pääsin alamäet potkurin kyydillä (potkukelkan nimi oli potkuri). Kesällä ei kuitenkaan saanut pyöräillä, vaikka meillä oli kaikilla omat pyörät. Jotenkin se olisi ollut isän ja äidin mielestä paha, jos pyöräilee kirkkoon.

Kirkon jälkeen juotiin pullakahvit seurakuntatalolla. Tuotto meni usein esim. lähetysseuralle tai diakoniatyölle. Seinille oli välillä laitettu kuvia afrikkalaisista lapsista.

Kun kotiin tultiin, alkoi äidillä aina vaatteiden silitys. Hän silitti usein jopa lakanat. Me lapset viikattiin ja joskus järjesteltiin silitetyt vaatteet kaappiin. Hyppiä ei saanut, tanssia ei saanut ja ulkona sai leikkiä rauhallisia leikkejä, muttei mitään huutoa tai kilpajuoksua.

Tuosta kirkkoon menosta luovuin kun olin 13- tai 14-vuotias. Sanoin vaan isälle, että kirkkoon en lähde, saatte kantaa, jos pakotatte. Isä sanoi, että omapa on ratkaisu ja kyllähän tuossa iässä jo tietää. Se tuntui jotenkin aikuiselta, että sai tehdä itse niin ison päätöksen ja sitä kunnioitettiin! Isä taisi tietää, että kohta se kirkossa ravaaminen taas alkaa, kun rippikouluun kuului paljon osallistumista erilaisiin kirkonmenoihin.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä tämän voisi vielä sanoa, että joka päivä tuli molemmilta tv-kanavilta päivän pääuutiset klo 20.30.

Höpö höpö ei tullut kun tv1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona opetettiin ettei pienempiä/heikommpia/naisia/eläimiä lyödä.

Maassa makaavaa ei saa enää lyödä, porukalla ei käydä kenenkään päälle.

On tainnut nämä herrasmies-säännöt jäädä opettamatta viime vuosina?

Joo, mulla alkaa aina veri kiehua kun joku terve nuori mies ei väistä naista, vammaista, iäkkäämpää, tai lapsen kanssa liikkuvaa. Antaa törpön kuvan itsestään.

Tuollainen inssi sitten mokaa pahasti jos luulee että menestyy kansainvälisissä tehtävissä. Monissa maissa käytöstavat ovat edelleen kunniassa vaikka Suomessa eivät ole.

Onko naisille jotenkin ylivoimaista muuttaa sitä kurssia jos on törmäyskurssilla vastaantulevan jalankulkijan kanssa? Eihän tänä tasa-arvon aikana voi olettaa enää että miehen kuuluisi aina väistää naista!

Kesämökeille mentiin sukuloimaan yllätyksenä. Ei kenelläkään ollut puhelinta mökillä, eikä kännykkää kai vielä keksitty. Jos oli keksitty, niin kukaan ei sellaista omistanut. Tämä muisto 70-luvun lopusta ja 80-luvulta. Tuliaiseksi vietiin aina samat: kahvipaketti, Kantolan keksejä ja makkaraa. Ihan naurattaa. Jos mentiin vaikka äidin veljen mokille perjantaina, oli kohteliasta viipyä yön yli. Illalla saunottiin ja kalastettiin.

Muistan muiston jostain 80-luvulta, kun äidin työkaveri perheineen tuli käymään meidän uudella kesämökillä. Sen mies toi keskikaljaa mukana. Se oli pöyristyttävää. Miehet taisivat kitata kaiken yön mittaan. Naiset, ainakaan perheelliset, ei yleensä juoneet kuin yhden korkeintaan saunan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä tämän voisi vielä sanoa, että joka päivä tuli molemmilta tv-kanavilta päivän pääuutiset klo 20.30.

Höpö höpö ei tullut kun tv1

70-luvulla oli 1 2 ja maikkari

Nimimerkki ei pakollinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä37100 kirjoitti:

Lankapuhelimessa oli pyöritettävät numerot. Jos omisti kaksi lankapuhelinta niin toisella pystyi salakuuntelemaan. Ukkosella ei saanut käyttää puhelinta, oli hengenvaarallista. Äidillä lähti kuulo toisesta korvasta kun salama iski puhelinlinjaan.

Mitä? Olen 80-luvun lapsi enkä ole kuullut tuosta.

Koskee maaseudulla aikaa, kun puhelinlangat olivat ilmajohtoina, ei maan alla kuten kaupungeissa. 

80-uvulla Pohjois-Karjalassa naapurimme emäntä kuoli, kun erehtyi juttelemaan puhelimessa ukonilmalla. Talo oli linjan viimeisenä; en tiedä vaikuttiko tämäkin kohtaloon.

Täältä lähti puhelinlangat vasta pari vuotta sitten.

Maakunnissa taitaa olla yleisempää että puhelinlangat on viety pois, mutta täällä pääkaupunkiseudun kehyskunnassa, omakotitaloalueella ollaan teknologian terävimmällä kärjellä ja mulla ainakin on lankapuhelin (yksi "pyöritettävällä" numerovalintalevyllä ja yksi 90-luvun näppäin puhelin) ja adsl netti tulee samaa piuhaa pitkin tuolta tolpasta kadun varresta.

Maakunnassa se Helsinkikin on, nimittäin Uudenmaan maakunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä tämän voisi vielä sanoa, että joka päivä tuli molemmilta tv-kanavilta päivän pääuutiset klo 20.30.

Höpö höpö ei tullut kun tv1

70-luvulla oli 1 2 ja maikkari

1970- ja 80-luvuilla oli vain TV1 ja TV2. Maikkarilla ei ollut omaa kanavaa, vaan sen ohjelmat tulivat Yleisradion tv-ohjelmien välissä, samoilla kanavilla. Vuorotellen jommalla kummalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä37100 kirjoitti:

Lankapuhelimessa oli pyöritettävät numerot. Jos omisti kaksi lankapuhelinta niin toisella pystyi salakuuntelemaan. Ukkosella ei saanut käyttää puhelinta, oli hengenvaarallista. Äidillä lähti kuulo toisesta korvasta kun salama iski puhelinlinjaan.

Mitä? Olen 80-luvun lapsi enkä ole kuullut tuosta.

Koskee maaseudulla aikaa, kun puhelinlangat olivat ilmajohtoina, ei maan alla kuten kaupungeissa. 

80-uvulla Pohjois-Karjalassa naapurimme emäntä kuoli, kun erehtyi juttelemaan puhelimessa ukonilmalla. Talo oli linjan viimeisenä; en tiedä vaikuttiko tämäkin kohtaloon.

Aivan. Nykynuori ei kai ymmärrä mistä Katri-Helena laulaa kun sanat menevät että "Puhelinlangat laulaa..."

Puhelinjohdot menivät todellakin maan päällä, pitkin jokaista tietä kulki puisten tolppien rivistöt, ja niissä kulki ne "puhelinlangat". Linnut rakastivat puhelinlankoja ja niillä istuikin tipu jos toinenkin.

Itse muistan että maaseudulla vielä mun lapsuudessa puhelimia ei ollut paljon ja numeroita oli vielä vähän. Mun mummolassa oli kauppa, joten sen takia olivat ensimmäisten joukossa hankkineet puhelimen. Puhelinnumero oli annettu hankkimisjärjestyksessä joten mummon numero oli pitkään 22. Meillä kaupungissa taisi olla jo kuusinumeroiset puhelinnumerot, joten mummon numero nauratti. Joskus 70-luvun lopulla mummonkin numero piteni mutta se oli joku numero tyyliin 600 022 eli se 22 säilyi edelleen siinä.

Puhelinnumerot piti opetella ulkoa. Piti olla myös rahaa mukana taskussa jos halusi soittaa puhelinkopista. Muistan edelleen monta vanhaa puhelinnumero ulkoa. Yhden koulukaverin vanhalla äidillä on edelleen ollut pari vuotta sitten käytössä heidän ikivanha kotipuhelinnumeronsa jostain 60-luvun lopulta.

Anekdoottina: "Puhelinlankojen" säveltäjä (Pentti Viherluoto) kertoi jossain haastattelussa, että se lankojen "laulaminen" tarkoittaa sitä ääntä, kun ilmavirta saa ohuet kuparilanjat värähtelemään ja vinkumaan/vonkumaan. Pentti myös teki kappaleen ensilevytyksen 1940-luvun lopulla, Katri-Helenan versio on äänitetty vasta pari vuosikymmentä myöhemmin.

70-luvulla syntyneenä muistan yhä edelleenkin useita (jo käytöstä poistuneita) lankapuhelinnumeroita. Matkapuhelinnumeroista muistan vain omani. Työpaikan alanumeroista muistan omani lisäksi pari muuta.

Ihmisten rasvaprosentti...

Vierailija kirjoitti:

Kissat sai kuljeskella kaikkialla vapaasti, eikä kenellekään tullut mieleen loukuttaa.

Meilläpäin vapaana kulkevia kissoja jopa ammuttiin eikä sitä kukaan isommin paheksunut. Maaseutu 70- ja 80-luvuilla.

Maalla puhelimet herrasväellä jo 10-luvun lopussa ja kaupoilla 30 luvulla ja tiloilla yleistyi 50-luvun alussa jolloin jo pitkät numerot?

Vierailija kirjoitti:

Maalla puhelimet herrasväellä jo 10-luvun lopussa ja kaupoilla 30 luvulla ja tiloilla yleistyi 50-luvun alussa jolloin jo pitkät numerot?

70-luvun alussa syntyneenä muistan kun kylän numerot muuttuivat kolminumeroisista kuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissat sai kuljeskella kaikkialla vapaasti, eikä kenellekään tullut mieleen loukuttaa.

Meilläpäin vapaana kulkevia kissoja jopa ammuttiin eikä sitä kukaan isommin paheksunut. Maaseutu 70- ja 80-luvuilla.

Miksi niitä ammuttiin? Eivätkös ne ole hyödyllisiä jyrsijäkantojen kurissa pitämisessä?

Vielä 1970-luvun alussa ainakin köyhemmissä (tai saidoissa) perheissä kuukautissuojat tehtiin lakanoista yms räteistä, joita sitten tupotettiin housuihin kauheita määriä. Kaupan siteet olivat isoja, jostain kovasta kuitukankaasta tehtyjä, mikä ei siis edes kunnolla imenyt, ja ne kiinnitettiin sidevyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku oli (70-luvulla) käynyt ulkomailla, niin häntä tentattiin tosi tarkasti siitä, millaista siellä oli ollut.

Eräs rikkaanpuoleinen tuttumme oli kuvannut kaitafilmikamerallaan Playa del Inglesin reissuaan. Oli se eksoottista katsoa sitä! Näki millaista on ulkomailla!

Kesti vielä aikaa, ennen kuin itse pääsin etelänmatkalle. Se oli 80-luvun puolivälissä, omilla kesätyörahoilla ostettu matka.

Oletko nyt ihan varma, että tuo oli 70-luvulla? Silloinhan massaturismi jo alkoi. Meidän koulussa oli tuollainen kuvaamasi tapahtuma ihan 50-luvun lopulla; yksi luokkakaveri oli päässyt Kanarialle, ja koko koulu ihmetteli hänen rusketustaan keskellä talvea.

Kyllä tuo on ihan 70-luvun juttua Suomessa.   Seiväsmatkasekoilut nyt alkoivat kyllä, mutta se ei todellakaan tarkoittanut, että massat olisivat matkustaneet.   Ne seivästmatkat olivat toki muodoltaan massojen kohellusta, mutta se ei todellakaan tarkoittanut, että olisi matkusteltu määrällisesti runsaasti.   

Perspektiivi on kovin heikko, jos katselee asioita vain Helsingistä, jossa kansainvälinen lentokenttä.  Muut suomalaiset joutuvat maksamaan matkoistaan enemmän, niin rahassa kuin ajassa ja vaivassa.

70-luvun lopussa se, että oli matkustanut lentokoneella, oli vielä jotakin.

Mitähän tuohon nyt sanoisi?

Ei 70-luvulla matkustaminen etelään ollut enää super-erikoinen juttu ja asuimme sentään useamman sata kilometria Helsingistä.

Lennättihän jo Keihäsmatkat toiminta-aikanaan noin miljoona suomalaista etelän lämpoon 60-luvun puolesta välistä alkaen.

Mutta se oli kyllä juttu, kun serkku kävi Kaliforniassa -78. Sain serkulta tuliasiksi mikkihiirikorvahatun ja hän tarjosi vielä burritoja tuomistaan kastikkeista ja maissiletuista valmistettuina, nam!

Tai kun itse pääsi Lontooseen -79 isoisän kanssa.

Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, Lontoon hajusta lähtien.

Muistiin on tarttunut Tower, Big Ben, Tower bridge, todella vihainen puhuja Speakers Cornerissa, leijan lennättäminen Hyde Parkissa, hotellin brittiläinen aamiainen, hotellin iloiset italialaiset tarjoilijat, Cleopatra's Needle, Trafalgar Square, British Museum ja vahdinvaihto Buckinghamin palatsilla. 

Erityisen hyvää oli olevinaan fish & chips suoraan The Times lehdestä vanhan miehen ruokakärrystä sekä jokin itämainen, mahdollisesti pakistanilainen (myöhemmän arvioni mukaan) ruoka.

Lentokentän tax-free oli jotenkin taianomaisen tuntuinen, hienoja, kimaltavia asioita. Sain hillittömän kokoisen Tobleronen itselleni ja toisen serkulle. Vaari osti jonkun ruskeaa nestettä sisältävän pullon.

Serkulle vein Tobleronen lisäksi koottavan pahvisen Towerin linnan (tosi hieno!).

Kuriositeettina mainittakoon, että vaari ei puhunut englantia. Vain suomea, ruotsia, saksaa, venäjää ja viroa. 

No nyt tuli silkkaa off-topicia, mutta taidan olla tulossa vanhaksi...

Kyllä etelänmatkailu oli suhteellisen harvinaista vielä 80-luvulla, Keski-Euroopan viikonloppupyrähdyksistä puhumattakaan. Toki matkailtiin mutta isollakin matkanjärjestäjällä oli lento tai kaksi viikossa Kanarialle siinä missä ennen koronaa suurimmat lensi suunnilleen päivittäin.

Esim. minulla oli yläasteella 80-luvun puolivälissä luokkakaveri, sekä veljensä samassa koulussa, jotka kävi perheen kanssa joululoman aikaan jossain päin Kanarian saaria. Poikien tarinat omasta juopottelustaan varmasti lisäsi kiinnostusta mutta kyllä se taisi olla ensimmäisen kouluviikon puheenaihe luokassa. Hiihtolomalla tuskin kukaan kävi etelässä eikä kesälläkään kuin Ruotsin laivalla tai Lapissa automatkalla jolloin poikettiin myös Norjassa tai Ruotsissa. Tai sitten eivät vain puhuneet vaikken muista että olisi mitään kateutta ollut harvoja kaukomatkailijoita kohtaan.

Tai sitten omaan ikäluokkaan vain sattui sellaisia perheitä joilla oli vielä asuntolainat (muistakaa sen ajan korot!) niskassa tai muuten ei haluttu "törsätä" vaan ennemmin rahat käytettiin mökkiin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissat sai kuljeskella kaikkialla vapaasti, eikä kenellekään tullut mieleen loukuttaa.

Meilläpäin vapaana kulkevia kissoja jopa ammuttiin eikä sitä kukaan isommin paheksunut. Maaseutu 70- ja 80-luvuilla.

Miksi niitä ammuttiin? Eivätkös ne ole hyödyllisiä jyrsijäkantojen kurissa pitämisessä?

Ei niitä varmastikaan kaikki ampuneet, eihän joka talossa edes ollut asetta. Enemmän tarkoitin asennetta, jos lapsena kuuli että jonkun isä ampui vieraan kissan niin ei se ketään järkyttänyt vaan oltiin vain että saahan niitä ampua tai jos kotona kertoi niin ei vanhemmatkaan kommentoineet kuten nykyään vastaavassa luultavasti kävisi. En osaa sanoa varmaa syytä. Joku ei varmaan vain pitänyt että kissat kävi kuseksimassa omassa pihassa, riippumatta haistoiko itse, joku ehkä kuvitteli että siten omalla pihalla on enemmän pikkulintuja. Kenties joku saattoi syksyllä ajatella tekevänsä hyvän työn villiintyneelle kissalle ettei jää talveksi oman onnensa nojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä tämän voisi vielä sanoa, että joka päivä tuli molemmilta tv-kanavilta päivän pääuutiset klo 20.30.

Höpö höpö ei tullut kun tv1

70-luvulla oli 1 2 ja maikkari

Mutta ne päivän pääuutiset tulivat tv1:ltä, eikä molemmilta kanavilta. Ja maikkarilla ei ollut omaa kanavaa.