Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Vierailija kirjoitti:
-70/80 oli vielä kirkon valta oli niin kova että koko suomi oli sunnuntaisin suljettu ettäkirkkoihin riitti väkeä. Pääsiäisenä ei ravintolassa saanut tansia eikä soittaa musiikkia !
Totta. Sunnuntait olivat todella masentavia päiviä koska mikään ei ollut auki. Käytiin kaverien kanssa kävelyllä jos sää salli, harvemmin oli rahaa leffaan, ja usein istuin kotona piirtämässä tai muuta. Varsinkin marraskuun sunnuntait olivat aika masentavia.
Mutta äitini kertoi että hänen nuoruudessaan he eivät saaneet uskonnollisista syistä tehdä mitään eivätkä edes mennä ulos. Heidän piti lähinnä istua siveästi kotona sisällä ja kuunnella jumalanpalvelusta radiosta elleivät menneet kirkkoon. Äitini tottelematon nuorempi sisar oli kuulema joskus karannut ikkunasta salaa riiaamaan poikien kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä, ap. Näistä ei juurikaan mikään ole ollut noin 1970-luvulla:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin ---- juu ei, tuo oli ehkä vielä asiain laita agraariaikaan eli 1940-luvulla, mutta 70-luvulla elettiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, ja koulua kävivät tytötkin. Kuten täältä näet, koulutusaste nousi samalle tasolle jo 1960-luvulla syntyneillä.
https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_001.html
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle ---- ikinä kuullutkaan esimerkiksi Vanhan valtauksesta ja stallareista? Kyllä yliopistoissa oli paljonkin nuoria myös duunariluokasta, tosin silloin kuten NYKYÄÄNKIN vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus ennustaa lapsen koulutusta ja sosioekonomista asemaa.
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan - no tämä koski kyllä miehiä ja naisia, vaikka toki naimattomiakin oli runsaasti, ei yhtä paljon kuin nykyään kumminkaan.
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies - syntyvyys putosi nykytasolle jo 1970-luvun alussa, ehkäisyä käytettiin innolla. JOS lapsia hankittiin, ne tosiaan hankittiin nuorempina kuin nyt, ja tämä koski ennen kaikkea naisia, ei niinkään miehiä.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.333559
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä. Tupakointi kyllä, mutta varsinkin naisten ei kyllä ollut hyväksyttyä olla humalassa. Joka tapauksessa siihen aikaan alkoholia kului roimasti vähemmän kuin nykyään.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128476/ap-1981-1-ylalahti…
"Suomessa juotiin 2,88 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti laskettuna vuonna 1968 ia vastaavasti 6,31 litraa vuonna 1976. Kun vuonna 1968 oli 15 vuotta täyttäneestä väestöstä raittiita naisia 43 yo, heitä oli vuonna 1976 enää vain 20 %. Raittiita miehiä oli vastaavasti vuonna 1968 L4%ia vuonna 1976 I %"
Vertailun vuoksi: 2019 suomalaiset kuluttivat 10 litraa sataprosenttista alkoholia - ja kokonaan raittiita miehiä on 12, naisia 15 prosenttia. Eli aika hitsisti vähemmän kuin 1970-luvulla.
N54, yhteiskuntatieteilijä
Ehkä Helsingissä on oltu modernimpia, mutta syvällä maaseudulla esim. Pohjanmaalla oltiin aika alkukantaisia. 70-luvulla nuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän isompiin kaupunkeihin kuten Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Oli turvallisempaa jäädä kodinhengettäräksi kotikuntaan. Tuohon aikaan pikkukylätkin olivat vielä vireitä paikkoja, joissa oli paljon nuoria ihmisiä. Pikkukylissä oli kyllä 70-luvulla sitkeästi tätä koulutuksen halveksuntaa. Oppikouluja ei välttämättä ollut tai ei ollut rahaa kustantaa oppikouluja.
Sinä yleistät nyt mutusi koskemaan kaikkia. Jos huomasit, minä esitin ihan tilastofaktoja, siis koko maasta, en mistään Helsingistä. Oma sukuni on muuten Kauhajoelta.
N54, yhteiskuntatieteilijä.
Kyllä se näin on on että jopa Tampereellakin oli mahdotonta saada kunnon koulutusta. E8 me kaikki olla varakkaista perheistä.
Niin muistelen että 70-luvulla lukiokin oli maksullinen. Siksi monen vähävaraisen perheen lapsen koulunkäynti tyssäsi keskikouluun/myöh. peruskouluun.
Itse menin lukioon, mutta oli mahdollisuus anoa vähävaraisena yh:n lapsena vapautusta lukukausimaksusta. Muistan, että sain aina muiden mukana laskun, se jaettiin jokaisen pulpetille. Minun laskussa luki 0,00 markkaa.
Kirjat piti kuitenkin kustantaa itse ja se oli aina syksyn iso menoeroä, jota äiti kirosi.
Minusta oli hyvä että sunnuntai oli erilainen päivä kuin muut arkipäivät, sellainen rauhallinen lepopäivä. Nyt elämä tuntuu vain ikuiselta monotoniselta arjelta kun ei ole koskaan semmoista rauhallista lepopäivää.
Vierailija kirjoitti:
Oli ihan normaalia ettei missään ollut ruuhkaa ja 60-luvulla ei muistaakseni nopeusrajoituksiakaan, kyllä näille nyt nauretaan!
Mun lapsuudessa 60-70-luvuilla ei kaikki tietkään olleet asfaltilla päällystettyjä. Muistan nytkin elävästi kuinka vanhalla kuplalla kurvattiin jossain maaseudun pikkutiellä, niin että hiekka pöllysi ja sora lensi. Siinä kohdalla tietä oli sellainen mummonmökki punamullalla maalattu ja pelto jossa oli ruiskaunokkeja. Niitäkään ei taida paljon enää nähdä, tehomaatalous vei nekin.
Autolla ajaessa kesäisin tuli myös valtavasti itikoita ja muita öttiäisiä tuulilasiin. Nyt ei taida niitäkään olla enää kuin harvakseltaan. Tuulilasissa saattoi olla myös osumia sorasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli hyvä että sunnuntai oli erilainen päivä kuin muut arkipäivät, sellainen rauhallinen lepopäivä. Nyt elämä tuntuu vain ikuiselta monotoniselta arjelta kun ei ole koskaan semmoista rauhallista lepopäivää.
No tuohonhan voit itse vaikuttaa, jos et ole sunnuntaisin töissä. Ei kauppaan ole pakko mennä, vaikka se olisikin auki. Voi hoitaa kauppaostokset ja muut asiat lauantaihin klo 18 mennessä ja pitää sitten sapattivapaan ja mennä vasta seuraavan kerran maanantaina kaupungille. Kirkonmenotkin on vielä olemassa klo 10 sunnuntaisin ja lisäksi kaikkia Tuomasmessuja ja muita. Netistä löytyy jos ei pääse itse paikalle. On sinusta itsestäsi kiinni, miten sunnuntait vietät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37100 kirjoitti:
Lankapuhelimessa oli pyöritettävät numerot. Jos omisti kaksi lankapuhelinta niin toisella pystyi salakuuntelemaan. Ukkosella ei saanut käyttää puhelinta, oli hengenvaarallista. Äidillä lähti kuulo toisesta korvasta kun salama iski puhelinlinjaan.
Mitä? Olen 80-luvun lapsi enkä ole kuullut tuosta.
Koskee maaseudulla aikaa, kun puhelinlangat olivat ilmajohtoina, ei maan alla kuten kaupungeissa.
80-uvulla Pohjois-Karjalassa naapurimme emäntä kuoli, kun erehtyi juttelemaan puhelimessa ukonilmalla. Talo oli linjan viimeisenä; en tiedä vaikuttiko tämäkin kohtaloon.
Aivan. Nykynuori ei kai ymmärrä mistä Katri-Helena laulaa kun sanat menevät että "Puhelinlangat laulaa..."
Puhelinjohdot menivät todellakin maan päällä, pitkin jokaista tietä kulki puisten tolppien rivistöt, ja niissä kulki ne "puhelinlangat". Linnut rakastivat puhelinlankoja ja niillä istuikin tipu jos toinenkin.
Itse muistan että maaseudulla vielä mun lapsuudessa puhelimia ei ollut paljon ja numeroita oli vielä vähän. Mun mummolassa oli kauppa, joten sen takia olivat ensimmäisten joukossa hankkineet puhelimen. Puhelinnumero oli annettu hankkimisjärjestyksessä joten mummon numero oli pitkään 22. Meillä kaupungissa taisi olla jo kuusinumeroiset puhelinnumerot, joten mummon numero nauratti. Joskus 70-luvun lopulla mummonkin numero piteni mutta se oli joku numero tyyliin 600 022 eli se 22 säilyi edelleen siinä.
Puhelinnumerot piti opetella ulkoa. Piti olla myös rahaa mukana taskussa jos halusi soittaa puhelinkopista. Muistan edelleen monta vanhaa puhelinnumero ulkoa. Yhden koulukaverin vanhalla äidillä on edelleen ollut pari vuotta sitten käytössä heidän ikivanha kotipuhelinnumeronsa jostain 60-luvun lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ihan normaalia ettei missään ollut ruuhkaa ja 60-luvulla ei muistaakseni nopeusrajoituksiakaan, kyllä näille nyt nauretaan!
Mun lapsuudessa 60-70-luvuilla ei kaikki tietkään olleet asfaltilla päällystettyjä. Muistan nytkin elävästi kuinka vanhalla kuplalla kurvattiin jossain maaseudun pikkutiellä, niin että hiekka pöllysi ja sora lensi. Siinä kohdalla tietä oli sellainen mummonmökki punamullalla maalattu ja pelto jossa oli ruiskaunokkeja. Niitäkään ei taida paljon enää nähdä, tehomaatalous vei nekin.
Autolla ajaessa kesäisin tuli myös valtavasti itikoita ja muita öttiäisiä tuulilasiin. Nyt ei taida niitäkään olla enää kuin harvakseltaan. Tuulilasissa saattoi olla myös osumia sorasta.
Kyllä ainakin minun autossa on kesäisin keulassa ja tuulilasissakin öttiäisiä mustanaan. Tosin tuulilasit ovat nykyään niin viistoja verrattuna vanhoihin autoihin, että ehkä tuulilasiin ei niinkään niitä osu, mitä nyt isoimmista öttösistä leviää tarha lasiin, mutta vanhojen autojen pystympiin tuulilaseihin ötökät törmäsivät suorempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa lähetettiin tunnilla lappuja kaverille kun oli asiaa. Näistä sitten joskus sai jälki-istuntoa kun jäi kiinni. Myös kirjeenvaihtoa käytiin luokkakavereiden kanssa. Kaupoissa oli kauniita kirjepaperisettejä.
Muistan nuo ihanat kirjepaperisetit. Niitä toivoin ja sain joulu-ja syntymäpäivälahjoiksi. Joskus 1960-luvun vaihteessa ihastuttiin kavereiden kanssa eri värisiin musteisiin. Vihreään, oranssiin, kirkkaan punaiseen, violettiin jne. Käytimme (varmaan viimeisiä aikoja) mustekynää ja irtomustetta. Oli ihana saada kirje, joka oli kirjoitettu viidellä, kuudellakin eri värillä. Oikein kilpailimme keskenämme, että kuka saa aikaan kauneimman taideteoksen. Ne värit olivat aivan toista luokkaa kuin kuulakärkikynissä, joita sitten tuli.
Isovanhempien luona tykkäsin istuskella ukin kirjoituspöydän ääressä. Hänellä oli mahtava läpileikkaus kynien historiasta siellä. Ukilla oli jopa sulkakynä, kuulema hänen isänsä oli sitä käyttänyt. Se nauratti minua, kuulakärkikynäsukupolven edustajaa. Lisäksi ukilla oli mustekyniä ja mustepulloja, harjoittellin niillä kirjoittamista, teksistä tuli aika kaunista, mutta vaati vaivaa ja keskittymistä. Siellä oli myös mystinen kosmoskynä, jolla kai voitiin tehdä "kopioita" jostain liikekirjeista ynnä muista.
Ukilla oli vielä helmitaulu, jolla hän opetti minut laskemaan. Se oli venäläismallinen helmitaulu, joka lienee ollut Suomessa laajasti käytössä jonnekin 30-luvulle tai jopa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Believer kirjoitti:
Lankapuhelimessa oli pyöritettävät numerot. Jos omisti kaksi lankapuhelinta niin toisella pystyi salakuuntelemaan. Ukkosella ei saanut käyttää puhelinta, oli hengenvaarallista. Äidillä lähti kuulo toisesta korvasta kun salama iski puhelinlinjaan.
Meillä oli 40-luvulla lankapuhelimen sivussa kampi jota pyöräytettiin ja keskusneiti vastasi. Häneltä tilattiin sitten paikkakunta ja puhelinnumero ilmoittaen, mihin haluttiin yhteys. Tämän jälkeen luuri kiinni ja joskus pitkäkin odotus kunnes puhelin soi ja keskus ilmoitti yhteyden olevan valmis. Sen jälkeen voikin toimittaa asiansa.
Pikkupaikkakunnilla joku paikallinen nainen usein otti lisätöikseen tuon keskuksen pidon. Se sentraali-Santra sitten tiesikin "kummasti" koko kylän väen yksityisasiat 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitut asiat eivät olleet yleisiä enää 70-luvulla. Kirjoittaja puhuu 50-luvusta. 70-luvulla mentiin aivan yleisesti yliopistoon, oli sitten tyttö tai poika, köyhä tai rikas. Esteitä ei ollut, jos tahtoa riitti ja älliä.
Noin minäkin ajattelen. Mutta saattaa olla että maaseudulla ja tietyissä piireissä asiat olivat vielä eri lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku oli (70-luvulla) käynyt ulkomailla, niin häntä tentattiin tosi tarkasti siitä, millaista siellä oli ollut.
Eräs rikkaanpuoleinen tuttumme oli kuvannut kaitafilmikamerallaan Playa del Inglesin reissuaan. Oli se eksoottista katsoa sitä! Näki millaista on ulkomailla!
Kesti vielä aikaa, ennen kuin itse pääsin etelänmatkalle. Se oli 80-luvun puolivälissä, omilla kesätyörahoilla ostettu matka.Oletko nyt ihan varma, että tuo oli 70-luvulla? Silloinhan massaturismi jo alkoi. Meidän koulussa oli tuollainen kuvaamasi tapahtuma ihan 50-luvun lopulla; yksi luokkakaveri oli päässyt Kanarialle, ja koko koulu ihmetteli hänen rusketustaan keskellä talvea.
Kyllä tuo on ihan 70-luvun juttua Suomessa. Seiväsmatkasekoilut nyt alkoivat kyllä, mutta se ei todellakaan tarkoittanut, että massat olisivat matkustaneet. Ne seivästmatkat olivat toki muodoltaan massojen kohellusta, mutta se ei todellakaan tarkoittanut, että olisi matkusteltu määrällisesti runsaasti.
Perspektiivi on kovin heikko, jos katselee asioita vain Helsingistä, jossa kansainvälinen lentokenttä. Muut suomalaiset joutuvat maksamaan matkoistaan enemmän, niin rahassa kuin ajassa ja vaivassa.
70-luvun lopussa se, että oli matkustanut lentokoneella, oli vielä jotakin.
Mitähän tuohon nyt sanoisi?
Ei 70-luvulla matkustaminen etelään ollut enää super-erikoinen juttu ja asuimme sentään useamman sata kilometria Helsingistä.
Lennättihän jo Keihäsmatkat toiminta-aikanaan noin miljoona suomalaista etelän lämpoon 60-luvun puolesta välistä alkaen.
Mutta se oli kyllä juttu, kun serkku kävi Kaliforniassa -78. Sain serkulta tuliasiksi mikkihiirikorvahatun ja hän tarjosi vielä burritoja tuomistaan kastikkeista ja maissiletuista valmistettuina, nam!
Tai kun itse pääsi Lontooseen -79 isoisän kanssa.
Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, Lontoon hajusta lähtien.
Muistiin on tarttunut Tower, Big Ben, Tower bridge, todella vihainen puhuja Speakers Cornerissa, leijan lennättäminen Hyde Parkissa, hotellin brittiläinen aamiainen, hotellin iloiset italialaiset tarjoilijat, Cleopatra's Needle, Trafalgar Square, British Museum ja vahdinvaihto Buckinghamin palatsilla.
Erityisen hyvää oli olevinaan fish & chips suoraan The Times lehdestä vanhan miehen ruokakärrystä sekä jokin itämainen, mahdollisesti pakistanilainen (myöhemmän arvioni mukaan) ruoka.
Lentokentän tax-free oli jotenkin taianomaisen tuntuinen, hienoja, kimaltavia asioita. Sain hillittömän kokoisen Tobleronen itselleni ja toisen serkulle. Vaari osti jonkun ruskeaa nestettä sisältävän pullon.
Serkulle vein Tobleronen lisäksi koottavan pahvisen Towerin linnan (tosi hieno!).
Kuriositeettina mainittakoon, että vaari ei puhunut englantia. Vain suomea, ruotsia, saksaa, venäjää ja viroa.
No nyt tuli silkkaa off-topicia, mutta taidan olla tulossa vanhaksi...
Ihanat muistelot. Mäkin muistan saaneeni isäni työmatkoilta lahjaksi jättikokoisen Tobleronen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37100 kirjoitti:
Lankapuhelimessa oli pyöritettävät numerot. Jos omisti kaksi lankapuhelinta niin toisella pystyi salakuuntelemaan. Ukkosella ei saanut käyttää puhelinta, oli hengenvaarallista. Äidillä lähti kuulo toisesta korvasta kun salama iski puhelinlinjaan.
Mitä? Olen 80-luvun lapsi enkä ole kuullut tuosta.
Koskee maaseudulla aikaa, kun puhelinlangat olivat ilmajohtoina, ei maan alla kuten kaupungeissa.
80-uvulla Pohjois-Karjalassa naapurimme emäntä kuoli, kun erehtyi juttelemaan puhelimessa ukonilmalla. Talo oli linjan viimeisenä; en tiedä vaikuttiko tämäkin kohtaloon.
Täältä lähti puhelinlangat vasta pari vuotta sitten.
Maakunnissa taitaa olla yleisempää että puhelinlangat on viety pois, mutta täällä pääkaupunkiseudun kehyskunnassa, omakotitaloalueella ollaan teknologian terävimmällä kärjellä ja mulla ainakin on lankapuhelin (yksi "pyöritettävällä" numerovalintalevyllä ja yksi 90-luvun näppäin puhelin) ja adsl netti tulee samaa piuhaa pitkin tuolta tolpasta kadun varresta.
Vierailija kirjoitti:
Mentiin naimisiin ja hommattiin lapsia 20 veenä xD vain koska kuuluu tehdä niin
Päinvastoin. Mun luokkakavereista suurin osa suunnitteli lähtevänsä opiskelemaan. Muistaakseni vain yksi tyttökaveri tuli vahingossa raskaaksi 20-vuotiaana. Teki kyllä hänkin sitten uran hoitoalalla ja ammattiyhdistysliikkeessä, ei hänkään kotirouvaksi jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona opetettiin ettei pienempiä/heikommpia/naisia/eläimiä lyödä.
Maassa makaavaa ei saa enää lyödä, porukalla ei käydä kenenkään päälle.On tainnut nämä herrasmies-säännöt jäädä opettamatta viime vuosina?
Joo, mulla alkaa aina veri kiehua kun joku terve nuori mies ei väistä naista, vammaista, iäkkäämpää, tai lapsen kanssa liikkuvaa. Antaa törpön kuvan itsestään.
Tuollainen inssi sitten mokaa pahasti jos luulee että menestyy kansainvälisissä tehtävissä. Monissa maissa käytöstavat ovat edelleen kunniassa vaikka Suomessa eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyin parikymppiseltä tyttäreltäni vahingossa että ”ostitko sen postimyynnistä”, kun kertoi jostain kodinkonehankinnastaan, ja hän oli että ”siis mistä?” jolloin korjasin nopeasti että verkkokaupasta. Postimyynti-sana ei taida enää olla olemassa :D
Postimyynti oli meidän nuoruuden verkkokauppa :D
Aijai ne kataloogit! Muistan etenkin 80-luvulta Yves Rocherin. Sehän levisi koko Suomeen. Mulla on edelleen joka aamu käytössä lusikka, jonka sain lahjana YR:ltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi
Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?
Ei todellakaan, meillä on 16.v poika jolla on urheiluharrastus ja illat menee monesti harkoissa/peleissä. Jos on vapaa-aikaa, pelaa kotona pleikkaria. Poika ei käy missään kaupungillakaan tms.hengailemassa, nykyisin nuoret pitää monesti yhteyttä somessa ja pelatessa. Tai sitten urheilevat yhdessä muuten, esim. fribaa, koripalloa tai käyvät kuntosalilla.
Itse join ekat kännit 13-vuotiaana ja jo yläasteella käytiin usein viikonloppuisin juomassa. Olin teini 1990-luvun puolivälissä ja silloin monet tytötkin joivat ja polttivat. Jäätiin 9.lk luokkaretkelläkin kiinni juomisesta..
N42
Vierailija kirjoitti:
ihmiset oli normaalipainoisia lähes kaikki....
Ei kyllä ollut. Monet olivat keski-iässä jo aika tuhteja ja sitten pulleampia vanhempina.
Mutta harva oli lapsena tai nuorena ylipainoinen. Mutta eivät iäkkäämmätkään olleet sairaalloisen lihavia.
Astioiden tiskaaminen. Mulla on 3 lasta, jotka nauravat mökillä, kun siellä pitää tiskata eikä ole tiskikonetta. Niiden mielestä se on todella alkeellista. Sehän oli ihan normaalia esim. 70-80-luvulla. Minun lapsuudenkotiini tuli eka astianpesukone vasta v. 1992, kun olin peruskoulun vikalla luokalla. Siihen asti kaikki tiskattiin käsin. Lapsillakin oli tiskivuorot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi
Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?
Ei todellakaan, meillä on 16.v poika jolla on urheiluharrastus ja illat menee monesti harkoissa/peleissä. Jos on vapaa-aikaa, pelaa kotona pleikkaria. Poika ei käy missään kaupungillakaan tms.hengailemassa, nykyisin nuoret pitää monesti yhteyttä somessa ja pelatessa. Tai sitten urheilevat yhdessä muuten, esim. fribaa, koripalloa tai käyvät kuntosalilla.
Itse join ekat kännit 13-vuotiaana ja jo yläasteella käytiin usein viikonloppuisin juomassa. Olin teini 1990-luvun puolivälissä ja silloin monet tytötkin joivat ja polttivat. Jäätiin 9.lk luokkaretkelläkin kiinni juomisesta..
N42
Älä kerro sun lapsille! Voi tulla kommenttia :D
Alue: Aihe vapaa
Olen ylioppilas mallia 79. Ne jotka pääsivät kävellen sisään yliopistoon olivat meidän vanhempien sukupolvi, ei todellakaan me 70-luvun nuoret. Mun äiti oli mennyt Helsingin yliopistoon kävelemällä sisään ja kirjoittautumalla opiskelijaksi, pääsykokeita ei ollut ja äiti oli kerran reputtanut yo-kokeissa, eikä yo-todistus ollut mitenkään ihmeellinen.
Kyllä mä ja mun kaverit 70-luvulla tuota ihmeteltiin, meidän aikana oli jo ihan erilaista kun oli pääsykokeet ja yo-todistuksen arvosanat myös merkitsi. Mun aikana piti pääsykokeella pyrkiä jo keskikouluunkin.
Oli kova kilpailu ja vaikea päästä opiskelemaan etenkin yliopistoon ja korkeakouluihin haluamiinsa aineisiin (ammattikouluun ja opistoihin pääsi vähän helpommin). Muutamakin koulukaverini teki realistisen suunnitelman, että "haen sinne oikikseen/kauppikseen kolme kertaa ja jos sitten en pääse, haen muualle".