Lue keskustelun säännöt.
Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Vierailija kirjoitti:
Soluasuminen opiskeluaikana oli normi vielä 10-20 vuotta sitten, mutta nykynuorille pitää olla kaikille yksiö.
Samoin alivuokralaisasunnot ovat menneen talven lumia. Itse asuin opiskeluaikana vielä - 80-luvun alussa erään vanhemman pariskunnan kodissa. Toisella paikkakunnalla asuva äitini vuokrasi kahta ylimääräistä huonetta opiskelijoille.
Nykyään ei sellaista edes uskaltaisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköverkko oli tuolloin maadoittamaton.
Suomi oli ennen vähän niinkun Eurooppa nykyään. Kimppakämppiä, alivuokralaisia mummoilla, pieniä erikoispuoteja joista sai lihaa, leipää, maitoa jne, kemikaalioita. No, itse en haluaisi kämppiksiä mutta tuo ankea hypermarketti/ostoskeskuskulttuuri jostain jenkeistä on kyllä vähän tympeä.
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun keskustelu on rajattu vaan 70-lukuun. 90-luvulla kun itse olin nuori on jo asioita joille nykynuoret nauraa.
Ei ole rajattu, 70-luku oli vain esimerkki. Monet ovat kertoneet 80- ja 90-luvusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tekeekö kukaan enää näin, mutta ukonilmalla naapurin pariskunta meni aina pihalle parkkeerattuun autoonsa istumaan. Siellä heidän mielestään oli turvallista, koska autossa on kumipyörät, joita pitkin salamanisku ohjautuu maahan, jos se iskee autoon.
Näin he ainakin kertoivat, kun kysyttiin asiasta.
Sitä en tiedä miksi heistä oli turvatonta olla sisällä talossaan ukonilmalla, olihan sielläkin ukkosenjohdatin.
70-luvulla kohkattiin kovasti näistä ukkoseen liittyvistä asioista.Tuo on totta! Siis että 70-luvulla kohkattiin ukkosesta. Lapsia varoiteltiin koko ajan ukkosesta, ei saanut mennä kuusen alle ukonilmalla, eikä uimaan (oli normaalia mennä ilman aikuisia rannalle). Kotona piti nyppiä sähkölaitteita seinästä, vähintään telkkari, jos lähdettiin muutamaksi päiväksi reissuun. Puhelimen kautta saattoi tulla salama sisälle.
Nykyään lähinnä laitetaan someen päivitys, jos on oikein kova ukonilma. Ketään ei tunnu pelottavan. Ei kyllä minuakaan, vaikka olin 70-luvun lapsi.
Vielä 90-luvulla nypättiin vähintään tietokone irti seinästä, ainakin maaseudulla. Ja ei ole kuin muutama vuosi kun ukkonen rikkoi modeemin kesäasunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli normaalia kunnioittaa muita ihmisiä, nykyään nuoret nauraa ja sylkee päin naamaa.
Jännä kuinka paljon tämä on saanut yläpeukkuja. Itse törmään enimmäkseen ystävällisiin nuoriin ihmisiin.
Olen jo pitkään kiinnittänyt huomiota kuinka jonkun kaatuessa polkupyörällä tai liukkaalla kadulla auttamaan ryntää 9/10 kerroista nuori ihminen oman ikäisten kävellessä tylysti ohi. Samoin nuoret kiittävät kaupan kassaa, pyytävät anteeksi jos törmäävät kaupassa kun keski-ikäiset usein vain tuhahtavat, ja mulkoilevat, varsinkin miehet. Tai ehkä meillä pohjoisemmassa on vaan erityisen hienoja nuoria :)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tästä nyt ole itse asiassa kauaakaan, kun kaikki kaupat oli kiinni aina sunnuntaisin ja lauantaina menivät kiinni kuudelta, tai kenties jo aikaisemmin...
Toisessa ketjussa oli juttua, että Alkossa jonotettiin tiskille ja myyjä haki pyydetyn juoman. Tälläistä se oli itselläkin ekoja aikoja asiakkaana vielä ysärin alussa, muistan hyvin.
Hiukan kauemmin on siitä, kun myös lauantai oli vielä työpäivä. Oli koulua puolikas päivä ja ilmeisesti myös työläisillä puolikas päivä lauantaina. Näin siis 60-luvun alkupuolelle/puoliväliin saakka. Viisipäiväinen työviikko on siten aika uusi asia, vaikka suurin osa nykyihmisistä ei pidempää työviikkoa ole koskaan kokenutkaan.
Kaupat meni kiinni myös lauantaisin noin puolenpäivän aikaan. Muutenkin kaupat oli auki arkisin likimain samaan aikaan kuin oli normaali työaika eli noin yhdeksästä viiteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 2009 synytynyt tytär mietti, että miten ihmeessä veivipuhelimesta sitten näki, että mitkä numerot oli valinnut, käynnyköissä kun näkyy näytöllä valitut numerot.
Ei tulisi itselle mieleenkään ihmetellä asiaa. Kyllä sen sitten huomasi, jos soitti väärään numeroon.
Veivipuhelimella et voinut soittaa väärään numeroon.
Näinhän se oli. Veiviä pyörittämällä keskusneiti (yleensä neiti), tiesi että joku yrittää soittaa. Hänelle kerrottiin kenelle soitetaan. Numerotkin tuli myöhemmin, mutta pienillä paikkakunnilla riitti pitkään, kun kertoi mihin taloon soitetaan. Paikkakunta täytyi mainita, jos ei ollut saman keskuksen alueella.
Keskusneiti sitten yhdisti kaapelin ja halutessaan salakuunteli, mitä asiaa ... Puhelun päättyessä ilmoitettiin taas veiviä pyörittämällä, että puhelu päättyi ja yhteyden voi katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 2009 synytynyt tytär mietti, että miten ihmeessä veivipuhelimesta sitten näki, että mitkä numerot oli valinnut, käynnyköissä kun näkyy näytöllä valitut numerot.
Ei tulisi itselle mieleenkään ihmetellä asiaa. Kyllä sen sitten huomasi, jos soitti väärään numeroon.
Veivipuhelimella et voinut soittaa väärään numeroon.
Miten niin? Itse ainakin soitin ja meillekin soitti.
No, oikea veivipuhelin on sellainen jossa on kyljessä kampi, jolla keskus herätettiin. Tätä sitten pyydettin yhdistämään jollekin. Keskus yhdisti ja väänsi omaa veiviään, jolloin kohdepuhelin pirisi. Jos joku vastasi, keskus yhdisti puhelut, toki ensin kuulumiset vaihtoi ja saattoi jopa jäädä kuuntelemaan puhelua. Noin 100 vuotta sitten.
Automaattikeskukset tuli vasta 60-70 luvun vaihteessa, ainakin niin että alkoi kattamaan koko Suomen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun keskustelu on rajattu vaan 70-lukuun. 90-luvulla kun itse olin nuori on jo asioita joille nykynuoret nauraa.
Eihän se ole. Ellei sitten otsikon "ennen vanhaan" sulle tarkoita 70-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasuminen opiskeluaikana oli normi vielä 10-20 vuotta sitten, mutta nykynuorille pitää olla kaikille yksiö.
Samoin alivuokralaisasunnot ovat menneen talven lumia. Itse asuin opiskeluaikana vielä - 80-luvun alussa erään vanhemman pariskunnan kodissa. Toisella paikkakunnalla asuva äitini vuokrasi kahta ylimääräistä huonetta opiskelijoille.
Nykyään ei sellaista edes uskaltaisi tehdä.
Oletko airbnb:stä kuullut? Sehän oli alkuperäisessä muodossaan juuri tuota, tai ihan sohvan vuokraamista yöksi, että sai nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutsi vm-61 kirjoitti:
Kaikki tieto piti hakea kirjoista, kirjastosta kun ei ollut nettiä. Lähetettiin kirjeitä, kirjoitettiin ja askarreltiin omin pikku kätösin kirjeitä esim. kaverille, joka oli mökillä perheensä kanssa. Käytiin hakemassa kaveri ulos ja leikittiin ulkona. Soiteltiin pilapuheluita ja Neiti Aikaan ym. ns. palvelunumeroihin. Oli paperiset paksut puhelinluettelot, joista löytyi puhelinnumerot ellei ollut salainen. Keltaisilta sivuilta löytyi yritysten numerot. Puhelinluetteloiden lisäksi oli postinumeroluettelo. Eli ensin haetiin puhelinluettelosta tyypin katuosoite ja sitten postinumeroluettelosta postinumero. Duunissa kirjoitettiin kirjoituskoneella, kalkkeeripaperi paperien välissä niin saatiin kopioita. Jos tuli kirjoitusvirhe niin käytettiin korjauslakkaa. Käytettiin myös laskukoneita joista tuli paperiliuska ulos. Kauhee meteli oli toimistoissa kun koneet piti kovaa ääntä. Muistan kun tuli telefax-laite, sillä pystyi lähettämään kirjeen vaikka ulkomaille... jos meni perille. Ääni oli sellainen korkea uliseva. Kaikkien kotona ja työpaikoilla röökattiin. Myös lähijunissa ja lentokoneissa, leffateattereissa ja muualla. Mitään rajoituksia ei ollut. Hohhoijaa niitä aikoja :)
Juu ei ollut nettiä mistä haettiin tietoa vaan rikkaampien kodeissa oli Iso Fokus niminen tietosanakirjasarja kirjahyllyssä. Muita tietosanakirjoja oli ainakin Fakta ja Kodin suuri tietosanakirja. Lisäksi kun ensimmäiset netit tulivat niin ne oli puhelinmodeemi nettejä joissa veloitus oli minuuttiperusteinen puhelin maksun mukaan. Siinä ei kauheasti somessa oltu eikä leffoja tai aikuisviihdettä katseltu kun modeemi oli hidas ja kuten mainittu sen käyttö maksoi aika paljon.
Tietoa löytääkseen ei ennen tarvinnut olla rikas - koska kirjastot. Sieltä lainattiin kirjoja ja haettiin tietoa. Suomessa taisi 1900-luvun alkuaikoina, jonnekin pitkälle ainakin 40-luvulle vaikuttaa Kansanvalistusseura tms, joka pyrki tuomaan sivistystä kaikille. Ja hyvää työtä se olikin, kirjastolaitos on yhä nykyään upea.
Vierailija kirjoitti:
Lasten nimien ei tarvinnut olla uniikkeja. Ei haitannut, vaikka samassa kylässä olisi ollut sata Sanna Mariaa.
Kyllä mutta toisaalta on kivaa, että nykyään on enemmän varaa nimien suhteen. Kaverini pikkuveljestä piti 80luvulla tulla Benjamin mutta pappi kieltäytyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimeen vastattiin esittäytymällä eli sanomalla Viivi Vauvalainen puhelimessa tai Vauvalaisilla tai edes Viivi puhelimessa. Tässä asiassa olen itse jäänyt menneisyyteen, koska vastaan nimelläni kaikkiin puheluihin, olen onnistunut rajaamaan nimeni etunimeen sentään. Jopa äitini kohta 100 v vastaa puhelimeen jotain tyyliin haloo, koska tietää että huijarit voi soittaa :D
Vierailija kirjoitti:
Sähköverkko oli tuolloin maadoittamaton.
Tästä syystä ukkonen iski sähkölaitteisiin. Maalla monta puutaloa syttyi palamaan, kun ukkonen iski televisioon. Kun ukonilma oli tulossa, otettiin kaikki mahdolliset sähkölaitteet pois verkosta, joita tosin ei ollut paljoa. Jos puhelin oli verkossa, se saattoi soida itsekseen, mutta eri tavalla kuin yleensä.
Vierailija kirjoitti:
No varmaan se, miten me silloin muinaisina aikoina suoritettiin parinmuodostusta, kun ei ollut nettiä.
Käytiin tansseissa!
Ihan tosi, ja siellä sitten tytöt nökötti salin toisella seinustalla ja pojat toisella. Ja kun musiikki alkoi, lähti pojat hakemaan tyttöjä tanssiin. Tangon tahdit oli ne kaikkein suosituimmat ja pojat näytti oikein taitojaan joskus siinä. Humppien ja jenkkojen aikana käytiin naistenhuoneessa vessassa ja naamaa paklaamassa ja pojat monesti ryypyllä, kun sisään ei saanut tuoda viinaksia.
Se oli itse asiassa hyvin romanttista, vaikka sille onkin helppo naureskella. Jotain äärimmäisen jännittävää ja kutkuttavaa siinä oli, että tuleeko se just se tietty kaveri hakemaan vai ei, vai tuleeko joku muu yhtä ihana...
Muistan hyvin nämä ihanat ajat. Ja sitten vielä jännitystä, että pyytääköhän joku saatille (saattamaan kotimatkalle). Ensimmäisille pyytäjille ei oikein uskaltanut luvata mitään kun sitä odotti, että jospa se unelmien poika pyytäisi vihdoinkin tänään. Joskus tapahtuikin niin mutta joskus sitten odotti turhaan koko illan ja sai sitten kävellä yksin kotiin. Kyllä, käveltiin tai pyöräiltiin helmat hulmuten ahtaat korkokengät jalassa useita kilometrejäkin. Tämä 60- luvun loppupuolella. Anteeksi, jos palasin ajassa liian kauaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tekeekö kukaan enää näin, mutta ukonilmalla naapurin pariskunta meni aina pihalle parkkeerattuun autoonsa istumaan. Siellä heidän mielestään oli turvallista, koska autossa on kumipyörät, joita pitkin salamanisku ohjautuu maahan, jos se iskee autoon.
Näin he ainakin kertoivat, kun kysyttiin asiasta.
Sitä en tiedä miksi heistä oli turvatonta olla sisällä talossaan ukonilmalla, olihan sielläkin ukkosenjohdatin.
70-luvulla kohkattiin kovasti näistä ukkoseen liittyvistä asioista.Tuo on totta! Siis että 70-luvulla kohkattiin ukkosesta. Lapsia varoiteltiin koko ajan ukkosesta, ei saanut mennä kuusen alle ukonilmalla, eikä uimaan (oli normaalia mennä ilman aikuisia rannalle). Kotona piti nyppiä sähkölaitteita seinästä, vähintään telkkari, jos lähdettiin muutamaksi päiväksi reissuun. Puhelimen kautta saattoi tulla salama sisälle.
Nykyään lähinnä laitetaan someen päivitys, jos on oikein kova ukonilma. Ketään ei tunnu pelottavan. Ei kyllä minuakaan, vaikka olin 70-luvun lapsi.
Maalaistalossa lankapuhelin saattoi ukkosella soida, jos sen jätti seinään. Vaikka kukaan ei soittanut. Tästä saa niin hirveitä kauhukuvitelmia tyyliin kummitukset soittaa tai jonkun kumminkaima vastasi ja pallosalama meni korvasta aivoihin ja sulatti kuoliaaksi, että parempi se oli vetää ne irti seinästä. Itse olin kerran talossa jossa EI vedetty puhelinta pois ja se oli aika creepyä kun ukkonen lähestyi ja puhelin alkoi piristä oudosti kuin riivattuna.
Tässä sitä nauretaan nykynuorison tubettamiselle ja tiktokkaamiselle mutta mutta...
- ei voinut huudattaa musiikkia kaikkien korville kännykästä eikä ollut energiajuomaa, joten ennen laitettiin polkupyörään "räpätin" eli pahvinpala pyykkipojalla ja näin pyörä "pärisi" kun sillä ajoi, mitä lujempaa meni ja mitä useampi lappu sitä komeammat pärinät!
- ei voinut tubettaa itseään, mutta hei kamoon oli kasettinauhurit ja pieniä mikkejä, joilla kavereiden kanssa laulettiin, "bändi" esiintyi ja wannabe-toimittajainfluenserit näyttelivät haastattelua. Se oli mahtavaa ja olen varma, että samasta asiasta oli kyse. Se tunne mikä siitä laulukasetin kuuntelusta muiden edessä tuli oli ihan sama kuin mikä tulee kun on postannut jotain someen
Vierailija kirjoitti:
Tässä sitä nauretaan nykynuorison tubettamiselle ja tiktokkaamiselle mutta mutta...
- ei voinut huudattaa musiikkia kaikkien korville kännykästä eikä ollut energiajuomaa, joten ennen laitettiin polkupyörään "räpätin" eli pahvinpala pyykkipojalla ja näin pyörä "pärisi" kun sillä ajoi, mitä lujempaa meni ja mitä useampi lappu sitä komeammat pärinät!
- ei voinut tubettaa itseään, mutta hei kamoon oli kasettinauhurit ja pieniä mikkejä, joilla kavereiden kanssa laulettiin, "bändi" esiintyi ja wannabe-toimittajainfluenserit näyttelivät haastattelua. Se oli mahtavaa ja olen varma, että samasta asiasta oli kyse. Se tunne mikä siitä laulukasetin kuuntelusta muiden edessä tuli oli ihan sama kuin mikä tulee kun on postannut jotain someen
Sama lähtökohta, mutta lopputulos on eri. Tuolloin ei tullut noista hommista 50 vehkeen kuvaa yksärinä tai mitään t@pa itses -kommentteja, kun niitä ei yleensä heitelty livenä. Tai jos heiteltiin niin oli erilaista läppää ja kavereita siinä yleensä puolustamassa tai huutelemassa takas. Kyllähän noita heiluttelijoitakin löytyi mut lähinnä metsistä ja eri motiivilla kuin kuvien lähettäjät. Paljon pahempi viidakko ja viidakon lait nykyään somessa, niin paljon henkilökohtaisempaa vaikka tapahtuu etänä.
Kylähullut.