Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Kahvia annettiin jo pikkulasten juoda. Olin 4-5-vuotias kun aamuisin join kahvia perheemme aamiaispöydässä. Joskus sekoitimme sekaan pullaa, eli teimme pullamössöä, jota sitten lusikalla nautimme.

Oli kahvin ansiosta ainakin virkeä olo lähteä hoitotädin luo päiväksi. Mitään päiväkoteja ei paikkakunnallamme ollut siihen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farkut pestiin käsin ja ne oli oikeaa puuvillaa eikä mitään lycrasekotetta

Uudet farkut olivat kuin peltiä, muistan etten edes päässyt kyykkyyn omilla ensimmäisillä James-merkkisillä farkuillani.  Ja se käsinpesu tapahtui siksi, että farkut olivat aluksi kaikki tumman sinisiä ja päästivät aivan julmetusti väriä muutaman ensimmäisen pesun ajan. Sittemmin kyllä alkoivat mukavasti kauhtua ja pehmitä.

Farmareiden piti kestää farmarin työn. Nykyään ei kestä ja farmarit ovat niin tiukat, että farmarit repeävät istuttaessa polvien kohdalta riekaleiksi.

Miten vanha oikein olet? Ei niitä ole kukaan sanonut farmareiksi enää vuosikymmeniin.

Ilmeisesti niin vanha, että kuulun joukkoon "ei kukaan". Tiedä sitten mitä "ei kukaan" tarkoittaa, kun kerran olen "ei kukaan".

Sanottiin, että: ”Anna sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.” Tätä ei kuule enää.

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen kun sitä harrastettu jo lapsuudessa 80-luvulla. Pelasit Commodorea silloin ja sai minuuttitolkulla odottaa pelien latautumista ja jos ei välttämättä halunnut sitä latausruutua katsella niin teit jotain muuta. Minä vaikka tein leivän sillä välillä ja kupin kaakaota kun oli latautunut. Olikin mullistavaa kun sain pelata Nintendoa ekan kerran kaverilla siinä 80- ja 90-luvun taitteessa ja pelit tuli heti päälle ilman latausta. Tämä varmasti asia mitä nykynuoret kummastelisivat. 

Itse pelasin jo 70-luvulla. Oli käsittämätöntä, että televisoruudulla näkyi jotakin muuta kuin tv-lähetystä ja että ruudulla näkyvää pystyi itse vieläpä liikuttamaan.

Farkkuja nimitettiin myös jameksiksi. Oli myös ihan James-merkkisiä farkkuja, mutta sillä sanalla tarkoitettiin usein myös mitä tahansa farkkuja.

”Ostin uudet jamekset”.

Vierailija kirjoitti:

Sanottiin, että: ”Anna sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.” Tätä ei kuule enää.

Ei niin. Nykyään pitää loukkaantua tai pahoittaa mielensä joka asiasta.

Omassa lapsuudenkodissa isä ajoi autoa lähes poikkeuksetta jos oli joku pitempi matka ja kaikki kyydissä. Äiti hoiti vain kauppareissuja alle 15km päähän, aina samaa reittiä. Luokkakavereiden kertomat jutut olivat ihan samaa. Sitä kai perusteltiin käytännöllisyydellä, nykyään luulen saman johtuvan siitä että autoiluun liittyy enemmän pelkoa jos kortin hankkii kaupunkilaisena, koska kaupunkeihinhan porukka valuu. Omalla kotiseudulla naiset eivät _koskaan_ olleet "kännikuskeina" kun olin parikymppinen, mutta nykyään sekin näyttää olevan naisten hommaa.

Opettajalla oli karttakeppi jolla hän osoitti esim. Jotain liitutaululta tai opetustaulusta joka on iso pahvinen taulu ilman kehyksiä eri aiheista esim. Nisäkäseläimet, maailman kartta, kasveja ym.

Koulussa ennen ruokailua ja ruokailun jälkeen luettiin ruokarukous. Siunaa Jeesus ruokamme. Aamen ja Kiitos Jeesus ruoasta. Aamen. Vois ottaa nykyisinkin tavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut iso pylly, semmoinen JLo, vaikka muuten olenkin aina ollut laiha tai hoikka. Siitä on saanut kuulla, traumaattisinta oli ehkä, kun siitä asiakseen huomautti myös poika johon olin ihastunut. Kerran koulumatkalla joku poika käveli minut kiinni, koputti olkapäähän ja sanoi "sullon isoperse". Ei ollut kivaa. Aina vihannut sitä ja toivonut jätkänpersettä tilalle.

En olisi KUUNA PÄIVÄNÄ voinut uskoa, että kyseinen asia tulisi tulevaisuudessa olemaan MUOTIA, jotain, mitä kaikki tavoittelevat ja VIELÄ ITSE valokuvaavat ja laittavat kuvat julkiseen jakeluun! En tiedä itkeäkö vai nauraa. Ihan kuin jokin sarjan tulevaisuuden utopia.

Joka tapauksessa vastaus aloitukseen: nykynuoret pitävät outona, että isoja peppuja on aikaisemmin haukuttu ja kunnolla.

Mutta ota huomioon että meidän aikamme isot peput olivat luomu peppuja, se mitä nykyään kuolaillaan ovat järjestään friikin näköisiä muoviperseitä. Naiset eivät ole enää in vaan joku ihmeellinen sukupuoleton naisennäköinen isoilla muovimöykyillä varustettuna..

Minkälainen "nainen" on sellainen jonka hiukset, huulet, rinnat, lantiot ja persus on pelkkää muovia tai muuta täytettä? Ja miksi nykyajan seksikkäillä naisilla ei näytä olevan amorin kaarta ollenkaan, pelkät ympyrän muotoiset nakit huulina. 

Tuo nyt on melko paksua liioittelua. Suurin osa suomalaisista naisista ei ole niin rahoissaan, että voisi hankkia ylipäätään mitään täytteitä naamaan eikä kroppaan. Filmitähdet ja mallit on erikseen.

No kummallisesti ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tavis parikymppisetkin ovat ihan täytettyjä ja niitä nakkihuulia näkyy ihan lande paikoissakin. Kyllä tuo täyttely on ihan yleistä nykyään niin oudolle kun se kuulostaakin. Unohdin järkyttävän näköiset halvat pitkät muovikynnet ja ripset;) 

Vaikea uskoa, kun on niin paljon työttömyyttä ja köyhyyttä, myös pk-seudulla. Toki muovikynnet ja ripset saa halvalla, varmaan jotain muotoilevia spanx-housuja tms., jotka sitten näyttävät epäaidoilta. 

Lainaa otetaan ja tiedät kyllä että itsensä myymisestä ja ig-hoorailusta ja kaiken maailman only fans-sivustoista on tullut enemmän normi kuin poikkeus. Kannattaisi avata silmät eikä luulla että vielä eletään edes 2000-luvulla:) Tämäkin on muuten se juttu, ennen ei kukaan normaalijärkinen nainen edes ajatellut että alampa hooroksi tai tyrkytän persettä kuvissa ihan vain voimaantumisen takia. 

En tiedä, millaisissa porukoissa itse pyörit, mutta olen itse nuori (tai ainakin melko nuori, 24-v) ja opiskelen matlu/lute-tiedekunnassa, ja ihan normaalin näköisiä (nättejä) nuoria naisia täällä on, siis ilman mitään pidennyksiä, täytteitä tai lisäkkeitä. Opiskelijaravintoloissakin (siis ennen koronaa), missä käy paljon muidenkin tiedekuntien opiskelijoita, suurin osa oli ihan tavallisen näköisiä. Ehkä nämä täytteet yms. (ja onlyfans-puuhailut) on enemmän matalasti koulutettujen hommia?

Saatiin ja annettiin selkään.

Koulussa oli poissaolovihkot

Vierailija kirjoitti:

Jos 12 v nykyään ilmestyisi vauvaikäinen sisarus mukana kauppaan ostamaan röökiä ja kaljaa "äidin tilille" hän ei saisi  muuta kuin sosiaalihuollon kiinnostumaan. 

Ja ennen ei tosiaan tarvinnut olla mikään sossuperhe, jos isä rentoutui kaljalla ja kumpikin vanhempi poltti.

Jep, tullut monet kerrat haettua kioskilta isälle tupakkaa. Ikää oli tosiaan varmaan jotain 10 vuotta kun ensimmäistä kertaa hain.

"Käytkö ostamaan mulle askin, osta samalla itelles jotain karkkia"

Nykyään kyllä huvittaa se kun lapsuudessa 90-luvulla mentiin mökille Lappiin ja oltiin siellä aina noin pari-kolme viikkoa kesästä. Viimeisen päivänä ennen lähtöä näki jotain kavereita ja saatoin sanoa niinkin dramaattisesti, että ette kuule musta sitten hetken mitään ja ihan kuin olisi ollut lähtö toiselle planeetalle edessä. No mökillä ei silloin sähköä ollut, että ei olisi niin onnistunut yhteydenpito. Toki sitten kun palattiin takaisin kotiin ja vaikka jotain matkamuistoja oltiin ostettu niin niitä sitten kavereille esiteltiin. 

Vanhempana kun tehnyt noita reissuja vaikka mökille tai käynyt tuolla suunnalla patikoimassa niin onkin some laulanut. Laittanut reissukuvia Facebookiin ja instaan ja todennut jos ennenvanhaan sanoin, että olette musta nyt hetken erossa niin eipä ole päässyt enää vanhempana kun pohjoiseen mennyt. 

Tosin somesta ei niin riippuvaiseksi ole tultu. Joskus voin olla viikkoja ilman Facea tai instaa ja hyvin pärjään. 

Tietokirjasarjat, joista haettiin tietoa, vaikka olisivat yli kymmenen vuotta vanhoja.

"Kannettavat" tietokoneet, jotka olivat järkyttävän isoja ja joiden pieni näyttö oli oranssi-musta.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli poissaolovihkot

Joo, niin oli. Niihin piti kirjoittaa lyhyt selvitys poissaolosta ja vanhemman allekirjoitus.

Väärensin joskus isäni allekirjoituksen, jos en ollut muistanut sitä häneltä pyytää.

Vierailija kirjoitti:

- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä. Tupakointi kyllä, mutta varsinkin naisten ei kyllä ollut hyväksyttyä olla humalassa. Joka tapauksessa siihen aikaan alkoholia kului roimasti vähemmän kuin nykyään.

Miehet ei alkoholia tuhlanneet aterioilla, vaan kun otettiin, niin otettiin kännit.

Olen itse kännyköiden ja lankapuhelinajan taitekohdan nuori. Vaikka itse sainkin ensimmäisen citypuhelimeni (toimi vain Kehä III:n sisäpuolella) jo yläasteella, ei monella ystävälläni vielä ollut moneen vuoteen kännykkää. Joillakin kyllä oli sellaiset kännykän näköiset laitteet joihin pystyi jättämään soittopyynnön, mutta niillä ei pystynyt tekstaamaan tai puhumaan (olen unohtanut miksi näitä kutsuttiin?). Tapaamiset siis sovittiin joko livenä tai lankapuhelimessa. Tämä 90-luvun puolivälistä muutamia vuosia eteenpäin.

Haluaisin kuitenkin jakaa tänne hellyyttävän esimerkin vuodelta 1950 vaarini ja mummoni välisestä kirjeenvaihdosta ja orastavasta seurustelusuhteesta, sekä tapaamisen vaikeuksista ajalta jolloin edes lankapuhelimeen ei ollut pääsyä kaikilla:

"Rakas [mummo], 

Tuhannet kiitokset kirjeestäsi, jonka sain jo aikoja sitten. Saat syyttää laiskuuttani siitä että olet joutunut odottamaan näin kauan - mutta parenpi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ja sitten asiaan. Lähden täältä lauantaiaamuna ja Tampereella olen aikataulun mukaan 13,47. Silloin voimme sopia, mikäli olet minua vastassa, jäänkö joksikin aikaa sinne vai jatkanko matkaa samalla junalla.

[....]

Minun täytyykin lopettaa, sillä kello on jo 19 ja tämä kirje on saatava postiin, että saat ajoissa tiedon tulostani. Sittenhän voimme soittaa suutamme vaikka kuinka paljon kun tapaamme. Pikaisiin näkemiin.

[Vaari]

Täytekynäni on hieman rikki, joten täytyi turvautua koneeseen. Anna anteeksi. 

sama"

(kirjoitusvirheet ovat autenttisia)

70-luvulla suurella osalla oli 2-3 ammattia ja lisäksi oli vielä sellaisia, joiden ammatti oli sekatyömies.[/quote]

Itärajan tuppukylässä on edelleen paljon työttömiä ja työkyvyttömiä sekatyömiehiä, sekatyömies on ammatti ihan maistraatin tiedoissakin.

Eihän tästä nyt ole itse asiassa kauaakaan, kun kaikki kaupat oli kiinni aina sunnuntaisin ja lauantaina menivät kiinni kuudelta, tai kenties jo aikaisemmin...

Toisessa ketjussa oli juttua, että Alkossa jonotettiin tiskille ja myyjä haki pyydetyn juoman. Tälläistä se oli itselläkin ekoja aikoja asiakkaana vielä ysärin alussa, muistan hyvin.