Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät innostu sormiruokailuista?
Tuntuu, että nykyään tosi paljon joka paikasta tuputetaan tuota sormiruokailua. Kuulemma vauva oppii syömään itsenäisesti ja syödessään omaan tahtiin myös äiti voi syödä samalla oman ruokansa rauhassa. Tässä miten itse kuvittelen sormiruokailun päässäni, jos sitä meillä lähdettäisiin kokeilemaan: Käytän ennen jokaista vauvan ruokailua puoli tuntia kaikenlaisten vihannesten kuorimiseen, keittämiseen ja viipalointiin. Jotain kanapötköjä ynnä muita pitäisi myös ehtiä valmistaa jossain välissä. Tuon ruoan valmistuksen ajan tempperamenttinen vauva huutaa syöttötuolissaan pää punaisena, kun ateriassa kestää. Ei, en voi antaa hänen touhuilla lattialla itsekseen sitä aikaa, koska häntä tarvitsee pitää silmällä koko ajan, ettei syö sähköjohtoja, revi kissaa hännästä ym ym. Sitten kun lopulta tuo sormiruoka-ateria saadaan vauvan eteen, istun jännittyneenä vieressä ja mietin, että no nyt se tukehtuu. Se siitä äidin omasta ruokailusta. Ja koko ruokailusessio kestänee varmaankin ainakin tunnin, lopuksi hirveä sotku siivottavana. Ja koko tämän ajan vauva nököttää syöttötuolissaan, mikä on pois myös lattialla vietettävästä leikkiajasta (jonka itse miellän tärkeämmäksi motoriikan kehittymisen kannalta). Tuon yllä kuvailemani mielikuvan vuoksi ei tee siis mieli lähteä edes kokeilemaan. Toki jos meitä olisi kaksi vanhempaa kotona, tilanne olisi vähän erilainen. Mutta tällä hetkellä mies tekee töitä aamusta iltaan, joten olen käytännössä yksin vastuussa lapsen hoidosta. Ja ei, mies ei voi juuri nyt vähentää töitään ja olen itsekin tilanteen hyväksynyt, näin mennään jonkin aikaa. Tällä hetkellä meillä mennään siis kaupan valmispilttien ja -sempereiden voimalla, enkä jaksaisi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mitä olen niihin tutustunut, niiden ravitsemuksellinen koostumus on mietitty tarkkaan suositusikäryhmän tarpeita vastaavaksi, samoin suutuntuma. Makujakin löytyy monipuolisesti ja vauva syö oikein rohkeasti kaikkia. Ruokailut ovat meillä helppoja, syöttämiseen menee ehkä n. 5 min ja sotkua ei synny juurikaan. Maidon osaa jo juoda itsenäisesti pillimukilla ruoan päälle. Itse syön oman ruokani tähän perään siten, että annan vauvalle jonkin lelun tutkittavaksi ja hän viihtyy sen kanssa syöttötuolissaan vielä sen aikaa. Kaikkeen tähän menee ehkä se puolisen tuntia, ja sitten ollaan vapaita taas leikkimään tai lähtemään vaikka ulos. Niin ja kyllä meillä välillä välipalaksi syödään esimerkiksi maissinaksuja oikein sujuvasti. Vaikka meillä arki rullaakin näin oikein kivasti, aina välillä iskee "huonommuuden" tunne kun kuuntelen toisten äitien juttuja. Vaikka tiedostan, että toisten elämäntilanteet ovat aivan erilaisia ja itse toimin omien voimavarojen kannalta parhaaksi kokemallani tavalla. Voi olla, että minut kivitetään täällä, mutta vertaistuen toivossa tämän tekstini lähdin kirjoittamaan.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Syötä soseita, anna lusikka lapsen käteen ja kas, kun hän on 9 kk ikäinen, niin istuu pöydän ääressä ja syö lusikalla samaa ruokaa kuin muukin perhe.
Meillä toimi tämä lusikointi myös. Välillä tein soseita itse, välillä annoin kaupan, tilanteen mukaan. Vauvat oppivat siis niin nopeasti lusikoimaan itse, kun vain annoin toisen lusikan niiden omaan käteen. Ja puuroa kauhoivat myös.
Sormiruokaa voi antaa hyvin sitten, kun itse haluaa? Meillä auttoi kyllä hampaat. Maissinaksuilla aloitettiin. Eli mentiin vauvan tahtisesti, ei äipän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en antanu lasten koskaan mäskätä ruuan kanssa ja kaikki on oppineet syömään.
Näissä vauvaryhmissä yms vähemmistö on aina äänekkäin. Sormiruokailijat vouhottavat asiasta kovaan ääneen, ja muut ei uskalla osallistua keskusteluun kertomaan et syöttävät sosetta = lukijalle jää mielikuva että KAIKKI muut sormiruokailevat. Sama esimerkiksi näissä ”suosituksen mukaisissa kengissä”, jos keskustellaan lapsen kengistä, tullaan heti tuputtamaan paljasjalkakenkiä ja kun joku kertoo käyttävänsä Kuomia, linkataan heti suositukset esille. Silti 80% lapsista niitä kuomia käyttää.
Mä olin ensin täysin sormiruokailua vastaan. Pelotti, ärsytti se hehkutus. Mut sit innostuin kokeilemaan. Ja lapsihan tykkäs. Olisin syöttänyt helppouden takia kyllä kumpiakin, myös soseita, mutta lapsi teki lakon! Halusi syödä kaiken itse. Sit niitä pötköjä väännettiin kerralla isompi satsi pakkaseen ja sieltä sulateltiin..
Kun tuo sormiruokailu tuli aikanaan "muotiin", siitä puhuttiin niin, että se on joko tai. Eli syötät joko soseita tai annat paloja purtavaksi. Tämä perusteltiin sillä, että lapsi hämmentyy, jos välillä saa sosetta ja välillä sormiruokia. Ei meillä vaan hämmentynyt.
Me annoimme aluksi soseita, ja kun vauva oppi istumaan ruokapöydässä, syöttötuolissa, annettiin hänelle maissinaksuja, keitettyjä kasviksia palasina yms. aluksi lähinnä viihdykkeeksi aikuisten ruokailun ajaksi. Sose oli edelleen se varsinainen kiinteä ruoka. Mutta kun lapsen taidot kehittyivät, ja hän alkoi saada vatsansa täyteen siitä itse syömästään, väheni soseiden syöttäminen vähitellen.
Silloin, kun lapsella oli tuo "sormiruokailun" opetteluvaihe, meillä söi koko perhe aika paljon keitettyjä kasviksia, koska ei ollut mitään järkeä keittää sitä yhtä tai kahta kukkakaalin palaa vauvaa varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Sormisyönti on eräissä piireissä arkea ja sitä tungetaan nyt meille, ettei sieltä tullut lapsukainen koe pahaa mieltä jos suomilapsi syö vellinsä lusikalla.
Mitä potaskaa nykyperheille syötetäänkään ja kirkkain silmin uskovat. Kai meillä nyt joku sivistys säilytetään, ettemme me kaikki istu lattialla ja mätä käsin sotkuja naamaan.
Oma lapseni syöttötuolissa (oliko se tosiaan syöttötuoli hyi) lusikoi ruokaansa, osa meni suuhun osa ei. Ehkä kouralla mättämällä olisi mennyt paremmin. Emme antaneet hänelle pikkupyssyjä ja hän muotoili näkkileivästä pyssyn, jolla uhoilí. Ne oli ihania hauskoja aikoja. Osaa nyt syödä sivistyneesti ruokailivälineillä.
Mä en tiedä, mitä nämä sun piirisi ovat, mutta siis sormiruokailu on tarkoitettu vauvoille ja sen ohessa lapsi harjoittelee ruokailuvälineiden käyttöä. Sormiruokailun pointtina on se, että lapsi itse syö sen sijaan, että häntä vain syötettäisiin. Mä oon sekä antanut sormiruokaa että syöttänyt.
Turha vängätä, mutta sormiruokailu on aivan muuta kuin vauvan ruokailu ja ravinnonsaanti. Vauvani söi soseita, kun lopetin imettämisen, syötin häntä ei hän käsin mättänyt laittamiani ruokia suuhunsa, toki halusi maistaa ja kokeilla kaikkea. Monissa maissa on perinteensä ruokailla ilman ruokailuvälineitä. Meilläkin aikanaan käytettiin samaa puulusikkaa, joka käytön jälkeen pistettiin pirtin seinälle hirsien väliin kuivumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysvammaiset vanhemmat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen meinasi kolme kertaa tukehtua ja oksenteli (mm. peruna, meloni, kurkku, viinimarja), vaikka tein kaiken viimeisen päälle ohjeiden mukaan. Neuvolassa painostettiin todella rankasti (hoitaja silminnähden suuttui kun en suostunut enää kokeilemaan) sormiruokailuun kaikesta huolimatta ja koin aivan suunnatonta syyllisyyttä, kun meillä se ei vaan onnistunut. Mieluummin pidin lapseni hengissä ja myöhemminkin osoittautui, että hän ja sisaruksensa ovat luontaisesti sihtikurkkuja - kuten itsekin olin aivan teini-ikään saakka. Viisivuotiaana alkoi esikoiselta sujua kovempien ruokien pureskelu ja palojen/murujen nieleminen, vaikka välillä kyllä poimii minimaaliset pippurit ym mykyrät lautasen reunalle.
Aivan höpöhommaa pakottaa ja on opittu syömään ennenkin ilman tätä. Aikuisissakin on useita, jotka eivät sormiruokaile :D joten miksi pakottaa lapsia siihen. Ei siinä mitään, jos osa tykkää, mutta mielestäni ei pidä ketään pakottaa. Tunnen useampia, kenellä lapset on meinanneet tukehtua (HUOM: ei ole kyse kakomisesta, kun lapsi muuttuu sinertäväksi - aina saa kuulla lässytystä miten sormiruokailuun kuuluu kakominen kun puhuu TUKEHTUMISESTA).
5-VUOTIAANA . 5VUOTIAANA. Kyse on siis kehitysvammaisista lapsista.
Kukahan tässä keskustelussa on se vammainen ja kehittymätön...
Kokeiltiin sormiruokailua. Pilkoin tomaattia aivan pikkuisiksi kuutioiksi. Annoin poikani tutustua ruokaan. Arvaa miten kävi? Tomaatinpalat pitkin pöytää ja vaatteilla. Juu ei. Syödään joskus myöhemmin sitten normaalisti. Nyt mennään itse tehdyillä ja kaupan valmiilla soseilla. Poitsu on 9kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vastaukseni ei varsinaisesti vastaa kysymykseesi, koska meillä sormiruokailtiin. Mutta alkoi naurattaa, kun muistelin, miten yhdessä vaiheessa tuntui, että elämä ei ollut kuin yhtä pöydän, lattian, syöttöönkin pyyhkimistä (parsakaali <3)
Olin kyllä kiinnostunut sormiruokailusta ja sillä kiinteät aloitettiin, mutta 6-7 kk iässä lapsi täysin kieltäytyi syöttämisestä ja syömisestä tuli pelkkää taistelua, joten tein järkevän päätöksen ja lapsi söi kaiken itse. Välillä erittäin vähän, mutta luotin, että ravitsemuksensa saa, koska maitoa tuli hyvin. Ja niin saikin.
Mutta kaiken hankaluuden vastapainona pian tuli ne plussat eli ihan oikeasti kahvittelut ja ravintolakäynnit ovat olleet leppoisia jutustelutuokioita, kun lapsi syö _pitkään kaavan_ mukaan omia eväitään. Uskoisin myös, että sormiruokailusta on jäänyt se, että kolmivuotiaamme rakastaa kasviksia. Makaronia, riisiä syö tarkassakin vähän, mutta kasviksia menee paljon.
Miehen kanssa arvostamme myös sitä, että lapsi on oppinut olemaan pitkiä aikoja ruokapöydässä ja syömään rauhassa. Ennen koronaa kävimme koko perhe usein yhdessä syömässä. "Fiinein" paikka oli Atelje Finne, jossa syötiin kolmen lajin illallinen ilman mitään stressiä tai häiriötä muille. Varaamme kyllä varmuuden vuoksi lapselle kynän ja paperia, mutta ei niitä ole ikinä tarvittu. On niin tottunut olemaan rauhassa ruokapöydässä ja se todella kivaa!
Joo hitto se on sotkuista. Annan välillä sorminaposteltavaa mutta pääasiassa syötän lusikalla. Yks neuvolatäti suorastaan painosti aloittamaan, kun toinen ei sitä edes maininnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmeelliset nykypäivän lastenkasvatustrendit ja päiväkotipakkoaivopesukulttuuri ovat syi, miksi en halunnut nyky-yhteiskuntaan hankkia lapsia. Jos eläisin 80-luvulla (oman lapsuuteni aika), niin sen tyyliseen kasvatukseen olisin voinut ajatuksena taipua, jos lapsia olisin hankkinut.
Nykyinen vanhempien jatkuva kyttäys ja syyllistäminen jos ei harjoiteta näitä kaiken maailman unikouluja ja sormisyöntiä, ulkopuolisten jatkuva ohjaus kasvatuksessa (mikä h*lvetin pakko se on osallistua esim. johonkin varhaiskasvatukseen kun meilläkin molemmat työskentelee 95% etänä, jo ennen koronaa etätyötä oli paljon ja lähin tarha jossain 40 kilsan päässä. Kyllä niitä sosiaalisia taitoja oppii ihan vanhempien, sukulaisten ja lähiseudun muiden muksujen kanssa toimiessa), nykyiset peruskoulujärjestelmän kasvatukselliset ihmiskokeet (tulokset tosi hyviä joo..) ja se yleinen "jos sulla on lapsi, niin koko elämän odotetaan jatkossa pyörivän vain sen muksun ympärillä aamusta iltaan" - henki.
Kumma juttu, että syntyvyys laskee..
Pakko kyllä todeta, että ei tuon takia kannata jättää lapsia hankkimatta, jos niitä oikeasti haluaa.
Minulla 1,5-vuotias ja emme ole pitäneet unikoulua (kukaan ei ole kysynynut tai ehdottanutkaan), emme ole sormiruokailleet muuta kuin marjoja ja maissinaksuja (neuvolassa kysytty, ei mitenkään painostettu) ja varhaiskasvatuksen ei tietääkseni ole mikään pakko mennä ennen kuin eskariin. Meille menee oikein kivasti enkä ole kokenut mistään mitään ikäviä paineita.
Aion kokeilla sormiruokailua, mutta en kyllä tuntisi huonoa omatuntoa siitäkään jos syöttäisin vain soseita. Sormiruokailu kuulostaa kivalta eikä haittaa että vie enemmän aikaa, sitä kun on. Miksi kaikesta pitää kilpailla ja vääntää? Tärkeintä että lapsi on ravittu ja tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tavalliset lapset oppivat syömään, tavalla tai toisella, älä huoli. Päiväkodissa ne syövät perusruokaa useimmiten mielellään ja kolmivuotiaina ihan yhtä hienosti kaikki lapset. Etenkin ainoalle lapselle on tärkeää nähdä kavereiden esimerkkiä, koska sisarukset ovat sormiruokailuideologioita paljon suurempi kehitysetu lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Joo hitto se on sotkuista. Annan välillä sorminaposteltavaa mutta pääasiassa syötän lusikalla. Yks neuvolatäti suorastaan painosti aloittamaan, kun toinen ei sitä edes maininnut.
Tiedätkö miksi painosti. Kai nyt jokaisen synnyttäneen järki sanoo, että antaa lapselleen banaanin tai porkkanan naposteltavaksi, eikä sitä tunge suuhun. Velli syödään lusikalla samoin kuin muukin kiintea ruoka ruokailuvälineillä. Lapsi muuten nauttii opetellessaan muiden mukana ruokailuvälineiden käyttöä, se haarukkakin on ihan hauska lapsukaisen kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ei sormiruokailua meille. Kaksi lasta kasvatettu täysin ilman sormin syömistä, molemmilla ikätasoiset tai jopa paremmat motoriset kyvyt.
Ensinnäkin länsimaiseen ruokailukulttuurin tai pöytätapoihin ei lähtökohtaisestikaan kuulu sormilla syöminen, miksi opettaisin lapsilleni sellaista? Molemmilla on pysynyt lusikka kädessä alle 10 kk iästä ja sittemminkin ovat syöneet ihan itse aterimilla. Toisekseen hienomotoriikka kehittyy myös muulla tavalla kuin hyvää ja kallista ruokaa levittämällä ja sotkemalla. Pelejä ja leluja on yllin kyllin, jotka tällaista kehitystä tukevat. Myös ulkona pienten asioiden tutkiminen edesauttaa monellakin tavalla motorisia taitoja.
Kolmanneksi. Olen vierestä joutunut seuraamaan sukulaisperheen lasten sormiruokailua. Se on ollut jatkuvaa yökkimistä, kakomista, pöytään oksentelua, naaman siniseksi muuttumista, hätääntyneitä hetkiä ja sotkua pöydillä, lattioilla, vaatteilla, joka paikassa. EI EI EI EI ja vielä kerran ei.
Mä vaan kysyn kirjoitti:
En ole äiti, mutta ihmettelen sormiruokailua konseptina. Miten ne lapset muka syövät nätisti kun ensin syövät superoutoja sekalautasia tyylillä silliä, parsakaalia, mansikkaa, retiisia ja mandariineja vadille paloiksi heiteltynä ja sitten randomisti suuhun sullottuna? Miten lapsi voisi tällä idealla PITÄÄ edes syömästään ruuasta aistinautintona? Tai miten lapsi voisi osata syödä nätisti haarukalla jotain normaalia ruokaa kun ensin ruoasta tehdään pelkkiä paloja ympäriinsä heiteltynä? Ainekset häiriintyneeseen ruokasuhteeseen aloitetaan nykyään jo neuvolan toimesta.... Ja kaikki näkemäni sormiruokailukuvat ovat sellaisia, missä lapsen naama on yltä päältä ruoassa. Miksi nykyään kaikki on ihan pimeetä?
Samoilla linjoilla. Omat lapseni ovat jo teinejä, eikä heidän taaperoiässään taidettu mistään sormiruokailusta sen kummemmin puhua. Minä syötin lusikalla niin kauan, että oppivat syömään siististi. Ylläri pylläri oppivat siis sitä hienomotoriikkaa muutenkin kuin heittelemällä ruokaa. Ja sen jälkeen lapset söivät itsenäisesti ilman suurempia sotkuja. En ole ikinä nähnyt mitään hauskaa näissä kuvauksissa, että taaperon ruokahetken jälkeen keittiö on kuin ruiskutettu ruoalla ja kaikille mustikkatahroille pitäisi nauraa ihastuneena. Pidän kohtuullisesta siisteydestä ja sen olen ilmeisen vaistomaisesti opettanut lapsillenikin. Ruokailuun ei ole ikinä liittynyt suurta draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Ruuan kanssako pitää sotkea, että oppii? Ennen opittiin leluilla ja leikeillä + hedelmien, juuresten ja leivän paloilla.
Vierailija kirjoitti:
Kokeiltiin sormiruokailua. Pilkoin tomaattia aivan pikkuisiksi kuutioiksi. Annoin poikani tutustua ruokaan. Arvaa miten kävi? Tomaatinpalat pitkin pöytää ja vaatteilla. Juu ei. Syödään joskus myöhemmin sitten normaalisti. Nyt mennään itse tehdyillä ja kaupan valmiilla soseilla. Poitsu on 9kk.
Toki siinä lapsella opetellessa menee joku pitkin päytää, mullakin muuten tomaatinpalat. Joku aloitti täällä keskustelun, että lapsi tahallaan kusee matolle, onneksi heti poistettiin. Jotain järkeä lastenhoitoon, ettei kaikkia laiteta sijaishuoltoon, josta on huutava pula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Miten sitten me sormiruokailu-trendiä edeltäneen aikakauden lapset ollaan motorisesti oltu paljon kehittyneempiä? Eiköhän syy ole jossain muualla.
Väitän, että motoriikka on heikentynyt, koska kaunokirjoitusta ei ole ollut kouluissa enää vuosikausiin! Kymmeneen vuoteen?
Lisäksi jos lasten annetaan istua pelaamassa tietokoneella, lapsi ei puuhaa itsenäisesti lelulla, on tai rakentele palikoilla/legoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmeelliset nykypäivän lastenkasvatustrendit ja päiväkotipakkoaivopesukulttuuri ovat syi, miksi en halunnut nyky-yhteiskuntaan hankkia lapsia. Jos eläisin 80-luvulla (oman lapsuuteni aika), niin sen tyyliseen kasvatukseen olisin voinut ajatuksena taipua, jos lapsia olisin hankkinut.
Nykyinen vanhempien jatkuva kyttäys ja syyllistäminen jos ei harjoiteta näitä kaiken maailman unikouluja ja sormisyöntiä, ulkopuolisten jatkuva ohjaus kasvatuksessa (mikä h*lvetin pakko se on osallistua esim. johonkin varhaiskasvatukseen kun meilläkin molemmat työskentelee 95% etänä, jo ennen koronaa etätyötä oli paljon ja lähin tarha jossain 40 kilsan päässä. Kyllä niitä sosiaalisia taitoja oppii ihan vanhempien, sukulaisten ja lähiseudun muiden muksujen kanssa toimiessa), nykyiset peruskoulujärjestelmän kasvatukselliset ihmiskokeet (tulokset tosi hyviä joo..) ja se yleinen "jos sulla on lapsi, niin koko elämän odotetaan jatkossa pyörivän vain sen muksun ympärillä aamusta iltaan" - henki.
Kumma juttu, että syntyvyys laskee..
Pakko kyllä todeta, että ei tuon takia kannata jättää lapsia hankkimatta, jos niitä oikeasti haluaa.
Minulla 1,5-vuotias ja emme ole pitäneet unikoulua (kukaan ei ole kysynynut tai ehdottanutkaan), emme ole sormiruokailleet muuta kuin marjoja ja maissinaksuja (neuvolassa kysytty, ei mitenkään painostettu) ja varhaiskasvatuksen ei tietääkseni ole mikään pakko mennä ennen kuin eskariin. Meille menee oikein kivasti enkä ole kokenut mistään mitään ikäviä paineita.
Aika meni jo, mutta lapsien hankkiminen ei koskaan ole ollut mikään "sydämen asia", joten asiaan ei liity minkäänlaista katkeruutta. Valitsin toisenlaisen polun elämässä, niin klisee kun se onkin. Veljeni lapset ovat ihania ja "riittävät" minulle (varsinkin kun kuuntelen kahden pienen tytön yh-isän näkökulmasta katsottuna nykypäivän vaatimuksia lasten kasvatukselle). Kiva kuitenkin kuulla, että teidän kaltaisia perheitäkin vielä on, jotka eivät tunne kokevansa älytöntä painetta asiasta, vaan voivat oikeasti nauttia siitä vauva/lapsiajasta :)
Tämä on fiksu tapa suhtautua kaikkiin uusiin lastenkasvatusjuttuihin. Poimitaan sieltä ne itselle sopivat jutut ja sovelletaan.