Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät innostu sormiruokailuista?
Tuntuu, että nykyään tosi paljon joka paikasta tuputetaan tuota sormiruokailua. Kuulemma vauva oppii syömään itsenäisesti ja syödessään omaan tahtiin myös äiti voi syödä samalla oman ruokansa rauhassa. Tässä miten itse kuvittelen sormiruokailun päässäni, jos sitä meillä lähdettäisiin kokeilemaan: Käytän ennen jokaista vauvan ruokailua puoli tuntia kaikenlaisten vihannesten kuorimiseen, keittämiseen ja viipalointiin. Jotain kanapötköjä ynnä muita pitäisi myös ehtiä valmistaa jossain välissä. Tuon ruoan valmistuksen ajan tempperamenttinen vauva huutaa syöttötuolissaan pää punaisena, kun ateriassa kestää. Ei, en voi antaa hänen touhuilla lattialla itsekseen sitä aikaa, koska häntä tarvitsee pitää silmällä koko ajan, ettei syö sähköjohtoja, revi kissaa hännästä ym ym. Sitten kun lopulta tuo sormiruoka-ateria saadaan vauvan eteen, istun jännittyneenä vieressä ja mietin, että no nyt se tukehtuu. Se siitä äidin omasta ruokailusta. Ja koko ruokailusessio kestänee varmaankin ainakin tunnin, lopuksi hirveä sotku siivottavana. Ja koko tämän ajan vauva nököttää syöttötuolissaan, mikä on pois myös lattialla vietettävästä leikkiajasta (jonka itse miellän tärkeämmäksi motoriikan kehittymisen kannalta). Tuon yllä kuvailemani mielikuvan vuoksi ei tee siis mieli lähteä edes kokeilemaan. Toki jos meitä olisi kaksi vanhempaa kotona, tilanne olisi vähän erilainen. Mutta tällä hetkellä mies tekee töitä aamusta iltaan, joten olen käytännössä yksin vastuussa lapsen hoidosta. Ja ei, mies ei voi juuri nyt vähentää töitään ja olen itsekin tilanteen hyväksynyt, näin mennään jonkin aikaa. Tällä hetkellä meillä mennään siis kaupan valmispilttien ja -sempereiden voimalla, enkä jaksaisi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mitä olen niihin tutustunut, niiden ravitsemuksellinen koostumus on mietitty tarkkaan suositusikäryhmän tarpeita vastaavaksi, samoin suutuntuma. Makujakin löytyy monipuolisesti ja vauva syö oikein rohkeasti kaikkia. Ruokailut ovat meillä helppoja, syöttämiseen menee ehkä n. 5 min ja sotkua ei synny juurikaan. Maidon osaa jo juoda itsenäisesti pillimukilla ruoan päälle. Itse syön oman ruokani tähän perään siten, että annan vauvalle jonkin lelun tutkittavaksi ja hän viihtyy sen kanssa syöttötuolissaan vielä sen aikaa. Kaikkeen tähän menee ehkä se puolisen tuntia, ja sitten ollaan vapaita taas leikkimään tai lähtemään vaikka ulos. Niin ja kyllä meillä välillä välipalaksi syödään esimerkiksi maissinaksuja oikein sujuvasti. Vaikka meillä arki rullaakin näin oikein kivasti, aina välillä iskee "huonommuuden" tunne kun kuuntelen toisten äitien juttuja. Vaikka tiedostan, että toisten elämäntilanteet ovat aivan erilaisia ja itse toimin omien voimavarojen kannalta parhaaksi kokemallani tavalla. Voi olla, että minut kivitetään täällä, mutta vertaistuen toivossa tämän tekstini lähdin kirjoittamaan.
Kommentit (247)
Jos et jaksa järjestää lapselle sormiruokailua, älä järjestä. Tällaisen äitien ristiinsyyttely ketjut on hemmetin raskaita.
Ja muksua voi myös niin sanotusti hybridiruokkia. Anna ensin pääosa ateriasta soseena ja anna vauvan puuhastella vaikka höyrytettyjen porkkanan ja parsakaalin palasten kanssa samalla kun syöt omaa ruokaasi. Ei tule aivan tolkutonta sotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo hitto se on sotkuista. Annan välillä sorminaposteltavaa mutta pääasiassa syötän lusikalla. Yks neuvolatäti suorastaan painosti aloittamaan, kun toinen ei sitä edes maininnut.
Meillä vauva itse järjesti asian: tarrasi yhtäkkiä innosta täristen voimakkaalla otteella sosepurkkiin ja toisella (pehmeään silikoni-) lusikkaan. Ei antanut takaisin (omaa tahtoa ja käsien voimaa löytyi on jo tuolloin :D), vaan innosta täristen lusikoi soseen suuhun. Siinä oli kyllä koko naama, vaatteet, hiukset, tuoli, pöytä soseessa, siivottava riitti. Siitä lähtien söi itse, joka kerta vähemmän sotkuisesti.
Riittäähän siihen lusikka ja kaupan sose, hieno motoriikkaa parhaimmillaan niinkin. Mutta sotkua tulee. Ymmärrän, ettei sitä sotkua aina halua eikä jaksa. Monin tavoin voi hienomotoriikkaa harjoittaa, ei syöminen ole ainoa keino. 331
Tarviiks sun siitä innostuakaan? Syö haarukalla.
Mut meillä päiväkodissa näkee melkein kolmevuotiaita jotka ei osaa syödä kuin soseutettua mättöä. Ja sekään ei osu lusikalla suuhun kun selkeesti on syötetty liian pitkään. Ja sit tukeudutaan väkipalalla kurkunpalaan kun ei ole ikinä saanut.
Hesestä tai mäkkäristä saa helposti ja nopeasti sormiruokaa. Ja maistuu pienillekin lapsille! 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ei sormiruokailua meille. Kaksi lasta kasvatettu täysin ilman sormin syömistä, molemmilla ikätasoiset tai jopa paremmat motoriset kyvyt.
Ensinnäkin länsimaiseen ruokailukulttuurin tai pöytätapoihin ei lähtökohtaisestikaan kuulu sormilla syöminen, miksi opettaisin lapsilleni sellaista? Molemmilla on pysynyt lusikka kädessä alle 10 kk iästä ja sittemminkin ovat syöneet ihan itse aterimilla. Toisekseen hienomotoriikka kehittyy myös muulla tavalla kuin hyvää ja kallista ruokaa levittämällä ja sotkemalla. Pelejä ja leluja on yllin kyllin, jotka tällaista kehitystä tukevat. Myös ulkona pienten asioiden tutkiminen edesauttaa monellakin tavalla motorisia taitoja.
Kolmanneksi. Olen vierestä joutunut seuraamaan sukulaisperheen lasten sormiruokailua. Se on ollut jatkuvaa yökkimistä, kakomista, pöytään oksentelua, naaman siniseksi muuttumista, hätääntyneitä hetkiä ja sotkua pöydillä, lattioilla, vaatteilla, joka paikassa. EI EI EI EI ja vielä kerran ei.
Oikeasti taaperoiän ruokailulla on aika vähän merkitystä lapsen myöhemmän kehityksen kannalta. Mutta se, että joku aikuinen itkupotkuhuutaa caps lock päällä eijeijeitä minkä tahansa taaperoiän arkisen valinnan suhteen, saa minut jo pikkuisen huolestumaan hänen lastensa puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
- ap
Vauvat on erilaisia, voimavarat on erilaisia, elämäntilanteet on erilaisia, mutta siitä huolimatta musta vähän kuulostaa siltä, että sulla on enemmän arjenhallintaongelmaa kuin ajanpuutetta.
Vauvan kanssa ei tarvitse olemalla olla 100 % hänen valveillaoloajastaan. Varsinkin kun on sen ikäinen, että syö kiinteitä. Itse laitoin vauvan esim. leikkimatolle ja siinä höpöteltiin kaikenlaista, ja sain itse samalla hoitaa niitä kotihommia. Hän siinä opetteli kääntyilyä ja ryömimistä ja ihmetteli leikkikehän killuttimia. Ja tietysti tarkkaili mun hommia ja pälpätteli vastauksena mun jutteluihin :)
Tee itsellesi jotain helppoa ruokaa, esim. vihanneksia vaan isoiksi paloiksi ja uuniin /höyrystymään, siihen kylkeen jokin proteiini kuten kananfileet tai tofupaloja uuniin. Voit tehdä itse isomman satsin, kyllä vauvakin voi syödä edellisen päivän ruokia ihan hyvin. Saat itsellesi ja vauvallesi parempaa ravintoa kuin kaupan mauttomat mössöt. Lisäksi vauvalle voi valmistaa ison satsin sosetta kerralla ja pakastaa valmiiksi annoksiksi. Miehelläsi on kyllä aivan varmasti jossain kohtaa se kaksituntinen vapaata, että voi olla vauvan kanssa tai tehdä ne soseet. Lihaa ja vihanneksia vain sekaisin ja pieniin minigrippeihin.
Omasta mielestäni hyvä ravinto on se, johon kannattaa panostaa. Ehkä voisit vähän tarkastella ajankäyttöä. Vauva ei oikeasti tarvitse koko ajan aktiivista viihdytystä ja seurustelua, vaan ihan hyvin hän voi leikkimatolta (tai miksei sitteristäkin) käsin tarkkailla vähän vanhemman touhuja - ymmärtääkseni tällainen lepo on kehittyville aivoille jopa ihan hyödyllistä.
Jos tuntuu, että ajankäyttöä ei ole mahdollista rukata enää, niin turhaa tunnet syyllisyyttä valmisruoista. Ne ovat Suomessa kuitenkin säänneltyjä ja sinänsä ihan turvallinen vaihtoehto. Kalliitahan ne ovat, en ole ihan varma mikroravinteiden määrästä pitkään hyllyssä seisoneessa ruoassa, ja itseä mietityttäisi myös vauvan tottuminen eri makuihin. MUTTA itse tiedät toki, mitkä asiat vaa'assa painaa. Turha syyllisyys pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin painostetaan sormiruokailuun. Sen jälkeen myöhemmin yritetään siitä tavasta päästä pois kihomatojen ym pöppiäisten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
- ap
Vauvat on erilaisia, voimavarat on erilaisia, elämäntilanteet on erilaisia, mutta siitä huolimatta musta vähän kuulostaa siltä, että sulla on enemmän arjenhallintaongelmaa kuin ajanpuutetta.
Vauvan kanssa ei tarvitse olemalla olla 100 % hänen valveillaoloajastaan. Varsinkin kun on sen ikäinen, että syö kiinteitä. Itse laitoin vauvan esim. leikkimatolle ja siinä höpöteltiin kaikenlaista, ja sain itse samalla hoitaa niitä kotihommia. Hän siinä opetteli kääntyilyä ja ryömimistä ja ihmetteli leikkikehän killuttimia. Ja tietysti tarkkaili mun hommia ja pälpätteli vastauksena mun jutteluihin :)
Tee itsellesi jotain helppoa ruokaa, esim. vihanneksia vaan isoiksi paloiksi ja uuniin /höyrystymään, siihen kylkeen jokin proteiini kuten kananfileet tai tofupaloja uuniin. Voit tehdä itse isomman satsin, kyllä vauvakin voi syödä edellisen päivän ruokia ihan hyvin. Saat itsellesi ja vauvallesi parempaa ravintoa kuin kaupan mauttomat mössöt. Lisäksi vauvalle voi valmistaa ison satsin sosetta kerralla ja pakastaa valmiiksi annoksiksi. Miehelläsi on kyllä aivan varmasti jossain kohtaa se kaksituntinen vapaata, että voi olla vauvan kanssa tai tehdä ne soseet. Lihaa ja vihanneksia vain sekaisin ja pieniin minigrippeihin.
Omasta mielestäni hyvä ravinto on se, johon kannattaa panostaa. Ehkä voisit vähän tarkastella ajankäyttöä. Vauva ei oikeasti tarvitse koko ajan aktiivista viihdytystä ja seurustelua, vaan ihan hyvin hän voi leikkimatolta (tai miksei sitteristäkin) käsin tarkkailla vähän vanhemman touhuja - ymmärtääkseni tällainen lepo on kehittyville aivoille jopa ihan hyödyllistä.
Jos tuntuu, että ajankäyttöä ei ole mahdollista rukata enää, niin turhaa tunnet syyllisyyttä valmisruoista. Ne ovat Suomessa kuitenkin säänneltyjä ja sinänsä ihan turvallinen vaihtoehto. Kalliitahan ne ovat, en ole ihan varma mikroravinteiden määrästä pitkään hyllyssä seisoneessa ruoassa, ja itseä mietityttäisi myös vauvan tottuminen eri makuihin. MUTTA itse tiedät toki, mitkä asiat vaa'assa painaa. Turha syyllisyys pois!
Kuten alkuperäisessä viestissäni mainitsin, meidän vauva ei tosiaankaan köllöttele tai ihmettele missään leikkimatolla, vaan konttaa ympäriinsä ja on erityisen kiinnostunut esimerkiksi sähköjohdoista ja kissan turkissa roikkumisesta. Tai sitten koittaa kavuta johonkin, ja täytyy mennä taakse varmistamaan, ettei loukkaa itseään. Ikää 9 kk. Tätä viestiäkin kirjoittaessa joutunut moneen otteeseen käydä siirtämässä tyyppiä takaisin leikkimatolleen.
Itsenäisesti saa siis leikkiä, ei ole kyse siitä. Vaan siitä, että en tiedä miten keskittyisin kokkaamiseen, kun koko ajan pitää olla toinen silmä kiinni vauvassa ja valmis menemään hätiin.
Ehkä sitten kun miehellä taas vähän runsaammin vapaa-aikaa, aletaan panostamaan ruokailuun enemmän. Voisin myös harkita kokeilevani tuollaista hybridistrategiaa, minkä täällä osa mainitsi. Eli jotakin mahdollisimman helppoa sormiruokaa soseaterioiden ohelle.
Ilokseni tännekin oli tullut myös armollisia kommentteja. Tärkeintä lienee, että lapsi saa terveellistä ja ravitsevaa ruokaa tarpeeksi. Se meillä toteutuu, joten koitan olla kiusaamatta itseäni turhalla stressillä sormiruokailuista. Hienomotoriset taidotkin meillä ovat kehittyneet ihan mallikkaasti leluja ja tutteja ym näpertäessä.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, että lapsen on hyvä antaa tunnustella ja maistella kiinteitä ruokia sormillaan ja että siitä tulee myös vähän sotkua. Sitä en ymmärrä, että puolivuotiaan lapsen eteen laitetaan sormisyötäväksi jotain munakasta, josta 90 % on hetken kuluttua pitkin pöytää ja lattioita ja koko lapsi on aivan likainen. Ihan hirveää ruoan, pesuaineiden ja ajan tuhlausta.
Maissinaksut, leivät, juurekset ja hedelmät (ja vastaavat) sopivan kokoisina ja sopivan kiinteinä riittävät ihan hyvin siihen motoriikan opiskeluun, maisteluun ja uteliaisuuden tyydyttämiseen. Raaka porkkananpätkäkin on oikein hyvä vaikka sillä ensimmäisellä hampaalla jyrsimiseen ja kutiavien ikenien hieromiseen. Sen porkkananpätkän pitää vaan olla sen verran iso, ettei siihen onnistu ihan noin vain tukehtumaan, mutta riittävän pieni, että harjoittelu kuitenkin onnistuu.
Jos ruoasta pääosa päätyy muualle kuin suuhun, voi hyvin siirtää ruoat syrjään kunnes sormiruokailu- ja käytöstavat ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että lapsen on hyvä antaa tunnustella ja maistella kiinteitä ruokia sormillaan ja että siitä tulee myös vähän sotkua. Sitä en ymmärrä, että puolivuotiaan lapsen eteen laitetaan sormisyötäväksi jotain munakasta, josta 90 % on hetken kuluttua pitkin pöytää ja lattioita ja koko lapsi on aivan likainen. Ihan hirveää ruoan, pesuaineiden ja ajan tuhlausta.
Maissinaksut, leivät, juurekset ja hedelmät (ja vastaavat) sopivan kokoisina ja sopivan kiinteinä riittävät ihan hyvin siihen motoriikan opiskeluun, maisteluun ja uteliaisuuden tyydyttämiseen. Raaka porkkananpätkäkin on oikein hyvä vaikka sillä ensimmäisellä hampaalla jyrsimiseen ja kutiavien ikenien hieromiseen. Sen porkkananpätkän pitää vaan olla sen verran iso, ettei siihen onnistu ihan noin vain tukehtumaan, mutta riittävän pieni, että harjoittelu kuitenkin onnistuu.
Jos ruoasta pääosa päätyy muualle kuin suuhun, voi hyvin siirtää ruoat syrjään kunnes sormiruokailu- ja käytöstavat ovat kunnossa.
Ainiin, sori, unohdin, ettei minulla ole oikeutta ottaa tällaisiin asioihin kantaa edes anonyymisti netissä, kun itselläni ei ole lapsia. Eli jos olet sitä mieltä, että "lapsettomat pitäköön suunsa kiinni", niin jätä tämä kommentti yllä oleva mielipiteeni vain kylmän rauhallisesti lukematta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse syöt silloin kun vauva syö pilttiä? Keitettyjä perunoita? Pastaa? Uunijuureksia? Niitähän voi antaa lapsellekin. Tai leivänpalan jyrsittäväksi.
Meidän vauvat on syöneet sekä soseita (pääosin itse tehtyjä) että sormiruokia. Ei ole mielestäni kovin vaivalloista antaa lapselle paria penne-pastaa tutkittavaksi samalla kun ottaa omalle lautaselleen tai höyrytettyä kukkakaalia järsittäväksi. Samaa ruokaa se vauva syö kuin aikuisetkin, suola toki miinustettuna.
Tämä! Vauva voi syödä samaa ruokaa, kuin perheen muut ihmiset (mikäli perhe syö muutakin, kuin suolaisia eineksiä ja grilliruokia). Ruuanlaittoon kuluu päivässä erittäin vähän aikaa, kun tekee kerralla isomman setin ja pakastaa kerta-annoksina. Myös jääkaapissa ruoka ja pilkotut vihannekset säilyvät muutaman päivän. Meillä "sormiruokailua" (termiä tuntematta) harrastettiin jo viime vuosituhannella, kun ruokaa laittaessa pikkulapsille ja vauvoille annettiin joku vihannes tai leivänpala rauhoittamaan.
Ei mitään uutta auringon alla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailu on vain yksi uusi keino asettaa naisille vielä vähän lisää paineita, tekemistä ja huolehtimista. Sama luomuilun, unikoulujen ja ties minkä trendihömpötysten kanssa. Kaiken pitää olla täydellistä, kaikki pitää tehdä alusta alkaen itse, kaiken pitää olla luomua ja lisäaineetonta ym. Olisiko tätäkään hömpötystä keksitty, jos miehet joutuisivat nuo ruoat pesemään, pilkkomaan ym?
Mä en nyt ymmärrä, mitä erityisiä paineita se sormiruokailu asettaa. Ihan samalla tavalla sitä ruokaa muutenkin laitetaan.
Onhan siinä nyt vissi ero, syötätkö sosetta lusikalla sen 5 minuuttia kuin peset, kuorit ja pilkot kaikenmaailman kasviksia ja hedelmiä, katsot että ne ovat oikean kokoisia ja vahdit kuin haukka lapsen syödessä, ettei hän tukehdu niihin.
Siis onko ajatuksesi se, että vauva pitäisi nimenomaan ruokkia kaupan valmissoseilla?
Kun mun lapset olivat siinä iässä, että he söivät sormiruokaa, tein heidän ruokansa muun ruuanlaiton yhteydessä. Pianhan he sitten siirtyivät syömään sitä samaa ruokaa kuin muutkin. Minusta oli nimenomaan helppoa se, että lapsi syö itse, kun minäkin syön, eikä minun tarvitse syöttää. Mulle ei pilkkominen sinänsä ole mitenkään erityistä tai rasittavaa hommaa, kun teen muutenkin ruokaa.
En sano, että PITÄISI, jokainen ruokkikoon lapsensa millä lystää. Meilläkin on soseita annettu eikä siinä ole mitään pahaa. Kyllähän lasta pitää vahtia hänen sormiruokaillessaan, ei silloin voi lähteä muualle tai edes nauttia omasta ateriastaan.
En sanonut, että soseiden antamisessa olisi jotain pahaa, minäkin annoin lapselleni soseita, sekä itse tehtyjä että kaupan, mutta en ymmärrä tuota, miten se sormiruuan tekeminen esitetään jonain ylitsepääsemättömänä ponnistuksena, jonka tekeminen pilkkomisineen on hirveän vaikeaa ja aikaavievää, kun sen tekee oikeasti siinä samalla, kun muunkin ruuan.
Miten ei voi nauttia omasta ateriastaan? Me syötiin saman pöydän ääressä vierekkäin, mikä siinä estää nauttimasta omasta ateriasta? Eipä kai soseita syöttäessäkään voi lähteä muualle?
Ei voi, mutta soseen antaminen on helpompaa, nopeampaa ja siistimpää. Ei ole ruoankappaleita lattialla, pöydällä ja luoja tietää missä. Sormiruokailu on myös paljon hitaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä taidat ap tehdä kaikista muistakin elämän asioista vaikeita?
Minusta soseiden syöttäminen on ollut vaikeampaa koska, no, ne pitää syöttää. Siihen menee aikaa eikä jää kädet vapaaksi. Tosiaan, luin pitkän viestisi ja jäin ihmettelemään että miksi tekisit kaikki ne luettelemasi vaikeat asiat? Kun elämä lapsen kanssa voi tosiaan olla myös helppoa ja mukavaa.
Meillä lapset ovat tosiaan syöneet ns sormiruokaa mutta en ole koskaan kokenut sitä vaativana. Esim sen sijaan että muussaan banaanin ja syötän sen, olen antanut lapselle käteen palan banaania. Sen sijaan että syötän marjasosetta, olen antanut lapselle eteen kourallisen marjoja. Siinä on sitten oppinut syömään. Jos muu perhe syö pastaa ja kastiketta, vauvalle eteen pastaa ja kastiketta. Toki olen ottanut vauvan osuuden erikseen ennen muun perheen ruoan suolausta ja enimpiä mausteita. Kun isommat lapset syövät muroja ja maitoa, vauva on rouskutellut muroja. Jne. Ei olla mitään pötköjä valmisteltu, todellakaan... Syötkö sinä sitten aina valmisruokia jos et koskaan kotona esim pilko vihanneksia tai keitä tai höyrytä mitään?
Mutta tosiaan en usko että kukaan välittää vaikka lapsesi syö soseita. Minä en jaksaisi syöttää 5-6 ateriaa päivässä, siksi olen antanut vauvalle mahdollisimman aikaisin maisteltavaa eteen. Lusikkaakin oppi suht pian käyttämään.
En tiedä mitään aiheesta, mutta AP vaikuttaa aivan tolkun ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeiltiin sormiruokailua. Pilkoin tomaattia aivan pikkuisiksi kuutioiksi. Annoin poikani tutustua ruokaan. Arvaa miten kävi? Tomaatinpalat pitkin pöytää ja vaatteilla. Juu ei. Syödään joskus myöhemmin sitten normaalisti. Nyt mennään itse tehdyillä ja kaupan valmiilla soseilla. Poitsu on 9kk.
Tämä on jo myöhäistä mutta sormiruokailussa ei nimenomaan kannata pilkkoa tosi pikkuisiksi paloiksi mitään. Kunnon lohkoja mistä lapsi saa otteen ja mitä voi imeskellä. Sotkeekin vähemmän.
Mä ainakin tein ittelleni ja annoin mukulan syödä mitä halus (ikäsuositusten mukaan tietysti) kyllä ne oppii syömään kunhan tarjoaa. Meillä vanhempi rakastaa munakoisosta lähtien kaikkia vihanneksia vaikka soseita syötettiin tosi pitkään. Kunhan löydät sen rytmin teille niin ei tule hirveetä parkumista. Pistä vaikka sormimaalit ja vuoraa lattia muovisella pöytäliinalla niin on mukulalla tekemistä sen aikaa kun kokkaat. Voit sitte sen liinan heittää suihkuun heti pesuun niin ei oo kova vaiva siivota.
Meinaatko loppuelämän syöttää valmismössöjä? Aloita vaikka keittämällä pakastevihanneksia, jotka valmiiksi pilkottu, esim. herne, porkkana, maissi, parsa- ja kukkakaali. Ja hedelmistä. Myös vaikka keitetty makaroni ja broilerifilee - pilkot kypsänä, menee 15 sekuntia. Ei ole vaikeeta.
Omassa lähipiirissäni olin ainoa äiti jonka lapsi ei sormiruokaillut. Meitä on viisi äitiä joilla suunnilleen samanikäiset lapset. Sain jatkuvasti kuulla, että heidän lapsensa oppivat syömään itsenäisesti ja minun lapseni jää kehityksestä jälkeen. Kuinkas ollakaan kuitenkin minun lapseni söi siististi itse ruokailuvälineillä kun muiden lapset vielä sotkivat sormilla kaiken ruoan. Turhaa yritti äidit antaa lusikkaa tai haarukkaa kun lapsensa heittivät ne pois ja käyttivät vain käsiään syömiseen.
Parempi kun ei seuraa kaiken maailman neuvoja, en tehnyt niin ja ylimääräiseltä stressiltä on vältytty ja lapsesta on tullut lähes kaikkiruokainen ja muutenkin loistoyksilö.
Itse tein paljon ruokia kun aika nopeasti ruokamössöt pyöräyttää ja syötin lapselle kunnes hänellä pysyi sellainen taaperolusikka kädessä ja pystyi sen suuhun ohjaamaan. Ja tietenkin jotain normaalistikin käsillä syötäviä ruokia söi käsin.
Ei ruokailusta tarvitse mitään numeroa tehdä. Ei lapsista tule tyhmempiä tai vähemmän kehittyneitä jos eivät pääse leikkimään ruoalla.