Lue keskustelun säännöt.
Muita äitejä, jotka eivät innostu sormiruokailuista?
Tuntuu, että nykyään tosi paljon joka paikasta tuputetaan tuota sormiruokailua. Kuulemma vauva oppii syömään itsenäisesti ja syödessään omaan tahtiin myös äiti voi syödä samalla oman ruokansa rauhassa. Tässä miten itse kuvittelen sormiruokailun päässäni, jos sitä meillä lähdettäisiin kokeilemaan: Käytän ennen jokaista vauvan ruokailua puoli tuntia kaikenlaisten vihannesten kuorimiseen, keittämiseen ja viipalointiin. Jotain kanapötköjä ynnä muita pitäisi myös ehtiä valmistaa jossain välissä. Tuon ruoan valmistuksen ajan tempperamenttinen vauva huutaa syöttötuolissaan pää punaisena, kun ateriassa kestää. Ei, en voi antaa hänen touhuilla lattialla itsekseen sitä aikaa, koska häntä tarvitsee pitää silmällä koko ajan, ettei syö sähköjohtoja, revi kissaa hännästä ym ym. Sitten kun lopulta tuo sormiruoka-ateria saadaan vauvan eteen, istun jännittyneenä vieressä ja mietin, että no nyt se tukehtuu. Se siitä äidin omasta ruokailusta. Ja koko ruokailusessio kestänee varmaankin ainakin tunnin, lopuksi hirveä sotku siivottavana. Ja koko tämän ajan vauva nököttää syöttötuolissaan, mikä on pois myös lattialla vietettävästä leikkiajasta (jonka itse miellän tärkeämmäksi motoriikan kehittymisen kannalta). Tuon yllä kuvailemani mielikuvan vuoksi ei tee siis mieli lähteä edes kokeilemaan. Toki jos meitä olisi kaksi vanhempaa kotona, tilanne olisi vähän erilainen. Mutta tällä hetkellä mies tekee töitä aamusta iltaan, joten olen käytännössä yksin vastuussa lapsen hoidosta. Ja ei, mies ei voi juuri nyt vähentää töitään ja olen itsekin tilanteen hyväksynyt, näin mennään jonkin aikaa. Tällä hetkellä meillä mennään siis kaupan valmispilttien ja -sempereiden voimalla, enkä jaksaisi potea asiasta huonoa omaatuntoa. Mitä olen niihin tutustunut, niiden ravitsemuksellinen koostumus on mietitty tarkkaan suositusikäryhmän tarpeita vastaavaksi, samoin suutuntuma. Makujakin löytyy monipuolisesti ja vauva syö oikein rohkeasti kaikkia. Ruokailut ovat meillä helppoja, syöttämiseen menee ehkä n. 5 min ja sotkua ei synny juurikaan. Maidon osaa jo juoda itsenäisesti pillimukilla ruoan päälle. Itse syön oman ruokani tähän perään siten, että annan vauvalle jonkin lelun tutkittavaksi ja hän viihtyy sen kanssa syöttötuolissaan vielä sen aikaa. Kaikkeen tähän menee ehkä se puolisen tuntia, ja sitten ollaan vapaita taas leikkimään tai lähtemään vaikka ulos. Niin ja kyllä meillä välillä välipalaksi syödään esimerkiksi maissinaksuja oikein sujuvasti. Vaikka meillä arki rullaakin näin oikein kivasti, aina välillä iskee "huonommuuden" tunne kun kuuntelen toisten äitien juttuja. Vaikka tiedostan, että toisten elämäntilanteet ovat aivan erilaisia ja itse toimin omien voimavarojen kannalta parhaaksi kokemallani tavalla. Voi olla, että minut kivitetään täällä, mutta vertaistuen toivossa tämän tekstini lähdin kirjoittamaan.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissäni olin ainoa äiti jonka lapsi ei sormiruokaillut. Meitä on viisi äitiä joilla suunnilleen samanikäiset lapset. Sain jatkuvasti kuulla, että heidän lapsensa oppivat syömään itsenäisesti ja minun lapseni jää kehityksestä jälkeen. Kuinkas ollakaan kuitenkin minun lapseni söi siististi itse ruokailuvälineillä kun muiden lapset vielä sotkivat sormilla kaiken ruoan. Turhaa yritti äidit antaa lusikkaa tai haarukkaa kun lapsensa heittivät ne pois ja käyttivät vain käsiään syömiseen.
Lapsivuosissa rasittavinta oli toiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni syötin paljon soseita, enimmäkseen siksi kun pelkäsin tukehtumista. Ehkä jotain sormiruokaakin.. Imetin kauan. Kaikki vaiheet unohtuu helposti että miten menikään tarkalleen, kun lapsi jo iso.
Juu, en ymmärrä minäkään, miksi kenenkään sivistysvaltiossa asuvan tarvitsis oppia syömään sormin. Mielummin antaa vauvalle lusikan käteen ja opetella sillä syömään, kuten normaalistikin syödään ruokailuvälineillä eikä sormilla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
- ap
Tolla sun logiikalla koko meidän perhe söisi pelkkää kaupan einestä tai soseita. Kukaan nimittäin mun viidestä lapsesta ei nuku päiväunia. Ja töitäkin pitää tehdä. Ja kuskata kuuteen eri harrastukseen.
Silti meillä on siistiä, puhdasta pyykkiä ja tuoretta itse tehtyä ruokaa joka päivä. Eikä yhtään kolkuta omatuntoa ruokkia lapset myös eilisellä makaronilaatikolla jos oikein tiukka aikataulu.
Ai niin ja meillä on myös sormiruokailtu siinä ruoanlaiton ohella varsinkin. Kädet vapautuu kun pieni oppii omatoimiseksi ;)
Kaikki vouhkaaminen on idioottimaista. Syötä lapsellesi ihan rauhassa Piltti-soseita. Niin meilläkin aikoinaan tehtiin kaksosvauvojen kanssa. Hyvin kasvoivat ja kehittyivät, vaikka imetinkin vain kaksi kuukautta, minkä jälkeen siirryttiin pullomaitoon. Arki helpottui huomattavasti, kun mieskin sai osallistua yösyöttöihin. Jokainen hoitakoon lapsensa niin kuin omaan elämäntyyliin sopii, ei kaikkeen tarvitse suhtautua niin tosikkomaisesti. Sormiruokailu, täysimetys lähes kouluikään asti, kantoliinat jne. ovat nykytrendejä. Viiden vuoden kuluttua on taas keksitty jotain uutta lapsen kehityksen kannalta ehdottoman välttämätöntä, mistä superäidit voivat keskenään kilpailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset valitsivat itse ja varsinkin eka ei avannut suuta piltille tai millekään muullekaan. Ihan turha kuvitella syöttävänsä jos joka lusikalliselle pitäisi avata leuka väkisin.
Sormiruokailun ongelmana olikin reissut, valmista sopivaa oli tosi niukasti tarjolla. Vähän hedelmiä pilkottuina ja lihoja paloina. Monesti toivoin että piltti olisi kelvannut.
Toinen oli helpompi syöttää, mutta ei taas maistanut mitään uutta sovinnolla. Hän on nykyäänkin se vaikeampi ruokailija.
Olen itse tehnyt soseet, joskus antanut valmista, mutta lisäksi lapselle voi antaa itse suuhun laitettavaksi vaikka herneitä, kurkkua ja leipää, välipalalla marjoja ja hedelmiä.
En oikein koskaan ole ymmärtänyt tuota, että ensin lapsi opetetaan kauhomaan lautaselta ruokaa käsin ja kohta sitten täytyy opettaa syömään siististi ruokailuvälineillä. Voihan olla, ettei tästä mitään vaikeuksia tule, mutta kuulostaa nurinkuriselta.
Meillä on siis lapset syötetty lusikalla ja oman lusikan ovat saaneet varhain käteen. Vuoden vanhoina ovat itse lapioineet ruokaa suuhun sujuvasti ja suht siististi.
Motoriikassa ja sorminäppäryydessä ei ole myöhemmin ollut mitään ongelmia, päinvastoin ovat hyvinkin näppäriä käsistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sormiruokailusta en tiedä mittään, mutta sormetus on eri kivaa.
T: Äipsykkä
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Tää on ihana! Sormiruokailu pelastaa ihmiskunnan hienomotoriset taidot. On vain äidin laiskottelusta kiinni, osaako seiskaluokkalainen tehdä solmuja. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni syötin paljon soseita, enimmäkseen siksi kun pelkäsin tukehtumista. Ehkä jotain sormiruokaakin.. Imetin kauan. Kaikki vaiheet unohtuu helposti että miten menikään tarkalleen, kun lapsi jo iso.
Ja lopputuloksen kannalta on ihan yks hailee, söikö lapsi sormin, lusikalla vai syömäpuikoilla. Pääasia, että saa ravitsevaa ruokaa ja kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
- ap
Vauvat on erilaisia, voimavarat on erilaisia, elämäntilanteet on erilaisia, mutta siitä huolimatta musta vähän kuulostaa siltä, että sulla on enemmän arjenhallintaongelmaa kuin ajanpuutetta.
Vauvan kanssa ei tarvitse olemalla olla 100 % hänen valveillaoloajastaan. Varsinkin kun on sen ikäinen, että syö kiinteitä. Itse laitoin vauvan esim. leikkimatolle ja siinä höpöteltiin kaikenlaista, ja sain itse samalla hoitaa niitä kotihommia. Hän siinä opetteli kääntyilyä ja ryömimistä ja ihmetteli leikkikehän killuttimia. Ja tietysti tarkkaili mun hommia ja pälpätteli vastauksena mun jutteluihin :)
Tee itsellesi jotain helppoa ruokaa, esim. vihanneksia vaan isoiksi paloiksi ja uuniin /höyrystymään, siihen kylkeen jokin proteiini kuten kananfileet tai tofupaloja uuniin. Voit tehdä itse isomman satsin, kyllä vauvakin voi syödä edellisen päivän ruokia ihan hyvin. Saat itsellesi ja vauvallesi parempaa ravintoa kuin kaupan mauttomat mössöt. Lisäksi vauvalle voi valmistaa ison satsin sosetta kerralla ja pakastaa valmiiksi annoksiksi. Miehelläsi on kyllä aivan varmasti jossain kohtaa se kaksituntinen vapaata, että voi olla vauvan kanssa tai tehdä ne soseet. Lihaa ja vihanneksia vain sekaisin ja pieniin minigrippeihin.
Omasta mielestäni hyvä ravinto on se, johon kannattaa panostaa. Ehkä voisit vähän tarkastella ajankäyttöä. Vauva ei oikeasti tarvitse koko ajan aktiivista viihdytystä ja seurustelua, vaan ihan hyvin hän voi leikkimatolta (tai miksei sitteristäkin) käsin tarkkailla vähän vanhemman touhuja - ymmärtääkseni tällainen lepo on kehittyville aivoille jopa ihan hyödyllistä.
Jos tuntuu, että ajankäyttöä ei ole mahdollista rukata enää, niin turhaa tunnet syyllisyyttä valmisruoista. Ne ovat Suomessa kuitenkin säänneltyjä ja sinänsä ihan turvallinen vaihtoehto. Kalliitahan ne ovat, en ole ihan varma mikroravinteiden määrästä pitkään hyllyssä seisoneessa ruoassa, ja itseä mietityttäisi myös vauvan tottuminen eri makuihin. MUTTA itse tiedät toki, mitkä asiat vaa'assa painaa. Turha syyllisyys pois!
Ensin syyllistit sitten käskit turhan syyllisyyden pois..
Vaikutat kuitenkin sellaiselta, jolla on tukiverkkoa eli äiti tai joku muu/muuta, joka välillä käy katsomassa vauvaa ja sinua. Ehkä se saat jopa jotakin apuakin joskus. Silti saatat väittää, ettet saa koskaan apua.
Joku toinen vauvaperhe on täysin yksin kaukana sukulaisista, eikä tukiverkkoa ole kehittynyt kavereista ja naapureistakaan vielä. Ylemmyydentuntoisena ihmettelee, miksei ap:n tyyppinen ihminen jaksa eikä ehdi. Voisitko sinä olla avuksi sellaiselle? Ystävyys ja arvostus antavat jo voimia roppakaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
- ap
Tolla sun logiikalla koko meidän perhe söisi pelkkää kaupan einestä tai soseita. Kukaan nimittäin mun viidestä lapsesta ei nuku päiväunia. Ja töitäkin pitää tehdä. Ja kuskata kuuteen eri harrastukseen.
Silti meillä on siistiä, puhdasta pyykkiä ja tuoretta itse tehtyä ruokaa joka päivä. Eikä yhtään kolkuta omatuntoa ruokkia lapset myös eilisellä makaronilaatikolla jos oikein tiukka aikataulu.Ai niin ja meillä on myös sormiruokailtu siinä ruoanlaiton ohella varsinkin. Kädet vapautuu kun pieni oppii omatoimiseksi ;)
Kuulostat siltä, että miehesi auttaa myös kotona. Hyvällä tuurilla varmaan myös muita tukiverkkoja lähellä. Hyvä tulla sitten tällaiseen aloitukseen selittämään, kuinka on puhdasta pyykkiä, siisti koti ja tuoretta ruokaa, kun on kaksi ihmistä hoitamassa huushollia ja lapsia. Todella avuliasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyseltiin, että mitä itse syön. Syön lähinnä kaupan valmisruokia. Tai sitten kerran viikossa, kun vauva päikkäreillä, valmistan itselleni isomman satsin ruokaa jota syön koko viikon. Vauvalle en tällaisia vanhoja tähteitä uskalla syöttää, vaan ruoan tulisi varmasti olla mahdollisimman tuoretta.
Ja rehellisesti voin sanoa, että kyse ei ole mielestäni laiskuudesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Vauva nukkuu yhdet päikkärit päivässä, joiden aikana ehdin tekemään pakollisimmat kotityöt (tiskata, pyykätä, mahdollisesti imuroida) ja ehkä käydä esimerkiksi itse pesuilla. Kunnon suihkussakaan en ehdi joka päivä käymään. Jos päätän valmistaa jotain ruokaa, pitää sen olla tosi helppoa ja nopeaa ja silloin täytyy tosiaan priorisoida muita kotitöitä entisestään.
Toiset päikkärit lapsi nukkuu rattaissa, kun ulkoilemme. Toki saisin enemmän aikaa kotona jos nukkuisi nämäkin sängyssään, mutta mielestäni ulkoilma tärkeää meille molemmille.
- ap
Vauvat on erilaisia, voimavarat on erilaisia, elämäntilanteet on erilaisia, mutta siitä huolimatta musta vähän kuulostaa siltä, että sulla on enemmän arjenhallintaongelmaa kuin ajanpuutetta.
Vauvan kanssa ei tarvitse olemalla olla 100 % hänen valveillaoloajastaan. Varsinkin kun on sen ikäinen, että syö kiinteitä. Itse laitoin vauvan esim. leikkimatolle ja siinä höpöteltiin kaikenlaista, ja sain itse samalla hoitaa niitä kotihommia. Hän siinä opetteli kääntyilyä ja ryömimistä ja ihmetteli leikkikehän killuttimia. Ja tietysti tarkkaili mun hommia ja pälpätteli vastauksena mun jutteluihin :)
Tee itsellesi jotain helppoa ruokaa, esim. vihanneksia vaan isoiksi paloiksi ja uuniin /höyrystymään, siihen kylkeen jokin proteiini kuten kananfileet tai tofupaloja uuniin. Voit tehdä itse isomman satsin, kyllä vauvakin voi syödä edellisen päivän ruokia ihan hyvin. Saat itsellesi ja vauvallesi parempaa ravintoa kuin kaupan mauttomat mössöt. Lisäksi vauvalle voi valmistaa ison satsin sosetta kerralla ja pakastaa valmiiksi annoksiksi. Miehelläsi on kyllä aivan varmasti jossain kohtaa se kaksituntinen vapaata, että voi olla vauvan kanssa tai tehdä ne soseet. Lihaa ja vihanneksia vain sekaisin ja pieniin minigrippeihin.
Omasta mielestäni hyvä ravinto on se, johon kannattaa panostaa. Ehkä voisit vähän tarkastella ajankäyttöä. Vauva ei oikeasti tarvitse koko ajan aktiivista viihdytystä ja seurustelua, vaan ihan hyvin hän voi leikkimatolta (tai miksei sitteristäkin) käsin tarkkailla vähän vanhemman touhuja - ymmärtääkseni tällainen lepo on kehittyville aivoille jopa ihan hyödyllistä.
Jos tuntuu, että ajankäyttöä ei ole mahdollista rukata enää, niin turhaa tunnet syyllisyyttä valmisruoista. Ne ovat Suomessa kuitenkin säänneltyjä ja sinänsä ihan turvallinen vaihtoehto. Kalliitahan ne ovat, en ole ihan varma mikroravinteiden määrästä pitkään hyllyssä seisoneessa ruoassa, ja itseä mietityttäisi myös vauvan tottuminen eri makuihin. MUTTA itse tiedät toki, mitkä asiat vaa'assa painaa. Turha syyllisyys pois!
Kuten alkuperäisessä viestissäni mainitsin, meidän vauva ei tosiaankaan köllöttele tai ihmettele missään leikkimatolla, vaan konttaa ympäriinsä ja on erityisen kiinnostunut esimerkiksi sähköjohdoista ja kissan turkissa roikkumisesta. Tai sitten koittaa kavuta johonkin, ja täytyy mennä taakse varmistamaan, ettei loukkaa itseään. Ikää 9 kk. Tätä viestiäkin kirjoittaessa joutunut moneen otteeseen käydä siirtämässä tyyppiä takaisin leikkimatolleen.
Itsenäisesti saa siis leikkiä, ei ole kyse siitä. Vaan siitä, että en tiedä miten keskittyisin kokkaamiseen, kun koko ajan pitää olla toinen silmä kiinni vauvassa ja valmis menemään hätiin.
Ehkä sitten kun miehellä taas vähän runsaammin vapaa-aikaa, aletaan panostamaan ruokailuun enemmän. Voisin myös harkita kokeilevani tuollaista hybridistrategiaa, minkä täällä osa mainitsi. Eli jotakin mahdollisimman helppoa sormiruokaa soseaterioiden ohelle.
Ilokseni tännekin oli tullut myös armollisia kommentteja. Tärkeintä lienee, että lapsi saa terveellistä ja ravitsevaa ruokaa tarpeeksi. Se meillä toteutuu, joten koitan olla kiusaamatta itseäni turhalla stressillä sormiruokailuista. Hienomotoriset taidotkin meillä ovat kehittyneet ihan mallikkaasti leluja ja tutteja ym näpertäessä.
- ap
Meillä myös 9kl vauhti Viikari ja voin niin samaistua tuohon ettei mitään ehdi tekemään kun tyyppi on koko ajan jossain pahanteossa. Mutta siis, pakastevihannekset. Vauva sylissä voi laittaa pussillisen vihanneksia kiehumaan. Ja muutaman minuutin päästä valmista, useammalle aterialle. Meillä on vähän huono syöjä niin helpottaa kun tutkii jotain herneitä samalla kun lapan lusikalla suuhun jotain muuta tai niitä samoja kasvispaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa!! Vauvan/pienen lapsen voi syöttää täysin ilman sotkua. Tein niin, että puurot ja soseet laimensin hieman korvikemaidolla ja tungin tuttipulloon. Tutista pala pois niin että sose mahtui siitä läpi. Hyvin oppi poika imemään, eikä yhtään sotkua! Kersa kasvoi, oppi ajallaan syömään kiinteää, eli lihaa ja keittopottuja yms. haarukalla. Etuna tällaisesta tuttipullo-opetuksesta oli se, että poika ymmärsi hyvin pienenä, että ruoalla ei tarvitse leikkiä, vaan sillä lähtee nälkä. Myöhemmät harjoittelut siis sujuivat helposti ja hyvin vähällä sotkulla. Nykyisin poika on jo kolmikymppinen ja ruokailutavat ovat esimerkilliset!
t. M52
En usko sormiruokailun olevan mikään taikakeino kasvattaa superlapsia. Samat asiat vauva oppii leikkimällä leluilla ja maissinaksut silloin tällöin riittävät sormiruuaksi. Tuo on vain taas yksi ohimenevä muoti-ilmiö. Epäilen sormiruokailun saattavan jopa vinouttaa suhdetta ruokaan. En tiedä miten, mutta sittenhän se selviää, kun ainoastaan sormiruokailleet vauvat varttuvat aikuisiksi. Ties vaikka heillä on aikuisina omituisia sormifetissejä.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissäni olin ainoa äiti jonka lapsi ei sormiruokaillut. Meitä on viisi äitiä joilla suunnilleen samanikäiset lapset. Sain jatkuvasti kuulla, että heidän lapsensa oppivat syömään itsenäisesti ja minun lapseni jää kehityksestä jälkeen. Kuinkas ollakaan kuitenkin minun lapseni söi siististi itse ruokailuvälineillä kun muiden lapset vielä sotkivat sormilla kaiken ruoan. Turhaa yritti äidit antaa lusikkaa tai haarukkaa kun lapsensa heittivät ne pois ja käyttivät vain käsiään syömiseen.
Varmaan näissä on paljonkin yksilöllistä vaihtelua. Meillä on lapset syöneet itse pikkuvauvasta asti ja sain päiväkotia aloittaessa palautetta että lapsen itsenäinen ruokailu on paljon edellä mitä yleensä vastaavassa iässä. Koen että nimenomaan tuo itsenäisesti syöminen sitä kehitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailun on tarkoitus kehittää lapsesi käden ja suun hienomotoriikkaa ja silmä-käsi koordinaatiota. Lasten motorinen kehitys on taantunut paljon. Nyt tulee seiskalle sellaisia oppilaita, joilla kestää yli 30min saada naruun silmukallinen solmu. Siihen kuuluisi mennä 30sek.
Älä laiskottele, vaan ajattele mukulasi parasta!
Miten sitten me sormiruokailu-trendiä edeltäneen aikakauden lapset ollaan
motorisesti oltu paljon kehittyneempiä? Eiköhän syy ole jossain muualla.
Oikea etusormikehittyy nykyään kun pyyhkivät menemään tablettejaan jo taaperoina.
Vierailija kirjoitti:
Juu, en ymmärrä minäkään, miksi kenenkään sivistysvaltiossa asuvan tarvitsis oppia syömään sormin. Mielummin antaa vauvalle lusikan käteen ja opetella sillä syömään, kuten normaalistikin syödään ruokailuvälineillä eikä sormilla.
Miten nämä olisivat ristiriidassa keskenään?! Meillä sormiruokailijalla oli myös ruokailuväline ulottuvilla sitä varten että siihen sai tarttua sitten kun halusi. Jos ruokana oli vaikka linssejä ja quinoaa ja kasviksia niin osan survoi nyrkillä suuhun ja osan sitten koetti laittaa lusikalla. Ei itse syöminen tarkoita että ruokailuvälineet kielletään :D Moni keskustelija ei tunnu millään tajuavan että ei tässä verrata sormiruokailua ja ruokailuvälineitä. Enemmänkin sitä että saako lapsi itse syödä vai tungetaanko kaikki väkisin lusikalla suuhun.
Meillä on sormiruokailtu ja lapsi kyllä on oppinut syömään todella monipuolisesti, eikä vierasta uusia asioita vaan on todella utelias uusia makuja kohtaan. Mies teki pitkää päivää, mutta edellisenä iltana kun vauva meni nukkumaan pilkoin valmiiksi kasvikset seuraavalle päivälle. Tein pakkaseen puurorieskaa, kanapötköä yms. Sieltä oli sitten helppo niitä ottaa. Nyt 3,5v lapsi käyttää myös veistä ruokaillessaan. Edelleen rakastaa kasviksia ja syö niitä monipuolisesti ja uskon että sormiruokailulla on ollut siihen vaikutuksensa.
Enkä kokenut että sotkua olisi tullut tai aikaa mennyt paljoa. Ja kyllähän lapsen riemu siitä ruokailusta on ilo katsella.
Tämä on sama kuin joidenkin mielestä sosiaaliset taidot ja keskustelukyvyn voi oppia ainoastaan ruokapöydässä.