Lue keskustelun säännöt.
Jos olisin tiennyt tämän Koronapainajaisen olevan tulossa, en olisi tehnyt lasta! Ei tämä ole normaalia 6veen elämää
25.03.2021 |
Että pappa ei voi tulla käymään, kun mummi on riskiryhmää. Ettei pääse isin luo toiseen kaupunkiin. Että eskaritädeillä on maskit. Että äidillä on maski. Että ei päästä risteilylle eikä mihinkään muuhunkaan reissuun. Uimahallit ja kirjastotkin kiinni. Lapsi on tylsistynyt ja makaa vain apaattisena katsomassa tablettia.
Kommentit (150)
Uskomatonta kermaperseilyä ja uusavuttomuutta. Pakko olla joku millenniaaliäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita jaksaa vielä vähän aikaa, sun läheiset on parin kk päästä rokotettu ja eiköhän nuo tapausmäärätkin ala mennä alas. Ilmat lämpenee ja ulkona voi vaikka istua kahvittelemassa. Eikö isä voisi tulla pari krt viikossa ulkoilemaan lapsen kanssa? Tai jopa käymään teillä?
Laita lapselle ffp2 maski bussiin, solmut korvien taakse. Ainakin meidän 6v pysyi hyvin. Suojaa myös lasta ja pääsee isälleen.
Tsemppiä sinulle, kannattaa hakea keskusteluapua herkästi. Ehkä projisoit lapseen jotain omia tuntemuksia. Vaikka arki ei olisi sellaista kun suunnittelit voi se olla ihan kivaa siitä huolimatta.
Meillä on 3- ja 6-vuotiaat lapset ja ei ole kyllä korona heihin negatiivisesti vaikuttanut vaikka esimerkiksi uintiharrastukset ovat nyt jääneet. Tuon ikäiset sopeutuvat vaikka mihin!! Ja oikeastaan lapset ovat tykänneet kun olemme kotona enemmän ja teemme yhdessä enemmän luontoretkiä ym
Olenko minä ainoa joka elää normaalisti? Ei minua voi pidättää jos käyn Henkkamaukalla enkä halua pitää henkeä ahdistavaa maskia päässäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nuo ulkoilut, retkeilyt, pyöräreissut, pokemonit ja muut sulkee pois sen asian, et onhan tää ihan perseestä kun muuta ei enää ole? Lapset ja nuoret kaipaavat sukulaisiaan, kaverisynttäreitä, harrastuksia, museoreissuja, kaupunkivierailuja, normaalia koulua.. Meillä on ainakin aina retkeilty ja ulkoiltu ihan ilman koronaakin, mutta tämän lisäksi myös paljon muuta. Tietenkin tästä kaikesta muusta jää tyhjiö, jota nuo metsissä ym. retkeilyt ei voi korvata vaikka niitä lisäisi kuinka.
Mikäs isiä vaivaa,jos ei jaksa poikkeusaikana raahautua moikkaamaan lastaan? Jos kerran lapsi pystyisi menemään bussilla isin luokse ei se sitten voi olla haastavaa isillekään. Voivat tavata vaikka leikkipuistossa ja viettää aikaa ulkona, jos et uskalla isiä kotiinne päästään.
Turhaa ihriutumisrutinaa nyt teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leipokaa, lukekaa, tehkää käsitöitä, katsokaa yhdessä leffa, keittäkää kaakaota ja käykää metsäretkellä lähimmässä metsässä, kaivakaa pyörä esille. Kyllä noin pieni lapsi sopeutuu, jos vain vanhemmat jaksaa. Itseä säälittää enemmän teini-ikäiset, joille kaverisuhteet ja harrastukset on koko elämä. Heillä on varmasti tosi vaikeaa.
Kyllä kuusivuotias jo todellakin kaipaa kavereita ja harrastuksiaan. Metsäretki ja makkaranpaisto on ihan kiva pari kertaa, mutta nyt kun niitä on vuosi tahkottu, niin ei oikein enää iske. Meidän lapsi rakastaa uimista ja kyselee jatkuvasti koska pääsee uimaan. Ihan niin kuin aikuiset ei kaikki halua leipoa ja tehdä käsitöitä, niin samoin se lapsillakin menee. Paitsi että lapsen aikakäsitys on ihan eri kuin aikuisen. Vuosi kuusivuotiaan elämästä on melkein viidesosa hänen elämästään. Mitä jos nelikymppisen pitäisi jaksaa seitsemän vuotta tätä??
Mun 5v lapsi elää ihan normaalia elämää. Päiväkodin henkilökunnalla on maskit ja uimahallissa ei olla käyty. Muuten ulkoillaan, nähdään kavereita enimmäkseen ulkona, joskus myös sisällä. Tehdään retkiä luontoon. Lisäksi hänen mielikuvitus on ihan loistava. Hän askartelee ja leikkii yksin pitkiä aikoja kotona, eikä tylsisty lainkaan. Kotimme tulvii lapsen askarteluja korona-ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipokaa, lukekaa, tehkää käsitöitä, katsokaa yhdessä leffa, keittäkää kaakaota ja käykää metsäretkellä lähimmässä metsässä, kaivakaa pyörä esille. Kyllä noin pieni lapsi sopeutuu, jos vain vanhemmat jaksaa. Itseä säälittää enemmän teini-ikäiset, joille kaverisuhteet ja harrastukset on koko elämä. Heillä on varmasti tosi vaikeaa.
Kyllä kuusivuotias jo todellakin kaipaa kavereita ja harrastuksiaan. Metsäretki ja makkaranpaisto on ihan kiva pari kertaa, mutta nyt kun niitä on vuosi tahkottu, niin ei oikein enää iske. Meidän lapsi rakastaa uimista ja kyselee jatkuvasti koska pääsee uimaan. Ihan niin kuin aikuiset ei kaikki halua leipoa ja tehdä käsitöitä, niin samoin se lapsillakin menee. Paitsi että lapsen aikakäsitys on ihan eri kuin aikuisen. Vuosi kuusivuotiaan elämästä on melkein viidesosa hänen elämästään. Mitä jos nelikymppisen pitäisi jaksaa seitsemän vuotta tätä??
Kun ne 6v ei oikeasti vaadi paljoa jos heitä ei ole siihen opetettu. Jos olette jo vauvasta asti raahannut vauvauinteihin ja muskareihin ja kahviloihin ja risteilyille niin voi olla sitten lapsi vähän ihmeissään. Mun lähipiirin lapsoset on ainakin äitin ja/tai iskän seuraan ihan tyytyväisiä ja vaikkapa vain niihin metsäretkiin. .
Luulen, että tämä ongelma on vanhemmilla itsellään kun ei enää pääse sinne ja tänne eikä niinkään sillä lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Miten nuo ulkoilut, retkeilyt, pyöräreissut, pokemonit ja muut sulkee pois sen asian, et onhan tää ihan perseestä kun muuta ei enää ole? Lapset ja nuoret kaipaavat sukulaisiaan, kaverisynttäreitä, harrastuksia, museoreissuja, kaupunkivierailuja, normaalia koulua.. Meillä on ainakin aina retkeilty ja ulkoiltu ihan ilman koronaakin, mutta tämän lisäksi myös paljon muuta. Tietenkin tästä kaikesta muusta jää tyhjiö, jota nuo metsissä ym. retkeilyt ei voi korvata vaikka niitä lisäisi kuinka.
Nuoret ehkä joo, mutta alle kouluikäiset lapset eivät todellakaan osaa kaivata museoreissuja tai isoja kaverisynttäreitä, he elävät siinä mikä tässä hetkessä on kivaa.
Ja nämä rajoituksetkin tulevat aalloittain ja välillä pääsee tekemään sitten ekstra kivoja juttuja.
Me olemme asuneet vuosia ulkomailla aiemmin ja en voi kuin ihmetellä että ihan oikeastiko Suomessa on ihmisiä jotka valittavat näitä rajoituksia kun näinkin vapaasti täällä saa ja on saanut elää.
Nuoret eri asia - heihin tällä voi olla todellakin isojakin vaikutuksia, mutta osa siitäkin johtuu myös aikuisten asenteista tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin tapaamisoikeus on poikkeus kaikista rajoituksista.
Toisekseen tämä on toivottavasti provo, koska lapsen passiivisuus on vanhempien vika eikä koronan.
Oma viisivuotiaani on elänyt koronavuonna oikein täyttä elämää, paljon on ulkoiltu, pelailtu lautapelejä, luettu, nähty kavereita ulkona (vaikka nyt on alettu sitä rajoittaa, kun tilanne menossa niin vakavaksi.)
Ja kuusivuotiashan siis toivottavasti käy lisäksi eskarissa, joten ihan suhteellisen täyttä elämää?
Eli noin vuoden mittaisen vähän erikoisen tilanteen takia sua harmittaa, että sulla on lapsi?! Elämän mittakaavassa tää on pikku juttu.
Ja tiedätkö, että mä olen juuri nyt koronavuonna ollut entistäkin iloisempi siitä, että mulla on kolme lasta. Koskaan ei ole ollut näin paljon perheen yhteistä aikaa tehdä tavallisia kivoja juttuja. Vanhinta 15-vuotiasta on kyllä välillä ärsyttänytkin, mutta näin vanhemmallehan se on melkein kuin lahja, että saa aikaa teininsä kanssa, jota normaalioloissa ei kotona olis paljon näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nuo ulkoilut, retkeilyt, pyöräreissut, pokemonit ja muut sulkee pois sen asian, et onhan tää ihan perseestä kun muuta ei enää ole? Lapset ja nuoret kaipaavat sukulaisiaan, kaverisynttäreitä, harrastuksia, museoreissuja, kaupunkivierailuja, normaalia koulua.. Meillä on ainakin aina retkeilty ja ulkoiltu ihan ilman koronaakin, mutta tämän lisäksi myös paljon muuta. Tietenkin tästä kaikesta muusta jää tyhjiö, jota nuo metsissä ym. retkeilyt ei voi korvata vaikka niitä lisäisi kuinka.
Nämä ulkoilua hehkuttavat ovat varmaan niitä, joille korona antoi ensimmäistä kertaa vuosiin mahdollisuuden edes viettää aikaa oman perheensä kanssa. Ei ymmärretä että suurimmalla osalla ihmisistä se on ollut ihan normaali osa elämää eikä mikään koronan mahdollistama luksusjuttu.
Vierailija kirjoitti:
Eli noin vuoden mittaisen vähän erikoisen tilanteen takia sua harmittaa, että sulla on lapsi?! Elämän mittakaavassa tää on pikku juttu.
Ja tiedätkö, että mä olen juuri nyt koronavuonna ollut entistäkin iloisempi siitä, että mulla on kolme lasta. Koskaan ei ole ollut näin paljon perheen yhteistä aikaa tehdä tavallisia kivoja juttuja. Vanhinta 15-vuotiasta on kyllä välillä ärsyttänytkin, mutta näin vanhemmallehan se on melkein kuin lahja, että saa aikaa teininsä kanssa, jota normaalioloissa ei kotona olis paljon näkynyt.
Eli nautit siitä että lapsesi on vankina kotona teidän kanssa vasten tahtoaan ja hän on tilanteesta ärsyyntynyt? Onneksi et ole minun äitini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipokaa, lukekaa, tehkää käsitöitä, katsokaa yhdessä leffa, keittäkää kaakaota ja käykää metsäretkellä lähimmässä metsässä, kaivakaa pyörä esille. Kyllä noin pieni lapsi sopeutuu, jos vain vanhemmat jaksaa. Itseä säälittää enemmän teini-ikäiset, joille kaverisuhteet ja harrastukset on koko elämä. Heillä on varmasti tosi vaikeaa.
Kyllä kuusivuotias jo todellakin kaipaa kavereita ja harrastuksiaan. Metsäretki ja makkaranpaisto on ihan kiva pari kertaa, mutta nyt kun niitä on vuosi tahkottu, niin ei oikein enää iske. Meidän lapsi rakastaa uimista ja kyselee jatkuvasti koska pääsee uimaan. Ihan niin kuin aikuiset ei kaikki halua leipoa ja tehdä käsitöitä, niin samoin se lapsillakin menee. Paitsi että lapsen aikakäsitys on ihan eri kuin aikuisen. Vuosi kuusivuotiaan elämästä on melkein viidesosa hänen elämästään. Mitä jos nelikymppisen pitäisi jaksaa seitsemän vuotta tätä??
Kun ne 6v ei oikeasti vaadi paljoa jos heitä ei ole siihen opetettu. Jos olette jo vauvasta asti raahannut vauvauinteihin ja muskareihin ja kahviloihin ja risteilyille niin voi olla sitten lapsi vähän ihmeissään. Mun lähipiirin lapsoset on ainakin äitin ja/tai iskän seuraan ihan tyytyväisiä ja vaikkapa vain niihin metsäretkiin. .
Luulen, että tämä ongelma on vanhemmilla itsellään kun ei enää pääse sinne ja tänne eikä niinkään sillä lapsella.
Meidän lapset olivat tottuneet siihen että käytiin ravintolassa, kahvilassa, museoissa, muskarissa ja vauvauinnissa ym, mutta hyvin he ivat sulahtaneet tähän koronaelämäänkin ja ovat oikein tyytyväisiä ja onnellisia esimerkiksi juuri vain metsäretkistä ja jopa siitä että pääsevät päiväkotiin. Uskon että nyt AP on provo tai sitten muuten vain tahtoi tehdä asiaa tyhjästä.
T: aiemmin kirjoittanut 3- ja 6- vuotiaiden äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isin luona saa käydä.
Lapsi menisi bussilla niin että isä on vastassa, mutta kun tuon ikäistä maskipakko ei koske ja jos bussissa on joku maskiton aikuinen jolla korona...
Ap
Ottaako ne bussiin alle kouluikäisiä kuin paketteja`? Miksi isä ei nouda lasta luokseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipokaa, lukekaa, tehkää käsitöitä, katsokaa yhdessä leffa, keittäkää kaakaota ja käykää metsäretkellä lähimmässä metsässä, kaivakaa pyörä esille. Kyllä noin pieni lapsi sopeutuu, jos vain vanhemmat jaksaa. Itseä säälittää enemmän teini-ikäiset, joille kaverisuhteet ja harrastukset on koko elämä. Heillä on varmasti tosi vaikeaa.
Kyllä kuusivuotias jo todellakin kaipaa kavereita ja harrastuksiaan. Metsäretki ja makkaranpaisto on ihan kiva pari kertaa, mutta nyt kun niitä on vuosi tahkottu, niin ei oikein enää iske. Meidän lapsi rakastaa uimista ja kyselee jatkuvasti koska pääsee uimaan. Ihan niin kuin aikuiset ei kaikki halua leipoa ja tehdä käsitöitä, niin samoin se lapsillakin menee. Paitsi että lapsen aikakäsitys on ihan eri kuin aikuisen. Vuosi kuusivuotiaan elämästä on melkein viidesosa hänen elämästään. Mitä jos nelikymppisen pitäisi jaksaa seitsemän vuotta tätä??
Kun ne 6v ei oikeasti vaadi paljoa jos heitä ei ole siihen opetettu. Jos olette jo vauvasta asti raahannut vauvauinteihin ja muskareihin ja kahviloihin ja risteilyille niin voi olla sitten lapsi vähän ihmeissään. Mun lähipiirin lapsoset on ainakin äitin ja/tai iskän seuraan ihan tyytyväisiä ja vaikkapa vain niihin metsäretkiin. .
Luulen, että tämä ongelma on vanhemmilla itsellään kun ei enää pääse sinne ja tänne eikä niinkään sillä lapsella.Meidän lapset olivat tottuneet siihen että käytiin ravintolassa, kahvilassa, museoissa, muskarissa ja vauvauinnissa ym, mutta hyvin he ivat sulahtaneet tähän koronaelämäänkin ja ovat oikein tyytyväisiä ja onnellisia esimerkiksi juuri vain metsäretkistä ja jopa siitä että pääsevät päiväkotiin. Uskon että nyt AP on provo tai sitten muuten vain tahtoi tehdä asiaa tyhjästä.
T: aiemmin kirjoittanut 3- ja 6- vuotiaiden äiti
Sama täällä, meillä oli todella aktiivista, harrastusten ja kulttuurimenojen täyttämää elämää ennen koronaa. Siitä huolimatta viisivuotias on ollut tänä vuonna ihan yhtä tyytyväinen ja onnellinen kuin ennenkin.
Lapset sopeutuvat melkein mihin vain ja ovat kiinnostuneita ennen kaikkea siitä, että asioita tehdään YHDESSÄ, olivatpa ne asiat mitä tahansa.
Voi että mitä turhaa valitusta. Tämäkö on elämäsi suurin vastoinkäyminen?
No onhan tämä jo nähty vuosikymmenet että ihmiskunta menee kohti tuhoaan. Siksi olen jättänyt lapset tekemättä. Tästä nämä vasta alkaa, pahempaakin on tulossa sinun lapsiesi elinaikana.
t. keski-ikäinen täti