Mitä se liikunnan tuoma hyvä olo on? En ole vielä koskaan tuntenut, ikää 35v. Milloin se tulee? Heti?
Vai seuraavana päivänä?
Liikun 3x viikko, koska se on terveellistä. Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni näistä liikunnan vihaajista on ylipainoisia? Onhan se selvä että jos painoa on paljon, liikunta voi pitkän liikkumattomuuden jälkeen tuntua aika kamalalta.
Olem vastaaja 40.
Olen nyt 52 v, enkä ole koskaan ollut ylipainoinen, ellei raskausaikoja oteta huomioon. Ja olen myös ollut välillä erittäin hyväkuntoinenkin, joka auttaa jaksamaan liikuntaa parikin jumppatuntia putkeen, mutta ei edes hyväkuntoisena ole tullut hyvää oloa. En tiedä, mitä ne kuuluisat endorfiinit ovat.
tässä se pätkäVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi."
No juuri tuohan se idea on. Kun tekee jotain kurjaa, niin normaali olo tuntuu sen jälkeen taas hieman kivemmalta.
Kenties ap tarkoitti runner's highta, joka tulee juoksemisen aikana?
Tarkistin faktat, se tuleekin vasta juoksemisen jälkeen. Luulin Family Guyn perusteella (:D) että se tulee juoksemisen aikana.
:'D
Jo on lähteet
Itselle tulee erittäin autuas olo liikunnan jälkeen, samalla pääkivut lähtevät pois. Minulla alkaa lisäksi juostessa kihelmöidä päässä & kropassa, jos teen tarpeeksi kovaa. Aivan ihana tunne
Vierailija kirjoitti:
Minä olen elämäni aikana harrastanut kaikkea, eikä koskaan ole tullut hyvää oloa. Kävelyllä voi olla kiva, mutta se johtuu säästä, ei liikunnasta.
Juurihan hesrissa oli artikkeli liikunnan vaikutuksesta elinikään. He tutkivat ihmisiä, joilla oli liikuntageeni ja joillasitä ei ollut. Sen perusteella päättelin, että minulta se geeni puuttuu.
Voi rähmä, minulta taitaa puuttua myös. :D Kerran harrastin juoksua vuoden putkeen, oli kamalaa, nyt olen tehnyt aamucardio+lihaskunnon jo 5v putkeen puhtaasti itsekurin avulla, parasta on kun se on ohi.
Isäni sen sijaan juoksee maratoneja vielä 60v ihan hurmostilassa ja tekee normiviikollakin useamman 30km juoksulenkin, hyppii seinille jos ei viikkoon pääse juoksemaan. Häneltä taitaa se geeni löytyä mutta ei periytynyt minulle.
Tulee kyllä hiton hyvä olo kun treeni ohi.Oli se sitten fillarointi ,bodypump tai mikä vaan.Oon hiestä märkä ja fiilis yes tein sen.Ikää on jo 53 v.Lihaskunnosta on hyvä pitää huolta ja en tarkoita sitä ,että mun pitäisi tähdätä johonkin fitnes juttuihin.
odota puolet elämästä lisää,hyödyt on parhaimmillan.jos on elossa.
Raskas liikunta tuo hyvän olon erityisesti treenin jälkeen kun on pystynyt treenaamaan kovaa. On ihana tunne olla ihan kuollut ja sitten kun pääsee maaliin on niin ylpeä itsestään.
Jotkut lajit esim tanssi on kiva itsessään kun voi fiilistellä musiikkia. Toki jälkikäteen on hyvä ja raikas olo.
Ja sitten vielä kun katsoo treenipäiväkirjaa taaksepäin ja näkee miten paljon on treenannut ja kuinka tuloket paranee! Mutta parasta tosiaan on tuo äärirajoille vetäminen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen elämäni aikana harrastanut kaikkea, eikä koskaan ole tullut hyvää oloa. Kävelyllä voi olla kiva, mutta se johtuu säästä, ei liikunnasta.
Juurihan hesrissa oli artikkeli liikunnan vaikutuksesta elinikään. He tutkivat ihmisiä, joilla oli liikuntageeni ja joillasitä ei ollut. Sen perusteella päättelin, että minulta se geeni puuttuu.
Yhdessä tutkimuksessa Bostonin maratonin juosseilta otettiin ulostetta ja siirrettiin se rotille, minkä jälkeen ne siirron saaneet rotat alkoivat juosta useammin ja pidempään.
Mä inhoan hikoilua siksi tykkään vesijumpasta ja vesijuoksusta. Uimahallit on ollut kiinni jo neljä kuukautta ja vi..... suunnattomasti.
Minulle tulee sellainen euforinen hyvä olo liikunnan jälkeen. Vaikka olisinkin tosi väsynyt. Taas puolestaan, jos olen kauan liikkumatta, niin tulee huono olo. Hyvä olo tulee minulle ainakin juuri raskaan liikunnan jälkeen.
Joo tulee hyvä olo, melkein kaikesta liikunnasta. Harrastan (normaaliaikoina) ryhmäliikuntaa, käyn kuntosalilla, uimassa, kesäisin lenkkeilen ja pyöräilen, talvella käyn mahdollisuuksien mukaan hiihtämässä. Satunnaisesti pelaan tennistä ja laskettelen.
Kaikki on kivaa jo liikunnan aikana ja olo hyvä jälkikäteen, jos olen syönyt ja juonut oikein. Joskus astmalääkitys ei ole kohdallaan ja silloin toki tuntuu aika kurjalta.
Jos liikunta väsyttää aina, niin kannattaa kyllä käydä lääkärissä tarkistamassa tilanne.
Mä oon harrastanut juoksua nyt viitisen vuotta ja ainoastaan kerran on tullut sellainen tunne, että olipa hienoa.
Juoksin ekan puolimaratonini helteessä ja lisäksi lähdin liikkeelle liian optimistista vauhtia. Keskeytys kävi mielessä ekan kerran seitsemän kilsan jälkeen; ja viimeiset viisi kilometriä tuntui kokoi ajan siltä, että pyörryn tai pää räjähtää kuumuudesta. Silmissä sumeni kun pääsin maaliin. Koko loppupäivän oli euforinen olo. Ei kiinnosta kuitenkaan kokea uudestaan, jos joudun rääkkäämään itseäni.
Kesä lähestyy, käykää kokeilee fillarilla täysiä laskettelurinnettä alas + hypyt ottaa mukavasti mahasta aina alussa. Hissillä ylös, ja pyörän voi vuokrata.
On hieman eriasia kuin ajella tylsää tasamaata 4 tuntia
Jos urheillessa voi kuunnella jotain niin sillon se on mulle liian helppoa ja tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan nro 2 ja 3
Olen kokeillut suunnistusta, uimista, pilatesta, kävelyä luonnossa, syvävenyttelyä, kaikki hirveää ja väsynyt olo jälkeenpäin. Loppu päivä pilalla väsymyksen vuoksi.Oikeasti haluan tietää, nauttiiko joku oikeasti liikunnasta?
Ihan suoraan sanottuna sinuna kävisin lääkärissä. Voi olla joku piilevä sairaus jos kaikki väsyttää.
No ei ole.
Samalta tuntunut lapsesta asti. Aina huono olo ja väsy, vihasin liikuntatunteja. Ap
Onko sinulla ikinä tutkittu astmaa? Olin lapsena pääasiassa liikunnanvihaaja ja ilo alkoi löytyä vasta kun astma oli hyvässä hoitotasapainossa.
Mun mies kans tolkutti tuosta euforiasta. Hän käy salilla, ja vetää itsensä ihan piippuun.
Hän luuli, että minun salikäynti on sellaista käsien heiluttelua, kun sanoin, että minulle ei ikinä kaikkina näinä vuosina ole tullut minkään laista hyvää oloa ja euforiaa treenin jälkeen .
Hän veti minulle treenejä, ajatuksena että kyllä minullekin tulisi se olo. Mutta kun näki, että vedän itseni ihan tosissaan ja ihan piippuun, ja sitten totean, että no, tulihan taas tehtyä velvollisuus, niin hänkin myönsi että olemme erilaiset.
Just juoksin 11 km. Ei ollut paras juoksupäivä, pari yötä nukkunut huonosti ja syöminenkin ollut tänään turhan kevyttä. Eli lenkki tuntui paikoin aika raskaalta, mut kävinpä! Hiton hyvä olo nyt jälkeenpäin. Ja oikeastaan vieläpä enemmän kuin normaalisti koska jouduin vähän rehkimään että jaksoin lenkin loppuun.
Sääli ettei kaikki koe tätä. On sellainen raukean hyvä olo.
Itseasiassa olotila hyvin samankaltainen kuin hyvän seksin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kesä lähestyy, käykää kokeilee fillarilla täysiä laskettelurinnettä alas + hypyt ottaa mukavasti mahasta aina alussa. Hissillä ylös, ja pyörän voi vuokrata.
On hieman eriasia kuin ajella tylsää tasamaata 4 tuntia
Jos urheillessa voi kuunnella jotain niin sillon se on mulle liian helppoa ja tylsää.
Onpa kammottava ehdotus, juuri tuollaisesta näen painajaisunia.
Neljän tunnin pyöräily tasamaalla voi olla tylsää ja takamus puutuu, mutta parhaimmillaan siinä näkee kauniita maisemia, luonto tuoksuu hyvältä, joskus voi nähdä vaikka joutsenpoikueen, kukkakedon tai hevosia laitumella, ja seuraavana yönä nukuttaa hyvin, siinä liikunnan valopuolet minulle.
En tiedä. Mulla on aina paras olo kun pelkkää lepoa on monta päivää takana. Liikunnasta parhaimmillaan ei seuraa mitään muutosta olotilaan mutta yleensä se on väsymys, hengenahdistus ja sellainen kuiva yskä.
Nyt onneksi toivun hampaan poistosta ja yhtään sykettä nostava liikunta on kielletty viikon ajan. Huh, saa hyvillä mielin olla liikkumatta.
Olen koittanut hallita painoa liikkumalla. Taidanpa vaan lopettaa syömisen. Kolmen päivän vesipaasto ainakin nyt alkuun.
No ei ole.
Samalta tuntunut lapsesta asti. Aina huono olo ja väsy, vihasin liikuntatunteja. Ap