Mitä se liikunnan tuoma hyvä olo on? En ole vielä koskaan tuntenut, ikää 35v. Milloin se tulee? Heti?

No, näköjään kaikille ei tule hyvää oloa liikunnasta. Harmi, koska tuollainen ihminen menettää terveysautomaatin.

väärä laji sulla vaa.Kokeile vaikka off-piste laskettelua jyrkillä vuorilla.

Miksei vuorikiipeilyä. Hyppää lentsikasta varjolla  yms.

Takuulla löytyy se laji mistä tulee hyvä olo.

Juokseminen tylsää ,ei siinä mitään jännää. Fillarointi sama juttu, ellei aja sitte täysiä metässä tai mäkeä + hyppyjä.

Mä olen myös ihmetellyt, että koska mä oikein jään niin koukkuun johonkin lajiin, että tulee oikein huono olo, jos sitä ei pääse harrastamaan. Itselle on lähinnä helpotus, jos keksin jonkun tekosyyn olla harrastamatta liikuntaa. Aikojaan kun juoksin, oli koko päivä pilalla, kun tiesin, että illalla on lenkki. Lenkin jälkeen oli hetkellisesti hyvä olo ja helpotus, kunnes alkoi seuraavasta lenkistä stressaaminen. Noudatin silloin sellaista ”näin treenaat itsesi 10 km:n kilometrin juoksukuntoon” -ohjelmaa, jota jaksoin tunnollisesti noudattaa siihen ensimmäiseen 10 kilometriin lenkkiin asti. Sen jälkeen tuli se hyvä olo, kun tajusin, ettei ikinä enää tarvitse juosta.

En saa kiksejä minäkään. Ainoa motivaattori on liikunnan jälkeinen herkku!😄

Kaikille ei vain tule liikunnasta hyvä olo.

Ihmisillä on tapa tutkailla ja ajatella maailmaa itsensä kautta: jos minulla on kylmä, vieruskaverillakin on. Ihmiset, jotka puhuvat liikunnna tuomista endorfiineista, saavat liikunnasta endorfiineja ja iloa.

Minä harrastan kevyttä liikuntaa päivittäin ja raskaampaa viikoittain, koska se on terveellistä. Olen kateellinen niille, jotka saavat liikunnasta iloa!

Opiskele superkompensaatioperiaate. Sen perusteella kun teet treenien ajoituksen ja kuormituksen, joka kerta tulee euforinen olo.

Kokeilaa eri lajeja, ei kaikki tykkää samoista ,kai nyt sen tajuatte ihan itsekkin.

Laji ratkaisee. Inhoan juoksemista, mutta rakastan hiihtoa.

Jotkut kokee euforisen Runner's high tunteen urheilun jälkeen. Urheilun pitää olla raskasta ja kestänyt kauan että voi kokea sen. Näin luin kirjasta Aivovoimaa. En valitettavasti itse ole koskaan kokenut tuota mutta käsittääkseni jotkut kokee oikeastikin fyysistä aivokemiallista nautintoa liikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

"Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi."

No juuri tuohan se idea on. Kun tekee jotain kurjaa, niin normaali olo tuntuu sen jälkeen taas hieman kivemmalta.

Kenties ap tarkoitti runner's highta, joka tulee juoksemisen aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi."

No juuri tuohan se idea on. Kun tekee jotain kurjaa, niin normaali olo tuntuu sen jälkeen taas hieman kivemmalta.

Kenties ap tarkoitti runner's highta, joka tulee juoksemisen aikana?

Tarkistin faktat, se tuleekin vasta juoksemisen jälkeen. Luulin Family Guyn perusteella (:D) että se tulee juoksemisen aikana.

Minulle tulee tuo vasta, kun liikuntaharrastus on säännöllinen ja keho oppii kaipaamaan harjoitusta. Pari ekaa kuukautta menee pelkällä sinnillä, sitten helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan nro 2 ja 3

Olen kokeillut suunnistusta, uimista, pilatesta, kävelyä luonnossa, syvävenyttelyä, kaikki hirveää ja väsynyt olo jälkeenpäin. Loppu päivä pilalla väsymyksen vuoksi.

Oikeasti haluan tietää, nauttiiko joku oikeasti liikunnasta?

Ihan suoraan sanottuna sinuna kävisin lääkärissä. Voi olla joku piilevä sairaus jos kaikki väsyttää.

Mulle ei ole tuota hyvänolontunnetta tullut koskaan mistään kokeilemastani lajista, ei silloin kun olin huonokuntoinen ja oikeastaan kaikki liikunta oli raskasta, eikä nytkään, kun olen hyväkuntoinen ja jaksan pidempiäkin rääkkejä. Harrastankin liikuntaa vain täysin terveydellisistä syistä.

Kokeile venäläistä rulettia, se jos mikä nostaa mm adrenaliinitasoa - ok, kokeile jotain sellaista, jolla saat kehon heräämään, vaaran tunne tai aidosti reaktiivinen laji, jossa on mahdotonta löysäillä.

Jos nekään ei toimi, vaihda siihen venäläiseen rulettiin - jossain vaiheessa osuu, eikä tarvitse enää valittaa.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät saa mitään nautintoa liikunnasta. Osasyynä lienee beetasalpaajalääkitys, joka hidastaa sykettä ja asettaa katon sille, kuinka rasittavaa liikuntaa pystyn harrastamaan. Ainoat asiat, joista liikunnan ohessa nautin, ovat maisemat ja luontoelämykset, kävellessä kuuntelemani musiikki ja liikunnasta saatava muu hyöty (esim. pinoamani hieno halkopino tai pyörällä kaupassa käydessä tekemäni ostokset).

Kuinka moni näistä liikunnan vihaajista on ylipainoisia? Onhan se selvä että jos painoa on paljon, liikunta voi pitkän liikkumattomuuden jälkeen tuntua aika kamalalta.

Minustakin liikunta on aika pakkopullaa. On arjessa raikkaampi olo ja vatsa toimii hyvin, kun liikuntaa harrastaa, mutta ei siinä hetkessä tai heti liikunnan jälkeen ole mitenkään erikoinen olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi."

No juuri tuohan se idea on. Kun tekee jotain kurjaa, niin normaali olo tuntuu sen jälkeen taas hieman kivemmalta.

Kenties ap tarkoitti runner's highta, joka tulee juoksemisen aikana?

Tarkistin faktat, se tuleekin vasta juoksemisen jälkeen. Luulin Family Guyn perusteella (:D) että se tulee juoksemisen aikana.

:'D

Jo on lähteet

Minä olen elämäni aikana harrastanut kaikkea, eikä koskaan ole tullut hyvää oloa. Kävelyllä voi olla kiva, mutta se johtuu säästä, ei liikunnasta.

Juurihan hesrissa oli artikkeli liikunnan vaikutuksesta elinikään. He tutkivat ihmisiä, joilla oli liikuntageeni ja joillasitä ei ollut. Sen perusteella päättelin, että minulta se geeni puuttuu.