Lue keskustelun säännöt.
Mitä se liikunnan tuoma hyvä olo on? En ole vielä koskaan tuntenut, ikää 35v. Milloin se tulee? Heti?
24.03.2021 |
Vai seuraavana päivänä?
Liikun 3x viikko, koska se on terveellistä. Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi.
Kommentit (101)
Kympin liikunnasta (yläaste ja lukio) napanneena luulin että olen koko ikäni supersportti. Sitten tapahtui jotain noin 24v, joka kerran jälkeen (judo, punttisali, uintilenkki, hiihtolenkki) suorituksen jälkeen aivan jumalaton aggressiivisuus ja svidutus. Ja tätä jatkui kerta toisensa jälkeen.
Sittn erään persilleen menneen judoreenin jälkeen "tut mustasta ja oikeastaan kaikesta sportista", kävelin ulos (ruskeaan vyöhön jäin) enkä enää koskaan ole sen jälkeen harrastanut mitään liikuntaa, pl Lapin vaellukset.
Nyt ikää lähes 50v olen 10 kg ylipainoinen, ei haittaa ja verikokeiden perusteella ei tarvitse liikkua. Enkä edes löydä mitään motivaatiota yrittää, talvilomalla hiihdin peräti 6km lenkin ja olin kuin persauksiin ammuttu karhu sen jälkeen vaikka rauhallista tahtia menin - pelkkä tietoisuus siitä että tuli hukattua aikaa siihen saa vieläkin ärtyneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni näistä liikunnan vihaajista on ylipainoisia? Onhan se selvä että jos painoa on paljon, liikunta voi pitkän liikkumattomuuden jälkeen tuntua aika kamalalta.
Et nyt vaan ymmärrä mistä on kyse.
Mulla ei ainakaan ole ylipainoa, vaan olen täysin normaalipainoinen ja liikun vaan koska se on terveellistä. Olen terveystieteen opiskelija, joten tiedän kyllä aika lailla mikä on terveellistä ja mikä ei. En vaan saa liikunnasta mitään hyvää oloa.
No oletko siis käynyt kaikki lajit läpi ?
sama täällä! harrastan aktiivisesti liikuntaa, mutta en ikinä ole nauttinut siitä.
Se on rutiinia ja pakkopullaa, jotta peilikuva miellyttäisi.
Olen kokeillut lajeja laidasta laitaan ja yritän säännöllisin väliajoin keksiä jotain uutta pitääkseni homman edes jotenkin mielenkiintoisena.
Harrastin joskus HIIT-treeniä ja sairastin usein pieniä flunssia eli olo tuntui vetämättömältä, kuumeiselta ja flunssaiselta.
Ainoa motiivi on, etten halua rapistua tai että "paikat repsottaa".
Uskon, että meidän esi-isät liikkui, koska heidän oli vähän pakko. Eivät he huvinvuoksi keräilleet ja metsästäneet.
Hölmö90 kirjoitti:
Mulle tulee lähinnä vaan ärsyyntynyt tai ärtynyt olo liikunnan jälkeen. Lisäksi haukotuttaa paljon (myös liikunnan aikana, vaikka rasitus olisi kuinka kovaa). Mistähän voisi johtua? Tuntuu siltä, kun en saisi liikunnan aikana happea ja sen jälkeen väsymys, ärtyneisyys ja usein päänsärky!
Mä harrastan power joogaa, mikä on aika rankkaa vääntöä, niin mä myös alan haukotella kesken kaiken, olen ihmetellyt mistä moinen johtuu.
Myös lenkkeillessä pistän joskus silmät kiinni ja musta tuntuu kuin olisin unessa, vaikka jalat takoo mekaanisesti eteenpäin.
kotona sitten olen väsynyt mutta ylivirittynyt ja loppupäivä on pilalla ja tulee ihme ahmimishäiriö.
nyt kotioloissa talvella olen kuntoillut olkkarissa ja katsellut samalla telkkaria, mikä on mukavaa.
Eipä ole ikinä tullut mitään erityistä oloa.. Olen harrastanut balettia, hiihtoa, sauvakävelyä, juoksua, pyöräilyä, erilaisia jumppia, kuntosalia.Baletti oli mukavaa, kaikki muut siedettäviä. Syy harrastaa on se, että haluan pitää kropan kuosissa ja olla terve. Mitään sen kummempia kicksejä en ole koskaan saanut. Nuorena olin alipainoinen, nyt bmi 22 eli ei, en ole ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko ikäni liikkunut paljon ja minä kyllä nautin siitä aidosti. Tulee kamala olo jos ei muutamaan päivään liiku. Kunnon hikiliikunta on minulle paras keino stressin purkuun ja muihin negatiivisiin tunteisiin ja on hyvä olo liikunnan aikana ja sen jälkeen. Mutta en tykkää kuntosaleista tai ryhmäliikunnasta; haluan nimenomaan kuntoilla yksin. Eikä tämä ole mitään 'tuputtamista', kunhan halusin kertoa että kyllä jotkut siitä oikeasti nauttiikin kun täällä tuntuu nyt olevan niin paljon kommentointia ihmisiltä, jotka eivät siitä pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi."
No juuri tuohan se idea on. Kun tekee jotain kurjaa, niin normaali olo tuntuu sen jälkeen taas hieman kivemmalta.
Kenties ap tarkoitti runner's highta, joka tulee juoksemisen aikana?
Tarkistin faktat, se tuleekin vasta juoksemisen jälkeen. Luulin Family Guyn perusteella (:D) että se tulee juoksemisen aikana.
Se voi tulla myös juoksemisen aikana. Teoria on että ennen sitä tarvittiin metsästyksessä että ihminen jaksoi juosta pakoon tai takaa vaikka alkoi sattua ja väsyttää. Haaveilen vain tuosta, en ole koskaan pitänyt liikunnasta ja lenkkeily on vaikeaa. Tuntuu kuin happi loppuisi! Olen siis yrittänyt nauttia mutta tuntuu aina että kuolen. Mutta ei mulla ole astman oireita. Hengitys vain vinkuu vähän joskus harvoin mutta ei muita oireita. Ei kai se astmaa voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi."
No juuri tuohan se idea on. Kun tekee jotain kurjaa, niin normaali olo tuntuu sen jälkeen taas hieman kivemmalta.
Kenties ap tarkoitti runner's highta, joka tulee juoksemisen aikana?
Tarkistin faktat, se tuleekin vasta juoksemisen jälkeen. Luulin Family Guyn perusteella (:D) että se tulee juoksemisen aikana.
Se voi tulla myös juoksemisen aikana. Teoria on että ennen sitä tarvittiin metsästyksessä että ihminen jaksoi juosta pakoon tai takaa vaikka alkoi sattua ja väsyttää. Haaveilen vain tuosta, en ole koskaan pitänyt liikunnasta ja lenkkeily on vaikeaa. Tuntuu kuin happi loppuisi! Olen siis yrittänyt nauttia mutta tuntuu aina että kuolen. Mutta ei mulla ole astman oireita. Hengitys vain vinkuu vähän joskus harvoin mutta ei muita oireita. Ei kai se astmaa voi olla?
Ymmärtääkseni se voi tulla tuon vaiheen jälkeen jos vaan painaa menemään, jossain kohtaa helpottuu ja juoksu alkaakin taas kulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu, että osalle ihmisistä ei tule hyvää oloa liikunnasta.
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007340390.html
Näin muistelinkin, se on siis yksilöllistä. Minullekaan ei tule liikkumisesta muuta kuin hengästys ja vitutus. Ei ole lajista kiinni, vaan siitä että reagoiko kroppasi rasitukseen palkitsemalla vai ei.
Ei se hieno olo tule minkään kävelyn jälkeen. Raskas ryhmäliikunta, hotjooga, hiihtolenkki tai ihan mitä tahansa jossa oikeasti haastat itsesi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullekaan koska tahansa liikunta maistu. Useimmiten aamuisin tekee mieli painua pihalle raikkaaseen ilmaan kävelylle, koiran kanssa varsinkin mukavaa. Tanssimisesta olen tykännyt aina, harmi, ettei tunneilla nyt pääse käymään. Istumatyössä myös pakarat puuttuu ja pitää vähän suoristaa jäseniä ja tehdä jumppaliikkeitä, että saa veren kiertämään. Siinä se, sen hullumpia kiksejä en saa liikkumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa olotila hyvin samankaltainen kuin hyvän seksin jälkeen.
Kivat sulle ja muille kaltaisillesi. Eipä ole tuotakaan koskaan tapahtunut. Raju/reipas/innostunut/nautinnollinen... ja jälkikäteen olo on vain "jaa, taidanpa käydä laittamassa tiskikoneen päälle ja lenkittämässä koiran". Ei ole edes rentoa oloa, päin vastoin, usein o laukaisee päänsäryn (ei sentään migreeniä). Siinä on sitten kiva valvoa pyoli yötä, kun partneri vetää sikeitä autuas hymy huulilla.
No, turhaan tätä selitän, kun kaikilla muilla näköjään tulee vaan pilvileojuntaa.
Tee jotain jännää? Joo, niin hirveä korkeanpaikankammo, ja vedän 40m tornin rappuja ylös. Lopputulos on se että oksennan ja pyörryttää ja syke on noin 200 ENNEN kuin lähden saman alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilöitä jotka yhdistää keinotekoisesti liikuntaan hyvän olon lenkin tai salin jälkeen päihteillä.
Tällöin kroppa yhdistää hyvän olon urheiluun.
Kolme annosta alkoholia tai tupakka kympin juoksun jälkeen, kun hyvää oloa ei kaikille tule.
Heille se on keino saada fiilis hakea uudestaan sama, kun ei se normaalisti tule lenkkeilemällä.
Hmm.. kokeilemisen arvoinen idea. Kiitti vinkistä!
Kun ei siitä viinastakaan tule hyvää oloa tai kivaa fiilistä. Sori musta ei saa riippuvaista mihinkään.
Kyllä mullekin aamulla lenkki on ihan mukavaa, mutta ei siitä mitään euforiaa tule. Ei edes tunnin lenkistä.
Nautin tanssista todella paljon, ja rakastan laskettelua. Laskettelussa kuitenkin tuntuu se adrenaliini, ei mikään muu. Tanssissa tulee endorfiinia varmaan, mutta ei liity mitenkään rääkkiin, vaan siihen musiikkiin ja sen elämiseen.
Kaikki oikea liikunta on pakkopullaa.
Inhoan liikuntaa mutta liikun itseni hikeen päivittäin. Mitään hyvää oloa en liikunnasta saa, mutta hyvältä tuntuu silloin kun voi nousta portaat kevyesti tai kauppakassit saa helposti kuljetettua. Siinä tulee hyvä olo kun tajuaa näinä lyhyinä hetkinä, että jotain hyötyä liikunnasta on ollut.
Tämä on jo vanha juttu, osa ei geneettisistä syistä saa liikunnasta nautintoa ja yleensä he eivät siitä myöskään hyödy (ei positiivista vaikutusta veriarvoihin tai painoon). Tätä on himourheilijoiden vaikea uskoa, mutta ihan sama, en tuhlaa aikaani urheiluun kun siitä saa vain oksettavan olon ja sekä painoni ja kaikki veriarvoni on kunnossa. Ja kyllä esim. peruslihaskunto, koordinaatiokyky ja tasapainoaisti pysyy kunnossa ihan arjen toiminnoillakin. Alkoholilla mulla muuten sama juttu, ei mitään kiksejä, kivaa ja hilpeää oloa, oksettaa ja päätä särkee jo vartin päästä kun siemaisen lasillisesta, miksi siis tuhlata siihen aikaa ja rahaa. Euforisen olon saan kahvista, kauniista asioista, keskusteluista ja pään sisäisistä ajatuksista. :)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo vanha juttu, osa ei geneettisistä syistä saa liikunnasta nautintoa ja yleensä he eivät siitä myöskään hyödy (ei positiivista vaikutusta veriarvoihin tai painoon). Tätä on himourheilijoiden vaikea uskoa, mutta ihan sama, en tuhlaa aikaani urheiluun kun siitä saa vain oksettavan olon ja sekä painoni ja kaikki veriarvoni on kunnossa. Ja kyllä esim. peruslihaskunto, koordinaatiokyky ja tasapainoaisti pysyy kunnossa ihan arjen toiminnoillakin. Alkoholilla mulla muuten sama juttu, ei mitään kiksejä, kivaa ja hilpeää oloa, oksettaa ja päätä särkee jo vartin päästä kun siemaisen lasillisesta, miksi siis tuhlata siihen aikaa ja rahaa. Euforisen olon saan kahvista, kauniista asioista, keskusteluista ja pään sisäisistä ajatuksista. :)
Jes! Ensimmäisen kerran ikinä tuli sellainen olo, että minä myös!
Mulla ei ainakaan ole ylipainoa, vaan olen täysin normaalipainoinen ja liikun vaan koska se on terveellistä. Olen terveystieteen opiskelija, joten tiedän kyllä aika lailla mikä on terveellistä ja mikä ei. En vaan saa liikunnasta mitään hyvää oloa.