Mistä tunnistaa aidon rakkauden?

Ei mielestäni. Se on sitä, että uskaltaa ottaa puheeksi ihan minkä asian tahansa ja ei tarvitse sen takia pelätä tulevansa jätetyksi tai petetyksi. Pitkässä parisuhteessa toinen osaa olla hyvä peili itselle. Kaikista asioista täytyy uskaltaa puhua niin molemmat tietää koko ajan missä mennään. Parisuhteemme on kestänyt 39 vuotta ja edelleen yhtä köyttä vetäen eteenpäin.

Siitä on hyvä lähteä.

Minusta se on hyvä lähtökohta.

Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.

Ei, tahto ei riitä, pitää olla tekoja. Eka oikea kriisi (siis ei suhteessa, vaan kun itselle sattuu jotakin ikävää) paljastaa tyypin todellisen luonteen.

Kusipää lähtee, narsisti ei jaksa kun kaikki huomio ei olekaan hänessä, henkisesti keskenkasvuinen lähtee kavereiden kanssa ryyppäämään.

Ajattelee toista koko ajan. On ihanaa vain katsella häntä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelee toista koko ajan. On ihanaa vain katsella häntä.

Tuo on ihastumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelee toista koko ajan. On ihanaa vain katsella häntä.

Tuo on ihastumista.

No sitten olen ollut ihastunut jo 10 vuotta. -eri

Periaatteeni on ettei mitään romanssia, parru vaan persseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.

Onko se sitten tosirakkautta, jos riidellään heti alusta alkaen mutta jonkun ihmeen takia kuitenkin "väkisin" halutaan olla yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Ei, tahto ei riitä, pitää olla tekoja. Eka oikea kriisi (siis ei suhteessa, vaan kun itselle sattuu jotakin ikävää) paljastaa tyypin todellisen luonteen.

Kusipää lähtee, narsisti ei jaksa kun kaikki huomio ei olekaan hänessä, henkisesti keskenkasvuinen lähtee kavereiden kanssa ryyppäämään.

Mielestäni ei ole yhtään ihmettelemistä siinä, jos toinen kyllästyy siihen että hänestä jatkuvasti kaivellaan vikoja ja ne riidat keskittyy sitten siihen toisen alistamiseen. Kusipää voi olla myös se joka tulee jätetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.

Onko se sitten tosirakkautta, jos riidellään heti alusta alkaen mutta jonkun ihmeen takia kuitenkin "väkisin" halutaan olla yhdessä?

jotain hyvää siinä suhteessa kuitenkin varmaan on? 

Ei mistään, se on urbaanilegenda.

Aidon rakkauden tietää onko suhteessa muutaman aviovuoden päästä.Ei se alkuihastumnen (me kuulutaan yhteen niin voimakkaasti) kestä kauaa. 

Jumala on rakkaus.

Rakkaus ei ole satuttamista, se on hyvä lähtökohta. "What is Love? Baby don't hurt me. " Haddaway. 

Aito rakastaminen on sitä, että rakastaa sydämestään, haluaa toiselle hyvää, siinä on pyyteettömyyttä puolin ja toisin, halutaan olla helppoina ja raskaampina aikoina - halutaan olla läpi aikojen ja ajan. 

Jos joskus on riitaa, niissä säilyy välittäminen. 

Todellisessa rakkaudessa toinen nähdään kauneimpana tai ihanimpana omiin silmiin, rakkaus tekee sen, toista puolustetaan ja suojellaan, yhteistä rakkautta varjellaan.

Se on sfääri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.

Onko se sitten tosirakkautta, jos riidellään heti alusta alkaen mutta jonkun ihmeen takia kuitenkin "väkisin" halutaan olla yhdessä?

jotain hyvää siinä suhteessa kuitenkin varmaan on? 

Veikkaisin ripustautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, tahto ei riitä, pitää olla tekoja. Eka oikea kriisi (siis ei suhteessa, vaan kun itselle sattuu jotakin ikävää) paljastaa tyypin todellisen luonteen.

Kusipää lähtee, narsisti ei jaksa kun kaikki huomio ei olekaan hänessä, henkisesti keskenkasvuinen lähtee kavereiden kanssa ryyppäämään.

Mielestäni ei ole yhtään ihmettelemistä siinä, jos toinen kyllästyy siihen että hänestä jatkuvasti kaivellaan vikoja ja ne riidat keskittyy sitten siihen toisen alistamiseen. Kusipää voi olla myös se joka tulee jätetyksi.

Näinhän se on, jos nainen jättää. Mutta jos mies jättää, on hän kusipää narsisti. Näistä paistaa nää asenteet ja omat kokemukset niin selvästi.

Näkyy ainoastaan aivokuvantamalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.

Naiset arvatenkin yläpeukuttaneet tätä ja Tellervo varmaan itse harkinnut usein Maunon murhaamista, joka tyytyväisenä jalat pitkällä katselee telkkua sohvalla. Naiset näyttää ajattelevan, että riitely kuuluu jotenkin olennaisena, pakollisena osana parisuhteeseen.