Mistä tunnistaa aidon rakkauden?
Onko se sitä, kun haluaa toiselle vain pelkkää hyvää eikä koskaan halua loukata tai pahoittaa tämän mieltä?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole satuttamista, se on hyvä lähtökohta. "What is Love? Baby don't hurt me. " Haddaway.
Aito rakastaminen on sitä, että rakastaa sydämestään, haluaa toiselle hyvää, siinä on pyyteettömyyttä puolin ja toisin, halutaan olla helppoina ja raskaampina aikoina - halutaan olla läpi aikojen ja ajan.
Jos joskus on riitaa, niissä säilyy välittäminen.
Todellisessa rakkaudessa toinen nähdään kauneimpana tai ihanimpana omiin silmiin, rakkaus tekee sen, toista puolustetaan ja suojellaan, yhteistä rakkautta varjellaan.
Se on sfääri.
Näin. Tuo Haddaway-lainaus ei toki oma lemppari mutta asia tulee selväksi siitä. Ja nimenomaan jos riidellään, se sävy ei ole koskaan toista syyttävä tai loukkaava, hermostua saa mutta siitäkin välittyy puolin ja toisin se että rakastaa ja arvostaa ja kunnioittaa. Ei haukuta ja syytellä ja nimitellä toista. Halutaan selvittää asiat niin että voidaan jatkaa, eikä kumpikaan jää märehtimään asioita vaan kumpikin vahvasti tietää ja tuntee että tässä ollaan yhdessä ja halutaan olla. Toisen rakastaminen pyyteettömästi ja kunnioittaminen, sekä luottamus. Nämä jos välittyy kaikesta, ja koko ajan lisäksi ajattelee toista, herätessä, nukkumaan mennessä ja kaikkien päivän toimien aikaan vähän väliä.
Rakkaus on vain myytti. Naiset, valoja päälle nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.
Naiset arvatenkin yläpeukuttaneet tätä ja Tellervo varmaan itse harkinnut usein Maunon murhaamista, joka tyytyväisenä jalat pitkällä katselee telkkua sohvalla. Naiset näyttää ajattelevan, että riitely kuuluu jotenkin olennaisena, pakollisena osana parisuhteeseen.
Omissa suhteissa nainen oli aina se joka jostain, ylläri, minuun liittyvästä asiasta pystytti negatiiviset ilmapiirit. Itse olisin hyvinkin tyytyväisenä viettänyt aikaa, enkä koskaan aloittanut mitään draamailua. Kun tuli valitusta, pyrin aina parantamaan käytöstäni ja tekemisiäni, mutta mikään ei vaan tuntunut riittävän, aina piti riidellä jostain. Mutta kaipa tämäkin tuon yhden mukaan sitten on sitä mielistelyä, jos pyrkii siihen tasaiseen ja draamattomaan yhteiseen eloon asioita toiselle mieleiseksi korjaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Tosirakkauden tunnistaa siitä että nuolee peppureikää hieman syvemmältä kuin muut.
No jos siltä tuntuu niin täytyyhän se sitten niin olla. Sivust
Siitä ettei tarvitse kysellä mistä sen tunnistaa. Kyllä sen tietää. Se on sitten ihan eri asia, onko aito rakkaus välttämättä niin hyvä asia kuin väitetään. Silloinkin täytyy tuntua hyvältä ja onnelliselta rakastetun seurassa, että tietää asioiden olevan oikealla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.
Naiset arvatenkin yläpeukuttaneet tätä ja Tellervo varmaan itse harkinnut usein Maunon murhaamista, joka tyytyväisenä jalat pitkällä katselee telkkua sohvalla. Naiset näyttää ajattelevan, että riitely kuuluu jotenkin olennaisena, pakollisena osana parisuhteeseen.
En peukuttanut vaikka olen nainen. Nainen ja en pidä riitelystä mutta joskus on hyvä selvittää välit vaikka riitelemällä jos pariskunta ei muuta osaa.
Monetkaan ihmiset eivät tänä päivänä kykene aitoon rakkauteen. Voi tuntea voimakkaastikin, mutta rakkaudesta tekee jossain vaiheessa mieli paeta.
Kyllä aitoa rakkautta voi olla, mutta se ei tarkoita että se kestäisi. Se voi kestää sen yhden yön, kun oikein mukava seksikumppani osuu kohdalle, tai ison O:n ajan, mutta ei välttämättä enää seuraavana päivänä.
Vai mitä "aito" tarkoittaa aloittajan mielestä tässä asiassa?
Ihmisillä on täällä aika ruusuinenkin kuva rakkaudesta. Ei minusta rakkaus ole sitä että aina tasoittaa tietä toiselle ja on ns mieliksi. Enemmän aito rakkaus mielestäni tahtoo toisen parasta laajemmassa kuvassa eli sitoudutaan sekä omaan että toisen jatkuvaan kehittymiseen, siihen että tullaan koko ajan paremmaksi itsekseen. Se ei aina löydy sen kautta että toisella on mukavaa ja hyvä olla. Elämässä kasvaminen vaatii joskus ikäviäkin tilanteita ja rehellisyyttä, ei kaiken siloittelua.
En ole vielä ikinä kokenut rakkautta.
Teet hänen puolestaan ihan mitä tahansa. Asetat hänen hyvinvointinsa omasi edelle. Hänen onnensa on sinun onnesi. Naimisissa 46 v ja edelleen kumpikin tekee noin.
Kundi Nakkilasta kirjoitti:
Periaatteeni on ettei mitään romanssia, parru vaan persseeseen.
Olet tämän ketjun charmikkain mies. Ihana että teitä on vielä muutama.Me naiset kiitämme !Erityisesti tuosta kaunnista tavasta ilmaista mielipiteesi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.
Tällaista taitaa sanoa sellaiset ihmiset, jotka itse tykkää riidellä säännöllisesti, eivätkä kykene elämään tasaisessa parisuhteessa. Pitävät sitä sitten normaalina. Ainakin kahdelta pariskunnalta olen kuullut, että suht riidaton parisuhde on todellakin mahdollista. Pariskunta A eivät kuulemma edes oikein osaa riidellä, ovat tyytyväisenä yhdessä olleet jo vuosia ja yhteinen lapsi. Toisillakin eka riidantapainen tuli joskus vuoden yhdessäolon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on täällä aika ruusuinenkin kuva rakkaudesta. Ei minusta rakkaus ole sitä että aina tasoittaa tietä toiselle ja on ns mieliksi. Enemmän aito rakkaus mielestäni tahtoo toisen parasta laajemmassa kuvassa eli sitoudutaan sekä omaan että toisen jatkuvaan kehittymiseen, siihen että tullaan koko ajan paremmaksi itsekseen. Se ei aina löydy sen kautta että toisella on mukavaa ja hyvä olla. Elämässä kasvaminen vaatii joskus ikäviäkin tilanteita ja rehellisyyttä, ei kaiken siloittelua.
Kaikki erot ovat siis turhia ja kyse on ollut vain siitä, ettei tarpeeksi rakasteta toisiaan. Koska aina voi kasvaa ihmisenä ja päästä yhdessä jotenkin ongelmien yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.
Tällaista taitaa sanoa sellaiset ihmiset, jotka itse tykkää riidellä säännöllisesti, eivätkä kykene elämään tasaisessa parisuhteessa. Pitävät sitä sitten normaalina. Ainakin kahdelta pariskunnalta olen kuullut, että suht riidaton parisuhde on todellakin mahdollista. Pariskunta A eivät kuulemma edes oikein osaa riidellä, ovat tyytyväisenä yhdessä olleet jo vuosia ja yhteinen lapsi. Toisillakin eka riidantapainen tuli joskus vuoden yhdessäolon jälkeen.
Tietävät olevansa hankalia ja vaativia ihmisiä, joten konflikteja on tiedossa. Siispä riitely parisuhteessa heidän kanssaan täysin normaalia, parisuhteissa kuuluu riidellä joskus jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään suhde ole sellainen, että vaan koko ajan ollaan positiivisten tunteiden vallassa. Tellervo Koivisto sanoi, etteivät he Maunon kanssa koskaan harkinneet eroa, mutta murhaa kyllä. Ja varmasti rakastivat toisiaan.
Naiset arvatenkin yläpeukuttaneet tätä ja Tellervo varmaan itse harkinnut usein Maunon murhaamista, joka tyytyväisenä jalat pitkällä katselee telkkua sohvalla. Naiset näyttää ajattelevan, että riitely kuuluu jotenkin olennaisena, pakollisena osana parisuhteeseen.
Omissa suhteissa nainen oli aina se joka jostain, ylläri, minuun liittyvästä asiasta pystytti negatiiviset ilmapiirit. Itse olisin hyvinkin tyytyväisenä viettänyt aikaa, enkä koskaan aloittanut mitään draamailua. Kun tuli valitusta, pyrin aina parantamaan käytöstäni ja tekemisiäni, mutta mikään ei vaan tuntunut riittävän, aina piti riidellä jostain. Mutta kaipa tämäkin tuon yhden mukaan sitten on sitä mielistelyä, jos pyrkii siihen tasaiseen ja draamattomaan yhteiseen eloon asioita toiselle mieleiseksi korjaamalla.
Eroa siitä luuserista! Ansaitset paremman.
Olen ollut naimisissa 25 vuotta, eikä ole enää pitkään aikaan tuntunut siltä, että puolisoni rakastaisi minua. On välinpitämätön, molemmat on tässä vain vanhasta tottumuksesta ja mukavuudenhalusta. Ei se suhteen pituuskaan kerro välttämättä mistään aidosta rakkaudesta.
Aito rakkaus on sitä, että haluaa hyvää sille toiselle ennen kuin itselleen.
No tuota se ei ainakaan ole tuo on mielistelyä ja mielyttämistä ei ikinä pidä lähteä.