Mies jätti toisen takia, miten selvitä?

Ihan varmasti on jotain ainakin tapahtunut suhteen aikana jos suoraan vaihtaa toiseen.

Kun pääsee pahimmasta vaiheesta yli, on ehkä hyvä miettiä myös ihastuuko tietyn tyyppisiin miehiin jotka toimivat näin. Ei siis niin, että tarvitsisi itseään syyllistää vaan sitä varten, että ei ehkä jatkossa tarvitsisi kokea samaa.

Up

Ei muuta kun Tinderiin. 44-vuotiaana on jo vähän hankalampaa..

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa vaan paljonko olen miettinyt sitä mikä vika minussa on kun taas käy näin. Olen tätäkin suhdetta ja omaa osaani hyvin paljon pyöritellyt mielessäni ja syyllistynyt itseäni todella paljon monista asioista. Se tekee asiasta vielä vaikeamman. Toivoisin, että pystyisin löytämään itsestäni vihaa miestä kohtaan. En siksi, että haluaisin katkeroitua vaan siksi, että se auttaisi eteenpäin. Nyt mielessä pyörivät vaan hyvät muistot ja suru siitä mitä menetti. Ap

En sano tätä ilkeästi tai masentaakseni, vaan siksi että olisin toivonut jonkun sanovan tämän minulle silloin kun itse erosin ja ajattelin samalla tavalla kuin sinä. Tuo sinun ajattelutapa, että syytät itseäsi ja ajattelet eksästäsi pelkästään hyvää (vaikka tyyppi petti!) paljastaa sen, että sinä ikävä kyllä olet luultavasti aika puolisoosi takertuva yksilö ja sinulla on huono itsetunto.

Tunnistan tämän siksi, että itse olin nimenomaan todella takertuvainen suhteissani ja aina syyttelin eroista itseäni. Vasta kun tajusin että en voi jatkaa enää näin, minun on pakko ensin kasvaa ihmisenä, oppia tuntemaan ja arvostamaan itseäni ja pärjäämään sinkkuna, ennen kuin edes harkitsen uutta suhdetta. Onneksi tein näin, olin monta vuotta itsekseni ja aloin etsiä uutta suhdetta vasta kun olin 100% varma, että pärjään yksinkin mainiosti, ja jos ero tulee tulevaisuudessa, se ei ole minulle enää mikään maailmanloppu. Eli minun neuvoni olisi nyt aloittaa todellinen itseesi tutustuminen, unohda eksäsi täysin, mielestäni kannattaisi myös unohtaa joksikin aikaa uuden miehen etsiminenkin. Tosin ymmärrän että lapsi haaveiden takia sinulla ei ehkä ole yhtä paljon aikaa "mietiskellä" kuin minulla, mutta oman tulevaisuutesi takia olisi parempi jos keskittyisit oikeasti vain itseesi jonkin aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa vaan paljonko olen miettinyt sitä mikä vika minussa on kun taas käy näin. Olen tätäkin suhdetta ja omaa osaani hyvin paljon pyöritellyt mielessäni ja syyllistynyt itseäni todella paljon monista asioista. Se tekee asiasta vielä vaikeamman. Toivoisin, että pystyisin löytämään itsestäni vihaa miestä kohtaan. En siksi, että haluaisin katkeroitua vaan siksi, että se auttaisi eteenpäin. Nyt mielessä pyörivät vaan hyvät muistot ja suru siitä mitä menetti. Ap

En sano tätä ilkeästi tai masentaakseni, vaan siksi että olisin toivonut jonkun sanovan tämän minulle silloin kun itse erosin ja ajattelin samalla tavalla kuin sinä. Tuo sinun ajattelutapa, että syytät itseäsi ja ajattelet eksästäsi pelkästään hyvää (vaikka tyyppi petti!) paljastaa sen, että sinä ikävä kyllä olet luultavasti aika puolisoosi takertuva yksilö ja sinulla on huono itsetunto.

Tunnistan tämän siksi, että itse olin nimenomaan todella takertuvainen suhteissani ja aina syyttelin eroista itseäni. Vasta kun tajusin että en voi jatkaa enää näin, minun on pakko ensin kasvaa ihmisenä, oppia tuntemaan ja arvostamaan itseäni ja pärjäämään sinkkuna, ennen kuin edes harkitsen uutta suhdetta. Onneksi tein näin, olin monta vuotta itsekseni ja aloin etsiä uutta suhdetta vasta kun olin 100% varma, että pärjään yksinkin mainiosti, ja jos ero tulee tulevaisuudessa, se ei ole minulle enää mikään maailmanloppu. Eli minun neuvoni olisi nyt aloittaa todellinen itseesi tutustuminen, unohda eksäsi täysin, mielestäni kannattaisi myös unohtaa joksikin aikaa uuden miehen etsiminenkin. Tosin ymmärrän että lapsi haaveiden takia sinulla ei ehkä ole yhtä paljon aikaa "mietiskellä" kuin minulla, mutta oman tulevaisuutesi takia olisi parempi jos keskittyisit oikeasti vain itseesi jonkin aikaa. 

Allekirjoitan tuon, että huono itsetunto minulla varmasti on. Minulla on myös valtava hylätyksi tulemisen pelko, joka voimistui edellisessä suhteessa tapahtuneen pettämisen myötä. Tämä aivan varmasti tavalla tai toisella heijastui myös viimeisimpään suhteeseen. Suhteessa en ole kuitenkaan takertuvainen ja seison omilla jaloillani.

Tällä hetkellä aikomusta uuden suhteen etsimiseen ei ole, haluan ottaa aikaa itselleni. Loputtomasti aikaa ei kuitenkaan valitettavasti ole. Mutta en aio etsiä ketään nyt hetkeen, jos joku spontaanisti tulee vastaan niin sitten on eri asia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa vaan paljonko olen miettinyt sitä mikä vika minussa on kun taas käy näin. Olen tätäkin suhdetta ja omaa osaani hyvin paljon pyöritellyt mielessäni ja syyllistynyt itseäni todella paljon monista asioista. Se tekee asiasta vielä vaikeamman. Toivoisin, että pystyisin löytämään itsestäni vihaa miestä kohtaan. En siksi, että haluaisin katkeroitua vaan siksi, että se auttaisi eteenpäin. Nyt mielessä pyörivät vaan hyvät muistot ja suru siitä mitä menetti. Ap

En sano tätä ilkeästi tai masentaakseni, vaan siksi että olisin toivonut jonkun sanovan tämän minulle silloin kun itse erosin ja ajattelin samalla tavalla kuin sinä. Tuo sinun ajattelutapa, että syytät itseäsi ja ajattelet eksästäsi pelkästään hyvää (vaikka tyyppi petti!) paljastaa sen, että sinä ikävä kyllä olet luultavasti aika puolisoosi takertuva yksilö ja sinulla on huono itsetunto.

Tunnistan tämän siksi, että itse olin nimenomaan todella takertuvainen suhteissani ja aina syyttelin eroista itseäni. Vasta kun tajusin että en voi jatkaa enää näin, minun on pakko ensin kasvaa ihmisenä, oppia tuntemaan ja arvostamaan itseäni ja pärjäämään sinkkuna, ennen kuin edes harkitsen uutta suhdetta. Onneksi tein näin, olin monta vuotta itsekseni ja aloin etsiä uutta suhdetta vasta kun olin 100% varma, että pärjään yksinkin mainiosti, ja jos ero tulee tulevaisuudessa, se ei ole minulle enää mikään maailmanloppu. Eli minun neuvoni olisi nyt aloittaa todellinen itseesi tutustuminen, unohda eksäsi täysin, mielestäni kannattaisi myös unohtaa joksikin aikaa uuden miehen etsiminenkin. Tosin ymmärrän että lapsi haaveiden takia sinulla ei ehkä ole yhtä paljon aikaa "mietiskellä" kuin minulla, mutta oman tulevaisuutesi takia olisi parempi jos keskittyisit oikeasti vain itseesi jonkin aikaa. 

Allekirjoitan tuon, että huono itsetunto minulla varmasti on. Minulla on myös valtava hylätyksi tulemisen pelko, joka voimistui edellisessä suhteessa tapahtuneen pettämisen myötä. Tämä aivan varmasti tavalla tai toisella heijastui myös viimeisimpään suhteeseen. Suhteessa en ole kuitenkaan takertuvainen ja seison omilla jaloillani.

Tällä hetkellä aikomusta uuden suhteen etsimiseen ei ole, haluan ottaa aikaa itselleni. Loputtomasti aikaa ei kuitenkaan valitettavasti ole. Mutta en aio etsiä ketään nyt hetkeen, jos joku spontaanisti tulee vastaan niin sitten on eri asia. Ap

Hylätyksi tulemisen pelko ja toiseen takertuminen on vahvasti toisiinsa liittyviä ongelmia. Takertuminen ei välttämättä ole aina sitä, että toisen kyljessä pitää olla kiinni 24/7 vaan voi myös olla henkistä takertumista. Esim että aina näkee vaan hyvät asiat kumppanissa, vaikka varoitusmerkkejä tulisi nenän eteen niin niitä ei silti halua nähdä, koska on henkisesti niin kiinni toisessa ja eroaminen on ajatuksenakin se kaikkein pahin skenaario. Ja sitten kun lopulta pommi tipahtaakin niskaan niin kaikki romahtaa kerralla, koska ei aiemmin ole osannut nostaa kissaa pöydälle ja pitää puoliaan. 

Mutta oli sinulla takertumisongelmaa tai ei niin sinun pitää yrittää päästä irti hylätyksi tulemisen pelosta. Pettäminen on aina pas kamaista, eksäsi teki väärin, mutta myös sinun hylätyksi tulemisen pelko tulee ikävä kyllä jatkossakin tuhoamaan suhteitasi, ellet hoida ongelmaa kuntoon vaikka terapian avulla. En tarkoita näillä jutuilla, että sinua jotenkin pitäisi rankaista tai syyllistää siitä mitä eksäsi teki, (ei todellakaan pidä, älä syytä itseäsi siitä mitä eksäsi teki, unohda koko tyyppi) vaan oman itsesi ja tulevaisuutesi takia sinun täytyy saada nämä asiat kuntoon ennen uutta suhdetta. Muuten samat ongelmat on edessäsi vain jatkossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa vaan paljonko olen miettinyt sitä mikä vika minussa on kun taas käy näin. Olen tätäkin suhdetta ja omaa osaani hyvin paljon pyöritellyt mielessäni ja syyllistynyt itseäni todella paljon monista asioista. Se tekee asiasta vielä vaikeamman. Toivoisin, että pystyisin löytämään itsestäni vihaa miestä kohtaan. En siksi, että haluaisin katkeroitua vaan siksi, että se auttaisi eteenpäin. Nyt mielessä pyörivät vaan hyvät muistot ja suru siitä mitä menetti. Ap

En sano tätä ilkeästi tai masentaakseni, vaan siksi että olisin toivonut jonkun sanovan tämän minulle silloin kun itse erosin ja ajattelin samalla tavalla kuin sinä. Tuo sinun ajattelutapa, että syytät itseäsi ja ajattelet eksästäsi pelkästään hyvää (vaikka tyyppi petti!) paljastaa sen, että sinä ikävä kyllä olet luultavasti aika puolisoosi takertuva yksilö ja sinulla on huono itsetunto.

Tunnistan tämän siksi, että itse olin nimenomaan todella takertuvainen suhteissani ja aina syyttelin eroista itseäni. Vasta kun tajusin että en voi jatkaa enää näin, minun on pakko ensin kasvaa ihmisenä, oppia tuntemaan ja arvostamaan itseäni ja pärjäämään sinkkuna, ennen kuin edes harkitsen uutta suhdetta. Onneksi tein näin, olin monta vuotta itsekseni ja aloin etsiä uutta suhdetta vasta kun olin 100% varma, että pärjään yksinkin mainiosti, ja jos ero tulee tulevaisuudessa, se ei ole minulle enää mikään maailmanloppu. Eli minun neuvoni olisi nyt aloittaa todellinen itseesi tutustuminen, unohda eksäsi täysin, mielestäni kannattaisi myös unohtaa joksikin aikaa uuden miehen etsiminenkin. Tosin ymmärrän että lapsi haaveiden takia sinulla ei ehkä ole yhtä paljon aikaa "mietiskellä" kuin minulla, mutta oman tulevaisuutesi takia olisi parempi jos keskittyisit oikeasti vain itseesi jonkin aikaa. 

Allekirjoitan tuon, että huono itsetunto minulla varmasti on. Minulla on myös valtava hylätyksi tulemisen pelko, joka voimistui edellisessä suhteessa tapahtuneen pettämisen myötä. Tämä aivan varmasti tavalla tai toisella heijastui myös viimeisimpään suhteeseen. Suhteessa en ole kuitenkaan takertuvainen ja seison omilla jaloillani.

Tällä hetkellä aikomusta uuden suhteen etsimiseen ei ole, haluan ottaa aikaa itselleni. Loputtomasti aikaa ei kuitenkaan valitettavasti ole. Mutta en aio etsiä ketään nyt hetkeen, jos joku spontaanisti tulee vastaan niin sitten on eri asia. Ap

Hylätyksi tulemisen pelko ja toiseen takertuminen on vahvasti toisiinsa liittyviä ongelmia. Takertuminen ei välttämättä ole aina sitä, että toisen kyljessä pitää olla kiinni 24/7 vaan voi myös olla henkistä takertumista. Esim että aina näkee vaan hyvät asiat kumppanissa, vaikka varoitusmerkkejä tulisi nenän eteen niin niitä ei silti halua nähdä, koska on henkisesti niin kiinni toisessa ja eroaminen on ajatuksenakin se kaikkein pahin skenaario. Ja sitten kun lopulta pommi tipahtaakin niskaan niin kaikki romahtaa kerralla, koska ei aiemmin ole osannut nostaa kissaa pöydälle ja pitää puoliaan. 

Mutta oli sinulla takertumisongelmaa tai ei niin sinun pitää yrittää päästä irti hylätyksi tulemisen pelosta. Pettäminen on aina pas kamaista, eksäsi teki väärin, mutta myös sinun hylätyksi tulemisen pelko tulee ikävä kyllä jatkossakin tuhoamaan suhteitasi, ellet hoida ongelmaa kuntoon vaikka terapian avulla. En tarkoita näillä jutuilla, että sinua jotenkin pitäisi rankaista tai syyllistää siitä mitä eksäsi teki, (ei todellakaan pidä, älä syytä itseäsi siitä mitä eksäsi teki, unohda koko tyyppi) vaan oman itsesi ja tulevaisuutesi takia sinun täytyy saada nämä asiat kuntoon ennen uutta suhdetta. Muuten samat ongelmat on edessäsi vain jatkossakin. 

Olen pitkälti samaa mieltä ja olenkin aikonut hakea ammattilaiselta apua myös näiden asioiden käsittelyyn. Ap

Älä huoli: https://www.worldometers.info/world-population/

Rekan alle?       Se on erinomainen lääke vastoinkäymisiin.

Vierailija kirjoitti:

Rekan alle?       Se on erinomainen lääke vastoinkäymisiin.

Välillä on kyllä pahimman tuskan keskellä houkutellut. Ap

Up

Up

Säälittävää miten koville joillekin ottaa parisuhteen kariutuminen.

47/54

Hyvä kirjoitus 💐

Läheisriippuvaisesta miehestä kokemusta 20 v takaa. Kaiken lisäksi oireet vaan paheni, mitä pitempään seurusteltiin. Vuoden jälkeen ahdistuin ja tunsin olevani vanki.

Suhde loppui, se ei ollut kivuton ero hänelle.

Joten ap, itsensä hyväksi kannattaa töitä tehdä.