Mies jätti toisen takia, miten selvitä?
Viiden vuoden suhde ja tulevaisuuden suunnitelmat valmiina. Ero tuli yhtäkkisesti ja nyt on osoittautunut, että toisen naisen takia. Miten tästä noustaan? Olen jo 32-vuotias ja pelkään, etten enää löydä kumppania ja lapset jäävät haaveeksi. Suhdekokemukset eivät muutenkaan ole hyviä. Tätä edeltävän kanssa olimme kihloissa kunnes hän jäi kiinni pettämisestä. Tällä kertaa en tiedä onko varsinaista pettämistä fyysisesti tapahtunut, mutta se ei oloa helpota.
Koville ottaa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
No voit olla varma, että jos toisen naisen takia on jättänyt niin kyllä se on sua pettänyt ja pitemmän aikaan elänyt kaksoiselämää. Huomaatko näin jälkikäteen mitään merkkejä muutoksesta miehen käytöksessä?
On varmasti vaikeaa, mutta koita toistella itsellesi, että et sä haluaiskaan tuommoista petturia.
Oma ex muuttikin jo toisen kanssa yhteen josta sain tietää vasta kuukausien kuluttua (ei siis asuttu ikinä yhdessä). Olin silloin 33v ja vihasin miestä, kun oli vienyt aikaa mun elämästä turhaan ja elänyt valheessa, vasta päivää ennenkin sain tietää niin se halus musta vaimon itselleen ja puhui lapsista. Ilmeisesti samaa jauhanut sille uudelle.
Mä ainakin laitoin naiselle viestiä ja kuvakaappaukset keskusteluista noiden kuukausien ajalta, ei kestänyt pitkään niiden juttu.Ole onnellinen että saat nyt itse päättää elämästäsi ja keskity itsees. Turha pettäjän perään on itkeä.
Mulle ainakin tuosta miehestä tuli täysin tuntematon ja mitätön, kaikki tunteet loppui siihen ja mulla alkoi olemaan paljon helpompaa ja kivempaa ja löysinpä uuden ja paljon paremman miehenkin.
Ap selvästi tahtoo tukea ja tsemppiä, niin onko pakko tulla näin agressiivisesti kertomaan, että joo kyllä 100% varmasti on pettänyt. Se nyt ei apta lohduta tai mieltä paranna! Emmekä muutenkaan voi tietää varmaksi. Liialla konkreettisuudella teet petetylle vain lisää hallaa. Antaisit edes hetken toipua, ennen ”faktojesi” latelua.
Vierailija kirjoitti:
roinajonna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin teidän suhteessa ei ollut miehen mieleen ja se olis jättäny sut kohta kuitenkin. Parempi nyt kuin myöhemmin.
Se on fakta ja se sun täytyy hyväksyä.
Tämäpä. Suosittelen lämpimästi sen suhteen rehellistä perkaamista omassa mielessä ja myös sen oman vastuun ja roolin tunnistamista ja hyväksymistä siinä miksi suhde epäonnistui ja mikä sai toisen päättämään sen noin rumasti. Uhriroolista käsin kipu kestää kauemmin ja uhkaa muuttua myrkylliseksi katkeruudeksi, kun ei kerta kaikkiaan voi käsittää sitä miksi tulee kohdelluksi ikävästi vaikkei itsessä ole mitään vikaa. Kukaan ei ansaitse valehtelua, mutta omalla toiminnallaan voi kuitenkin huomaamattaankin ajaa toisen niin nurkkaan, ettei hän näe muuta ulospääsyä kuin valheen ja petoksen avulla livistämisen. Uusi ihastus antaa voimaa ja uskallusta lähteä eroprosessiin, ikävä tosiasia, mutta ihminen on taipuvainen välttelemään vaikeuksia, ellei tiedossa ole riittävän hyvää palkintoa.
En ole missään vaiheessa ajatellut ettei itsessäni olisi mitään vikaa. Pystyn hyvin realistisesti tarkastelemaan myös omaa toimintaani. Itseasiassa olen syyllistänyt itseäni äärettömän paljon monista asioista. Ap
Eli sinulla on niitä itsetunto ongelmia?
Erosin 40 vuotiaana ja on ollut 2 hyvää suhdetta sen jälkeen, toinen kesti kolme vuotta ja toinen on nyt kestänyt pari vuotta. Ei tarvi pelätä yksinjäämistä.
Kipu erosta helpottaa siedettävämmäksi parissa viikossa tai kuukaudessa. Kun tuntuu pahalta, suret niin kuin sulle parhaiten sopii. Voit jutella ystävälle, itkeä, raivota seinille, muistella, mennä keskellä päivää nukkumaan, käydä kävelyllä...mikä vaan tuntuu sillä hetkellä auttavan. tsemppiä! Selviät tästä ja joku päivä ymmärrät, että tämä olikin hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa suhteessa sitten nämä neuvot käyttöön:
- enemmän suihinottoja
- vähemmän huomion kerjäämistä
- vähemmän vaatimuksia ”laatuajasta” ja muusta bullshitistä
- ei painostusta kihloihin/naimisiin/lasten hankintaanHän nimenomaan haluaa niitä lapsia. Ei kukaan huvikseen parisuhteessa ole ja ota niitä vaivoja jos ei saa siitä mitä haluaa.
Oletko ap koskaan pysähtynyt miettimään miksi haluat niitä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Alkuun shokkia kestää jonkin aikaa, mutta anna tunteiden tulla ja mennä. Ahdistusta vastaan ei voi pitkään taistella, joten hyväksy faktat, käsittele asiat ja pidä itsestäsi huolta. Syö, liiku ja nuku hyvin. Hakeudu seuraan tai pidä etäyhteyttä ystäviisi/läheisiisi. Kyllä siitä selviää, mutta se vaatii aikaa. Tiedän kokemuksesta..
Älä katkeroidu, se vain vaikeuttaa omia asioitasi.
Ensin: Olen pahoillani aloittajan puolesta. Ikävä syy erota :/
Toiseksi: Mielestäni tässä kommentissa oli hyvät vinkit ensimmäisiin kuukausiin. Anna itsellesi aikaa toipua, älä pidä kiirettä uuden löytämisessä, vaikka toki ymmärrän ikäsi vuoksi, että se aika tuntuu ensimmäisenä, ettei sitä olisi..
Kolmanneksi: Suosittelen exän poistamista some-kavereista, ainakin hetkeksi. Ei tee itselle ja omalle toipumiselle hyvää katsoa toisen onnea, se pitkittää eteenpäin pääsyssä :)
Toivottavasti löydät ihmisen, kuka osaa arvostaa sinua.Kaikki suhteet eivät kestä, mutta kyllä yhden pitäminen kerrallaan (ellei toisin sovita) on toisen ihmisen arvostamista.Kun suhde päättyy yhteisestä sopimuksesta, yhteisistä vuosista kiittäminen ja eteenpäin meneminen on helpompaa ja nopeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin teidän suhteessa ei ollut miehen mieleen ja se olis jättäny sut kohta kuitenkin. Parempi nyt kuin myöhemmin.
Se on fakta ja se sun täytyy hyväksyä.
Olen tottakai samaa mieltä, että parempi nyt kuin myöhemmin. Ap
Tämä kertoo sen että kyllä sinä selviät :) Anna itsellesi aikaa. Itse löysin elämäni miehen yllättäen 36-vuotiaana. Olin vannonut etten mene naimisiin mutta kuinkas sitten kävikään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
roinajonna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin teidän suhteessa ei ollut miehen mieleen ja se olis jättäny sut kohta kuitenkin. Parempi nyt kuin myöhemmin.
Se on fakta ja se sun täytyy hyväksyä.
Tämäpä. Suosittelen lämpimästi sen suhteen rehellistä perkaamista omassa mielessä ja myös sen oman vastuun ja roolin tunnistamista ja hyväksymistä siinä miksi suhde epäonnistui ja mikä sai toisen päättämään sen noin rumasti. Uhriroolista käsin kipu kestää kauemmin ja uhkaa muuttua myrkylliseksi katkeruudeksi, kun ei kerta kaikkiaan voi käsittää sitä miksi tulee kohdelluksi ikävästi vaikkei itsessä ole mitään vikaa. Kukaan ei ansaitse valehtelua, mutta omalla toiminnallaan voi kuitenkin huomaamattaankin ajaa toisen niin nurkkaan, ettei hän näe muuta ulospääsyä kuin valheen ja petoksen avulla livistämisen. Uusi ihastus antaa voimaa ja uskallusta lähteä eroprosessiin, ikävä tosiasia, mutta ihminen on taipuvainen välttelemään vaikeuksia, ellei tiedossa ole riittävän hyvää palkintoa.
En ole missään vaiheessa ajatellut ettei itsessäni olisi mitään vikaa. Pystyn hyvin realistisesti tarkastelemaan myös omaa toimintaani. Itseasiassa olen syyllistänyt itseäni äärettömän paljon monista asioista. Ap
Eli sinulla on niitä itsetunto ongelmia?
Kyllähän tottakai parisuhteessa on kaksi ihmistä ja eroon päädyttäessä on hyvä tarkastella myös omaa käytöstä suhteessa, mutta kuten ensimmäisessä kommentissa kerrottiin - anna itsellesi aikaa toipua.
Ajatuksesi ovat vapaammat perkaamaan omaa osuuttasi suhteessa, kun olet saanut itketty pettymyksen ja pahan olon ensimmäisten kuukausien aikana pois sisältäsi. Tuoreeltaan itsesyytökset tai toisen syyttäminen on vielä kovin subjektiivistä - kannattaa ne silti kirjoittaa ylös myöhempää prosessointia varten.
Mikä toimii ensi kuukausiin itsellesi parhaiten?
Ystävien kanssa oleminen, Netflix, juokseminen, kirjoittaminen, entä uuden asian opiskelu esim. avoimessa tai lukion aineopiskelijana..
Itse treenasin, juoksin pahaan oloon saakka ja luin aikuislukiossa aineopiskelijana psykologiaa :D Kyllä, kun tuntui hyvältä lähteä ulos kavereiden kanssa, olimme todellakin "asiantuntijoita" ihmissuhteissamme :D :D
..mutta kaikki ne vaiheet olivat tärkeitä ja nyt koen olevani ehjempi ihminen uudessa suhteessa ja osaan myös katsoa omaa käyttäytymistäni paremmin sekä myös arvostan aikaa, minkä annoin itselleni.
Olin erotessamme 31 ja uuden parisuhteen alkaessa 3 vuotta sitten 34.
Voimia!
Anna itsellesi rauhassa aikaa käsitellä tilanne. Tee sen eteen töitä, hae vaikka ammattikeskusteluapua.
Sitten vaan ilman katkeruutta eteenpäin. Hyviäkin miehiä on paljon.
Erosin itse avioliitosta 27 v ja se tuntui maailmanlopulta. 29 v löysin uuden, nopeasti 2 lasta ja uusi liitto, hyvin menee vieläkin 15 vuoden jälkeen.
Kyllä se siitä. Itsekin saman koin. Anna ihan luvalla kokea ne tunteet mitä tulee, ajan kanssa helpottaa.
En todellakaan huolestuisi siitä että olet "jo" 32 vuotias. Olet markkinoilla kuumaa tavaraa, kerta sinulla ei ole lapsia edellisistä suhteista. Ymmärrän että biologinen kello voi huolettaa, mutta hyvin sulla on vielä aikaa :3
- M, 33
Olen kaksi kertaa eronnut, ja vielä löysin uuden. Paitsi että lapsia en kyllä ole tekemässä.
T. Nainen 50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32 v
"En löydä enää ketään" 😅
Aika kuluu nopeasti, ja vaikka nyt löytyisikin alle vuodessa uusi mies, niin tuskin ap pettymyskokemustensa jälkeen haluaisi salamana naimisiin ja lapsia, vaan katselee ja harkitsee jonkin aikaa. Siinäpä sä sitten jo oletkin neljääkymppiä lähestyvä, kun tämä uusikin ehkä päättää lähteä läiskimään. Eli kyllä tuollaiset tunteet ovat ihan normaalit. Itsetuntokin nollilla melkein jo, niin "En taida löytää enää ketään". Mieliala down.
Ja ap, toivon sulle onnellisempaa tulevaisuutta! Ei ne kaikki passkoja ole.
Juuri tämä on se syy miksi ikäni huolettaa...
Ap
Itse en olisi jaksanut tuossa tilanteessa kuin päivä kerrallaan ottaen ja siitä sitten selvittiin.
Uni tuli 3 tunnin pätkissä, se hidasti ja turrutti surua vähän ja helpotti tunteiden läpikäymistä. Kun en halunnut jäädä sänkyyn pyörimään kävin aamulenkin jo neljältä ja palasin aamu unille vielä. Minulle ehdotettiin unilääkkeitä mutta tämä sopi minulle. Keho löysi kriisirytmin ja piti henkisen prosessin pienellä liekillä.
Myöhemmin on aika puida miksi. Ensin täytyy suodattaa suurin suru ja katkeruus pois hyvällä itsehoivalla. Uni, ruoka (vaikkei maistuisi, syö sitäkin terveellisemmin!) , liikkuminen ja ystävät.
En osaa muuta sanoa, kun tsemppiä sinulle. Nyt et varmaan näe mitään hyvää missään, mutta kyllä niitä valon pilkahduksia taas alkaa tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on aika ottaa sitä aikaa itselleen ja oppia tuntemaan itsensä vikoineen ja puutteineen päivineen. Parisuhde on aina kahden kauppa, jossa tulisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Ole itsellesi avoin ja rehellinen! Onnea itsesi löytämisen tiellä.
Että mua ärsyttää nämä kommentit, jossa toista vastuutetaan siitä, että toinen on pettänyt. Olipa mitä tahansa ongelmia tai vikaa, pettäjä on se, joka on valinnut pettää. Piste.
Arvatkaa vaan paljonko olen miettinyt sitä mikä vika minussa on kun taas käy näin. Olen tätäkin suhdetta ja omaa osaani hyvin paljon pyöritellyt mielessäni ja syyllistynyt itseäni todella paljon monista asioista. Se tekee asiasta vielä vaikeamman. Toivoisin, että pystyisin löytämään itsestäni vihaa miestä kohtaan. En siksi, että haluaisin katkeroitua vaan siksi, että se auttaisi eteenpäin. Nyt mielessä pyörivät vaan hyvät muistot ja suru siitä mitä menetti. Ap
Nyt kannattaa tosissaan miettiä, että miten seuraavalla kerralla löytää mies, joka ei petä. Usein on niin, että niitä pettäjiä kertyy osalle naisista paljon enemmän kuin osille. Koeta keksiä syy tähän niin pystyt aittamaan itseäsi seuraavassa suhteessa.
Ehdotuksia:
Ihastutko miestyyppiin, joka usein pettää?
Etkö huomaa mitään viitteita etukäteen? Ei mitään epäilyttävää?
Sinun vikasi ei ole pettäminen, mutta ehkä tämä suru voisi jäädä viimeiseksi? Siksi kehotan miettimään jälkikäteen, miksi näin on käynyt toistamiseen. Toiset miehet petäävät paljon herkemmin kuin toiset. Kos siihen miestyyppiin vain ihastuu, niin silloin joutuu väistämättä petetyksi.