Lue keskustelun säännöt.
Uskotko sinä reinkarnaatioon eli jälleensyntymiseen?
23.03.2021 |
Tässä hyvä dokkari
Myös nettiflicksissä on hyvä sarja.
Valehteleeko ne vaan?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Sielunvaellus on vain ihmisten keksimä oppi kansan hallitsemiseksi.
Sielunvaelluksella ei voi hallita yhtäkään ihmistä. Ja miten? Avaamalla jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Miten voitte hallita ihmisiä antamalla heille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia.
Sen sijaan voi hallita tehokkaasti ikuisella helvetinopilla ja hallita julmasti. Yksi elämä ja yksi mahdollisuus. Jopa huonot vanhemmat antavat lapsilleen enemmän kuin yhden mahdollisuuden.
Aivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan usko jälleensyntymiseen, koska se on iso valhe.
Raamatussa on kerrottu totuus, siihen uskon.
Etsipä tiktokista Kristi (kristi.burke) ja mieti uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoisin ettei ole kuoleman jälkeen elämää.
Mä haluaisin sen ikuisen rauhan, sitten kun aika koittaa.Ehkä yksi elämä ei siihen riitä.
Ja sitten, ovathan kaikki jälkeläisesi toteuttamassa aspektiasi, muiden aspektien kanssa, niiden keskinäisinä suhteina. Niin kauan kuin sukusi jatkuu, elät heissä erilaisina ominaisuuksina; et yksilönä, vaan yksilöihin pirstoutuneena... Mutta parhaiten eläisit sydämissä! Mitä sellaista teet toisille, jonka vuoksi sinut muistetaan sydämellä.
Jos tärkeää on nimenomaan ELÄÄ se, mikä on ajatonta... mikä on elämän tarkoitus, jos kaikki on aina ollut jo "olemassa"?
Mulle ei tule jälkeläisiä, että lyhyeksi jää pirstoutunut elämäni.
Vain tässä elämässä. Seuraavassa taas uudet mahdollisuudet.
Mitä se liikuttaa mitä tapahtuu jossain muualla.
Mun elämä on tässä, eikä sanasi lohduta yhtään tilannettani.
Mä oon ollut yhdessä entisessä elämässäni sorsa. Olen nähnyt paljon unia lentämisestä ja osa unista ollut mustavalkoisia, mitä en muuten ole ikinä nähnyt. Pienestä pitäen olen tykännyt linnuista ja ollut niistä kiinnostunut.
Yhdessä elämistä olen ollut myös joko joku portto tai korkeampi arvoinen prinsessa tms.
Jo ennen kuin osasin puhua olin kiinnostunut äidin korkokengistä, hienoista vaatteista ja meikeistä. Varsinkin prinsessa ohjelmat ja mekot kiinnostivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama, vaikka minä syntyisi uudelleen, jos se ei mitään muista.
Jos elämme monta elämää, miksi emme muista, keitä olimme ja mitä teimme?
Itse asiassa muisti ei petä meitä ainoastaan menneiden elämien osalta. Emme useinkaan muista, mitä tässä elämässä tapahtui: emme muista yksinkertaisimpia tietoja (esim. salasanoja), meillä kestää kauan oppia. Tämä osoittaa, että kannattaa luottaa mieluummin sisäiseen alitajuiseen kokemukseen kuin muistoihin. Menneiden elämien muistamisella olisi kielteisiä seurauksia. Karman lain mukaan vihollisemme voisi syntyä poikanamme, ja meidän olisi maksettava hänelle takaisin rakkaudella tässä elämässä. Joten "muista vähemmän, nuku paremmin".
Sielumuodossamme muistamme kaikki menneetkin elämät. Jos ihmismuodossamme muistaisimme, se estäisi meitä elämästä omaa uutta elämäämme täysillä ja vain siihen keskittyen. Meidän tarkoitus ei ole roikkua menneessä, vaan keskittyä nykyhetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoisin ettei ole kuoleman jälkeen elämää.
Mä haluaisin sen ikuisen rauhan, sitten kun aika koittaa.Ehkä yksi elämä ei siihen riitä.
Ja sitten, ovathan kaikki jälkeläisesi toteuttamassa aspektiasi, muiden aspektien kanssa, niiden keskinäisinä suhteina. Niin kauan kuin sukusi jatkuu, elät heissä erilaisina ominaisuuksina; et yksilönä, vaan yksilöihin pirstoutuneena... Mutta parhaiten eläisit sydämissä! Mitä sellaista teet toisille, jonka vuoksi sinut muistetaan sydämellä.
Jos tärkeää on nimenomaan ELÄÄ se, mikä on ajatonta... mikä on elämän tarkoitus, jos kaikki on aina ollut jo "olemassa"?
Mulle ei tule jälkeläisiä, että lyhyeksi jää pirstoutunut elämäni.
Vain tässä elämässä. Seuraavassa taas uudet mahdollisuudet.
Mitä se liikuttaa mitä tapahtuu jossain muualla.
Mun elämä on tässä, eikä sanasi lohduta yhtään tilannettani.
Seuraavassa elämässäsi olet edelleen oma itsesi, yksilöllinen elävä olento, jolla on ollut erilaisia kehoja. Olit sama yksilö miljardeissa aiemmissa elämissä, joissa sinulla oli eri kehoja. Uusi keho on kuin vaatteiden vaihtaminen.
Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen ruumiiseen, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot. Näin opimme lapsena istumaan, kävelemään, puhumaan jne. Ja sielu joutuu niin uusien tunteiden virran vangiksi, että se unohtaa täysin menneisyytensä, ja tiedot menneisyydestä ovat ikään kuin arkistoituna lukuisten tiedostojen joukkoon alitajuntaamme. Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoisin ettei ole kuoleman jälkeen elämää.
Mä haluaisin sen ikuisen rauhan, sitten kun aika koittaa.Ehkä yksi elämä ei siihen riitä.
Ja sitten, ovathan kaikki jälkeläisesi toteuttamassa aspektiasi, muiden aspektien kanssa, niiden keskinäisinä suhteina. Niin kauan kuin sukusi jatkuu, elät heissä erilaisina ominaisuuksina; et yksilönä, vaan yksilöihin pirstoutuneena... Mutta parhaiten eläisit sydämissä! Mitä sellaista teet toisille, jonka vuoksi sinut muistetaan sydämellä.
Jos tärkeää on nimenomaan ELÄÄ se, mikä on ajatonta... mikä on elämän tarkoitus, jos kaikki on aina ollut jo "olemassa"?
Mulle ei tule jälkeläisiä, että lyhyeksi jää pirstoutunut elämäni.
Vain tässä elämässä. Seuraavassa taas uudet mahdollisuudet.
Mitä se liikuttaa mitä tapahtuu jossain muualla.
Mun elämä on tässä, eikä sanasi lohduta yhtään tilannettani.
Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa ruumiissa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla. Vain se, joka elää lihan tyydyttämiseksi, kuolee. Kuoleman voittamiseksi riittää, että tuntee oman ikuisen luontonsa. Sinun on tuhottava omistajuuden tunne ja murrettava ulkomaailmaan liittyvät siteet. Luovu kaikesta, mikä sitoo sinut näkyvään todellisuuteen. Anna valemaailman huolehtia kehostasi. Jätä itsellesi vain äly. Sen avulla oivallat todellisen itsesi ja voitat kuolemanpelon.
___________________________________________
Bhagavad Gita. 2.13
Ruumiillistunut sielu vaihtaa vähitellen lapsen kehosta nuoren miehen kehoon ja sitten vanhan miehen kehoon, ja samalla tavalla sielu siirtyy kuoleman jälkeen toiseen kehoon. Henkilö, joka on tietoinen omasta henkisestä luonteestaan, ei hämmenny tällaisesta muutoksesta.
Bhagavad Gita 2.20
Sielu ei synny eikä kuole. Hän ei ole koskaan syntynyt, ei synny eikä tule koskaan syntymään. Hän on syntymätön, ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Hän ei tuhoudu, kun keho kuolee.
Bhagavad Gita. 2.12
Koskaan ei ole ollut aikaa, jolloin Minua, sinua ja kaikkia näitä kuninkaita ei olisi ollut olemassa, eikä kukaan meistä lakkaa olemasta tulevaisuudessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama, vaikka minä syntyisi uudelleen, jos se ei mitään muista.
Jos elämme monta elämää, miksi emme muista, keitä olimme ja mitä teimme?
Itse asiassa muisti ei petä meitä ainoastaan menneiden elämien osalta. Emme useinkaan muista, mitä tässä elämässä tapahtui: emme muista yksinkertaisimpia tietoja (esim. salasanoja), meillä kestää kauan oppia. Tämä osoittaa, että kannattaa luottaa mieluummin sisäiseen alitajuiseen kokemukseen kuin muistoihin. Menneiden elämien muistamisella olisi kielteisiä seurauksia. Karman lain mukaan vihollisemme voisi syntyä poikanamme, ja meidän olisi maksettava hänelle takaisin rakkaudella tässä elämässä. Joten "muista vähemmän, nuku paremmin".
Sielumuodossamme muistamme kaikki menneetkin elämät. Jos ihmismuodossamme muistaisimme, se estäisi meitä elämästä omaa uutta elämäämme täysillä ja vain siihen keskittyen. Meidän tarkoitus ei ole roikkua menneessä, vaan keskittyä nykyhetkeen.
Niin, ja kukaan ei kestäisi sellaista, kun on jo niin paljon sellaisia kamalia asioita jopa yhdessä elämässä, joita ei haluaisi muistaa ollenkaan, puhumattakaan miljardeista elämistä, kukaan ei kestäisi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut yhdessä entisessä elämässäni sorsa. Olen nähnyt paljon unia lentämisestä ja osa unista ollut mustavalkoisia, mitä en muuten ole ikinä nähnyt. Pienestä pitäen olen tykännyt linnuista ja ollut niistä kiinnostunut.
Yhdessä elämistä olen ollut myös joko joku portto tai korkeampi arvoinen prinsessa tms.
Jo ennen kuin osasin puhua olin kiinnostunut äidin korkokengistä, hienoista vaatteista ja meikeistä. Varsinkin prinsessa ohjelmat ja mekot kiinnostivat.
https://www.newtoninstitute.org/life-between-lives/
'Elämä elämien välissä' viittaa kokemukseen inkarnaatioiden välisestä elämästä (inter-life), jossa olet olemassa puhtaana energiaolentona. Se on myös tohtori Michael Newtonin kehittämän prosessin nimi. Life Between Lives (LBL) on syvähypnoottinen ohjattu prosessi, jonka avulla voit muistaa kokemuksesi tuonpuoleisesta elämästä ja yhdistää itsesi uudelleen todelliseen itseesi ja ohjaaviin olentoihin. Kerrotaanpa tarkemmin... Syvä hypnoottinen prosessi - LBL-istunnossa saavutetaan täydellinen fyysinen rentoutuminen, jotta päästään laajennetun tietoisuuden tilaan, jossa voidaan päästä käsiksi piilotettuihin henkisiin muistoihin. Tätä syvää hypnoottista tilaa ohjaavat LBL-fasilitaattorin antamat hypnoottiset suggestiot, mutta tila itsessään syntyy yhtä lailla myös asiakkaan omasta kyvystä päästää irti ja rentoutua. LBL-tilassa tietoisuutta muutetaan niin, että alitajuntaan ja mielen korkeimmalle tasolle, ylitajuntaan, päästään käsiksi ja saadaan esiin syvää henkilökohtaista viisautta. Ohjaavat olentosi - Michael Newton pystyi tutkimuksensa ansiosta kokoamaan mallin henkisestä maailmasta. Hän dokumentoi tuhansien eri elämänalueilta tulevien asiakkaiden johdonmukaisia raportteja lukemattomien korkeampien olentojen tarjoamasta olemassaolosta ja uskomattomasta tuesta elämän välisessä elämässä. Nämä energeettiset olennot toimivat henkilökohtaisten oppaiden ja opettajien roolissa, valmiina opastamaan jokaista meistä jokaisen elämän läpi ja välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoisin ettei ole kuoleman jälkeen elämää.
Mä haluaisin sen ikuisen rauhan, sitten kun aika koittaa.Ehkä yksi elämä ei siihen riitä.
Ja sitten, ovathan kaikki jälkeläisesi toteuttamassa aspektiasi, muiden aspektien kanssa, niiden keskinäisinä suhteina. Niin kauan kuin sukusi jatkuu, elät heissä erilaisina ominaisuuksina; et yksilönä, vaan yksilöihin pirstoutuneena... Mutta parhaiten eläisit sydämissä! Mitä sellaista teet toisille, jonka vuoksi sinut muistetaan sydämellä.
Jos tärkeää on nimenomaan ELÄÄ se, mikä on ajatonta... mikä on elämän tarkoitus, jos kaikki on aina ollut jo "olemassa"?
Mulle ei tule jälkeläisiä, että lyhyeksi jää pirstoutunut elämäni.
Vain tässä elämässä. Seuraavassa taas uudet mahdollisuudet.
Mitä se liikuttaa mitä tapahtuu jossain muualla.
Mun elämä on tässä, eikä sanasi lohduta yhtään tilannettani.Seuraavassa elämässäsi olet edelleen oma itsesi, yksilöllinen elävä olento, jolla on ollut erilaisia kehoja. Olit sama yksilö miljardeissa aiemmissa elämissä, joissa sinulla oli eri kehoja. Uusi keho on kuin vaatteiden vaihtaminen.
Kaikki muistomme tallentuvat mieleemme. Mieli on järjestelmä, joka analysoi aisteistamme saatua tietoa. Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen ruumiiseen, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen. Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot. Näin opimme lapsena istumaan, kävelemään, puhumaan jne. Ja sielu joutuu niin uusien tunteiden virran vangiksi, että se unohtaa täysin menneisyytensä, ja tiedot menneisyydestä ovat ikään kuin arkistoituna lukuisten tiedostojen joukkoon alitajuntaamme. Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.
Ja ei pelkästään nautintoa siinä, miten me ihmismuodossa sen tajuamme. Sielumme, niin julmalta kuin se tuntuukin, kaipaa kaikkia kokemuksia. Kaiken ihanan lisäksi myös tuska ja kipu on se, mitä joidenkin sielu haluaa kokea. Jokainen kokemus kasvattaa sielun tasoa. Sielusta voi olla myös viihdyttävää katsoa, milloin hän ihmismuodossaan pääsee vihdoin heräämään henkisesti ja tajuaa nämä asiat, jotka sielumuodossaan ymmärtää. Näitä alkaa olla yhä enemmän ja enemmän. Se on kaunista.
Ihminen on fyysisen kehon , hienojakoisen kehon tai psyyken tai yksilöllisen tietoisuuden tai sielun yhdistelmä, tai kuten me määrittelemme sen tieteellisellä termillä spiriton. Ja tässä ruumiissa on myös ylitietoisuus, joka on sellaisten yliluonnollisten ilmiöiden lähde kuin ennakoinnin lahja, intuitio jne. Tänään puhumme yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä ero sielun ja hienojakoisen kehon välillä. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat "sieluun sattuu", tai "sielu on tuskissaan"... he tarkoittavat sisäistä minäänsä. Mutta se ei ole sielu. Näyttää siltä, että psykologian on tarkoitus tutkia sielua - psykologia on käännetty "sielun tietämykseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Hienoainekehon henkisen ja materialistisen käsityksen välillä on tietenkin perustavanlaatuinen ero.
Jos henkilöllä on esimerkiksi jonkinlainen mielenterveyshäiriö, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian innostunut. Tämä on meidän käsityksemme psyykestä, että se on aineellisen ruumiin tuote. Niinpä vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Hengelliset lähteet, samat Vedet, joihin luotamme, kertovat meille jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote vaan sielun varjo. Se on tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu heijastaa tietoisuutensa aineeseen. Tämä sielun tietoisuus on siis hieman, aineen saastuttama tai täynnä aineellisia ideoita, haluja, käsityksiä, tämä on hienojakoinen keho. Hienojakoinen keho ei tule fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta; se on juuri päinvastainen ajatus. Ja siksi vaikutus hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee luonnollisesti toiselta puolelta. Se ei tapahdu joidenkin fyysisten komponenttien tai kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon ja henkisen harjoituksen kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä, tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tämän psyyken alueella tapahtuu pintatasolla myönteisiä muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.
Sielu (élan vital) etsii onnea, halujen täyttymistä. Tässä pyrkimyksessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme erilaisia elämänmuotoja, havaitsemme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ohjaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.
Kuun heijastuminen vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja aaltoilee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla tasaisesti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineesta vääristyneen tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, äly, mieli ja aistit.
Me olemme sieluja
"Srimad Bhagavatam antaa esimerkin sielusta ja tietoisuudesta. Siinä puhutaan kuusta, jonka valo lankeaa vesistön pinnalle, ja kuun heijastuksesta, joka tapahtuu veden pinnalla. Jos katsot kuun heijastusta veden pinnalla, kun tuuli puhaltaa ja vesi aaltoilee, näet, että se heiluu. Jos katsot kuuta taivaalla, näet, että se on liikkumaton eivätkä nämä muutokset vaikuta siihen.
Sielu loistaa, ilmentäen valonsa kehossa. Tämän sielun säteilyn heijastus on tietoisuus. Aineellisen luonnon aallot heittelevät tätä sielun heijastusta jommallekummalle puolelle. Tämä ilmenee siinä, että elävä olento syntyy tähän maailmaan, kasvaa, vanhenee, sairastuu ja kuolee. Mutta sielulle kaikki nämä ilmiöt ovat käsittämättömiä ja mahdottomia, koska sielu on luonteeltaan pysyvä ja ikuinen. Se pysyy muuttumattomana. Se on liikkumaton, eivätkä kaikki edellä mainitut ilmiöt vaikuta siihen. Ainoastaan heijastus on näiden vaikutusten alainen.
Joskus pilvet peittävät kuun. Silloin voidaan nähdä, että pilvi, johon kuunvalo osuu, hehkuu. Mutta pilvi itsessään ei ole valon lähde. Kuu, joka on pilven takana, valaisee sen. Sielu on piilossa sellaisten alkuainesten kuin mieli, äly, ruumis, ego peittämänä. Mutta sielu on se, joka antaa elämän kaikille näille alkeille ja valaisee ne. Me katsomme ja näemme maailman ympärillämme, koska olemme sieluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoin, että en toivo uudelleen syntymisen olevan totta. Sitten mulle tyrkytetään sitä hyvin laajasti.
Tarkoitusko teillä on vain satuttaa mua?!!
En tietenkään usko. Usko ja tieto ovat kaksi täysin eri asiaa. Jokainen tulkoon kuitenkin omassa uskossaan autuaaksi, koska autuaiden luettelossakin sanotaan, että autuaita ovat tyhmät ja yksinkertaiset, sillä heidän on oleva taivasten valtakunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan usko jälleensyntymiseen, koska se on iso valhe.
Raamatussa on kerrottu totuus, siihen uskon.Etsipä tiktokista Kristi (kristi.burke) ja mieti uudestaan.
En todellakaan, etsi itse.
Emme voi aina muistaa menneisyyttämme edes tässä elämässä, saati sitten edellisessä. Itse asiassa, jos muistaisimme aiemmat elämämme, tulisimme yksinkertaisesti hulluiksi, emmekä ymmärtäisi, keitä oikeasti olemme.
Aivan kuten pidämme huolta huomisesta, meidän on pidettävä huolta myös tulevasta kehostamme. Kertakäyttöelämän filosofia on epäkäytännöllinen. Meidän ei pitäisi olla lyhytnäköisiä. Vaikka emme muistaisikaan mennyttä elämäämme, meidän on silti koettava uudelleen se, mitä olemme ansainneet menneisyydessä. Ja koska uusi keho on meille yhtä todellinen kuin uusi puku, on aika pitää huolta parhaasta tulevaisuudestamme.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut yhdessä entisessä elämässäni sorsa. Olen nähnyt paljon unia lentämisestä ja osa unista ollut mustavalkoisia, mitä en muuten ole ikinä nähnyt. Pienestä pitäen olen tykännyt linnuista ja ollut niistä kiinnostunut.
Yhdessä elämistä olen ollut myös joko joku portto tai korkeampi arvoinen prinsessa tms.
Jo ennen kuin osasin puhua olin kiinnostunut äidin korkokengistä, hienoista vaatteista ja meikeistä. Varsinkin prinsessa ohjelmat ja mekot kiinnostivat.
Oletko sama henkilö, joka löysi mummonsa ullakolta vuonna 1996 erikoisen (!) nuken? Sen, joka mystisesti katosi... mutta jonka lapsesi sai viime jouluna lahjaksi. Anonyymisti.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin, että en toivo uudelleen syntymisen olevan totta. Sitten mulle tyrkytetään sitä hyvin laajasti.
Tarkoitusko teillä on vain satuttaa mua?!!
Ei se mitään, niin kauan kuin ihminen haluaa jälleensyntyä, se on hänelle mahdollista, mutta jos hän kyllästyy siihen, hän voi vapautua siitä, se on mahdollistaa. Vapautumista on viittä eri lajia. Toivomukset otetaan huomioon.
Miljardeja kertaa miljardeja eri universumeissa.