Mitä asioita teet jotka EIVÄT ole ikäisillesi tyypillistä?
Aloitan: Olen 20v ja silti mammapalstailen päivittäin.
Kommentit (1116)
Kuvittelen välillä esineillä ja asioilla olevan mieli ja persoona. Saatan esimerkiksi puhua mielessäni puille ja pitää heitä ihan omina persooninaan.
Viihdyn omissa ajatuksissani ja kehittelen tarinoita mielessäni.
Kirjoitan päiväkirjaa. Olen 46-vuotias ja silti välillä unelmoin niin ettei tavallisesta elämästä tule tolkkua.
Käytän lyhyitä mekkoja, iän puolesta ei sallittua, mutta kauniit spiirat niin miksei.
Ikä ei myöskään näy naamasta.
Olen yli 70 v ja kun olen meysälenkillä yksin, niin saatan kiivetä puuhun.
Lapsena melkein asuin puissa🐵🦧
- Katson paljon televisiota
- En juo pienpanimo-oluita
Olen 48 v ja opiskelen aapista. Olen päässyt jo E-kirjaimeen. Äitini kirjoitti tämän tekstin puolestani, eli osaan siis jo puhua. Repikee siitä.
Olen yli 50 ja palkka on huonompi kuin se oli 17 vuotiaana kesätöissä.
Olen 80v ja käytän stringejä. Ei niissä ostopakkauksissa ikärajaa lue.
30v nainen, neulon ja teen ristikoita kuin mummeli. Ja toisaalta kotini on kuin 20 vuotiaalla opiskelijapojalla, seinillä on vain pari fan merch juttua, lattialla lojuu likaisia sukkia ja urheiluvälineitä.
Olen 70v ja teen työkeikkoja erikoissairaanhoidossa.Sijaispula on valtava.
En ole vielä isoäiti. Oma ainokaiseni on 8-vuotias.
Päälle kolmikymppinen ja pelaan pleikkaa,värjään hiuksia shokkiväreillä, katson eksploitaatio-leffoja ja kuuntelen vaihtoehto musaa.
En keksi mitään, mikä olisi vajaalle 3-kymppiselle epätyypillistä. Ehkä tutin lutkutus ja haaveilu ruumisarkussa nukkumisesta? Mutta muuten olen täysin normaali.
- Vietän kaikki lomat kotona, matkustelu stressaa liikaa, ajatuskin ahdistaa
- Luen Aku Ankkoja ja Viisikoita
- Pelaan vanhoja kasaripelejä classicreload.comissa
- En ole käynyt yliopistoa, en omista asuntoa enkä autoa
- Rakastan lapsille ja nuorille suunnattuja scifi-kirjoja, erityisesti Monica Hughesia
- Enkä stressaa pätkääkään näistä edellämainituista
N. 37v, aviovaimo ja yhden lapsen äiti
Vitsit, en keksi kyllä mitään! Olen 37 v ja koen että tässä iässä "saa" tehdä mitä vaan. Mulla on isot lapset jo, mutta olisi ok tehdä vielä vauvakin. Olen menestynyt urallani, mutta ei olisi kummallista lähteä nyt vaikka opiskelemaan. On ihan yhtä tavallista olla tässä iässä naimisissa kuin sinkkukin, eronnut tai leski. Voi asua ok-talossa tai osakkeessa, omassa tai vuokralla, lainaa voi olla paljon tai kaikki voi olla jo maksettu. Mikään harrastus ei ole epätavanomainen, kun "mummoilukin" on ollut muotia jo pitkään ja toisaalta esim. konsolipelejä pelaa paljon vanhemmatkin. Extremelajitkin on aivan tavallisia vielä tässä iässä. Ulkonäkö ja pukeutuminen voi myös olla melkein mitä vain, kun oman tyylinsä osaa jo kantaa itsevarmuudella. Lemmikit, matkustelu, sisustus, luonnossa retkeily jne. kaiken ikäiset tekee näitä. Samoin terveys ja kunto voi olla erinomaiset tai todella surkeat.
Ehkä ainoa on se, että olen todella sinut oman kuolevaisuuteni kanssa. Moni käsittelee asian vasta vanhana tai kuolemansairaana, mutta mulla on jo vuosia ollut vahva tyyneys, kun ajattelen omaa kuolemaani. Sen sijaan läheisten kuolemiin en ole yhtään valmistautunut, enkä ole sellaista vieläkään joutunut kokemaan.
Kiukuttelen sen sijaan että tekisin ongelmille jotakin, 58 v.
Olen 47 vuotias mies ja pelailen Playstationilla päivittäin:
Tuorein hankinta Horizon Forbiden West on jo pelattu läpi. Pidän nimenomaan kolmannesta persoonasta kuvatuista konsolipeleistä, kuten Tomb Raider, Uncharted, Last of us, Assassin's Creed...
NHL tai vastaavat pelit ei taas kiinnosta pätkääkään.
Opiskelen uutta ammattia ja saan opintotukea. Ikä melkein 60v.
Olen 75-vuotias nainen ja ajelen kesät Vespalla, odotan jo kevättä ja ajokelejä.
Olen 10 vee ja nostan penkistä 40kg
Jee, sielunsiskoni! Oon 63.