Miksi siedän nykyään tosi huonosti ihmisiä?

Niillä vanhuksilla voi olla kipuja...

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhuksilla voi olla kipuja...

Ihanko totta?

Samat tuntemukset täällä. Kauppaan kun menet, niin eikö siellä ole kaikki kylän Sepot ja Pirkot löntystelemässä edessä, jäädään hyllyjen eteen tavaamaan että onko se nyt m-a-i-t-o vai kenties a-r-k-i-m-a-i-t-o ja ei saada valintaa tehtyä sitten millään. Törmäillään, syöksähdellään, tumpuloidaan edessä, takana. Kun yrität pitää etäisyyttä, niin eikös sieltä joku tule syliin tunkemaan. Sitten kun on hoksattu, että se naapurin Pena on myös ostoksilla, niin jäädään jumittamaan ja vaihtamaan kuulumisia tasan kaiken keskelle. Ei elettäkään, että voisi mennä sivummalle. Sitten niitä räkäsiä maskittomia kersoja raahataan kauppaan säntäilemään ja yleensä vielä huutavat kovalla äänellä sylki roiskuen että ISÄÄÄ ÄITIII PÄLÄPÄLÄPÄLÄ.

Samoin liikenteeseen on tulleet kaikki keiden ruosteinen kottero vielä liikahtaa, mutta liikennesäännöt ja ajotaidot on unohtuneet ja reaktiokyky tasan nolla. Liikennevaloista ei tajuta lähteä, kun ihmetellään, liikennevaloja lähestyttäessä jarruttelu aloitetaan urkuharmonityyliin jo ainakin kilometriä aikaisemmin. Mutkan tai risteyksen lähestyttäessä aikakin hidastuu, kun se kääntyminen on niiiin ssstanan  vaikeeta.

Pienemmästäkin alkaa jo muut ärsyttämään, mutta tää korona-aika on saanut ihmiset käyttäytymään jotenkin poikkeuksellisen ääliömäisesti.

Tämä on mielestäni huolestuttava trendi, että siedetään muita yhä vähemmän. Me elämämme täällä kuitenkin yhdessä, joten olisi suotavaa, että myös siedämme ja jopa välitämme toisistamme. 

Usein tätä ärsyyntymistä selitetään muiden typeryydellä. Eikö se teistä muista kuulosta hieman ylimieliseltä? Että juuri minä olisin fiksumpi kuin muut, että juuri minun tapani olla on se oikea tapa? Kyllä itseänikin välillä ärsyttää, mutta pystyn sentään tiedostamaan ongelman olevan minussa. En voi mitenkään olettaa kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin minä, ja koska kaikkien kanssa nyt on täällä tultava toimeen ja elettävä, olisi typerää ärsyyntyä kaikista muista. 

Juuri tuollainen jatkuva ärsyyntyminen on vahingollista yhteiskunnalle. Se saa meidät epäilemään toisiamme, välittää negatiivista ilmapiiriä ja saa meidät voimaan pahoin. 

Minulla on ollut sama ongelma jo pitkään, olen yli 50v. Muutamia ihmissuhteita olen katkonutkin sen vuoksi. Joku kyselee typeriä, asiaa jonka tarkistaisi googlella parissa sekunnissa. Toinen jankkaa kissastaan joka kerta kun soitan ja sille pitäis puhelimessa jutella :D Kukaan ei muka saa viestejäni eikä vastaa, no näkeehän sen kun ollaan somessa paikalla mutta ei vaan kiinnosta vastata, kuin vasta viikon päästä. Terveyskeskuksessa tuntuu olevan hidasälyisiä töissä kun jotain lääkereseptin uusimista pyytää, niin aletaan vaatimaan jotain koetuloksia ja hoitajalla käyntejä vaikka on diagnoosi ja lääkitys ollut vuosikausia erikoislääkäriltä. Miten siitä tk-hoitsusta on tullut yhtäkkiä niin valtaapitävä että voi jyrätä alleen erikoislääkärin lausunnot. Väsymystä tämä on kaikilla. Kevät tai koronaväsymystä. Kaikki pahantuulisia, mitään ei kärsi kysyäkään edes kauniisti ja hyväntuulisesti, ei edes "mitä kuuluu?", takaisin saa vain tiuskimista ja suuttumista. Enkä kyllä päivittäin kysele, en edes viikottain.

Mä oon ollut aina tommonen, ärsyttää kaikki  :D  Kuulisitpa kuinka mä raivoan liikenteessä kun idiootit matelee tien tukkona tai muuten tunaroivat. Ja mä oon ihan tavis kiva ihminen, tuun toimeen ihmisten kanssa enkä mä avoimesti raivareita saa. Mutta ärsyttää vaan jokainen joka ei toimi niinkuin mä haluan. Iik, en haluaisi olla itteni kaveri tämän tekstin perusteella.

Juuri henkisesti sairaat käyttäytyvät tuolla tavalla.

Heillä on jatkuvasti hermot kireällä, kaikki ärsyttää.  Mitään ei pysty sietämään.

Suosittelen rauhoittavia lääkkeittä ja lisäksi masennuslääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Samat tuntemukset täällä. Kauppaan kun menet, niin eikö siellä ole kaikki kylän Sepot ja Pirkot löntystelemässä edessä, jäädään hyllyjen eteen tavaamaan että onko se nyt m-a-i-t-o vai kenties a-r-k-i-m-a-i-t-o ja ei saada valintaa tehtyä sitten millään. Törmäillään, syöksähdellään, tumpuloidaan edessä, takana. Kun yrität pitää etäisyyttä, niin eikös sieltä joku tule syliin tunkemaan. Sitten kun on hoksattu, että se naapurin Pena on myös ostoksilla, niin jäädään jumittamaan ja vaihtamaan kuulumisia tasan kaiken keskelle. Ei elettäkään, että voisi mennä sivummalle. Sitten niitä räkäsiä maskittomia kersoja raahataan kauppaan säntäilemään ja yleensä vielä huutavat kovalla äänellä sylki roiskuen että ISÄÄÄ ÄITIII PÄLÄPÄLÄPÄLÄ.

Samoin liikenteeseen on tulleet kaikki keiden ruosteinen kottero vielä liikahtaa, mutta liikennesäännöt ja ajotaidot on unohtuneet ja reaktiokyky tasan nolla. Liikennevaloista ei tajuta lähteä, kun ihmetellään, liikennevaloja lähestyttäessä jarruttelu aloitetaan urkuharmonityyliin jo ainakin kilometriä aikaisemmin. Mutkan tai risteyksen lähestyttäessä aikakin hidastuu, kun se kääntyminen on niiiin ssstanan  vaikeeta.

Pienemmästäkin alkaa jo muut ärsyttämään, mutta tää korona-aika on saanut ihmiset käyttäytymään jotenkin poikkeuksellisen ääliömäisesti.

Siis ihanaa että täälä on toinenkin rattiraivo! Just noille mäkin hertsaan liikenteessä, jukoplauta kun vaihtuu valoissa vihreet niin aletaan tuumia vaihteen vaihtamista ja sitä tuumitaan minuutti. Sitten käännytään semmosta vauhtia että pitää oikein sirrata silmiä jotta liikkuuko se vai ei. En tippaakaan ihmetteli jos joku joskus hyppää autosta pihalle ja lykkää sen autonsa siitä risteyksestä ettei se vaan kaadu. Ja ne p*rsees roikkujat!! Onko ne oikeesti vajaaälyisiä, eikö ne tajua ettei ne pääse yhtään sen nopeempaa perille tuolla tyylillä (ja EN aja alinopeutta, aina lievää ylinopeutta). Vai yrittääkö ne tarrata edelläajavan puskuriin kiinni ja vedättää ittensä että säästyis bensaa.

Kaupassa tekis mieli ampua isoja kiviä ritsalla näitten tollojen päähän jotka oottaa ostoksiensa lipumista hihnalla eivätkä mee samantien pakkaamaan niitä. Seisovat kuin jäätyny sähkötolppa kassalla ja oottavat jotta saavat maksaa. maksu tietysti tapahtuu kuin sata kertaa hidastetussa filmissä, sitten pakataan ne tavarat hiiiitaaaasti kasseihin, juuri ja juuri havaittee käden liikkeen.

Entäs apteekissa, joku muori ottaa kottikärryllisen lääkkeitä, kyselee jokaisen lääkkeen perään jotain ittestään selvää koska haluaa jutella. Ja kun viimein se on saanu ne lääkkeensä, haluaa toimitella lisää ja jää siihen päkisemään kuinka naapurin Arvilla oli mennä viikolla pissatulehdus ja tyttären poika sai mopon. Apteekkari hymyilee ja vastailee lyhyesti että joo ja oottaa hiki ottalta valuen että muori häippääis. Mutta ei, kun puhe jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Siinä vaiheessa kun itte jo melkein järsii tuolin selkänojaa raivosta, mummu nousee tuolilta senttimetrin per minuutti ja kun viimein luulen pääseväni seuraavana asioimaan niin apteekkari lähtee kaffille. Siinä on jo mielenterveys koetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat tuntemukset täällä. Kauppaan kun menet, niin eikö siellä ole kaikki kylän Sepot ja Pirkot löntystelemässä edessä, jäädään hyllyjen eteen tavaamaan että onko se nyt m-a-i-t-o vai kenties a-r-k-i-m-a-i-t-o ja ei saada valintaa tehtyä sitten millään. Törmäillään, syöksähdellään, tumpuloidaan edessä, takana. Kun yrität pitää etäisyyttä, niin eikös sieltä joku tule syliin tunkemaan. Sitten kun on hoksattu, että se naapurin Pena on myös ostoksilla, niin jäädään jumittamaan ja vaihtamaan kuulumisia tasan kaiken keskelle. Ei elettäkään, että voisi mennä sivummalle. Sitten niitä räkäsiä maskittomia kersoja raahataan kauppaan säntäilemään ja yleensä vielä huutavat kovalla äänellä sylki roiskuen että ISÄÄÄ ÄITIII PÄLÄPÄLÄPÄLÄ.

Samoin liikenteeseen on tulleet kaikki keiden ruosteinen kottero vielä liikahtaa, mutta liikennesäännöt ja ajotaidot on unohtuneet ja reaktiokyky tasan nolla. Liikennevaloista ei tajuta lähteä, kun ihmetellään, liikennevaloja lähestyttäessä jarruttelu aloitetaan urkuharmonityyliin jo ainakin kilometriä aikaisemmin. Mutkan tai risteyksen lähestyttäessä aikakin hidastuu, kun se kääntyminen on niiiin ssstanan  vaikeeta.

Pienemmästäkin alkaa jo muut ärsyttämään, mutta tää korona-aika on saanut ihmiset käyttäytymään jotenkin poikkeuksellisen ääliömäisesti.

Siis ihanaa että täälä on toinenkin rattiraivo! Just noille mäkin hertsaan liikenteessä, jukoplauta kun vaihtuu valoissa vihreet niin aletaan tuumia vaihteen vaihtamista ja sitä tuumitaan minuutti. Sitten käännytään semmosta vauhtia että pitää oikein sirrata silmiä jotta liikkuuko se vai ei. En tippaakaan ihmetteli jos joku joskus hyppää autosta pihalle ja lykkää sen autonsa siitä risteyksestä ettei se vaan kaadu. Ja ne p*rsees roikkujat!! Onko ne oikeesti vajaaälyisiä, eikö ne tajua ettei ne pääse yhtään sen nopeempaa perille tuolla tyylillä (ja EN aja alinopeutta, aina lievää ylinopeutta). Vai yrittääkö ne tarrata edelläajavan puskuriin kiinni ja vedättää ittensä että säästyis bensaa.

Kaupassa tekis mieli ampua isoja kiviä ritsalla näitten tollojen päähän jotka oottaa ostoksiensa lipumista hihnalla eivätkä mee samantien pakkaamaan niitä. Seisovat kuin jäätyny sähkötolppa kassalla ja oottavat jotta saavat maksaa. maksu tietysti tapahtuu kuin sata kertaa hidastetussa filmissä, sitten pakataan ne tavarat hiiiitaaaasti kasseihin, juuri ja juuri havaittee käden liikkeen.

Entäs apteekissa, joku muori ottaa kottikärryllisen lääkkeitä, kyselee jokaisen lääkkeen perään jotain ittestään selvää koska haluaa jutella. Ja kun viimein se on saanu ne lääkkeensä, haluaa toimitella lisää ja jää siihen päkisemään kuinka naapurin Arvilla oli mennä viikolla pissatulehdus ja tyttären poika sai mopon. Apteekkari hymyilee ja vastailee lyhyesti että joo ja oottaa hiki ottalta valuen että muori häippääis. Mutta ei, kun puhe jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Siinä vaiheessa kun itte jo melkein järsii tuolin selkänojaa raivosta, mummu nousee tuolilta senttimetrin per minuutti ja kun viimein luulen pääseväni seuraavana asioimaan niin apteekkari lähtee kaffille. Siinä on jo mielenterveys koetuksella.

Jep, on ollut pari kertaa lähellä, että oisin karjahtanut kaupassa, että NYT LIIKETTÄ PERKELE!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielestäni huolestuttava trendi, että siedetään muita yhä vähemmän. Me elämämme täällä kuitenkin yhdessä, joten olisi suotavaa, että myös siedämme ja jopa välitämme toisistamme. 

Usein tätä ärsyyntymistä selitetään muiden typeryydellä. Eikö se teistä muista kuulosta hieman ylimieliseltä? Että juuri minä olisin fiksumpi kuin muut, että juuri minun tapani olla on se oikea tapa? Kyllä itseänikin välillä ärsyttää, mutta pystyn sentään tiedostamaan ongelman olevan minussa. En voi mitenkään olettaa kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin minä, ja koska kaikkien kanssa nyt on täällä tultava toimeen ja elettävä, olisi typerää ärsyyntyä kaikista muista. 

Juuri tuollainen jatkuva ärsyyntyminen on vahingollista yhteiskunnalle. Se saa meidät epäilemään toisiamme, välittää negatiivista ilmapiiriä ja saa meidät voimaan pahoin. 

Samaa mieltä!

Pysykää kotona, jos niin ärsyttää.

Sama ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tällainen fiilis jo ennen koronaa. Jos jotain "hyvää" korona on tuonut niin sen, ettei mun tarvitse tavata ketään. Saan ola rauhassa ihmisiltä. Mä en vaan jaksa ihmisten seuraa, ihmiset ovat kunnon energiasyöppöjä, mua ei kiinnosta tyhjänpäiväinen jaarittelu säästä sun muusta, mua ei kiinnosta mitä työpaikan Pirkko-Petterille kuuluu tai hänen lapsilleen tai lapsenlapsilleen. Mu ei vaan k i i n n o s t a.

Sama täällä. En tiedä johtuuko sitten siitä, että olen aina viihtynyt yksin. Joku näyttelijä muistaakseni sanoi, että yksinoleminen on koukuttavaa, kun sitä paljon tekee niin alkaa huomata miten ärsyttävää onkin olla muiden ihmisten seurassa. Ehkä ihmisen sosiaalisuus onkin riippuvainen jatkuvasta siedätyksestä ja alkaa heti laskea, jos ei ole riittävästi kontakteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat tuntemukset täällä. Kauppaan kun menet, niin eikö siellä ole kaikki kylän Sepot ja Pirkot löntystelemässä edessä, jäädään hyllyjen eteen tavaamaan että onko se nyt m-a-i-t-o vai kenties a-r-k-i-m-a-i-t-o ja ei saada valintaa tehtyä sitten millään. Törmäillään, syöksähdellään, tumpuloidaan edessä, takana. Kun yrität pitää etäisyyttä, niin eikös sieltä joku tule syliin tunkemaan. Sitten kun on hoksattu, että se naapurin Pena on myös ostoksilla, niin jäädään jumittamaan ja vaihtamaan kuulumisia tasan kaiken keskelle. Ei elettäkään, että voisi mennä sivummalle. Sitten niitä räkäsiä maskittomia kersoja raahataan kauppaan säntäilemään ja yleensä vielä huutavat kovalla äänellä sylki roiskuen että ISÄÄÄ ÄITIII PÄLÄPÄLÄPÄLÄ.

Samoin liikenteeseen on tulleet kaikki keiden ruosteinen kottero vielä liikahtaa, mutta liikennesäännöt ja ajotaidot on unohtuneet ja reaktiokyky tasan nolla. Liikennevaloista ei tajuta lähteä, kun ihmetellään, liikennevaloja lähestyttäessä jarruttelu aloitetaan urkuharmonityyliin jo ainakin kilometriä aikaisemmin. Mutkan tai risteyksen lähestyttäessä aikakin hidastuu, kun se kääntyminen on niiiin ssstanan  vaikeeta.

Pienemmästäkin alkaa jo muut ärsyttämään, mutta tää korona-aika on saanut ihmiset käyttäytymään jotenkin poikkeuksellisen ääliömäisesti.

Siis ihanaa että täälä on toinenkin rattiraivo! Just noille mäkin hertsaan liikenteessä, jukoplauta kun vaihtuu valoissa vihreet niin aletaan tuumia vaihteen vaihtamista ja sitä tuumitaan minuutti. Sitten käännytään semmosta vauhtia että pitää oikein sirrata silmiä jotta liikkuuko se vai ei. En tippaakaan ihmetteli jos joku joskus hyppää autosta pihalle ja lykkää sen autonsa siitä risteyksestä ettei se vaan kaadu. Ja ne p*rsees roikkujat!! Onko ne oikeesti vajaaälyisiä, eikö ne tajua ettei ne pääse yhtään sen nopeempaa perille tuolla tyylillä (ja EN aja alinopeutta, aina lievää ylinopeutta). Vai yrittääkö ne tarrata edelläajavan puskuriin kiinni ja vedättää ittensä että säästyis bensaa.

Kaupassa tekis mieli ampua isoja kiviä ritsalla näitten tollojen päähän jotka oottaa ostoksiensa lipumista hihnalla eivätkä mee samantien pakkaamaan niitä. Seisovat kuin jäätyny sähkötolppa kassalla ja oottavat jotta saavat maksaa. maksu tietysti tapahtuu kuin sata kertaa hidastetussa filmissä, sitten pakataan ne tavarat hiiiitaaaasti kasseihin, juuri ja juuri havaittee käden liikkeen.

Entäs apteekissa, joku muori ottaa kottikärryllisen lääkkeitä, kyselee jokaisen lääkkeen perään jotain ittestään selvää koska haluaa jutella. Ja kun viimein se on saanu ne lääkkeensä, haluaa toimitella lisää ja jää siihen päkisemään kuinka naapurin Arvilla oli mennä viikolla pissatulehdus ja tyttären poika sai mopon. Apteekkari hymyilee ja vastailee lyhyesti että joo ja oottaa hiki ottalta valuen että muori häippääis. Mutta ei, kun puhe jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Siinä vaiheessa kun itte jo melkein järsii tuolin selkänojaa raivosta, mummu nousee tuolilta senttimetrin per minuutti ja kun viimein luulen pääseväni seuraavana asioimaan niin apteekkari lähtee kaffille. Siinä on jo mielenterveys koetuksella.

Ärsyttäviä te etukäteen pakkaajat kassalla, teitä saa sitten odotella maksamaan sieltä ja jono seisoo teidän takianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat tuntemukset täällä. Kauppaan kun menet, niin eikö siellä ole kaikki kylän Sepot ja Pirkot löntystelemässä edessä, jäädään hyllyjen eteen tavaamaan että onko se nyt m-a-i-t-o vai kenties a-r-k-i-m-a-i-t-o ja ei saada valintaa tehtyä sitten millään. Törmäillään, syöksähdellään, tumpuloidaan edessä, takana. Kun yrität pitää etäisyyttä, niin eikös sieltä joku tule syliin tunkemaan. Sitten kun on hoksattu, että se naapurin Pena on myös ostoksilla, niin jäädään jumittamaan ja vaihtamaan kuulumisia tasan kaiken keskelle. Ei elettäkään, että voisi mennä sivummalle. Sitten niitä räkäsiä maskittomia kersoja raahataan kauppaan säntäilemään ja yleensä vielä huutavat kovalla äänellä sylki roiskuen että ISÄÄÄ ÄITIII PÄLÄPÄLÄPÄLÄ.

Samoin liikenteeseen on tulleet kaikki keiden ruosteinen kottero vielä liikahtaa, mutta liikennesäännöt ja ajotaidot on unohtuneet ja reaktiokyky tasan nolla. Liikennevaloista ei tajuta lähteä, kun ihmetellään, liikennevaloja lähestyttäessä jarruttelu aloitetaan urkuharmonityyliin jo ainakin kilometriä aikaisemmin. Mutkan tai risteyksen lähestyttäessä aikakin hidastuu, kun se kääntyminen on niiiin ssstanan  vaikeeta.

Pienemmästäkin alkaa jo muut ärsyttämään, mutta tää korona-aika on saanut ihmiset käyttäytymään jotenkin poikkeuksellisen ääliömäisesti.

Siis ihanaa että täälä on toinenkin rattiraivo! Just noille mäkin hertsaan liikenteessä, jukoplauta kun vaihtuu valoissa vihreet niin aletaan tuumia vaihteen vaihtamista ja sitä tuumitaan minuutti. Sitten käännytään semmosta vauhtia että pitää oikein sirrata silmiä jotta liikkuuko se vai ei. En tippaakaan ihmetteli jos joku joskus hyppää autosta pihalle ja lykkää sen autonsa siitä risteyksestä ettei se vaan kaadu. Ja ne p*rsees roikkujat!! Onko ne oikeesti vajaaälyisiä, eikö ne tajua ettei ne pääse yhtään sen nopeempaa perille tuolla tyylillä (ja EN aja alinopeutta, aina lievää ylinopeutta). Vai yrittääkö ne tarrata edelläajavan puskuriin kiinni ja vedättää ittensä että säästyis bensaa.

Kaupassa tekis mieli ampua isoja kiviä ritsalla näitten tollojen päähän jotka oottaa ostoksiensa lipumista hihnalla eivätkä mee samantien pakkaamaan niitä. Seisovat kuin jäätyny sähkötolppa kassalla ja oottavat jotta saavat maksaa. maksu tietysti tapahtuu kuin sata kertaa hidastetussa filmissä, sitten pakataan ne tavarat hiiiitaaaasti kasseihin, juuri ja juuri havaittee käden liikkeen.

Entäs apteekissa, joku muori ottaa kottikärryllisen lääkkeitä, kyselee jokaisen lääkkeen perään jotain ittestään selvää koska haluaa jutella. Ja kun viimein se on saanu ne lääkkeensä, haluaa toimitella lisää ja jää siihen päkisemään kuinka naapurin Arvilla oli mennä viikolla pissatulehdus ja tyttären poika sai mopon. Apteekkari hymyilee ja vastailee lyhyesti että joo ja oottaa hiki ottalta valuen että muori häippääis. Mutta ei, kun puhe jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Siinä vaiheessa kun itte jo melkein järsii tuolin selkänojaa raivosta, mummu nousee tuolilta senttimetrin per minuutti ja kun viimein luulen pääseväni seuraavana asioimaan niin apteekkari lähtee kaffille. Siinä on jo mielenterveys koetuksella.

Ärsyttäviä te etukäteen pakkaajat kassalla, teitä saa sitten odotella maksamaan sieltä ja jono seisoo teidän takianne.

Maksan vasta sitten, kun olen pakannut, jotta seuraava jonossa olija ei pääse lähentelemään pakkauspäähän. En jaksa huomautella turvaväleistä enää.

Vierailija kirjoitti:

Liikaa kuormitusta? Ihmisissä on paljon huonoa. Välillä todellisuus iskee päin näköä eikä asiaa voi olla ajattelematta. Emme ole mikään mukava laji. Esimerkiksi ne Koskelan tapahtumat...

Sivusta, mikä laji on mukava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat tuntemukset täällä. Kauppaan kun menet, niin eikö siellä ole kaikki kylän Sepot ja Pirkot löntystelemässä edessä, jäädään hyllyjen eteen tavaamaan että onko se nyt m-a-i-t-o vai kenties a-r-k-i-m-a-i-t-o ja ei saada valintaa tehtyä sitten millään. Törmäillään, syöksähdellään, tumpuloidaan edessä, takana. Kun yrität pitää etäisyyttä, niin eikös sieltä joku tule syliin tunkemaan. Sitten kun on hoksattu, että se naapurin Pena on myös ostoksilla, niin jäädään jumittamaan ja vaihtamaan kuulumisia tasan kaiken keskelle. Ei elettäkään, että voisi mennä sivummalle. Sitten niitä räkäsiä maskittomia kersoja raahataan kauppaan säntäilemään ja yleensä vielä huutavat kovalla äänellä sylki roiskuen että ISÄÄÄ ÄITIII PÄLÄPÄLÄPÄLÄ.

Samoin liikenteeseen on tulleet kaikki keiden ruosteinen kottero vielä liikahtaa, mutta liikennesäännöt ja ajotaidot on unohtuneet ja reaktiokyky tasan nolla. Liikennevaloista ei tajuta lähteä, kun ihmetellään, liikennevaloja lähestyttäessä jarruttelu aloitetaan urkuharmonityyliin jo ainakin kilometriä aikaisemmin. Mutkan tai risteyksen lähestyttäessä aikakin hidastuu, kun se kääntyminen on niiiin ssstanan  vaikeeta.

Pienemmästäkin alkaa jo muut ärsyttämään, mutta tää korona-aika on saanut ihmiset käyttäytymään jotenkin poikkeuksellisen ääliömäisesti.

Siis ihanaa että täälä on toinenkin rattiraivo! Just noille mäkin hertsaan liikenteessä, jukoplauta kun vaihtuu valoissa vihreet niin aletaan tuumia vaihteen vaihtamista ja sitä tuumitaan minuutti. Sitten käännytään semmosta vauhtia että pitää oikein sirrata silmiä jotta liikkuuko se vai ei. En tippaakaan ihmetteli jos joku joskus hyppää autosta pihalle ja lykkää sen autonsa siitä risteyksestä ettei se vaan kaadu. Ja ne p*rsees roikkujat!! Onko ne oikeesti vajaaälyisiä, eikö ne tajua ettei ne pääse yhtään sen nopeempaa perille tuolla tyylillä (ja EN aja alinopeutta, aina lievää ylinopeutta). Vai yrittääkö ne tarrata edelläajavan puskuriin kiinni ja vedättää ittensä että säästyis bensaa.

Kaupassa tekis mieli ampua isoja kiviä ritsalla näitten tollojen päähän jotka oottaa ostoksiensa lipumista hihnalla eivätkä mee samantien pakkaamaan niitä. Seisovat kuin jäätyny sähkötolppa kassalla ja oottavat jotta saavat maksaa. maksu tietysti tapahtuu kuin sata kertaa hidastetussa filmissä, sitten pakataan ne tavarat hiiiitaaaasti kasseihin, juuri ja juuri havaittee käden liikkeen.

Entäs apteekissa, joku muori ottaa kottikärryllisen lääkkeitä, kyselee jokaisen lääkkeen perään jotain ittestään selvää koska haluaa jutella. Ja kun viimein se on saanu ne lääkkeensä, haluaa toimitella lisää ja jää siihen päkisemään kuinka naapurin Arvilla oli mennä viikolla pissatulehdus ja tyttären poika sai mopon. Apteekkari hymyilee ja vastailee lyhyesti että joo ja oottaa hiki ottalta valuen että muori häippääis. Mutta ei, kun puhe jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Siinä vaiheessa kun itte jo melkein järsii tuolin selkänojaa raivosta, mummu nousee tuolilta senttimetrin per minuutti ja kun viimein luulen pääseväni seuraavana asioimaan niin apteekkari lähtee kaffille. Siinä on jo mielenterveys koetuksella.

Ärsyttäviä te etukäteen pakkaajat kassalla, teitä saa sitten odotella maksamaan sieltä ja jono seisoo teidän takianne.

Maksan vasta sitten, kun olen pakannut, jotta seuraava jonossa olija ei pääse lähentelemään pakkauspäähän. En jaksa huomautella turvaväleistä enää.

Jos ylipäänsä kauppaan lähdet, niin tartuntaa ei ratkaise enää se että olivatko kaikki muut sinusta varmasti jonkun tietyn metriluvun päässä. Kyllähän sellainen ajatusmalli varmasti helpottaa psykologisesti, ei siinä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielestäni huolestuttava trendi, että siedetään muita yhä vähemmän. Me elämämme täällä kuitenkin yhdessä, joten olisi suotavaa, että myös siedämme ja jopa välitämme toisistamme. 

Usein tätä ärsyyntymistä selitetään muiden typeryydellä. Eikö se teistä muista kuulosta hieman ylimieliseltä? Että juuri minä olisin fiksumpi kuin muut, että juuri minun tapani olla on se oikea tapa? Kyllä itseänikin välillä ärsyttää, mutta pystyn sentään tiedostamaan ongelman olevan minussa. En voi mitenkään olettaa kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin minä, ja koska kaikkien kanssa nyt on täällä tultava toimeen ja elettävä, olisi typerää ärsyyntyä kaikista muista. 

Juuri tuollainen jatkuva ärsyyntyminen on vahingollista yhteiskunnalle. Se saa meidät epäilemään toisiamme, välittää negatiivista ilmapiiriä ja saa meidät voimaan pahoin. 

No, älykkyys ei jakaudu tasaisesti. Eli jotkut nyt vaan ovat älykkäämpiä kuin toiset. Sinä varmaan tiedät edes etäisesti joitain vajaa- tai ainakin hidasälyisiä. Monilla on vähintään yhtä iso ero toiseen suuntaan verrattuna keskimääräiseen älykkyyteen. Mietippä miltä se maailma silloin näyttäytyy...