Lue keskustelun säännöt.
Ihan oikeasti: millainen ihminen nauttii tästä Uuden Normaalin mukaisesta maailmasta?
23.03.2021 |
Ei ravintoloita, ei kahviloita, ei elokuvissa käyntiä eikä konsertteja, ei kuntosaleja eikä ryhmäliikuntaa, ei urheilukilpailuja paikan päällä koettuna, ei festareita, ei matkailua eikä laivareissuja.
Vain kotona tai mökillä oman talouden kanssa kökkimistä ja lähimetsässä samoilua.
Kuka ihan oikeasti tykkää tästä?
Kommentit (499)
Ei ollut Neuvostoliitossakaan mitään noista, sitä nämä kaksi komukka liikettä haluavat (vas+vihr) sekä tietty demarien vasen laita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt niin voi mennä että luhistutaan jo vuodessa minimaalisista rajoituksista ja suosituksista, jotkut oivat kärsineet oikeasti ja menettäneet perheenjäseniään, ja toiset kehtaavat itkeä kuinka heidän vapauttaan rajoitetaan, kun joku kuntosali on kiinni.
Pitää kuitenkin muistaa se, että ihmisiä kuolee joka päivä. Koronasta on tehty nyt joku erikoistapaus, johon mukamas ei saisi kuolla kukaan. Sori, ei mene niin, eikä koronaan kuolleiden omaiset kärsi oletusarvoisesti enemmän kuin ne, joiden perheenjäsen tai ystävä kuolee johonkin muuhun tautiin tai liikenneonnettomuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina inhonnut sydämeni pohjasta kaikkea pakkoyhteisöllisyyttä ja vihdoin se on loppu työpaikankin osalta ja saa keskittyä vain (normaalitilanteessakin etä)työntekoon ilman jatkuvia ryhmäytymis/kehittämispäivä/seminaaripelleilyehdotuksia. Suuri kivitalo, tontti ja kesämökki, suuret tulot asiantuntijana, velattomuus ja ihana oma rauha ilman turhanpäiväisiä ihmisiä ja uteliaita silmäpareja on taivaallista. Jos on korona-ajan ulkopuolella tarvetta käydä välillä kodin ulkopuolella, silloin kohteena on kaukomatkakohde sellaisessa paikassa luonto- tai kulttuurikohteessa jossa ei todellakaan törmää turistilaumoihin.
Tämä!
Täällä samoissa tunnelmissa 😅
Välillä harmittaa kun on tavallaan ulkopuolinen, kun ei voi samastua siihen kärsimykseen mitä muut kokee nyt. Rakastan omissa oloissa olemista.
Välitän ihmisistä ja haluaisin että minulla on ystäviä ja onneksi onkin joitain ketkä on ”ystäviä mielessä”. Ahdistaa ystävyyssuhteetkin kun normaalisti KOKO AJAN kauhea paine millon nähdään, millon oon viimeksi kysynyt mitä kuuluu jne.. siis eikö ihmisillä ole ystävyydestä sisäistä kokemusta ollenkaan vaan miksi sen pitää olla niin sosiaalista 🤔 rakastan ystäviäni mutta en vaan ymmärrä sitä jatkuvaa sosiaalisuutta ollenkaan.
Vuorotyö on vienyt kaikki harrastukset ja sosiaalisen elämän ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia köyhän elämää. Tosin köyhällä ei ole välttämättä sitä mökkiäkään.
Olen pahoillani ettei sinulla ole yhtään ystävää tai oman talouden ulkopuolella asuvaa läheistä ihmistä. Koska sitähän tämä uusi normaali tarkoittaa, että ketään oman talouden ulkopuolista ei voi tavata, paitsi ulkona vähintään kahden metrin päästä maski naamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina inhonnut sydämeni pohjasta kaikkea pakkoyhteisöllisyyttä ja vihdoin se on loppu työpaikankin osalta ja saa keskittyä vain (normaalitilanteessakin etä)työntekoon ilman jatkuvia ryhmäytymis/kehittämispäivä/seminaaripelleilyehdotuksia. Suuri kivitalo, tontti ja kesämökki, suuret tulot asiantuntijana, velattomuus ja ihana oma rauha ilman turhanpäiväisiä ihmisiä ja uteliaita silmäpareja on taivaallista. Jos on korona-ajan ulkopuolella tarvetta käydä välillä kodin ulkopuolella, silloin kohteena on kaukomatkakohde sellaisessa paikassa luonto- tai kulttuurikohteessa jossa ei todellakaan törmää turistilaumoihin.
Tämä!
Täällä samoissa tunnelmissa 😅
Välillä harmittaa kun on tavallaan ulkopuolinen, kun ei voi samastua siihen kärsimykseen mitä muut kokee nyt. Rakastan omissa oloissa olemista.
Välitän ihmisistä ja haluaisin että minulla on ystäviä ja onneksi onkin joitain ketkä on ”ystäviä mielessä”. Ahdistaa ystävyyssuhteetkin kun normaalisti KOKO AJAN kauhea paine millon nähdään, millon oon viimeksi kysynyt mitä kuuluu jne.. siis eikö ihmisillä ole ystävyydestä sisäistä kokemusta ollenkaan vaan miksi sen pitää olla niin sosiaalista 🤔 rakastan ystäviäni mutta en vaan ymmärrä sitä jatkuvaa sosiaalisuutta ollenkaan.
Siis... haluaisit ystäviä mutta et haluaisi pitää heihin yhteyttä? Nyt en kyllä ymmärrä. Että olisi ystäviä, jotka ajattelisivat toisiaan omissa oloissaan mutta eivät pitäisi yhteyttä. Mitä tällainen ystävyys antaa? Ja mikä estää sinua päättämästä, että tuo puolituttu on nyt minun ystäväni ja ajattelen häntä. Ei siihen toisen osapuolen lupaa tarvita, kun et ota häneen mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä minä taas ihmettelen että miten tämä voi olla joillekin muka niin rankkaa. Jostain on jotunut tinkimään, mutta elämä on silti ihan hyvää. Haen joskus pizzan lähipizzeriasta, käyn pilkillä jne. Juominen on vähentynyt selvästi juuri siksi koska kaikki paikat ovat kiinni, mutta ei se minulle mikään maailmanloppu siltikään ole ollut.
Ymmärtämiseen varmaan tarvittaisiin sitä kuuluisaa empatiaa.
Minä käytän empatiani ikäihmisiin, joiden loppuelämä voi mennä tässä, en maailman mittakaavassa rikkaan ja hemmotellun pissiksen turhiin volinoihin.
Jep!
Ikäihmiset, jotka ovat sananmukaisesti olleet vuoden koronakaranteenissa. Onnekkaimmat puolisonsa kanssa, epäonnisimmat laitoksessa yksinään ilman ketään läheistä.Ja nämä yhdet kermap••sepissikset vinkuvat kuin pikkulapset, kun ei pääse kavereiden kanssa lipittämään viiniä eikä zumbaamaan.
Ovat sokeita itsekkyydelleen ja parkuvat, kun ei tule jaxuhaleja kokemaansa maailman epäoikeudenmukaisuuteen joka vaatii jo löhes terapiaa ja työnohjausta.
Miks pitää kirjoittaa noin rumasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäni ei ole korona-aikana erilaista kuin ennen sitä. No, sen verran eroa on, että maskia tulee käytetyksi kauppareissuilla. Muuten ei eroa ole.
Minä en pidä edes kauppareissuilla. Ei kiinnosta tuntemattomien ihmisten kohtalo. Muuten pidän hygieniastani huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina inhonnut sydämeni pohjasta kaikkea pakkoyhteisöllisyyttä ja vihdoin se on loppu työpaikankin osalta ja saa keskittyä vain (normaalitilanteessakin etä)työntekoon ilman jatkuvia ryhmäytymis/kehittämispäivä/seminaaripelleilyehdotuksia. Suuri kivitalo, tontti ja kesämökki, suuret tulot asiantuntijana, velattomuus ja ihana oma rauha ilman turhanpäiväisiä ihmisiä ja uteliaita silmäpareja on taivaallista. Jos on korona-ajan ulkopuolella tarvetta käydä välillä kodin ulkopuolella, silloin kohteena on kaukomatkakohde sellaisessa paikassa luonto- tai kulttuurikohteessa jossa ei todellakaan törmää turistilaumoihin.
Tämä!
Täällä samoissa tunnelmissa 😅
Välillä harmittaa kun on tavallaan ulkopuolinen, kun ei voi samastua siihen kärsimykseen mitä muut kokee nyt. Rakastan omissa oloissa olemista.
Välitän ihmisistä ja haluaisin että minulla on ystäviä ja onneksi onkin joitain ketkä on ”ystäviä mielessä”. Ahdistaa ystävyyssuhteetkin kun normaalisti KOKO AJAN kauhea paine millon nähdään, millon oon viimeksi kysynyt mitä kuuluu jne.. siis eikö ihmisillä ole ystävyydestä sisäistä kokemusta ollenkaan vaan miksi sen pitää olla niin sosiaalista 🤔 rakastan ystäviäni mutta en vaan ymmärrä sitä jatkuvaa sosiaalisuutta ollenkaan.
Olet outo.
Tuskin kukaan normaali ihminen asettaa paineita, että millon nähdään. Taitaa olla vaan oman pääsi sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä minä taas ihmettelen että miten tämä voi olla joillekin muka niin rankkaa. Jostain on jotunut tinkimään, mutta elämä on silti ihan hyvää. Haen joskus pizzan lähipizzeriasta, käyn pilkillä jne. Juominen on vähentynyt selvästi juuri siksi koska kaikki paikat ovat kiinni, mutta ei se minulle mikään maailmanloppu siltikään ole ollut.
Ymmärtämiseen varmaan tarvittaisiin sitä kuuluisaa empatiaa.
Minä käytän empatiani ikäihmisiin, joiden loppuelämä voi mennä tässä, en maailman mittakaavassa rikkaan ja hemmotellun pissiksen turhiin volinoihin.
Kultapieni kun se ”pissis” maksaa sinunkin eläkkeesi. Ai niin, sinähän et eläkkeelle edes pääse vaikka palkastasi iso siivu eläkemaksuja otetaankin, ne menee ihannoimasi ikäihmisen hoivaan. Mutta tämähän ei haittaa tietenkään, mitäpä sitä ei tekisi ikäihmisten vuoksi. Saavat vielä pari vuotta syödä ulosteitaan hoivakodissa, luullen laitoshuoltajaa äidikseen. Kyllä kannatti eristää pissis, kiität sitten vanhana.
Pissiksen pikku pöö ei vain tule kestämäön työelämää, koska kahvila- ja festarikieltokin alkaa jo horjuttamaan mielenterveyttä. Niinpä hän päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle 33-vuotiaana mielenterveyspotilaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä minä taas ihmettelen että miten tämä voi olla joillekin muka niin rankkaa. Jostain on jotunut tinkimään, mutta elämä on silti ihan hyvää. Haen joskus pizzan lähipizzeriasta, käyn pilkillä jne. Juominen on vähentynyt selvästi juuri siksi koska kaikki paikat ovat kiinni, mutta ei se minulle mikään maailmanloppu siltikään ole ollut.
Ymmärtämiseen varmaan tarvittaisiin sitä kuuluisaa empatiaa.
Minä käytän empatiani ikäihmisiin, joiden loppuelämä voi mennä tässä, en maailman mittakaavassa rikkaan ja hemmotellun pissiksen turhiin volinoihin.
Jep!
Ikäihmiset, jotka ovat sananmukaisesti olleet vuoden koronakaranteenissa. Onnekkaimmat puolisonsa kanssa, epäonnisimmat laitoksessa yksinään ilman ketään läheistä.Ja nämä yhdet kermap••sepissikset vinkuvat kuin pikkulapset, kun ei pääse kavereiden kanssa lipittämään viiniä eikä zumbaamaan.
Ovat sokeita itsekkyydelleen ja parkuvat, kun ei tule jaxuhaleja kokemaansa maailman epäoikeudenmukaisuuteen joka vaatii jo löhes terapiaa ja työnohjausta.
Miks pitää kirjoittaa noin rumasti?
Niin, miksi olla noin ilkeä ja katkera tuntemattomille ihmisille.
Ei ole ihan kaikki kunnossa tuolla kommentoijalla itselläänkään. Tuskin on onnellinen tai nauttii elämästään, oli sitten korona-aika tai ei.
Eihän silloin korona ole mitään muuttanut kun elämä on kurjaa ilman koronaakin.
Tuskin on ystäviä tai kumppania kenen kanssa sitä viiniä lipittäisi tai zumbaisi.
Mielipide on kuin per sreikä, jokaisella on omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti väärin ajateltu. Tämä ei ole uusi normaali. Tämä kestää nyt jonkun aikaa. Miten kauan, se riippuu paljolti meistä jokaisesta.
Osa ei edelleenkään tajua miten virus leviää: suunnitellaan työpaikoilla yhteisiä kokoontumisia, ollaan ilman turvavälejä ja maskeja (koska muuten menee identiteetti ja vapaus), salakokoonnutaan bilettämään ja niin edelleen.
Joko kirpaisee nyt tai välinpitämättömällä toiminnalla kirpaisee kauan vielä. Jokaisen valinnalla on merkitys.
Itse kestän tämän hyvin, mutta haluan tämän loppuvan mahdollisimman pian. Siksi vältän kaikkia mahdollisia kontakteja.
No kyllä mä kaipaan todellakin ihan normaaliaikaa, vaikka perustyytyväinen ja onnellinen nytkin olen. Kaipaan todellakin huoletonta aikaa ilman inhottavia maskeja. Aikaa kun sai olla normaalisti ja huoletta. Matkustelua kaipaan ylivoimaisesti eniten ja lähden varmasti matkalle, useammallekin kunhan maailmantilanne sen sallii.
Vierailija kirjoitti:
Sairaat ihmiset. Sellaiset, joilla viiraa päästä jo muutenkin. Ei kukaan täyspäinen ja normaali tästä tykkää.
Todellakin. Vähän outoa sanoa nauttivansa kun sadoilta tuhansilta menee työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaat ihmiset. Sellaiset, joilla viiraa päästä jo muutenkin. Ei kukaan täyspäinen ja normaali tästä tykkää.
Todellakin. Vähän outoa sanoa nauttivansa kun sadoilta tuhansilta menee työt.
Tätä se on kun henkisesti epävakaat ihmiset nyt huutavat lisärajoitteiden perään ja pettyvät jos niitä ei tule. Ja näiden ihmisten hoitamiseen menee varmasti vuosikymmeniä, en tiedä mikä näiden elämänsisällöksi tulee kun koronan kanssa opitaan elämään. Sehän ei ole poistumassa mihinkään lähiaikoina, mutta sen takia ei ole mitään syytä pysäyttää maailmaa. Toki ikävää yksittäisten ihmisten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ap:n lailla ajatteleva kestäisi sotatilan? Nämä nykyiset "rajoitukset" ovat lastenleikkiä todellisten rajoitusten rinnalla.
Sotatilaa ei kestä moni muukaan. Siinä monella nuppi hajoaisi tavalla tai toisella.
Toivon, että lopetettaisiin vertaaminen sotatilaan. Moni sodasta selvinnyt oli sisältä rikki.
Sinänsä sotatila on aika hyvä vertaus, kun oltiinhan siinäkin tilanteessa jossa toisilta menee aivan kaikki ja toiset istuu lämpimässä kodissaan vailla mitään ongelmia. Aikamoista veetuilua olisi kotoilijan siinäkin sanoa että nauttii tilanteesta, samalla kun toisilta palaa kodit ja miehet silpoutuu rintamalla.
Vierailija kirjoitti:
Täyttä paskaa tämä on.
Köyhät nimenomaan käyttävät; kirjastoa, kirppareita ja elokuvateatteria. Mutta näillä mennään. 😞T: köyhä
Kirjasto on meillä ainakin ihan käytettävissä, kirjat vain varataan etukäteen. Kirpparit ovat auki myös. Elokuvateatteri ei jotenkin kuulosta köyhän paikalta, ne leffat saa sieltä kirjastosta katsottavaksi halvemmalla kun malttaa hetken odottaa.
Rankka sairaus puhkesi kesällä lähipiirissä josta koko perhe nyt kärsii. Tämä eristys on oikein hyvää aikaa ku ei tartte nähdä ketään ja saa hoitaa duunit kotoa käsin. Kukaan ei huomaa että voin henkisesti pahoin ja minun ei tartte selitellä ihmisille miksi olen niin synkkä.