Milleniaalien uushenkisyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Selitetään varsin tarkasti, jos viitsii tutustua teologiaan tai uskontotieteeseen.

Olen kyllä jonkin verran tutustunutkin. Mutta jos sinä olet tutustunut enemmän, niin anna tulla sitten! Mä oon käynyt rippikoulun ja sekä peruskoulun että lukion uskonnonopetuksen, ja sen lisäksi olen myös erittäin kiinnostunut kristinuskosta, joten olen varmasti keskivertoluterilaista paremmin perillä, mutta kuitenkaan kolminaisuus ei näillä tiedoilla avaudu kovin helposti. Mutta selitä ihmeessä, kun sinulla on enemmän tietoa!

#13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Mutta löytyyhän uhreja ja yhden jumaluuden eri muotoja myös uushengellisyydestä. Jumaluuksille voidaan uhrata viiniä/kakkusia/kukkia ja eikös wiccalaisuudessa ole se nuori nainen, raskaana oleva nainen ja vanha nainen eli "kolmoisjumalatar", jotka ovat sen yhden jumalattaren kolme puolta. Tosin ehkä ne on helpommin ymmärrettävissä kuin kristinuskon pyhä kolminaisuus.

Se ent. uususkovainen, nyk. kristitty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Pyhä kolminaisuus on itse asiassa kristinuskoa paljon vanhempi konsepti, joka on ollut olennainen osa jumalatarkultteja! Kun uudet abrahamilaiset uskonnot valtasivat tilaa, niihin sulautui vanhojen uskontojen komponentteja, ihan kuin euroopassakin moni kristinuskon juhlapäivä on vanhan pakanajuhlan päällä jne. Samoin esim islaminuskon kuunsirppi on vanhempaa jumalataruskon perua. Jumalataruskossa pyhä kolminaisuus viittaa sekä naisen elämän että kuun vaiheisiin: kasvava kuu (nuori nainen), täysikuu (aikuinen nainen/äiti) ja pienenevä kuu (vanha viisas nainen/isoäiti). Kaikilla näillä elementeillä on oma symboliikkansa.

Hengellisyyttä ilman vakaumusta. Jokainen luo itselle sopivan uskonnon, niin ei tarvitse missään tehdä kompromisseja. Itse olen ateisti, mutta kunnioitan enemmän vakaumuksellista hengellisyyttä/uskonnollisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Mutta löytyyhän uhreja ja yhden jumaluuden eri muotoja myös uushengellisyydestä. Jumaluuksille voidaan uhrata viiniä/kakkusia/kukkia ja eikös wiccalaisuudessa ole se nuori nainen, raskaana oleva nainen ja vanha nainen eli "kolmoisjumalatar", jotka ovat sen yhden jumalattaren kolme puolta. Tosin ehkä ne on helpommin ymmärrettävissä kuin kristinuskon pyhä kolminaisuus.

Se ent. uususkovainen, nyk. kristitty

En tunne uushenkisyyttä, mutta kristinuskoa tunnen aika hyvin. En ihan kuitenkaan vertaisi kakkusten tai viinien uhraamista siihen, että Jumala uhraa ainoan poikansa erittäin julmalla tavalla. Tätä tarkoitin, kun puhuin veriuhrista. Veriuhraus on toki ymmärrettävissä aikakauden näkökulmasta, tuolloinhan veriuhrit olivat yleisiä. Temppelijuutalaisuudessa uhrattiin eläimiä ja juutalaisuuden historiassa on myös ihmisuhrausta. Minä olen kasvanut kristinuskoon, enkä pitänyt sen ajatusta veriuhrista outona ennen kuin oikeasti aloin ajatella asiaa.

#13

Ujosti uushenkisenä milleniaalina voisin omalta kohdaltani todeta, että kuormittavissa elämäntilanteissa hengellisyys on todella auttanut jaksamaan. Mikään perinteinen uskonto ei kuitenkaan oikeastaan esimerkiksi kohtaa omien arvojeni kanssa samalla tavalla kuin nämä uushenkiset piirteet. 

Lisäksi ihan vain yksilöllisyys ja se, että on ihan ok poimia ne itselle sopivat tavat ja uskomukset. Kukaan ei ole määrittelemässä, miten mun pitäisi uskoa tai ajatella :D Tavallaan olen nähnyt tämän myös sellaisena tutkimusmatkana itseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Pyhä kolminaisuus on itse asiassa kristinuskoa paljon vanhempi konsepti, joka on ollut olennainen osa jumalatarkultteja! Kun uudet abrahamilaiset uskonnot valtasivat tilaa, niihin sulautui vanhojen uskontojen komponentteja, ihan kuin euroopassakin moni kristinuskon juhlapäivä on vanhan pakanajuhlan päällä jne. Samoin esim islaminuskon kuunsirppi on vanhempaa jumalataruskon perua. Jumalataruskossa pyhä kolminaisuus viittaa sekä naisen elämän että kuun vaiheisiin: kasvava kuu (nuori nainen), täysikuu (aikuinen nainen/äiti) ja pienenevä kuu (vanha viisas nainen/isoäiti). Kaikilla näillä elementeillä on oma symboliikkansa.

Kyllä, tiedän tämän, mutta puhuin nyt kristinuskosta nykyajan kontekstissa ja etsiskelin syitä sille, miksi kristinusko ei puhuttele. Ja minusta tuo irralliselta tuntuva (siis minulle se tuntuu irralliselta, vaikka olen käynyt rippikoulun ja koulun uskonnonopetuksen sekä ihan oma-aloitteisestikin tutustunut kristinuskon oppeihin ja historiaan), siis nykyihmisen kannalta.

#13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on näköjään sisäsyntyinen tarve hengellisyyteen. Jokainen etsii sen jostain. Minäkin uskon, mutta en nyt hörhö ole mihinkään suuntaan.

Hyvä niin. Tunnen pari läpikotaisin olevaa ateistia. Heidän elämänsä on jotenkin todella julmaa. Ei ihme, että masentuvat, kun ei ole perustavaa laatua olevaa uskoa paremmasta. Hengellisyys kuitenkin tuo toivoa. Vaikka sanottekin, että se on illuusiota, niin olkoon. Jos illuusio auttaa ihmistä, niin illuusioon uskominen on hyvästä.

Mä voin kyllä sanoa, että mun elämä ei ole kyllä lainkaan julmaa, enkä koe, että haaveet elämästä tuonpuoleisessa antaisivat elämääni lisäulottuvuutta. Koen sen vähän samanlaisena eskapismina kuin lottovoitosta haaveilemisen.

#13

Sinulle ei varmaan ole sattunut mitään sellaista, jossa tuo koetellaan. Tuo toinen tuntemani ateisti, ja tunnen hänet hyvin, on haudannut kaksi lastaan. Tunnen myös yhden uskovaisen, jolla on lapsi kuollut. Jälkimmäinen paistaa hyvää oloa uskoessaan, että kerran vielä hän saa nähdä lapsensa. Ensimmäinen vain itkee ja itkee ja itkee.

Sama

Minusta on normaalia, että lapsen haudattuaan vain itkee, itkee ja itkee. Perhepiirissäni on useampia lapsensa menettäneitä (myös kaksi sellaista, jotka ovat menettäneet kaksi lasta, ainoat lapsensa, sekä puolisonsa), ja kaikille on yhteistä se, että he sanovat, ettei suru lapsen menettämisestä katoa koskaan.

#13

Tiedätkö, että tuon toisen suru on kadonnut. Vuosia siihen meni kyllä. Kyllä hänkin alussa itki. Hän on aivan ihmeellinen nainen.

Mutta en puhunutkaan surusta, vaan uskosta.

Mä en oikein usko siihen, että on olemassa joku mittatikku surulle, että näin pitää surra ja tässä ajassa pitää siitä toipua, ja että toiset ovat jotenkin parempia kuin toiset, jos eivät enää sure. Se on henkilökohtainen asia, ja karmeaa on, jos ulkopuolelta määritellään, miten sen kanssa pitäisi elää.

Resilienttiyskin on henkilökohtainen ominaisuus.

#13

Sinä puhut vieläkin surusta. Minä puhun uskosta.

Niin varmasti, mutta sinä tarkastelet surua uskon kautta. Minä tarkastelen surua suruna, jota voi käsitellä eri tavoin.. Kierrät kätevästi sen, että esität vaatimuksia suremisesta sanomalla, että puhut uskosta.

#13

Yritän selittää sitä, että sureminen on erilaista, kun mukana on usko.

Minun isäni kuoli jokin aikaa sitten. Hän oli minulle tärkeä, mutta en sure häntä. Uskoni vuoksi ajattelen, että hänellä on nyt hyvä olla. Missä lie onkaan. (En itse usko jälleennäkemisiin, siksi en ajattele kuin tuo kertomani nainen).

Se, että kyse ei ole omasta lapsestani, on sivuseikka. Ajatus edeltää tunnetta. Surussakin. Ja usko muuttaa ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Ohis mutta kristinuskon uhraaminen on pitkän perinteen jatkumoa. Pakanakansat yrittivät hallita luonnonvoimia uhraamalla kun eivät paremmasta tienneet ja Rooman valtakunnan aikaan touhusta oli jo tolkku poissa. Joka asialle oli jumala jolle piti uhrata se oli käynyt jo rasittavaksi. Kristinusko toi uudistuksena idean yhdestä isosta uhrista joka sovittaa koko hoidon kerralla ihmisen puolesta. Uhraamisen tarpeellisuutta ei kyseenalaisteta vielä edes 2020-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Jos johonkin pitää uskoa niin tuo on kuitenkin huomattava parannus kristinuskoon verrattuna. Ei tarvitse sortaa homoja eikä yrittää kontrolloida muiden ihmisten seksielämää tai tapella naisten asemasta.

Tunnetko sinä uushenkisiä? Minä tunnen henkilökohtaisesti useammankin, enkä sanoisi, että kyseessä on ehdottoman hyvä kehityssuunta kristinuskoon verrattuna. Tiedän, että kaikki tuntemani uushenkiset eivät ole tällaisia, kuten eivät myöskään kaikki kristityt sorra homoja tai naisia. Kaikenlaista porukkaa mahtuu eri uskontojen piiriin.

Tuntemiani uushenkisiä yhdistää erityisesti tapa perustella tällä maailmankatsomuksellaan impulsiivisia, nopeita ja itsekeskeisiä valintojaan. Sen enempiä miettimättä irtisanoudutaan töistä, erotaan, haistatetaan pitkät ystäville ja sukulaisille, muutetaan uuden kumppanin kanssa yhteen, vaihdetaan paikkakuntaa. Erityisesti käy sääliksi yhden naisen lapset.

En ole koskaan saanut osakseni yhtä paljoa oman uskonnon tuputusta minkään muun uskonnon edustajalta kuin näiltä uushenkisiltä. Nämä eivät kunnioita muiden ihmisten maailmankatsomuksia kyllä yhtään enempää kuin tuntemani kristityt tai ateistit. Ylimielisyys näkyy myös suhtautumisena muihin ihmisiin: matalamman energian huonompiin ihmisiin (ei-uushenkisiin) voi katkoa välejä surutta. Ja koska kaikki johtuu karmasta tai on osa jotain suurta opetusta, empatiaa muiden ihmisten kärsimystä kohtaan ei juuri osoiteta. Jopa sodassa pommitetut lapset saavat vain ansionsa mukaan tai ovat osa jotain ihmiskunnalle pakollista opetusta. Korona puhdistaa maailman eikä sitä vastaan saisi taistella niin hanakasti. No joo, ehkä myötätunnon rippeitä saattaa riittää omia ja kanssasiskojen sydänsuruja kohtaan. Oma lukunsa on yksi eksäänsä vainoava kaksoisliekki-ihminen. Mutta se on ihan okei, ollaanhan tässä samaa sielua, toinen ei vaan vielä tajua! Ja tietysti omat vastoinkäymiset johtuvat lähinnä siitä, kun on tällainen vanhempi ja parempi valaistumista lähellä oleva sielu, niin tulee enemmän koettelemuksia. Ja kaikki muut ei-uushenkiset vain teeskentelevät onnea ja uhriutuvat. Erityisesti vanhempia ikäluokkia, joista moni on löytänyt elämänsä merkityksen läheistensä palvelemisesta, perheestä ja yhteisöllisyydestä, halveksutaan.

Tietynlaiset ihmiset pyrkivät hakemaan uushenkisyydestä merkitystä ja järkeistystä sille, että välttelevät vastuuta, alisuoriutuvat, pyörivät vain oman napansa ympärillä eivätkä pysty hankalan luonteensa takia pitkäkestoisiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Eivät kestäisi tarkastella omaa elämäänsä ja sen sisältöä sellaisenaan, joten niille on helpottavaa keksiä joku taustaselitys.

En tarkoita loukata tekstilläni maltillisia uushenkisiä. Ymmärrän, että kaikki eivät ole ääriajattelijoita. Olen vain ärtynyt tuosta väitteestä, että uushenkisyys olisi automaattisesti aina parempi kanssaihmisille kuin kristillisyys. Te maltilliset uushenkiset olette varmaan nähneet samaa kuin minä, jos olette pitäneet silmiänne auki. Erityisesti uushenkisyyttään julistavissa ja somessa aktiivisissa on näitä sekompia joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Ohis mutta kristinuskon uhraaminen on pitkän perinteen jatkumoa. Pakanakansat yrittivät hallita luonnonvoimia uhraamalla kun eivät paremmasta tienneet ja Rooman valtakunnan aikaan touhusta oli jo tolkku poissa. Joka asialle oli jumala jolle piti uhrata se oli käynyt jo rasittavaksi. Kristinusko toi uudistuksena idean yhdestä isosta uhrista joka sovittaa koko hoidon kerralla ihmisen puolesta. Uhraamisen tarpeellisuutta ei kyseenalaisteta vielä edes 2020-luvulla.

Joo, on ihan tuttua asiaa. Mutta olen eri mieltä kanssasi siitä, etteikö uhraamista kyseenalaistettaisi 2020-luvulla.

#13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on näköjään sisäsyntyinen tarve hengellisyyteen. Jokainen etsii sen jostain. Minäkin uskon, mutta en nyt hörhö ole mihinkään suuntaan.

Hyvä niin. Tunnen pari läpikotaisin olevaa ateistia. Heidän elämänsä on jotenkin todella julmaa. Ei ihme, että masentuvat, kun ei ole perustavaa laatua olevaa uskoa paremmasta. Hengellisyys kuitenkin tuo toivoa. Vaikka sanottekin, että se on illuusiota, niin olkoon. Jos illuusio auttaa ihmistä, niin illuusioon uskominen on hyvästä.

Mä voin kyllä sanoa, että mun elämä ei ole kyllä lainkaan julmaa, enkä koe, että haaveet elämästä tuonpuoleisessa antaisivat elämääni lisäulottuvuutta. Koen sen vähän samanlaisena eskapismina kuin lottovoitosta haaveilemisen.

#13

Sinulle ei varmaan ole sattunut mitään sellaista, jossa tuo koetellaan. Tuo toinen tuntemani ateisti, ja tunnen hänet hyvin, on haudannut kaksi lastaan. Tunnen myös yhden uskovaisen, jolla on lapsi kuollut. Jälkimmäinen paistaa hyvää oloa uskoessaan, että kerran vielä hän saa nähdä lapsensa. Ensimmäinen vain itkee ja itkee ja itkee.

Sama

Minusta on normaalia, että lapsen haudattuaan vain itkee, itkee ja itkee. Perhepiirissäni on useampia lapsensa menettäneitä (myös kaksi sellaista, jotka ovat menettäneet kaksi lasta, ainoat lapsensa, sekä puolisonsa), ja kaikille on yhteistä se, että he sanovat, ettei suru lapsen menettämisestä katoa koskaan.

#13

Tiedätkö, että tuon toisen suru on kadonnut. Vuosia siihen meni kyllä. Kyllä hänkin alussa itki. Hän on aivan ihmeellinen nainen.

Mutta en puhunutkaan surusta, vaan uskosta.

Mä en oikein usko siihen, että on olemassa joku mittatikku surulle, että näin pitää surra ja tässä ajassa pitää siitä toipua, ja että toiset ovat jotenkin parempia kuin toiset, jos eivät enää sure. Se on henkilökohtainen asia, ja karmeaa on, jos ulkopuolelta määritellään, miten sen kanssa pitäisi elää.

Resilienttiyskin on henkilökohtainen ominaisuus.

#13

Sinä puhut vieläkin surusta. Minä puhun uskosta.

Niin varmasti, mutta sinä tarkastelet surua uskon kautta. Minä tarkastelen surua suruna, jota voi käsitellä eri tavoin.. Kierrät kätevästi sen, että esität vaatimuksia suremisesta sanomalla, että puhut uskosta.

#13

Yritän selittää sitä, että sureminen on erilaista, kun mukana on usko.

Minun isäni kuoli jokin aikaa sitten. Hän oli minulle tärkeä, mutta en sure häntä. Uskoni vuoksi ajattelen, että hänellä on nyt hyvä olla. Missä lie onkaan. (En itse usko jälleennäkemisiin, siksi en ajattele kuin tuo kertomani nainen).

Se, että kyse ei ole omasta lapsestani, on sivuseikka. Ajatus edeltää tunnetta. Surussakin. Ja usko muuttaa ajatuksia.

Niin, sinä yrität selittää asiaa toisten ihmisten yli, antamatta tilaa muiden ajatuksille ja kokemuksille. Ei mua haittaa se, jos joku uskoo ja käsittelee surua sen kautta, mua haittaa se, että sä kerrot, millä tavalla ateistit ajattelevat ja nimeät sen julmaksi. Voisin mäkin kirjoittaa ikävästi siitä, mitä tarkoitusta palvelee uskoa tuonpuoleiseen elämään, mutta en sitä tee, koska kunnioitan ihmisten erilaisia tapoja uskoa tai olla uskomatta (ainakin niin kauan, kun hekin kunnioittavat minun tapaani). Sen sijaan, että olisit vastaanottavainen sille, mitä joku ei-uskova ajattelee kuolemasta ja suremisesta, kerrot omasta näkökulmastasi, että se on "julmaa".

#13

Kiinnostavia kommentteja tullut naisiin liittyen niin lisään vielä, että ehdottomasti "uushenkisyydessä" vetosi ja vetoaa edelleen se, ettei se ole mieskeskeistä. Olen 20 vuotta ollut kristitty ja keskittynyt miesjumalaan ja olen korviani myöten täynnä kristinuskon naiskuvaa. Noituus ja Jumalattareen keskittyminen on tarjonnut todella hyvän alustan omien naiseuden kokemusten käsittelyyn ja tuonut paljon lohtua ja voimaa. Ei ole ihme, että nuoret naiset (minä mukaanlukien) kiinnostuvat hengellisyydestä, joka ei opeta heille että heidät luotiin miehen kylkiluusta alamaiseksi.

N24

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavia kommentteja tullut naisiin liittyen niin lisään vielä, että ehdottomasti "uushenkisyydessä" vetosi ja vetoaa edelleen se, ettei se ole mieskeskeistä. Olen 20 vuotta ollut kristitty ja keskittynyt miesjumalaan ja olen korviani myöten täynnä kristinuskon naiskuvaa. Noituus ja Jumalattareen keskittyminen on tarjonnut todella hyvän alustan omien naiseuden kokemusten käsittelyyn ja tuonut paljon lohtua ja voimaa. Ei ole ihme, että nuoret naiset (minä mukaanlukien) kiinnostuvat hengellisyydestä, joka ei opeta heille että heidät luotiin miehen kylkiluusta alamaiseksi.

N24

Niin, toki evlut-kirkon nykyinen teologia on häivyttänyt näitä asioita, mutta jos lukee Raamattua itse tai tutustuu ihan lähelläkin olevaan kirkkohistoriaan, saattaa kyllä tulla naisena hieman ulkopuolinen olo.

#13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Mutta löytyyhän uhreja ja yhden jumaluuden eri muotoja myös uushengellisyydestä. Jumaluuksille voidaan uhrata viiniä/kakkusia/kukkia ja eikös wiccalaisuudessa ole se nuori nainen, raskaana oleva nainen ja vanha nainen eli "kolmoisjumalatar", jotka ovat sen yhden jumalattaren kolme puolta. Tosin ehkä ne on helpommin ymmärrettävissä kuin kristinuskon pyhä kolminaisuus.

Se ent. uususkovainen, nyk. kristitty

En tunne uushenkisyyttä, mutta kristinuskoa tunnen aika hyvin. En ihan kuitenkaan vertaisi kakkusten tai viinien uhraamista siihen, että Jumala uhraa ainoan poikansa erittäin julmalla tavalla. Tätä tarkoitin, kun puhuin veriuhrista. Veriuhraus on toki ymmärrettävissä aikakauden näkökulmasta, tuolloinhan veriuhrit olivat yleisiä. Temppelijuutalaisuudessa uhrattiin eläimiä ja juutalaisuuden historiassa on myös ihmisuhrausta. Minä olen kasvanut kristinuskoon, enkä pitänyt sen ajatusta veriuhrista outona ennen kuin oikeasti aloin ajatella asiaa.

#13

Veriuhrit kuitenkin kuuluvat vielä moneen uushengellisyyden lahkoon kuuluvaan uskoon. Esimerkiksi Santeriaan kuuluvat eläinuhrit ja myös saatanaan liittyvässä magiassa (enkä nyt puhu mistään teinien leikkisaatananpalvonnasta, vaan ihan oikeaan saatananpalvontaan liittyvistä rituaaleista) voidaan uhrata eläimiä. Ja vaikka veriuhrit eivät kuuluisi esimerkiksi nykyiseen wiccalaisuuteen, niin sen historia on kuitenkin niin hämärän peitossa, että varmasti senkin historiaan veriuhreja mahtuu. Tosin tuo on ehkä vähän epäreilua sanoa, jos asiasta ei ole varmaa tietoa.

Ent. uususkovainen, nyk. kristitty

Kaikkien fundamentalististen liikkeiden piirissä, oli kyseessä uskonto tai politiikka, on mustavalkoisia, epävakaita ja haavoittuneita ihmisiä, koska juuri sellaista porukkaa rigidit maailmankuvat vetävät puoleensa. Samoin lähes kaikissa uskonnollisissa liikkeissä on myös vakaita ja empaattisia ihmisiä, jotka ammentavat uskostaan voimaa ja iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos johonkin pitää uskoa niin tuo on kuitenkin huomattava parannus kristinuskoon verrattuna. Ei tarvitse sortaa homoja eikä yrittää kontrolloida muiden ihmisten seksielämää tai tapella naisten asemasta.

Tunnetko sinä uushenkisiä? Minä tunnen henkilökohtaisesti useammankin, enkä sanoisi, että kyseessä on ehdottoman hyvä kehityssuunta kristinuskoon verrattuna. Tiedän, että kaikki tuntemani uushenkiset eivät ole tällaisia, kuten eivät myöskään kaikki kristityt sorra homoja tai naisia. Kaikenlaista porukkaa mahtuu eri uskontojen piiriin.

Tuntemiani uushenkisiä yhdistää erityisesti tapa perustella tällä maailmankatsomuksellaan impulsiivisia, nopeita ja itsekeskeisiä valintojaan. Sen enempiä miettimättä irtisanoudutaan töistä, erotaan, haistatetaan pitkät ystäville ja sukulaisille, muutetaan uuden kumppanin kanssa yhteen, vaihdetaan paikkakuntaa. Erityisesti käy sääliksi yhden naisen lapset.

En ole koskaan saanut osakseni yhtä paljoa oman uskonnon tuputusta minkään muun uskonnon edustajalta kuin näiltä uushenkisiltä. Nämä eivät kunnioita muiden ihmisten maailmankatsomuksia kyllä yhtään enempää kuin tuntemani kristityt tai ateistit. Ylimielisyys näkyy myös suhtautumisena muihin ihmisiin: matalamman energian huonompiin ihmisiin (ei-uushenkisiin) voi katkoa välejä surutta. Ja koska kaikki johtuu karmasta tai on osa jotain suurta opetusta, empatiaa muiden ihmisten kärsimystä kohtaan ei juuri osoiteta. Jopa sodassa pommitetut lapset saavat vain ansionsa mukaan tai ovat osa jotain ihmiskunnalle pakollista opetusta. Korona puhdistaa maailman eikä sitä vastaan saisi taistella niin hanakasti. No joo, ehkä myötätunnon rippeitä saattaa riittää omia ja kanssasiskojen sydänsuruja kohtaan. Oma lukunsa on yksi eksäänsä vainoava kaksoisliekki-ihminen. Mutta se on ihan okei, ollaanhan tässä samaa sielua, toinen ei vaan vielä tajua! Ja tietysti omat vastoinkäymiset johtuvat lähinnä siitä, kun on tällainen vanhempi ja parempi valaistumista lähellä oleva sielu, niin tulee enemmän koettelemuksia. Ja kaikki muut ei-uushenkiset vain teeskentelevät onnea ja uhriutuvat. Erityisesti vanhempia ikäluokkia, joista moni on löytänyt elämänsä merkityksen läheistensä palvelemisesta, perheestä ja yhteisöllisyydestä, halveksutaan.

Tietynlaiset ihmiset pyrkivät hakemaan uushenkisyydestä merkitystä ja järkeistystä sille, että välttelevät vastuuta, alisuoriutuvat, pyörivät vain oman napansa ympärillä eivätkä pysty hankalan luonteensa takia pitkäkestoisiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Eivät kestäisi tarkastella omaa elämäänsä ja sen sisältöä sellaisenaan, joten niille on helpottavaa keksiä joku taustaselitys.

En tarkoita loukata tekstilläni maltillisia uushenkisiä. Ymmärrän, että kaikki eivät ole ääriajattelijoita. Olen vain ärtynyt tuosta väitteestä, että uushenkisyys olisi automaattisesti aina parempi kanssaihmisille kuin kristillisyys. Te maltilliset uushenkiset olette varmaan nähneet samaa kuin minä, jos olette pitäneet silmiänne auki. Erityisesti uushenkisyyttään julistavissa ja somessa aktiivisissa on näitä sekompia joukossa.

Minä taas olen puolestani huomannut sen että kristinusko houkuttelee uutena mukaan enää lähinnä narsistisia ihmisiä. Esimerkiksi tyypillinen kuvio on se, että julkkis jää kiinni jostain todella ikävästä jutusta, esim. siitä että on hakannut molemmat vaimonsa hääyönä. Miten tällainen ihminen pelastaa kasvonsa, tulemalla kovaäänisesti uskoon tietenkin. Kristinuskolla on ihan samanlainen ylemmyydentuntomekanismi kuin uushenkisyyden pahimmilla tyypeillä. Pelkkä uskossa oleminen nostaa sut automaattisesti muiden ihmisten yläpuolle ja antaa anteeksi pahat tekosi. Tälläkin foorumilla kirjoittelelee mies, jolla on uskonnollista asiaa raamatunlauseiden kera, ja raamatunlauseiden ainoa tarkoitus on kyykyttää naisia. Sekä uushenkisyydessä ne pahimmat tyypit näkyy kauimmas. Niiden tavallisten vakaumuksesta et tule kuulemaan mitään tai hyvin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Mutta löytyyhän uhreja ja yhden jumaluuden eri muotoja myös uushengellisyydestä. Jumaluuksille voidaan uhrata viiniä/kakkusia/kukkia ja eikös wiccalaisuudessa ole se nuori nainen, raskaana oleva nainen ja vanha nainen eli "kolmoisjumalatar", jotka ovat sen yhden jumalattaren kolme puolta. Tosin ehkä ne on helpommin ymmärrettävissä kuin kristinuskon pyhä kolminaisuus.

Se ent. uususkovainen, nyk. kristitty

On kyllä. Mutta tässä juuri näkyy näiden ”Instagram-noitien” uushengellisyys - ostetaan pari tuoksukynttilää, poltetaan laventelisuitsuketta, levitellään kristalleja yöpöydälle (mutta vain niitä nättejä ametisteja tai ruusukvartseja) ja hypistellään esteettisesti kauniita tarot-kortteja. Wiccalaisuuden tai muidenkaan uuspakanallisten suuntauksien (koska newsflash, wicca ei ole ainoa uuspakanallinen suuntaus) opeista, perinteistä ja historiasta tiedetään kuitenkin hyvin vähän.

Eniten särähtää korvaan tuo ”noituuden” ja wiccan niputtaminen joksikin yhdeksi ja samaksi uskonnoksi. Noituus ei ole mikään uskonto, se on tapa harjoittaa sitä omaa uskontoa - oli se sitten mikä tahansa. Wicca voi harjoittaa noituutta tai olla harjoittamatta, samoin kuin vaikka druidismin tai satanismin edustaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Mutta löytyyhän uhreja ja yhden jumaluuden eri muotoja myös uushengellisyydestä. Jumaluuksille voidaan uhrata viiniä/kakkusia/kukkia ja eikös wiccalaisuudessa ole se nuori nainen, raskaana oleva nainen ja vanha nainen eli "kolmoisjumalatar", jotka ovat sen yhden jumalattaren kolme puolta. Tosin ehkä ne on helpommin ymmärrettävissä kuin kristinuskon pyhä kolminaisuus.

Se ent. uususkovainen, nyk. kristitty

En tunne uushenkisyyttä, mutta kristinuskoa tunnen aika hyvin. En ihan kuitenkaan vertaisi kakkusten tai viinien uhraamista siihen, että Jumala uhraa ainoan poikansa erittäin julmalla tavalla. Tätä tarkoitin, kun puhuin veriuhrista. Veriuhraus on toki ymmärrettävissä aikakauden näkökulmasta, tuolloinhan veriuhrit olivat yleisiä. Temppelijuutalaisuudessa uhrattiin eläimiä ja juutalaisuuden historiassa on myös ihmisuhrausta. Minä olen kasvanut kristinuskoon, enkä pitänyt sen ajatusta veriuhrista outona ennen kuin oikeasti aloin ajatella asiaa.

#13

Veriuhrit kuitenkin kuuluvat vielä moneen uushengellisyyden lahkoon kuuluvaan uskoon. Esimerkiksi Santeriaan kuuluvat eläinuhrit ja myös saatanaan liittyvässä magiassa (enkä nyt puhu mistään teinien leikkisaatananpalvonnasta, vaan ihan oikeaan saatananpalvontaan liittyvistä rituaaleista) voidaan uhrata eläimiä. Ja vaikka veriuhrit eivät kuuluisi esimerkiksi nykyiseen wiccalaisuuteen, niin sen historia on kuitenkin niin hämärän peitossa, että varmasti senkin historiaan veriuhreja mahtuu. Tosin tuo on ehkä vähän epäreilua sanoa, jos asiasta ei ole varmaa tietoa.

Ent. uususkovainen, nyk. kristitty

En nyt kyllä yhdistäisi uushengellisyyttä ja Santeriaa keskenään! 

Tulee nyt sellainen kuva, että sä ajattelet mun jotenkin paheksuvan tätä kristinuskon veriuhriasiaa. Ei ole kyse siitä. Kerroin, mitkä asiat vieraannuttavat ihmisiä kristinuskosta. Kaiketi avauksessa pohdittiin tätä, että miksi ihmiset valitsevat uushenkisiä uskontoja evlutin sijaan. Mä en viesteissäni arvota kristinuskoa ja uushenkisiä uskontoja keskenään, vaan yritän pohtia, miksi toinen puhuttelee ja toinen ei.

Olen ateisti, joten en koe uushenkisyyttä omakseni. Olen kasvanut kristinuskoon ja monet siihen liittyvät asiat tuntuvat mulle läheisiltä, mukavilta ja tutuilta. Kristillinen kasvatukseni ei ollut tiukkaa tai tuputtavaa. Tykkään käydä kirkossa ja olen hyvin kiinnostunut kristinuskosta. Olen edelleen kirkon jäsen. Lapsiani en ole kuitenkaan kastattanut.

#13

Jos lähdetään siitä, että suurella osalla ihmisistä on tarve henkisyyteen, niin yksi merkittävä tekijä ihmisjoukojen siirtymässä kristinuskosta uushenkisyyteen on nykyajan individualismi länsimaissa. Kristinuskossa ja monissa vanhoissa uskonnoissa korostetaan päinvastoin yhteisöllisyyttä ja yhteisön palvelemista. Uushenkisyyden minäkeskeisyys sopii paremmin monen nykyihmisen ajatusmaailmaan.