Milleniaalien uushenkisyys

Tuo merkityksellisyyttä elämään ja auttaa asioiden jäsentelyssä ja käsittelemisessä. Itse olen kiinnostunut noituudesta myös siksi, että se on kansanperinnettä, ja luonnon syklien seuraaminen rytmittää elämää mielekkästi ja saa seuraamaan luontoa ihan uudella tavalla. Ero kristinuskoon on iso, sillä kukaan ei sanele ylhäältä päin mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä on elämän tarkoitus, vaan näitä kannustetaan pohtimaan itse. Lisäksi estetiikka viehättää, kynttilät, kortit, kivet, kasvit ovat kauniita ja tykkään asetella niitä yöpöydälle.

t. N24 yliopistolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on näköjään sisäsyntyinen tarve hengellisyyteen. Jokainen etsii sen jostain. Minäkin uskon, mutta en nyt hörhö ole mihinkään suuntaan.

Hyvä niin. Tunnen pari läpikotaisin olevaa ateistia. Heidän elämänsä on jotenkin todella julmaa. Ei ihme, että masentuvat, kun ei ole perustavaa laatua olevaa uskoa paremmasta. Hengellisyys kuitenkin tuo toivoa. Vaikka sanottekin, että se on illuusiota, niin olkoon. Jos illuusio auttaa ihmistä, niin illuusioon uskominen on hyvästä.

Mä voin kyllä sanoa, että mun elämä ei ole kyllä lainkaan julmaa, enkä koe, että haaveet elämästä tuonpuoleisessa antaisivat elämääni lisäulottuvuutta. Koen sen vähän samanlaisena eskapismina kuin lottovoitosta haaveilemisen.

#13

Sinulle ei varmaan ole sattunut mitään sellaista, jossa tuo koetellaan. Tuo toinen tuntemani ateisti, ja tunnen hänet hyvin, on haudannut kaksi lastaan. Tunnen myös yhden uskovaisen, jolla on lapsi kuollut. Jälkimmäinen paistaa hyvää oloa uskoessaan, että kerran vielä hän saa nähdä lapsensa. Ensimmäinen vain itkee ja itkee ja itkee.

Sama

Minusta on normaalia, että lapsen haudattuaan vain itkee, itkee ja itkee. Perhepiirissäni on useampia lapsensa menettäneitä (myös kaksi sellaista, jotka ovat menettäneet kaksi lasta, ainoat lapsensa, sekä puolisonsa), ja kaikille on yhteistä se, että he sanovat, ettei suru lapsen menettämisestä katoa koskaan.

#13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos johonkin pitää uskoa niin tuo on kuitenkin huomattava parannus kristinuskoon verrattuna. Ei tarvitse sortaa homoja eikä yrittää kontrolloida muiden ihmisten seksielämää tai tapella naisten asemasta.

No, ainakin tiettyihin uushenkisyyden muotoihin liittyy hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit. Katso vaikka mitä Maria Nordin postailee naiseudesta.

Googletin ja ensimmäinen sitaatti Nordin ilta joka tuli vastaan

"Sukupuolella ei ole väliä, sillä olemme kaikki samaa". Että hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit, really? Ja minähän en siis ole mikään Nordinin fani, hänellä on usein hyvin outoja ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on näköjään sisäsyntyinen tarve hengellisyyteen. Jokainen etsii sen jostain. Minäkin uskon, mutta en nyt hörhö ole mihinkään suuntaan.

Hyvä niin. Tunnen pari läpikotaisin olevaa ateistia. Heidän elämänsä on jotenkin todella julmaa. Ei ihme, että masentuvat, kun ei ole perustavaa laatua olevaa uskoa paremmasta. Hengellisyys kuitenkin tuo toivoa. Vaikka sanottekin, että se on illuusiota, niin olkoon. Jos illuusio auttaa ihmistä, niin illuusioon uskominen on hyvästä.

Mä voin kyllä sanoa, että mun elämä ei ole kyllä lainkaan julmaa, enkä koe, että haaveet elämästä tuonpuoleisessa antaisivat elämääni lisäulottuvuutta. Koen sen vähän samanlaisena eskapismina kuin lottovoitosta haaveilemisen.

#13

Sinulle ei varmaan ole sattunut mitään sellaista, jossa tuo koetellaan. Tuo toinen tuntemani ateisti, ja tunnen hänet hyvin, on haudannut kaksi lastaan. Tunnen myös yhden uskovaisen, jolla on lapsi kuollut. Jälkimmäinen paistaa hyvää oloa uskoessaan, että kerran vielä hän saa nähdä lapsensa. Ensimmäinen vain itkee ja itkee ja itkee.

Sama

Minusta on normaalia, että lapsen haudattuaan vain itkee, itkee ja itkee. Perhepiirissäni on useampia lapsensa menettäneitä (myös kaksi sellaista, jotka ovat menettäneet kaksi lasta, ainoat lapsensa, sekä puolisonsa), ja kaikille on yhteistä se, että he sanovat, ettei suru lapsen menettämisestä katoa koskaan.

#13

Tiedätkö, että tuon toisen suru on kadonnut. Vuosia siihen meni kyllä. Kyllä hänkin alussa itki. Hän on aivan ihmeellinen nainen.

Mutta en puhunutkaan surusta, vaan uskosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos johonkin pitää uskoa niin tuo on kuitenkin huomattava parannus kristinuskoon verrattuna. Ei tarvitse sortaa homoja eikä yrittää kontrolloida muiden ihmisten seksielämää tai tapella naisten asemasta.

No, ainakin tiettyihin uushenkisyyden muotoihin liittyy hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit. Katso vaikka mitä Maria Nordin postailee naiseudesta.

Ja jossain dokumentissä muistaakseni käsiteltiin tietyissä joogapiireissä tapahtuvaa runsasta seksuaalista häirintää. Uushenkisyyden piirit eivät ole mitenkään suojassa toisten ihmisten hyväksikäyttäjiltä tai heiltä, jotka haluavat kontrolloida toisia ihmisiä.

Kristityillä ei ole paljoa varaa ylemmyydentunteeseen vs seksuaalinen häirintä ja rikokset asian tiimoilta. Ja kuka on väittänyt alunperinkään että uushenkiset piirit olisivat siltä suojassa?

Alkuperäinen kommentoija kyllä mainitsi, että uushengellisyys on huomattava parannus kristinuskoon verrattuna seksuaaliseen häirintään ja vähemmistöjen asemaan verrattuna. Uushengellisyys ei ole täydellistä kuten ei ole kristinuskokaan. Kuka on väittänyt, että kristityillä olisi varaa  ylemmyydentunteeseen näiden asioiden tiimoilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos johonkin pitää uskoa niin tuo on kuitenkin huomattava parannus kristinuskoon verrattuna. Ei tarvitse sortaa homoja eikä yrittää kontrolloida muiden ihmisten seksielämää tai tapella naisten asemasta.

No, ainakin tiettyihin uushenkisyyden muotoihin liittyy hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit. Katso vaikka mitä Maria Nordin postailee naiseudesta.

Googletin ja ensimmäinen sitaatti Nordin ilta joka tuli vastaan

"Sukupuolella ei ole väliä, sillä olemme kaikki samaa". Että hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit, really? Ja minähän en siis ole mikään Nordinin fani, hänellä on usein hyvin outoja ajatuksia.

No, hänellä on myös aika vahvana ajatus siitä, että nainen palautuu kohtuunsa, lasten saamisiin ja kuukautisiin. Hän myös ajattelee, että transsukupuolisuutta ei ole olemassa, muun muassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on näköjään sisäsyntyinen tarve hengellisyyteen. Jokainen etsii sen jostain. Minäkin uskon, mutta en nyt hörhö ole mihinkään suuntaan.

Hyvä niin. Tunnen pari läpikotaisin olevaa ateistia. Heidän elämänsä on jotenkin todella julmaa. Ei ihme, että masentuvat, kun ei ole perustavaa laatua olevaa uskoa paremmasta. Hengellisyys kuitenkin tuo toivoa. Vaikka sanottekin, että se on illuusiota, niin olkoon. Jos illuusio auttaa ihmistä, niin illuusioon uskominen on hyvästä.

Mä voin kyllä sanoa, että mun elämä ei ole kyllä lainkaan julmaa, enkä koe, että haaveet elämästä tuonpuoleisessa antaisivat elämääni lisäulottuvuutta. Koen sen vähän samanlaisena eskapismina kuin lottovoitosta haaveilemisen.

#13

Sinulle ei varmaan ole sattunut mitään sellaista, jossa tuo koetellaan. Tuo toinen tuntemani ateisti, ja tunnen hänet hyvin, on haudannut kaksi lastaan. Tunnen myös yhden uskovaisen, jolla on lapsi kuollut. Jälkimmäinen paistaa hyvää oloa uskoessaan, että kerran vielä hän saa nähdä lapsensa. Ensimmäinen vain itkee ja itkee ja itkee.

Sama

Minusta on normaalia, että lapsen haudattuaan vain itkee, itkee ja itkee. Perhepiirissäni on useampia lapsensa menettäneitä (myös kaksi sellaista, jotka ovat menettäneet kaksi lasta, ainoat lapsensa, sekä puolisonsa), ja kaikille on yhteistä se, että he sanovat, ettei suru lapsen menettämisestä katoa koskaan.

#13

Tiedätkö, että tuon toisen suru on kadonnut. Vuosia siihen meni kyllä. Kyllä hänkin alussa itki. Hän on aivan ihmeellinen nainen.

Mutta en puhunutkaan surusta, vaan uskosta.

Mä en oikein usko siihen, että on olemassa joku mittatikku surulle, että näin pitää surra ja tässä ajassa pitää siitä toipua, ja että toiset ovat jotenkin parempia kuin toiset, jos eivät enää sure. Se on henkilökohtainen asia, ja karmeaa on, jos ulkopuolelta määritellään, miten sen kanssa pitäisi elää.

Resilienttiyskin on henkilökohtainen ominaisuus.

#13

Vierailija kirjoitti:

Tuo merkityksellisyyttä elämään ja auttaa asioiden jäsentelyssä ja käsittelemisessä. Itse olen kiinnostunut noituudesta myös siksi, että se on kansanperinnettä, ja luonnon syklien seuraaminen rytmittää elämää mielekkästi ja saa seuraamaan luontoa ihan uudella tavalla. Ero kristinuskoon on iso, sillä kukaan ei sanele ylhäältä päin mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä on elämän tarkoitus, vaan näitä kannustetaan pohtimaan itse. Lisäksi estetiikka viehättää, kynttilät, kortit, kivet, kasvit ovat kauniita ja tykkään asetella niitä yöpöydälle.

t. N24 yliopistolla

Estetiikan ymmärrän kyllä hyvin. Ja myös syvemmän luontosuhteen kaipuun, jonkinlaisen pyhyyden löytämisen kaikesta elävästä. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos johonkin pitää uskoa niin tuo on kuitenkin huomattava parannus kristinuskoon verrattuna. Ei tarvitse sortaa homoja eikä yrittää kontrolloida muiden ihmisten seksielämää tai tapella naisten asemasta.

No, ainakin tiettyihin uushenkisyyden muotoihin liittyy hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit. Katso vaikka mitä Maria Nordin postailee naiseudesta.

Googletin ja ensimmäinen sitaatti Nordin ilta joka tuli vastaan

"Sukupuolella ei ole väliä, sillä olemme kaikki samaa". Että hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit, really? Ja minähän en siis ole mikään Nordinin fani, hänellä on usein hyvin outoja ajatuksia.

No, hänellä on myös aika vahvana ajatus siitä, että nainen palautuu kohtuunsa, lasten saamisiin ja kuukautisiin. Hän myös ajattelee, että transsukupuolisuutta ei ole olemassa, muun muassa.

Mielestäni noihin palautuminen kuitenkin huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kuin miehen alamaisena olemiseen palautuminen.

Ennen kaikkea asia taitaa palautua subjektikäsitysten muutoksiin. Nykyihmiselle sopii huonosti ulkoapäin saneltu elämä, hän haluaa itse päättää asioistaan. Samalla yliluonnollinenkin valjastetaan ihmisen minäprojektin välineeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on näköjään sisäsyntyinen tarve hengellisyyteen. Jokainen etsii sen jostain. Minäkin uskon, mutta en nyt hörhö ole mihinkään suuntaan.

Hyvä niin. Tunnen pari läpikotaisin olevaa ateistia. Heidän elämänsä on jotenkin todella julmaa. Ei ihme, että masentuvat, kun ei ole perustavaa laatua olevaa uskoa paremmasta. Hengellisyys kuitenkin tuo toivoa. Vaikka sanottekin, että se on illuusiota, niin olkoon. Jos illuusio auttaa ihmistä, niin illuusioon uskominen on hyvästä.

Mä voin kyllä sanoa, että mun elämä ei ole kyllä lainkaan julmaa, enkä koe, että haaveet elämästä tuonpuoleisessa antaisivat elämääni lisäulottuvuutta. Koen sen vähän samanlaisena eskapismina kuin lottovoitosta haaveilemisen.

#13

Sinulle ei varmaan ole sattunut mitään sellaista, jossa tuo koetellaan. Tuo toinen tuntemani ateisti, ja tunnen hänet hyvin, on haudannut kaksi lastaan. Tunnen myös yhden uskovaisen, jolla on lapsi kuollut. Jälkimmäinen paistaa hyvää oloa uskoessaan, että kerran vielä hän saa nähdä lapsensa. Ensimmäinen vain itkee ja itkee ja itkee.

Sama

Minusta on normaalia, että lapsen haudattuaan vain itkee, itkee ja itkee. Perhepiirissäni on useampia lapsensa menettäneitä (myös kaksi sellaista, jotka ovat menettäneet kaksi lasta, ainoat lapsensa, sekä puolisonsa), ja kaikille on yhteistä se, että he sanovat, ettei suru lapsen menettämisestä katoa koskaan.

#13

Tiedätkö, että tuon toisen suru on kadonnut. Vuosia siihen meni kyllä. Kyllä hänkin alussa itki. Hän on aivan ihmeellinen nainen.

Mutta en puhunutkaan surusta, vaan uskosta.

Mä en oikein usko siihen, että on olemassa joku mittatikku surulle, että näin pitää surra ja tässä ajassa pitää siitä toipua, ja että toiset ovat jotenkin parempia kuin toiset, jos eivät enää sure. Se on henkilökohtainen asia, ja karmeaa on, jos ulkopuolelta määritellään, miten sen kanssa pitäisi elää.

Resilienttiyskin on henkilökohtainen ominaisuus.

#13

Sinä puhut vieläkin surusta. Minä puhun uskosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos johonkin pitää uskoa niin tuo on kuitenkin huomattava parannus kristinuskoon verrattuna. Ei tarvitse sortaa homoja eikä yrittää kontrolloida muiden ihmisten seksielämää tai tapella naisten asemasta.

No, ainakin tiettyihin uushenkisyyden muotoihin liittyy hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit. Katso vaikka mitä Maria Nordin postailee naiseudesta.

Googletin ja ensimmäinen sitaatti Nordin ilta joka tuli vastaan

"Sukupuolella ei ole väliä, sillä olemme kaikki samaa". Että hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit, really? Ja minähän en siis ole mikään Nordinin fani, hänellä on usein hyvin outoja ajatuksia.

No, hänellä on myös aika vahvana ajatus siitä, että nainen palautuu kohtuunsa, lasten saamisiin ja kuukautisiin. Hän myös ajattelee, että transsukupuolisuutta ei ole olemassa, muun muassa.

Noin ajattelee aika moni piireissä kuin piireissä, mutta eihän sitä voi nykyaikana sanoa enää ääneen tulematta lynkatuksi äänekkään vähemmistön taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos johonkin pitää uskoa niin tuo on kuitenkin huomattava parannus kristinuskoon verrattuna. Ei tarvitse sortaa homoja eikä yrittää kontrolloida muiden ihmisten seksielämää tai tapella naisten asemasta.

No, ainakin tiettyihin uushenkisyyden muotoihin liittyy hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit. Katso vaikka mitä Maria Nordin postailee naiseudesta.

Googletin ja ensimmäinen sitaatti Nordin ilta joka tuli vastaan

"Sukupuolella ei ole väliä, sillä olemme kaikki samaa". Että hyvinkin konservatiiviset sukupuoliroolit, really? Ja minähän en siis ole mikään Nordinin fani, hänellä on usein hyvin outoja ajatuksia.

No, hänellä on myös aika vahvana ajatus siitä, että nainen palautuu kohtuunsa, lasten saamisiin ja kuukautisiin. Hän myös ajattelee, että transsukupuolisuutta ei ole olemassa, muun muassa.

Eli hän uskoo, että biologinen sukupuoli on tosiasia ja se vaikuttaa ihmisen elämään? Voi kamalaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on näköjään sisäsyntyinen tarve hengellisyyteen. Jokainen etsii sen jostain. Minäkin uskon, mutta en nyt hörhö ole mihinkään suuntaan.

Hyvä niin. Tunnen pari läpikotaisin olevaa ateistia. Heidän elämänsä on jotenkin todella julmaa. Ei ihme, että masentuvat, kun ei ole perustavaa laatua olevaa uskoa paremmasta. Hengellisyys kuitenkin tuo toivoa. Vaikka sanottekin, että se on illuusiota, niin olkoon. Jos illuusio auttaa ihmistä, niin illuusioon uskominen on hyvästä.

Mä voin kyllä sanoa, että mun elämä ei ole kyllä lainkaan julmaa, enkä koe, että haaveet elämästä tuonpuoleisessa antaisivat elämääni lisäulottuvuutta. Koen sen vähän samanlaisena eskapismina kuin lottovoitosta haaveilemisen.

#13

Sinulle ei varmaan ole sattunut mitään sellaista, jossa tuo koetellaan. Tuo toinen tuntemani ateisti, ja tunnen hänet hyvin, on haudannut kaksi lastaan. Tunnen myös yhden uskovaisen, jolla on lapsi kuollut. Jälkimmäinen paistaa hyvää oloa uskoessaan, että kerran vielä hän saa nähdä lapsensa. Ensimmäinen vain itkee ja itkee ja itkee.

Sama

Minusta on normaalia, että lapsen haudattuaan vain itkee, itkee ja itkee. Perhepiirissäni on useampia lapsensa menettäneitä (myös kaksi sellaista, jotka ovat menettäneet kaksi lasta, ainoat lapsensa, sekä puolisonsa), ja kaikille on yhteistä se, että he sanovat, ettei suru lapsen menettämisestä katoa koskaan.

#13

Tiedätkö, että tuon toisen suru on kadonnut. Vuosia siihen meni kyllä. Kyllä hänkin alussa itki. Hän on aivan ihmeellinen nainen.

Mutta en puhunutkaan surusta, vaan uskosta.

Mä en oikein usko siihen, että on olemassa joku mittatikku surulle, että näin pitää surra ja tässä ajassa pitää siitä toipua, ja että toiset ovat jotenkin parempia kuin toiset, jos eivät enää sure. Se on henkilökohtainen asia, ja karmeaa on, jos ulkopuolelta määritellään, miten sen kanssa pitäisi elää.

Resilienttiyskin on henkilökohtainen ominaisuus.

#13

Sinä puhut vieläkin surusta. Minä puhun uskosta.

Niin varmasti, mutta sinä tarkastelet surua uskon kautta. Minä tarkastelen surua suruna, jota voi käsitellä eri tavoin.. Kierrät kätevästi sen, että esität vaatimuksia suremisesta sanomalla, että puhut uskosta.

#13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai siinä mitään sen kummempaa ole, että kristinusko ei enää puhuttele niitä, jotka etsivät henkisyyttä. Enkä ihmettele, kyllä monet sen piirteet tuntuvat nykypäivänä länsimaissa epärelevanteilta, esim. se, että painotetaan kuolemanjälkeistä elämää. Korkean elinajanodotteen maissa tämä tuntuu tarpeettomalta. Ja toisaalta sitten monella on tarve etsiä selitystä kokemuksilleen jostain hengellisestä.

Komppaan tätä, että kristinusko on liian irrallinen nykypäivästä ja ihmiselämästä yleensä. Kristinusko on taivasuskonto, jossa haikaillaan jonnekin kauas ja ajatellaan, että maanpäällinen elämä on vain jokin lyhyt vaihe ja että elämän kuuluukin olla tuskaisaa, syntiä on vähän kaikki mikä tuntuu hyvältä. Noituus (tarkemmin wiccalaisuus) sen sijaan on todellakin maanläheinen uskonto, jossa keskitytään tähän elämään ja tähän hetkeen, maahan eikä taivaaseen. Wiccalaisuuden opetukset ovat juurruttavia ja kehottavat ottamaan oman elämän haltuun ja nauttimaan siitä.

-sama n24

Jep. Lisäksi monet kristinuskon mystiikan piirteet ovat varmasti puhutelleet oman aikansa Välimeren ympäristön kokemusmaailmassa, mutta tuntuvat nykypäivänä omituisilta, jos niitä tarkemmin miettii. Vaikkapa nyt veriuhri/sovitusuhri tai pyhä kolminaisuus, jota ei oikeastaan sen kummemmin selitetä. 

#13

Selitetään varsin tarkasti, jos viitsii tutustua teologiaan tai uskontotieteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kaikkea asia taitaa palautua subjektikäsitysten muutoksiin. Nykyihmiselle sopii huonosti ulkoapäin saneltu elämä, hän haluaa itse päättää asioistaan. Samalla yliluonnollinenkin valjastetaan ihmisen minäprojektin välineeksi. 

Ja tämä on huono? Kun aikaisemmin yliluonnollinen oli valjastettu eliitin valtapyrkimysten välineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kaikkea asia taitaa palautua subjektikäsitysten muutoksiin. Nykyihmiselle sopii huonosti ulkoapäin saneltu elämä, hän haluaa itse päättää asioistaan. Samalla yliluonnollinenkin valjastetaan ihmisen minäprojektin välineeksi. 

Ja tämä on huono? Kun aikaisemmin yliluonnollinen oli valjastettu eliitin valtapyrkimysten välineeksi.

En ole sanonut, että se on huono asia. Vain todennut, että niin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on näköjään sisäsyntyinen tarve hengellisyyteen. Jokainen etsii sen jostain. Minäkin uskon, mutta en nyt hörhö ole mihinkään suuntaan.

Hyvä niin. Tunnen pari läpikotaisin olevaa ateistia. Heidän elämänsä on jotenkin todella julmaa. Ei ihme, että masentuvat, kun ei ole perustavaa laatua olevaa uskoa paremmasta. Hengellisyys kuitenkin tuo toivoa. Vaikka sanottekin, että se on illuusiota, niin olkoon. Jos illuusio auttaa ihmistä, niin illuusioon uskominen on hyvästä.

Mä voin kyllä sanoa, että mun elämä ei ole kyllä lainkaan julmaa, enkä koe, että haaveet elämästä tuonpuoleisessa antaisivat elämääni lisäulottuvuutta. Koen sen vähän samanlaisena eskapismina kuin lottovoitosta haaveilemisen.

#13

Sinulle ei varmaan ole sattunut mitään sellaista, jossa tuo koetellaan. Tuo toinen tuntemani ateisti, ja tunnen hänet hyvin, on haudannut kaksi lastaan. Tunnen myös yhden uskovaisen, jolla on lapsi kuollut. Jälkimmäinen paistaa hyvää oloa uskoessaan, että kerran vielä hän saa nähdä lapsensa. Ensimmäinen vain itkee ja itkee ja itkee.

Sama

Kuinkahan ateistin uskoa sitten koeteltaisiin kun ei ole uskontoa?