Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä 40- 50- vuotiaita on yliopistossa paljon. Kannattaa tosin miettiä mihin yliopistoon hakee.

Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on kyvytön ottamaan huomioon työssä käyvät opiskelijat sekä niitä, joilla on vuosien tai vuosikymmenten työkokemus opiskeltavalta alalta. Puhun omasta kokemuksesta, mutta olen keskustellut näistä asioista hyvin monen muun vastaavassa tilanteessa olevan kanssa ja heidän kokemukset aivan samat kuin minulla.

Tuo riippuu pitkälti pääaineesta. Itse opiskelen kyseisessä opinahjossa nyt vanhempana työssäkäyvänä enkä keksi moitittavaa. Osan opinnoista voi suorittaa etänä ja itsenäisesti. En oikein ymmärrä, miksi ihmeessä yliopistojen opinnot pitäisi suunnitella työssäkäyviä varten?

Suomessa on paljon valinnanvaraa, valitse sellainen opinahjo joka suosii työssäkäyviä. Vai etkö saanut tarpeeksi hyväksiluettua työhistoriastaan opintoihin ja se kismittää?

Tein toisen tutkinnon 40+. Monia vanhempiakin löytyi, opiskelin töiden ohessa. Suosittelen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähdin yliopistolle 34-vuotiaana, AMK n jälkeen. Ei ole kaduttanut.

Tsemppiä.

40 vuotiaana yliopistoon ja 50 vuotiaana eläkkeelle on hyvä suunnitelma.

Suomen ongelma on liika opiskelu, jolloin työvuodet jää pieniksi.

Tähän ratkaisu olisi 40 vuotta työelämää ja sitten saa eläkkeen - siis työhistoria 40 vuotta.

Näin on esim Maderiralla - saa opiskella vaikka 30 vuotiaaksi, mutta eläkkeen saa 40 vuoden työurasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisia te, joilla vielä pää toimii niin, että voisi opiskella yliopistossa. Itse olen 48, haluaisin vaihtaa alaa, mutta tiedän tasan tarkkaan, että muisti ja keskittymiskyky on mennyt iän myötä niin huonoiksi, etten selviäisi enää mistään vaativista opinnoista. Joten ei auta kuin yrittää pärjäillä nykyisessä työssä, joka sekin alkaa olla liian vaativaa.

Tuossa "iässä" ei pitäisi vielä olla mitään ikääntymiseen liittyvää muisti-/keskittymiskykyyn (=työmuisti) liittyvää ongelmaa.

Itse asiassa jopa puolella vaihdevuosi- ja esivaihdevuosi-ikäisistä naisista on aivosumua ja kognitiivisen suorituskyvyn laskua, ja valitettavasti edes hormonihoito ei siihen tutkimusten mukaan auta. 

Opiskelu kannattaa aina, jos vain on varaa siihen.

Jos taas opiskelee vain töitä varten tuossa iässä, löytyy 45-vuotiaille ja ylöspäin muutama ammatti, joka työllistää niin kauan kuin jaksaa tehdä: ainakin lääkäri (hoitaja ehkä vain n 68-vuotiaaksi), psykoterapeutti ja juristi. Vaikka tekisi 80-vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni opiskeli avoimessa yliopistossa tietojenkäsittelytieteen appron, pääsi väylän kautta sisään yli 40-v ja opiskeli maisteriksi. Tekee alan töitä. Lukio oli käytynä, mutta oli työskennellyt suorittavissa töissä, ei edes etäisesti tietotekniikka-alalla (jota kyllä harrasti).

Avoimen yliopiston kautta pääsee useissa aineissa hyvin alkuun! Sinne vaan!

Tämä ala on kyllä tosi vaikea vanhempana opiskella. Itselläni on maisterintutkinto alalta, 20 vuotta työkokemusta, mutta kun ikää yli 40 ja nainen, ei mihinkään pääse töihin. Ihan valtava ikärasismi. Miehillä 50 eteenpäin, naisilla jo 40.

Mitä tarkoitat, että ala on tosi vaikea opiskella vanhempana? Opiskelen nyt itse toista vuotta tietojenkäsittelytieteitä ja ikää on nyt 53v. Se on tullut jo selväksi, että opintoihin kuuluu vaikeita asioita, joita joutuu pureskelemaan pidempään, ennen kuin alkaa ymmärtää. Mutta ihan yhtä lailla ne nuoremmatkin joutuvat painiskelemaan samojen asioiden kanssa. Mitä näissä opinnoissa on siis mielestäsi sellaista, että nuoret pystyvät oppimaan helposti, mutta vanhemmille tuottaa tuskaa?

40-vuotiaana yliopistoon kannattaa mennä vain varmasti työllistäville aloille, joilla ei tarvitse kärsiä ikärasismista, joka on jo tuon ikäisenä relevanttia. Kun valitsee järkevän alan, kannattaa tietenkin mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Moikka!

En oikein ymmärrä miksi nelikymppisenä toisten mielestä pitäisi olla joku selkeämpi työllistymissuunnitelma kuin nuorempanakaan. Ja vaikka olisi, usein ne ajatukset silti muovautuu opiskelujen aikana.

Tuo riippuu paljon lähtötilanteesta. Jos lähtötilanne on työtön, niin varmaankin niitä opintoja haluaa miettiä siitä näkökulmasta, että ne auttaisivat työllistymään. Erityisesti, jos opintotuet on jo aiemmin käytetty ja joutuu rahoittamaan opintonsa joko säästöillään tai puolison tuloilla. Silloin sitä tietenkin toivoo, että opinnoista jäisi käteen jotain muutakin kuin hyvä mieli.

On ihan eri opiskella työn ohessa huvikseen (tai vaikka tavoitteellisestikin, alanvaihtoa tavoitellen), kun opintoja voi suorittaa rauhallisesti omaan tahtiin ja työpaikka on jo olemassa. Jos työttömällä on niin hyvä tuuri, että hän saa luvan opiskella työttömyystuella, niin hänellä on aika kovat paineet saada mahdollisimman paljon opintoja suoritettua kahden vuoden aikana ja toivoa sitten kädet ristissä, että pääsee siltä pohjalta oman alan töihin ja onnistuu suorittamaan loput työn ohessa.

Jos taustalla on jo jonkin toisen alan opinnot, jotka eivät johtaneet työllistymiseen, sitä suuremmalla syyllä sitä tietenkin toivoo, etteivät toisetkin opinnot mene hukkaan.

Menin yliopistoon 41-vuotiaana, opiskelin alkuun tosi rivakasti, mutta tahti alkoi hiipua, kun oli pakko ryhtyä tekemään töitä. Yliopiston kurssilla sain vinkin työmahdollisuudesta, ja tein sitten töitä opintojen ohessa, kunnes lopulta opiskelin töiden ohessa. Ja tilanne on nyt se, että teen edelleen niitä töitä ja gradu roikkuu edelleen. En ole enää edes ilmoittautunut kirjoille yliopistoon, koska tiedän, ettei aikani riitä siihen keskittymiseen. Luultavasti teen gradun vielä jossain lähitulevaisuudessa valmiiksi, koska periaatteessa ärsyttää keskeneräiset asiat. Mutta ensisijainen päämääräni oli työllistyä, ja se onnistui yli odotusten.

Kannattaa miettiä tulevaa työllistymistä tarkkaan.

Biologia kiinnostaa, entäs ihmisen terveys? Farmasialta työllistyy selkeään ammattiin, jo 2 vuoden opintojen jälkeen voi keikkailla apteekissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikka!

En oikein ymmärrä miksi nelikymppisenä toisten mielestä pitäisi olla joku selkeämpi työllistymissuunnitelma kuin nuorempanakaan. Ja vaikka olisi, usein ne ajatukset silti muovautuu opiskelujen aikana.

Tuo riippuu paljon lähtötilanteesta. Jos lähtötilanne on työtön, niin varmaankin niitä opintoja haluaa miettiä siitä näkökulmasta, että ne auttaisivat työllistymään. Erityisesti, jos opintotuet on jo aiemmin käytetty ja joutuu rahoittamaan opintonsa joko säästöillään tai puolison tuloilla. Silloin sitä tietenkin toivoo, että opinnoista jäisi käteen jotain muutakin kuin hyvä mieli.

On ihan eri opiskella työn ohessa huvikseen (tai vaikka tavoitteellisestikin, alanvaihtoa tavoitellen), kun opintoja voi suorittaa rauhallisesti omaan tahtiin ja työpaikka on jo olemassa. Jos työttömällä on niin hyvä tuuri, että hän saa luvan opiskella työttömyystuella, niin hänellä on aika kovat paineet saada mahdollisimman paljon opintoja suoritettua kahden vuoden aikana ja toivoa sitten kädet ristissä, että pääsee siltä pohjalta oman alan töihin ja onnistuu suorittamaan loput työn ohessa.

Jos taustalla on jo jonkin toisen alan opinnot, jotka eivät johtaneet työllistymiseen, sitä suuremmalla syyllä sitä tietenkin toivoo, etteivät toisetkin opinnot mene hukkaan.

Tottakai ihmisellä jolla on kova tarve työllistyä on päämääränä työllistyminen. Sehän on ihan selvää.

Opiskelen lääkiksessä lähemmäs 40-vuotiaana. Valmistuminen häämöttää jo. Eihän tämä ole sama asia kuin nuorena opiskelu, mutta opintojen loppuvaiheessa helpottaa jo paljon kun voi käydä osan ajasta töissä.

Tottakai kannattaa jos vaan pystyy opinnot rahoittamaan. Vaikka opiskelisit esim 10vuotta niin silti sulka ois kakskymmentä vuotta työuraa jäljellä vielä. Ei mikään tutkinto niin kauaa kestä paitsi joku erikoislääköri mut erikoistuminenkin tehdään työelämässä mut siis esimerkki siitä et todellakin kannattaa vielä opiskella

Jos työskentelee myyjänä, kannattaa ensisijaisesti tähdätä korkeampaa koulutusta vaativaan ammattiin. Tulet todella turhautumaan nykyisessä työssäsi, jos teet sitä FM-tutkinto taskussa.

Siksi suosittelen valitsemaan ns. varman työllisyyden alan.

Vierailija kirjoitti:

Menin yliopistoon 41-vuotiaana, opiskelin alkuun tosi rivakasti, mutta tahti alkoi hiipua, kun oli pakko ryhtyä tekemään töitä. Yliopiston kurssilla sain vinkin työmahdollisuudesta, ja tein sitten töitä opintojen ohessa, kunnes lopulta opiskelin töiden ohessa. Ja tilanne on nyt se, että teen edelleen niitä töitä ja gradu roikkuu edelleen. En ole enää edes ilmoittautunut kirjoille yliopistoon, koska tiedän, ettei aikani riitä siihen keskittymiseen. Luultavasti teen gradun vielä jossain lähitulevaisuudessa valmiiksi, koska periaatteessa ärsyttää keskeneräiset asiat. Mutta ensisijainen päämääräni oli työllistyä, ja se onnistui yli odotusten.

Aloitin opinnot nelikymppisenä avoimessa, maisteriksi valmistuin 44-vuotiaana ja sain vakiviran 62-vuotiaana. Siinä välillä oli pätkätöitä sekä ennen että jälkeen tutkinnon suorittamisen, kun parikymppisenä hankitulla opistotutkinnolla ei vakituista työpaikkaa koskaan löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lähdin yliopistolle 34-vuotiaana, AMK n jälkeen. Ei ole kaduttanut.

Tsemppiä.

40 vuotiaana yliopistoon ja 50 vuotiaana eläkkeelle on hyvä suunnitelma.

Suomen ongelma on liika opiskelu, jolloin työvuodet jää pieniksi.

Tähän ratkaisu olisi 40 vuotta työelämää ja sitten saa eläkkeen - siis työhistoria 40 vuotta.

Näin on esim Maderiralla - saa opiskella vaikka 30 vuotiaaksi, mutta eläkkeen saa 40 vuoden työurasta.

Olen 42 v. ja suoritan nyt toista maisterintutkintoa. Molemmat tutkinnot olen suorittanut työn ohella. Meitä yli nelikymppisiä opiskelijoita on paljon.

Täällä toistellaan, että biologia ei työllistä lainkaan. Olen biologi ja seurannut yliopistojen uraseurantakyselyjä ja vanhojen opiskelukavereiden urapolkuja. Uraseurannan perusteella biologien työllistymisaste on erittäin korkea ja valmistuneet pääasiassa tyytyväisiä tutkinnon antamaan osaamiseen.

Biologeja työllistää tutkimuksen ja opetuksen lisäksi konsulttifirmat, yritykset ja julkinen sektori ja tehtävänkuvia on joka lähtöön jos ei itse rajoita vaihtoehtojaan liikaa. Kestävyys- ja biodiversiteettiosaajia palkataan tällä hetkellä todella paljon erilaisiin asiantuntijahommiin myös yksityisellä puolella.

En tiedä mistä tämä biologia ei työllistä - mantra juontaa, ehkä näin oli 15 vuotta sitten?

Jos biologia kiinnostaa vanhemmalla iällä niin Avoimen väylä on hyvä tapa kokeilla alan soveltuvuutta ja sitä kautta on hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan.

Avoin yliopisto on oiva keino sivistää itseään ilman että pitäisi heittäytyä opiskelijaksi.

Itse olen 63vuotias ja opiskelen avoimessa yliopistossa keinoälyä, eikä minulla ole edes ylioppilastodistusta.

En sen vuoksi että työllistyisin, vaan pelkästä mielenkiinnosta.

Katso avoimen yliopiston kursseja! monta voi tehdä etänä.

38 v aloitin yliopisto-opinnot ja valmistuin maisterina 43 v.

Oli antoisaa aikaa, suosittelen.