Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan ihan rauhassa. Puhutaanko me samasta asiasta?

"Avoimen väylän opinnoista tutkinto-opiskelijaksi siirtyvä ja valmistuva ei voi saada suoraan pätevyyttä psykologin ammattiin, vaikka näin voisi moni hakija luulla."

"Tutkinnon suorittaneet voivat toimia esimerkiksi tutkijoina, opettajina ja muissa psykologista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä. Psykologin ammattipätevyyttä tutkinto ei kuitenkaan anna. Tämä kerrotaan myös yliopiston nettisivuilla, mutta Ylen tietojen mukaan se ei ole tavoittanut kaikkia opiskelijoita"

Niin psykologian maisteriksi ei voi opiskella avoimen väylänkautta,

muta jos voisi niin sillä ei olisi väliä miten tutkinto-ohjelmaan on päässyt sisään!

Kiitos. Tämä oli pointtini :D

Ikävä kyllä työmarkkinoita ei kiinnosta

Itse menin amk pohjalla yliopistoon maisterivaiheeseen 40-kymppisenä. Joissakin asioissa huomasin tarvitsevani enemmän pohjatietoa, ja sitten hankin sitä. Joissakin taas pääsin paljon helpommalla kuin suoraan lukiosta tulleet- aihe oli jo amk,sta tuttu.

Suhtautumista on ollut monenlaista, jotkut ovat suhtautuneet ylimielisesti ja ajatus on selvästi ollut että olen päässyt helpommalla. Toiset taas ovat olleet aidon kiinnostuneita taustastani, ja moni on ollut sitä mieltä, että taustallani minun onkin helpompi työllistyä kuin muiden- onhan minulla pohjalla 240op, kun muilla kandeilla oli 180op. Toki olen jo amkissa valinnut sattumoisin sellaisia aineita jotka tukevat yliopisto-opiskelua, ja se on tohtoritaustaisen amk opettajan ansiota.

Sanoisin että mene opinto-ohjaajan puheille suoraan, työharjoittelussa minua pidettiin arvokkaana lisänä- työnantaja osasi arvostaa kokemustani myös aiemmalta alaltani. Toki kavereita on hankala saada kun muut opiskelijat ovat ihan eri elämäntilanteessa- mutta älä anna sen häiritä.

Mikään oppimani ei ole mennyt hukkaan, tsemppiä opintoihin. Suosittelen kysymään aikuisopintotukea opintorahastosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan ihan rauhassa. Puhutaanko me samasta asiasta?

"Avoimen väylän opinnoista tutkinto-opiskelijaksi siirtyvä ja valmistuva ei voi saada suoraan pätevyyttä psykologin ammattiin, vaikka näin voisi moni hakija luulla."

"Tutkinnon suorittaneet voivat toimia esimerkiksi tutkijoina, opettajina ja muissa psykologista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä. Psykologin ammattipätevyyttä tutkinto ei kuitenkaan anna. Tämä kerrotaan myös yliopiston nettisivuilla, mutta Ylen tietojen mukaan se ei ole tavoittanut kaikkia opiskelijoita"

Niin psykologian maisteriksi ei voi opiskella avoimen väylänkautta,

muta jos voisi niin sillä ei olisi väliä miten tutkinto-ohjelmaan on päässyt sisään!

Avoimessa voi opiskella eri tieteiden perusopintoja, mutta niistä ei voi valmistua maisteriksi. Maisterin tutkintoon kuuluu paljon muutakin kuin vain pääaineen perusopintoja. Suurin yksittäinen ponnistus on pro gradu, johon liittyy omat tutkimusseminaarit. Esimerkkinä voisi sanoa, että voit opetella liikennemerkit, mutta se ei riitä ajotutkintoon ja ajokorttiin.

Itse hakeuduin yliopistoon heti lukion jälkeen opiskelemaan kauppatieteitä. Viisi vuotta opiskelua; hyvillä papereilla kauppatieteiden maisteriksi / ekonomiksi.

Sen jälkeen muutin ulkomailla, jossa opiskelin 2 vuotta sikäläisessä yliopistossa taloushallintoa, kansainvälistä liikkeenjohtoa etc. (MBA/ MIB)

Sain työpaikan yhdestä *Big Four* - firmasta. Rupesin samanaikaisesti opiskelemaan it- alaa; suoritin mm. (ammattitason) SAP- sertifikaatteja ; työskentelin Sap (lähinnä finance/ kontroll) konsulttina.

Seuraavaksi, työn ohella opiskelin vuoden kestävän CCA Professional Master -tutkinnon.

Näiden edellä mainittujen välissäopiskelin/suoritin monia muita, alaa enemmän tai vähemmän koskeviä kursseja tms.,joista sain tietysti myöskin todistuksen. Kieliäkin on tietysti pitänyt opiskella.

Olen aina pitänyt opiskelusta. Nyt ikää on jo kuitenkin 35 vuotta.

Ulkomailla elän ja asun edelleen. Työskentelen suuressa, kansainvälisessä firmassa; vastaten omasta osastostani. Vielä aion kuitenkin jotain opiskellakin; ihan vain tähän omaan alaan liittyvää.

Ketjun aloitus on jo 1,5 vuoden takaa, joten ap lienee jo valintansa tehnyt. Mutta jos jotakuta muuta kiinnostaa... Itse lähdin yliopistoon kun kun kävin lukion jälkeen intin ja olin töissä juustolassa. Juustolan liukuhihnan ääressä löysin kadonneen opiskelumotivaation uudestaan. Läksin lukemaan historiaa, enkä ole katunut (olen nyt 54). Pikkusisko kävi kopiksen ja oli taloushallinnossa töissä 25 vuotta. Kun lapset kasvoi aikuisiksi, lähti yliopistoon vähän alle viisikymppisenä. Opinnot on vielä kesken, mutta ei ole katunut hänkään. Suosittelen kyllä yliopistoa, itselle sopiva ala pitää vaan löytää. Pitkäjänteistä työtä pitää olla valmis tekemään tutkintonsa eteen. Normaalijärjellä pärjää hyvin - ei tarvitse olla Einstein.

Kyllä ne vaan stringit siellä luennolla perseessä hiertää.. ja tissit hikoo..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne vaan stringit siellä luennolla perseessä hiertää.. ja tissit hikoo..

Kommenttihan se on tämäkin!?

Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja valmistun syksyllä -25. Olen tuolloin 46-vuotias ja mietin jo nyt, että pitäisikö tuolloin koittaa hakea yliopistoon lukemaan hoitotieteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan ihan rauhassa. Puhutaanko me samasta asiasta?

"Avoimen väylän opinnoista tutkinto-opiskelijaksi siirtyvä ja valmistuva ei voi saada suoraan pätevyyttä psykologin ammattiin, vaikka näin voisi moni hakija luulla."

"Tutkinnon suorittaneet voivat toimia esimerkiksi tutkijoina, opettajina ja muissa psykologista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä. Psykologin ammattipätevyyttä tutkinto ei kuitenkaan anna. Tämä kerrotaan myös yliopiston nettisivuilla, mutta Ylen tietojen mukaan se ei ole tavoittanut kaikkia opiskelijoita"

Niin psykologian maisteriksi ei voi opiskella avoimen väylänkautta,

muta jos voisi niin sillä ei olisi väliä miten tutkinto-ohjelmaan on päässyt sisään!

Avoimessa voi opiskella eri tieteiden perusopintoja, mutta niistä ei voi valmistua maisteriksi. Maisterin tutkintoon kuuluu paljon muutakin kuin vain pääaineen perusopintoja. Suurin yksittäinen ponnistus on pro gradu, johon liittyy omat tutkimusseminaarit. Esimerkkinä voisi sanoa, että voit opetella liikennemerkit, mutta se ei riitä ajotutkintoon ja ajokorttiin.

On olemassa aloja, tai on ainakin ollut, joilla saattoi avoimen opintojen jälkeen valmistua maisteriksi muutamassa viikossa. Myös syventävät opinnot ja gradun saattoi tehdä PIA-opiskelijana, eli perusopintoihin integroituna.

Te jotka luulette, että ei aikuisena voi opiskella tutkintoa yliopistossa, ette ole tainneet koskaan käydä yliopiston luennolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan ihan rauhassa. Puhutaanko me samasta asiasta?

"Avoimen väylän opinnoista tutkinto-opiskelijaksi siirtyvä ja valmistuva ei voi saada suoraan pätevyyttä psykologin ammattiin, vaikka näin voisi moni hakija luulla."

"Tutkinnon suorittaneet voivat toimia esimerkiksi tutkijoina, opettajina ja muissa psykologista asiantuntemusta vaativissa tehtävissä. Psykologin ammattipätevyyttä tutkinto ei kuitenkaan anna. Tämä kerrotaan myös yliopiston nettisivuilla, mutta Ylen tietojen mukaan se ei ole tavoittanut kaikkia opiskelijoita"

Niin psykologian maisteriksi ei voi opiskella avoimen väylänkautta,

muta jos voisi niin sillä ei olisi väliä miten tutkinto-ohjelmaan on päässyt sisään!

Avoimessa voi opiskella eri tieteiden perusopintoja, mutta niistä ei voi valmistua maisteriksi. Maisterin tutkintoon kuuluu paljon muutakin kuin vain pääaineen perusopintoja. Suurin yksittäinen ponnistus on pro gradu, johon liittyy omat tutkimusseminaarit. Esimerkkinä voisi sanoa, että voit opetella liikennemerkit, mutta se ei riitä ajotutkintoon ja ajokorttiin.

On olemassa aloja, tai on ainakin ollut, joilla saattoi avoimen opintojen jälkeen valmistua maisteriksi muutamassa viikossa. Myös syventävät opinnot ja gradun saattoi tehdä PIA-opiskelijana, eli perusopintoihin integroituna.

Te jotka luulette, että ei aikuisena voi opiskella tutkintoa yliopistossa, ette ole tainneet koskaan käydä yliopiston luennolla.

Ei poista faktaa, ettei avoimessa voi opiskella maisteriksi. Mikään tiedekunta ei sellaista tarjoa. Kandin perusopintoja kyllä, joissain myös aineopintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto ei ole haastava, eikä edes sisäänpääsy vaikeaa. C:n papereilla pääsee sisään heittämällä etenkin jos on kirjoittanut matikan. Pääainetta voi sisään päästyään vaihtaa.

Heh heh. Omalle hakualalle ei ole tuollaisilla papereilla mitään asiaa. Pisteitä tulisi aineista riippuen noin 60-65, alin pisteraja Helsingin yliopistoon noin 100. Maakuntiin voi päästä jo 90:lla.

Et sitten uskaltanut paljastaa sitä alaa edes anonyymisti, että toiset olisivat voineet varmistaa asian? Tai sitten et tähän hätään keksinyt, mkä se ala voisi olla?

Mitäs väliä sillä on? Pisterajat löytyy netistä, sieltä vaan selaamaan. Ei muuten ole edes hakupaineala.

Nimenomaan. Netistä löytyy. Se ei todista mitään siitä, että sinä olisit alan kanssa missään tekemisissä. Lisäksi viestistä paistoi ylimielisyys Helsingin ulkopuolisia yliopistoja kohtaan.

Maantiede on ihan hyvä valinta, jos erikoistuu paikkatietoon. Nytkin on paikkoja auki eri kaupungeissa. Tietokoneiden kanssa pitää tietysti viihtyä, jos aikoo alalle.

öö

itse hain avoimen kautta DI-opintoihin ja oon nyt tekniikantohtori

avoimen kautta voi opiskella maisteriski,

psykologia poikkeus...

mutta yleisesti voi

faarao kirjoitti:

itse menin harrastukseksi n 43 vuotiaana toiseen tutkintoon että sain stadista opiskelija-asunnon ja 2 vuotta kelalta oikeutta opiskella työttömänä, parissa vuodessa luin toisen yliopistotutkinnon ja entinen auttoi siinä että sain hypätät maisteriohjelmaan suoraan, tein gradun entisestä gradusta, sitten taas uudet maisterin paperit, ryypätessähän se meni se 2 vuotta ja sitten taas työttömäksi. tuskin koskaan tarviin papereita mutta olipahan harrastus lukea wikipediasta tenttiin ja vanha gradu pohjana

Olipa outo tarina.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se bilsakin aina jonkun työllistää, aineenopettaja on myös yksi vaihtoehto. Jos haluaa varmemmin töitä niin farmaseuttia kannattaa harkita myös. Ap oli jo kaupan alan hommia tehnyt niin opiskelujen rinnalle löytyy varmasti myös työpaikka helposti.

Muistan kun aloitin biologian opinnot kauan sitten. Laitoksen esimiesproffa, edesmennyt Erkki Pulliainen, piti avausluennon ja rehellisenä vastuuntuntoisena ihmisenä kertoi, että laitoksella oli juuri edellisenä kesänä tehty tutkimus biologien työllisyysnäkymistä ja tulokseksi oli tullut, että ne olivat huonot. Tästä on kauan, ajat ovat nyt toiset, mutta mikään parhaiten työllistävä ala biologia ei liene nytkään.

Vierailija kirjoitti:

öö

itse hain avoimen kautta DI-opintoihin ja oon nyt tekniikantohtori

Tohtoriksi avoimen opinnoilla? Ei edes Porvoon yliopistossa :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

öö

itse hain avoimen kautta DI-opintoihin ja oon nyt tekniikantohtori

Tohtoriksi avoimen opinnoilla? Ei edes Porvoon yliopistossa :DD

Ei mahdotonta ollenkaan. Vaatii mm. sisälukutaitoa, jota sinulla ei ole.

Oma kokemus: lukion jälkeen perhe ja kotiäitivuosien jälkeen työelämään.  Kun etenemismahdollisuudet töissä pysähtyivät paperipätevyyden puuttuessa, menin ammattikorkeakouluun (37 vuotiaana). Vasta silloin tajusin, että tykkään opiskella ja koska edelleen eteneminen ei ole mahdollista papripätevyyden puuttuessa, aloitin maisteriopinnot yliopistossa nyt 41 vuotiaana. Suosittelen lämpimästi. Kahden kuukauden kokemuksella opinnot eivät todella ole mitään rakettitiedettä, ainakaan kauppatieteissä, vaan vastaukset koekysymyksiin vovat olla mitä tahansa roskaa, kunhan on perusteltu lähteellä. Joku perusteli tätä sillä, että yliopistoon mennään usein n. parikymppisenä, eikä heiltä voi vaatia sen laadukkaampia vastauksia ja siksi nelikymppisenä opiskelu on helppoa