Yliopistoon 40 -vuotiaana?

Opiskelu antaa uusia näköaloja ja poikii aina uusia mahdollisuuksia.

Työllistyminen eri aloille ja eri ikäisenä vaihtelee, varmaa ei voi sanoa suuntaan eikä toiseen, mutta tämä koskee kaikkia.

Tulee mieleen elokuva Educating Rita.

Siinä keski-ikäinen työväenluokan nainen muutti opiskelun kautta elämänsä. Samaan aikaan hänen proffansa elämä muuttui yllättävällä tavalla (ei, ei ollut romanssista kyse).

Tiedän ihmisen joka aloitti yliopiston 48v ja valmistui 53 vuotiaana ja pääsi melkein heti töihin josta jäi eläkkeelle.

Tuttuni opiskeli avoimessa yliopistossa tietojenkäsittelytieteen appron, pääsi väylän kautta sisään yli 40-v ja opiskeli maisteriksi. Tekee alan töitä. Lukio oli käytynä, mutta oli työskennellyt suorittavissa töissä, ei edes etäisesti tietotekniikka-alalla (jota kyllä harrasti).

Avoimen yliopiston kautta pääsee useissa aineissa hyvin alkuun! Sinne vaan!

Kunhan maksatte opiskelunne itse, siis jos löytyy jo aikaisempi korkeakoulututkinto. Itse kehottaisin kiertämään yliopiston kaukaa, jos ei ole aivan tarkkaa kuvaa mitä haluaa.

Aloitin aikoinaan psykologian opinnot kun olin 35. Vanhin opiskelija ryhmässä oli 62v. Itse tein +40 vuotiaana vielä toisenkin yo-tutkinnon. Suosittelen! Aikuisena asioita oppii hyvin ja työelämä on koulinut itseohjautuvuuteen, joka on eduksi yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni opiskeli avoimessa yliopistossa tietojenkäsittelytieteen appron, pääsi väylän kautta sisään yli 40-v ja opiskeli maisteriksi. Tekee alan töitä. Lukio oli käytynä, mutta oli työskennellyt suorittavissa töissä, ei edes etäisesti tietotekniikka-alalla (jota kyllä harrasti).

Avoimen yliopiston kautta pääsee useissa aineissa hyvin alkuun! Sinne vaan!

Tämä ala on kyllä tosi vaikea vanhempana opiskella. Itselläni on maisterintutkinto alalta, 20 vuotta työkokemusta, mutta kun ikää yli 40 ja nainen, ei mihinkään pääse töihin. Ihan valtava ikärasismi. Miehillä 50 eteenpäin, naisilla jo 40.

Moikka!

En oikein ymmärrä miksi nelikymppisenä toisten mielestä pitäisi olla joku selkeämpi työllistymissuunnitelma kuin nuorempanakaan. Ja vaikka olisi, usein ne ajatukset silti muovautuu opiskelujen aikana. Itse aloitin mielenkiinnon vuoksi tekemään ensin avoimen opintoja. Sitten innostuin niin, että päädyin parin vuoden jälkeen hakemaan sisään. Nyt tosiaan toista vuotta tutkinto-opiskelijana ja 40v. Enkä ole lähellekään vanhin, erään koulukaverin lapset ovat myös yliopistossa. Meitä on lähes puolet joilla jo jokin ammatti plakkarissa. Itse teen opinnot täysin työn ohessa, toki muutaman opintovapaapäivän tarvitsin alussa pakollisia lähipäiviä varten. Kannattaakin ottaa vähän selvää miten eri yliopistot tarjoavat lähi-/etämahdollisuuksia sua kiinnostavista aineista. Ja jos aikuiskoulutustuki poistuu, niin töitä on tosiaan jonkun verran hyvä tehdä ohessa, tai kuka nyt rahoittaa elämänsä milläkin tavalla. Luulin tietäväni hakiessa mitä suunnilleen haluan tehdä valmistuttuani, mutta jo nyt on aivan eri visio. Nyt ihmettelen miksi en tajunnut jo aiemmin, kun on niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Toisaalta nuorempana en itse ehkä olisi ollut edes näin innoissani ja jollain tapaa valmis, ja tähänastinen ura myös tukee jatko-opintoja ja antaa erilaista perspektiiviä. Tsemppiä!

Kyllä meitä 40- 50- vuotiaita on yliopistossa paljon. Kannattaa tosin miettiä mihin yliopistoon hakee.

Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on kyvytön ottamaan huomioon työssä käyvät opiskelijat sekä niitä, joilla on vuosien tai vuosikymmenten työkokemus opiskeltavalta alalta. Puhun omasta kokemuksesta, mutta olen keskustellut näistä asioista hyvin monen muun vastaavassa tilanteessa olevan kanssa ja heidän kokemukset aivan samat kuin minulla.

Onnellisia te, joilla vielä pää toimii niin, että voisi opiskella yliopistossa. Itse olen 48, haluaisin vaihtaa alaa, mutta tiedän tasan tarkkaan, että muisti ja keskittymiskyky on mennyt iän myötä niin huonoiksi, etten selviäisi enää mistään vaativista opinnoista. Joten ei auta kuin yrittää pärjäillä nykyisessä työssä, joka sekin alkaa olla liian vaativaa.

Vierailija kirjoitti:

Moikka!

En oikein ymmärrä miksi nelikymppisenä toisten mielestä pitäisi olla joku selkeämpi työllistymissuunnitelma kuin nuorempanakaan. Ja vaikka olisi, usein ne ajatukset silti muovautuu opiskelujen aikana. Itse aloitin mielenkiinnon vuoksi tekemään ensin avoimen opintoja. Sitten innostuin niin, että päädyin parin vuoden jälkeen hakemaan sisään. Nyt tosiaan toista vuotta tutkinto-opiskelijana ja 40v. Enkä ole lähellekään vanhin, erään koulukaverin lapset ovat myös yliopistossa. Meitä on lähes puolet joilla jo jokin ammatti plakkarissa. Itse teen opinnot täysin työn ohessa, toki muutaman opintovapaapäivän tarvitsin alussa pakollisia lähipäiviä varten. Kannattaakin ottaa vähän selvää miten eri yliopistot tarjoavat lähi-/etämahdollisuuksia sua kiinnostavista aineista. Ja jos aikuiskoulutustuki poistuu, niin töitä on tosiaan jonkun verran hyvä tehdä ohessa, tai kuka nyt rahoittaa elämänsä milläkin tavalla. Luulin tietäväni hakiessa mitä suunnilleen haluan tehdä valmistuttuani, mutta jo nyt on aivan eri visio. Nyt ihmettelen miksi en tajunnut jo aiemmin, kun on niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Toisaalta nuorempana en itse ehkä olisi ollut edes näin innoissani ja jollain tapaa valmis, ja tähänastinen ura myös tukee jatko-opintoja ja antaa erilaista perspektiiviä. Tsemppiä!

Samaa mieltä. Olen yli 40v ja tuttavapiirissä on useampi jotka opiskelevat yliopistossa ilman vahvaa aikomusta työllistyä kyseiselle alalle. Eihän yliopisto edes ole suoraan ammattiin valmistava, vaan tarjoaa alan yleissivistäviä opintoja.

Ja kaikki opiskelu hyödyttää meitä elämässä ja miksei työelämässäkin, monella alalla tarvitaan esim loogista ajattelua jota matematiikan opiskelu tukee. Ja it-alalla voi olla hyötyä melkein mistä tahansa opinnoista, koska asiakkaan liiketoiminnan tunteminen on iso etu.

Nelikymppisenä voi kaikin mokomin aloittaa yliopisto-opinnot. On siellä paljon vanhempiakin opiskelijoita. Itse asiassa opinnot voivat olla helpompia nelikymppiselle kuin parikymppiselle. Nelikymppisellä on paljon elämänkokemusta ja paremmat yleistiedot kuin nuorilla. Nuorten yleissivistys on todella huono esim. historian, uskonnon, maantiedon yms. alalla. Nelikymppinen on käynyt koulunsa aikana, jolloin asiat piti todella tietää itse, eikä kaikkea voinut katsoa Googlesta. Nuoret ovat tottuneet googlaamaan ihan kaiken.

Nelikymppinen on joutunut koulussa kirjoittamaan kokonaisia virkkeitä ja jaottelemaan tekstinsä kappaleisiin, kun taas nuoremmat vastaavat joko ranskalaisilla viivoilla tai kaiken yhteen pötköön. Jo se, että osaa kirjoittaa selkeästi ja oikeakielisesti esseitä, erottaa usein vanhemman opiskelijan edukseen nuorempien keskuudessa. Nelikymppinen on ehkä ollut jo työelämässä pitkään, joten hän on tottunut esim. heräämään aikaisin ja työskentelemään kurinalaisesti ja suunnitellusti. Kaikki tällaiset elämänhallintaan liittyvät taidot ovat opinnoissa eduksi.

Opinnäytteiden vaatimuksia on koko 2000-luvun ajan helpotettu, jotta ihmiset valmistuisivat ajoissa. Kandidaatin tutkielmat ja gradut eivät oikeasti ole yhtä isoja mörköjä kuin mitä ne olivat joskus 1990-luvulla. Nykyään on mahdollista opiskella paljon etänä ja joustavasti, ja erilaisista suoritustavoista on usein mahdollista sopia proffan kanssa. Minä suosittelen, että aloitat opinnot avoimessa yliopistossa; tee siellä ensin kyseisestä aineesta perusopinnot valmiiksi, ja hakeudu vasta sitten yliopistoon varsinaiseksi opiskelijaksi. Jos sinulla on aiempi maisterin tutkinto joltain alalta, hakeudu suoraan maisteriohjelmaan, jolloin voit saavuttaa sen toisen maisterin tutkinnon jopa kahdessa vuodessa. On hyvä asettaa itselleen tavoitteita ja kehittää itseään. Ei se hukkaan mene, vaikka et saisikaan tutkintoa kasaan.

Opiskelu kannattaa aina, mutta työllistyminen vanhempana on sitten ihan eri asia, saako töitä vai ei. Hakee lääkikseen niin työpaikka on satavarma iästä riippumatta. Tarvitaanko 50 v yhteiskuntatieteiden maisteria, on haasteiden tie esimerkiksi. Suomessa ikärasismi on niskanpäällä edelleen ja tuntuu jatkuvan hamaan tulevaisuuteen, kiitos saamattoman hallituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.

N40

Myöskään tämä ei työllistä yhtään.

Argeologi, sukulainen työskentelee ympistötarkastajana.

Ei  argeologilla ole välttämättä niin kapea  polku uran suhteen, kuin  moni luulee

Miksi ei. Mutta 95% nuoria alle 25v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.

N40

Myöskään tämä ei työllistä yhtään.

Argeologi, sukulainen työskentelee ympistötarkastajana.

Ei  argeologilla ole välttämättä niin kapea  polku uran suhteen, kuin  moni luulee

Kapea polku lienee sellaisilla, jotka eivät osaa kirjoittaa, koska eivät täytä edes oppivelvollisuutta (yläaste).

Löytyykö ap:lta isot säästöt? Tulee kalliiksi opiskella vuosia päätoimisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, minä myös harkitsemassa yliopistossa opiskelua ja arkeologia kiinnostaa :) Mietin vain, kun lukiokin oli aika haastava (aikaa vierähtänyt n. 20 vuotta) ja pääsin just läpi, että oisko liian rankka.

N40

Myöskään tämä ei työllistä yhtään.

Yliopisto on tiedekorkeakoulu.

Ammattikoulut ovat erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisia te, joilla vielä pää toimii niin, että voisi opiskella yliopistossa. Itse olen 48, haluaisin vaihtaa alaa, mutta tiedän tasan tarkkaan, että muisti ja keskittymiskyky on mennyt iän myötä niin huonoiksi, etten selviäisi enää mistään vaativista opinnoista. Joten ei auta kuin yrittää pärjäillä nykyisessä työssä, joka sekin alkaa olla liian vaativaa.

Tuossa "iässä" ei pitäisi vielä olla mitään ikääntymiseen liittyvää muisti-/keskittymiskykyyn (=työmuisti) liittyvää ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisia te, joilla vielä pää toimii niin, että voisi opiskella yliopistossa. Itse olen 48, haluaisin vaihtaa alaa, mutta tiedän tasan tarkkaan, että muisti ja keskittymiskyky on mennyt iän myötä niin huonoiksi, etten selviäisi enää mistään vaativista opinnoista. Joten ei auta kuin yrittää pärjäillä nykyisessä työssä, joka sekin alkaa olla liian vaativaa.

Kyllä huolestuttavalta tuntuu minustakin, että jo tuossa iässä on jotain muistin heikentymistä näin voimakkaasti.

Itse olen myös 48, ja olen nyt pari vuotta tehnyt väitöskirjaa aiheesta, jota sivusin jo gradussani vuonna 1999. Oli silloin tarkoitus jatkaa jatko-opiskelijaksi heti, mutta työkiireet veivät mukanaan. Nytkin teen tässä rinnalla koko ajan niitä samoja töitä, enkä ole hakenut apurahoja (toistaiseksi), koska siinä on hirveä vaiva ja olen ajatellut, että nuoremmat tarvitsevat niitä enemmän.

Tämä tietysti edellyttää sen, että on urakkaluonteinen työ jonka määrää voi mukauttaa, ja sen, että ei ole hoivaamista vaativia lapsia kotitaloudessa.

Tuohon aloitukseen vain haluan kommentoida päivityksenä, jos joku noita aloja harkitsee (kemia, biologia). Niin ÄLKÄÄ opiskelko näitä aloja. Ainakaan, jos on pienikään mahdollisuus, että heikko työllistyminen ja matalat palkat voisivat haitata sinua. Näille aloille on koulutettu aivan liikaa ihmisiä Suomessa ja töitä ei ole. Piste. Ja joo "ainahan sitä jotain töitä löytää", niin löytää, mutta kääntöpuolena on se, että kun työvoimasta on ylitarjontaa, niin kilpailu työpaikoista on verisen kovaa ja palkat on alhaisia. Jos kemia ja biologia kiinnostaa, niin silloin ainoa järkevä ratkaisu on lääkis. Toki jos olet täysin varma, että haluat uhrata kaiken aikasi ja työurasi näiden kiinnostusten eteen, niin silloin on mahdollista, että teet jonkun mullistavan innovaation näillä aloilla. Luultavasti vähintään 7 opiskeluvuoden ja väitöskirjan jälkeen. Arvioisin, että ehkä 99,99% tohtoreista ei kuitenkaan pääse tähän, vaan loppusijoituspaikka on joku virka valtiolla, jossa olet jumissa loppuelämäsi.