Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut parisuhteissanne pettyneet keski- ikäiset odotatte tulevaisuudelta?
25.04.2026 |
Oma parisuhde lasten isän kanssa päättyi miehen alkoholismiin. Vuosia toivoin, tuin ja uskoin ja petyin. Vuosien kuorma aiheutti syvällisen pettymyksen ihmisiin ja elämään enkä ole päässyt asian yli viidessä vuodessa. Uutta parisuhdetta en enää toivo eikä elämä tunnu merkitykselliseltä. Lapset ovat muuttaneet opiskelija- asuntoihin. Viha ja katkeruus siitä, että elämä ei sujunut toiveiden mukaan ei hellitä.
Kommentit (20)
Hyvä ihminen, nythän sinun OMA elämä pääsee alkamaan!! Kaikki pallot jaloista pois. Nauti siitä, mene, koe, näe, elä. Jonain päivänä et pääse, jaksa, kykene muuta kuin lojumaan kotona ja käymään lähikaupassa. Anna mennä! Älä kuulostele jaksatko, masentaako, oletko yksinäinen. Se pieni piru vinkuu aina olalla jos annat sen vinkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi parisuhde johon petyit, miten se voi viedä uskon kaikkiin ihmisiin ja uusiin ihmissuhteisiin?
Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan yhdeksään vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi. Jopa varatut 🤮
N34
Henkisen kasvun aika. Ja päästä irti ukkosta nyt kokonaan. Mennyt on mennyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sait lapsia ja pääsit eroon huonosta suhteesta. Ei tuo kuulosta siltä, että kaikki olisi nyt totaalisen pielessä.
Tämä. Syntymä on kuolemantuomio, lapsiparat :(
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen, nythän sinun OMA elämä pääsee alkamaan!! Kaikki pallot jaloista pois. Nauti siitä, mene, koe, näe, elä. Jonain päivänä et pääse, jaksa, kykene muuta kuin lojumaan kotona ja käymään lähikaupassa. Anna mennä! Älä kuulostele jaksatko, masentaako, oletko yksinäinen. Se pieni piru vinkuu aina olalla jos annat sen vinkua.
jep, jos ei muuta keksi alkuun niin kansalaisopistoon vaikka johonkin taidehistoriakurssille tai kielikurssille, pääset vähän muiden ihmisten ilmoille vaikkei sieltä kavereita löytyisikään. Sitten vielä joku liikunnallinen harrastus päälle. Saa toki mennä suoraan avoimeen yliopistoonkin opiskelemaan jos tietää mikä vetää puoleensa. Pahinta on jäädä sohvan pohjalle vellomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miten ap saa aikaiseksi ajatusketjun, että parisuhde oli huono -> loppuelämällä ei ole enää mitään odotettavaa.
Lähestyn viittäkymmentä ja minulla on vaikka kuinka paljon haaveita ja unelmia ja suunnitelmia tulevaisuudelle. Osa isoja (saan pian valmiiksi toisen maisteritutkinnon ja toivon työllistyväni uudelle alalle) ja osa pieniä (kun työn ohella opiskelu on ohi ja lapsi kohta omillaan, haluan käyttää vapautuvan vapaa-ajan ulkoiluun ja pyöräilyyn ja uimiseen). Haluan laittaa puutarhaa, haluan rakentaa haalimistani vanhoista ikkunoista ihanan kasvihuoneen, haluan nikkaroida olohuoneen seinät täyteen kirjahyllyjä. Vaikka mitä. Eläkkeellä toivon, että voin viettää talvet jossain lämpimämmässä maassa.
Minulla on mies ja ihan hyvä parisuhde, mutta eivät nuo unelmat ole riippuvaisia miehestä. Minä haluan toteuttaa ne, ja miehellä on omat unelmansa. Toivottavasti saamme ne sovitettua ne yhteen.
Oma 22 vuotta kestänyt liitto päättyi miehen uskottomuuteen ja mies muutti pois puolen tunnin kuluttua asian ilmoittamisesta. Jos ei ole kokenut traumaattista eroa tai muuta vastaavaa, ei ehkä voi ymmärtää miten ihminen voi mennä rikki. Itse jouduin sairauslomalle ja kaikki tuntui täysin epätodelliselta kuukausien ajan. Viikkoa ennen eroa olimme käyneet miehen toiveesta katsomassa kesämökkiä. Asiasta nyt reilu vuosi ja vaikka käyn töissä, niin en koe olevani terve. Olen olemassa, mutta en elä. Tuntuu naurettavalta kaikki " unohda menneet"- jutut kun se ei vaan tapahdu niin. Kokeilkaa itse. Ihmiset hakee itse sairaslomia kissankuolemien takia ja samalla neuvotaan muita, että unohda tuosta vaan puolet aikuisesta elämästäsi ja lastesi isä ja siinä samalla hommaa uudet asunnot, velat, jne....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellä se nyt sujuis. Älä nyt ole niin ankara itsellesi. Puheet, ja Facebook ja instragram on vain valhetta kaikkien omakuvasta. Ehkä se aurinko joskus vielä paistaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma 22 vuotta kestänyt liitto päättyi miehen uskottomuuteen ja mies muutti pois puolen tunnin kuluttua asian ilmoittamisesta. Jos ei ole kokenut traumaattista eroa tai muuta vastaavaa, ei ehkä voi ymmärtää miten ihminen voi mennä rikki. Itse jouduin sairauslomalle ja kaikki tuntui täysin epätodelliselta kuukausien ajan. Viikkoa ennen eroa olimme käyneet miehen toiveesta katsomassa kesämökkiä. Asiasta nyt reilu vuosi ja vaikka käyn töissä, niin en koe olevani terve. Olen olemassa, mutta en elä. Tuntuu naurettavalta kaikki " unohda menneet"- jutut kun se ei vaan tapahdu niin. Kokeilkaa itse. Ihmiset hakee itse sairaslomia kissankuolemien takia ja samalla neuvotaan muita, että unohda tuosta vaan puolet aikuisesta elämästäsi ja lastesi isä ja siinä samalla hommaa uudet asunnot, velat, jne....
No ap:llä ei ole kyse mistään salama kirkkaalta taivaalta -shokista, vaan on miettinyt eroa vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko enää parisuhteeseen. Olen joutunut pettymään kolmesti. Nuorena avoliitto päättyi, joo sitä sattuu. Löysin uuden miehen ja saatiin lapsi. Ajattelin, että ollaan kuolemaan saakka yhdessä. Rakastin häntä yli kaiken ja tulin petetyksi. Annoin anteeksi ja sama jatkui ja lopulta mies muutti pois. Yhdessä oltiin 15 vuotta. Muutama vuosi sen jälkeen tapasin työn merkeissä eronneen miehen. Aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Muutama vuosi yhdessä ja miehen alkoholiongelmat alkoivat hankaloittamaan elämää. Lopulta huitaisi kännipäissään minua ja sain haavan poskeen. Rikosilmoitus ja pahoinpitelytuomio oikeudessa. Kaikki nämä miehet olleet ns. hyvissä ammateissa toimivia, koulutettuja, sivistyneitä miehiä. Ei tarvitse kysellä miksi en usko parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on naisten hömppää. Mies vain tekee tarpeensa saatavilla olevaan reikään, eikä ole niin väliä kenessä se on.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen on naisten hömppää. Mies vain tekee tarpeensa saatavilla olevaan reikään, eikä ole niin väliä kenessä se on.
Ehkä sinä, muttei kaikki miehet. Olet laatuaan harvinainen.
Olen lakannut olemasta pettynyt päättyneeseen avioliittooni ja sitä edeltäviin suhteisiin ja olen kiitollinen, että olen saanut kokea ne. Ei erityisiä odotuksia tulevaisuudelle. Katson, mitä elämä tuo. t. mies
En mitään. Olen yhä katkera, että mies muka halusi lapsia ja sitten ei halunnutkaan.
Olen sinkku ja vielä velakin. Kyllähän minä kaikenlaista odotan. Joka toinen vuosi teen monen viikon kaukomatkan, välivuosina käyn Euroopan matkoilla. Ystävien kanssa tehdään viikonloppureissuja ympäri maata, tai käydään muuten vain ulkona/näyttelyissä/mitä vaan.
Urheilulajiani voi harrastaa vanhanakin ja kilpailen siinä myös, eli treeneihin ja kisoihin menee aikaa. Tavoitteena on nousta isommalle tasolle ensi vuonna, ja uskon että pääsen vielä sitäkin seuraavalle tasolle.
Asuntolaina on melkein maksettu, autolainan maksoin pois pari vuotta sitten. Säästän ylimääräistä eläkkeelle, jotta on silloinkin rahaa tehdä asioita, ja maksaa palveluista ja lääkkeistä.
Kyllä minun elämäni on oikein hyvää ilman miestäkin. Tosin jos sopiva tulisi vastaan, voisin harkita parisuhdetta. Sellaista, jossa mies ei kuvittele minun olevan joku orja, joka maksaa hänen elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Oma 22 vuotta kestänyt liitto päättyi miehen uskottomuuteen ja mies muutti pois puolen tunnin kuluttua asian ilmoittamisesta. Jos ei ole kokenut traumaattista eroa tai muuta vastaavaa, ei ehkä voi ymmärtää miten ihminen voi mennä rikki. Itse jouduin sairauslomalle ja kaikki tuntui täysin epätodelliselta kuukausien ajan. Viikkoa ennen eroa olimme käyneet miehen toiveesta katsomassa kesämökkiä. Asiasta nyt reilu vuosi ja vaikka käyn töissä, niin en koe olevani terve. Olen olemassa, mutta en elä. Tuntuu naurettavalta kaikki " unohda menneet"- jutut kun se ei vaan tapahdu niin. Kokeilkaa itse. Ihmiset hakee itse sairaslomia kissankuolemien takia ja samalla neuvotaan muita, että unohda tuosta vaan puolet aikuisesta elämästäsi ja lastesi isä ja siinä samalla hommaa uudet asunnot, velat, jne....
Toivon sinulle voimia ja jaksamista. Olen itse kokenut jotain vastaavaa kuin sinä. Siitä on nyt kymmenisen vuotta. Koko eropäätös, ja siihen liittyvä valtava muutosten vyöry oli äärimmäisen raskasta. Olin kuin shokissa. Kaikki myös tapahtui todella nopeasti.
Minulla meni tosi kauan, ennen kuin sain voimia takaisin. Hain kaikkea mahdollista apua mitä oli saatavilla. En meinannut saada sitä pahaa oloa väistymään. Oli myös muita, aika vakavia terveysongelmia samaan aikaan.
Olen kuitenkin jotenkin selviytynyt, ja jopa osaan nauttia elämästä jälleen. Minulle on tärkeätä elää sinkkuna, vaikka joitain pieniä säätöjä on ollutkin. En enää kykene uskomaan parisuhteeseen. Ystävyyteen uskon enemmän kuin koskaan.
Kaikkea hyvää sinulle! Kyllä asiat vielä järjestyvät, ja ilo ja rauha palaavat elämääsi.
Sait lapsia ja pääsit eroon huonosta suhteesta. Ei tuo kuulosta siltä, että kaikki olisi nyt totaalisen pielessä.