Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Äitiyspalvelut ovat Suomessa aika huonolla tolalla, vaikka muuta väitetään"
21.03.2021 |
Toisen ketjun sivujuonteena: äitiyspalveluihin ei Suomessa satsata, vaikka muuta väitetään. Hehkutetaan, kuinka Suomessa on hyvät äitiyspalvelut. Totuus on kuitenkin toinen. Pakolliset asiat hoidetaan, mutta esimerkiksi äitien mukavuuteen, kivunlievitykseen ja synnytyksen jälkeisiin hoivapalveluihin ei satsata. Kaikkia tarvittavia hoitoja tai tukea ei ole saatavilla. Joskus kyse on siitä, missä sairaalassa/missä päin Suomea satut synnyttämään tai olemaan neuvolan asiakkaana. Joitakin tukimuotoja on liki mahdotonta saada julkiselta ja vain yksityiselle marssimalla saa hoitoa. Kaikilla ei ole siihen varaa.
Synnytyksessä pääasia on, että lapsi saadaan hengissä ulos. Sillä ei ole merkitystä, onko synnytys millainen kokemus synnyttäjälle. Synnyttäjää pyydetään kertomaan arvio synnytyksestä parin päivän sisällä synnytyksestä, kun synnyttäjä on vielä aika pihalla kokemuksen jälkeen ja totuttelee arkeen vauvan kanssa. Reilumpaa olisi kysyä esim. 2 kuukauden kuluttua, millainen synnytyskokemus oli. Traumat ja muut eivät ole vielä ehtineet puskea pintaan synnärillä ollessa. Synnäriltä pyritään muutenkin kotiuttamaan nykyisin mahdollisimman nopeasti ja ennen kasvotusten kätilöltä saadut neuvot on korvattu infokansioilla ja vihkosilla.
Synnytyksen jälkeen äitien terveys on toissijaista. Tällä hetkellä koronan takia jälkitarkastukset ovat pk-seudulla jäissä ja on mentävä yksityiselle sen saadakseen. Jos äidille jää synnytyksestä alapäävaivoja, erkaumaa tai muuta vastaavaa, ei niitä hoideta julkisella kuin äärimmäisen vaikeissa tapauksissa. Fyssarikäyntien ajatellaan korjaavan sellaiset vaivat, jotka muualla ovat niin vaikeita, että ne leikattaisiin kuntoon. Muuten vaan voivotellaan, annetaan ajan kulua ja sanotaan, että kuuluu asiaan, että synnytyksestä nyt jää joillekin vaurioita ja vauriot ovat harvinaisia. Eipä se lohduta sitä henkilöä, jonka kohdalle ne pahat tai pysyvät vauriot osuvat.
Synnytyksen jälkeen tukea on vaikea saada. Aikoinaan olleita tukimuotoja, kuten kodinhoitajia, ei ole enää saatavilla samalla tavalla. Neuvolassa kyllä kysellään, onko tukiverkkoja, mutta tukea ei silti tarjota, vaikka esimerkiksi pariskunta olisi lapsen kanssa yksin eikä tukiverkkoja ole. Jos vauvan kanssa tulee jotain haastetta (suuria univaikeuksia, ruokailu ei suju jne), niin voivottelu on yleisin ratkaisu sen sijaan, että tarjottaisiin konkreettista apua. Lisäksi päälle tulee nämä "mitäs läksit" irvailijat, jotka ilkkuvat lasten saamisesta.
Samaan aikaan ihmetellään, miksi syntyvyysluvut ovat pitkään olleet laskussa. Johtuisikohan osittain siitä, että synnytys ja vauva-ajan kokemusten osalta äitejä ei huomioida paremmin? Moni jättää lapset kokonaan tekemättä tai lapsiluku jää yhteen, kun kokemukset terveydenhuollosta ovat niin huonoja.
Ap
Kommentit (66)
Pitäisi alkaa mitata tyytyväisyyskyselyillä neuvoloiden ja synnytyssairaaloiden laatua. NPS-kyselyt käyttöön. Vain palautetta kuuntelemalla palvelut saataisiin kuntoon. Helsingissä neuvolapalvelut ovat aivan vitsi. Pelkät labratutkimukset riittäisivät ja turhien neuvolakäyntien sijasta voisi olla mahdollisuus valita kodinhoitopalvelua tai ylimääräinen ultraääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla äidit olivat synnytyksen jälkeen sairaalassa viikon. Vauvat vietiin vauvalaan jossa lastenhoitajat huolehtivat vauvoista ja toivat vauvat äideilleen syömään.
Nyt synnäreillä äidit vaihtavat itse lakanatkin sänkyihinsä.
Tää omien lakanoiden vaihtaminen on kyllä niin tökeröä :D Minäkin tietämättömänä uutena äitinä kysäisin hoitajalta, että anteeksi voisinko saada puhtaat lakanat näiden veristen tilalle. Hoitaja katsoi silmät pyöreänä, että siinähän se liinavaatevarasto on käytävällä.
Sekin oli outoa, että tarjotin olisi ruokailun jälkeen pitänyt lähteä itse kiikuttamaan osaston toiseen päähän.
Ai sielläkin ollaan siirrytty itsepalveluun. Tämmöinen ei olisi tullut kuulonkaan varmaan edes 90 luvun lamassa. No säästöt säästöt, 30 v säästäminen aiheuttaa pientä resurssipulaa.
Täällä ainakin oli tuo käytäntö 1997, kun oma lapseni syntyi. Nykytilanteesta en tiedä.
Tämä on niin totta. :(
Muistan, kun esikoista synnytin 4pv ja kolmannen kotona valvotun yön jälkeen puhelimessa itkin, että sattuu aivan kamalasti. Minut oli edellisyönä lähetetty takaisin kotiin. "Sellaista se synnytys on" vastattiin naistenklinikalta. Missä muualla pitää kidutettuna valvoa 4vrk putkeen, kuin jossain quantanamossa tms? Aivan epäinhimillistä ja empatia tosiaan nollassa sillä kätilöllä!
Olen pahoillani, että niin moni on saanut kokea synnytysväkivaltaa. Sitähän se on, vaikka joillekin se on terminä liian kova pala purtavaksi.
Minäkään en päässyt synnytysvalmennukseen. Jotenkin vain tipahdin sen ulkopuolelle, vaikka pk-seudulla asunkin. Pelkopotilaana koin kuitenkin tulleeni ymmärretyksi ja sain miellyttävän synnytyskokemuksen.
Järkytyin parista kommentista, joissa mainittiin, että vauvan paino tippui radikaalisti kun äitiä ei oltu ohjeistettu vauvan 3h välein syöttämisestä. Miten voi olla näin surkeita kokemuksia?! Tuohan on hengenvaarallista vauvalle. Toivottavasti laitoitte palautteet kyseisiin sairaaloihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
neuvola- ja äitiyspalveluiden osalta ratsastetaan maineella, joka niillä on joskus ollut. palveluiden määrää on karsittu merkittävästi esim. 10 vuoden aikana. silti selitetään, kuinka laajat palvelut onkaan.
Sama on koululaitoksen kanssa. Kehutaan pisatuloksia ja loistavaa peruskoulua, vaikka oppilaista aikamoinen osa alkaa olla jo sitä tasoa, että hyvä kun osaa jotenkin lukea.
Koulua on turha syyttää siitä, että vanhemmat eivät vaadi lapselraan läksyjen tekoa. Jos lapselle ei koskaan lueta tai lapsi ei itse lue jää sanavarasto pieneksi. Paljon lukeva teini hallitsee 70 000 sanaa, ei lukeva 15 000. Tuo näkyy oppimisessa, ei ymmärretä luettua sisältöä.
Turha syyttää myös vanhempia, sillä koskaan aikaisemmin Suomen historiassa lapsille vanhemmat, että päiväkodissa ei ole luettu niin paljon kuin nykyään. Se näkyy myös lasten kirjojen myynnissä, että kirjojen lainauksissa kirjastoissa.
Vielä 2000-luvun alussa opetus tapahtui koulussa oppituntien aikana ja läksyt olivat vain entisen kertausta, nykyään, jos lapsi menestyy koulussa, opetus tapahtuu kotona ja vanhempia tarvitaan läksyjen teossa, kun niitä on paljon, eikä niitä ole käsitelty millään tavalla oppitunnin aikana.
Ja tiedän tämän omasta kokemuksesta, omien lasten ja lastenlapsien kautta.
Ja sekin on totta, mitä täällä äidit kirjoittavat.
Ja lisäisin vielä, että 80-luvulla synnytysosastoilla oli lastenhoitajat, jotka hoitivat vauvat ja äiti sai rauhassa toipua synnytyksestä ja nukkua univelat pois. Äitiä autettiin suihkussa ja wc.ssä. Ruoka ja kahvit tuotiin tarjottimella sänkyyn. Ja kotiin sai tulotasosta riippumatta kodinhoitajan, jopa viikoiksi, auttamaan lapsiperheen arkea. Lapsen ensimmäiset neuvolatarkastukset tapahtuivat kotona eli neuvolan hoitaja tuli kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytin 2019. Sain haluamani kivunlievitykset. Osastolta olisimme päässeet vuorokautta aiemmin kotiin, mutta olo oli vielä epävarma, joten jäimme omasta halustamme vielä ekstrapäiväksi. Perhehuoneeseen, jossa isä oli läsnä koko ajan synnytyksen jälkeen. Ruoan sai hakea valmiina. Joka imetyskerralle sai apua (oli haastavaa). Opastusta oli paljon kun sitä vain uskalsi pyytää.
Varmasti järjestelmässä on puutteita, mutta itse en oleta että yhteiskunta kustantaa esimerkiksi lantionpohjan lihasten tutkimukset ja muut erikoisemmat palautumiseen liittyvät palvelut, jos mitään selkeää isompaa ongelmaa ei ole.
Näihin lisää satsaamalla tietty voitaisiin kannustaa synnyttämiseen, sitä en kiellä. Mutten näe tilannetta ihan näin synkkänä kun täällä maalaillaan.
2010 en saanut hätäsektion jälkeen tarpeeksi kivunlievitystä ja vuorokauden kuluttua minun oletettiin hakevan itse ruokani toiselta puolen osastoa koska eihän tämä sairaala mikään passauslaitos ole! Olin erittäin kipeä ja hädintuskin pysyin pystyssä. Onneksi mies auttoi osastolla aamusta iltaan (ei perhehuonetta), mutta unohtui siinä imetysohjauskin. Lopputuloksena erittäin kipeä äiti, kuivunut vauva, väärä imuote ja imetyksen totaalinen epäonnistuminen. Syy - hoidon puute. Olisin ollut nälkiintynytkin jos mies ei olisi ruokaa hakenut, itse en kyennyt.
Onpas ihmisillä huonoja kokemuksia neuvolasta ja synnytyksestä. Ite kävin eka raskaudessa synnytysvalmennuksessa ja mielestäni se oli täysin turhaa ajan haaskuuta ainakin mulle oli..
Neuvola on ollu ihan ok raskaus aikana. Ei mitään valittamista. Ehkä vähän ärsyttää kaikenmaailman kyselylaput sun muut.
Jälkitarkastukseen on aina päässyt. Mutta siitä oon kyllä samaa mieltä että synnytystä pitäis käydä läpi esim vasta 1-2kk synnytyksen jälkeen. Koska ei siinä heti pari päivää synnytyksen jälkeen edes täysin sisäistä koko tapahtumaa. Toinen asia on vatsalihasten erkauma siihen ei kyllä mitään konkreettista apua tarjota. Joutui kyllä ihan itse hakeutumaan yksityiseen fysioterapiaan että sai asiat kuntoon.
Synnytin viimeksi 2019.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytin 2019. Sain haluamani kivunlievitykset. Osastolta olisimme päässeet vuorokautta aiemmin kotiin, mutta olo oli vielä epävarma, joten jäimme omasta halustamme vielä ekstrapäiväksi. Perhehuoneeseen, jossa isä oli läsnä koko ajan synnytyksen jälkeen. Ruoan sai hakea valmiina. Joka imetyskerralle sai apua (oli haastavaa). Opastusta oli paljon kun sitä vain uskalsi pyytää.
Varmasti järjestelmässä on puutteita, mutta itse en oleta että yhteiskunta kustantaa esimerkiksi lantionpohjan lihasten tutkimukset ja muut erikoisemmat palautumiseen liittyvät palvelut, jos mitään selkeää isompaa ongelmaa ei ole.
Näihin lisää satsaamalla tietty voitaisiin kannustaa synnyttämiseen, sitä en kiellä. Mutten näe tilannetta ihan näin synkkänä kun täällä maalaillaan.
2010 en saanut hätäsektion jälkeen tarpeeksi kivunlievitystä ja vuorokauden kuluttua minun oletettiin hakevan itse ruokani toiselta puolen osastoa koska eihän tämä sairaala mikään passauslaitos ole! Olin erittäin kipeä ja hädintuskin pysyin pystyssä. Onneksi mies auttoi osastolla aamusta iltaan (ei perhehuonetta), mutta unohtui siinä imetysohjauskin. Lopputuloksena erittäin kipeä äiti, kuivunut vauva, väärä imuote ja imetyksen totaalinen epäonnistuminen. Syy - hoidon puute. Olisin ollut nälkiintynytkin jos mies ei olisi ruokaa hakenut, itse en kyennyt.
Haluaisinpa nähdä jonkun suuressa leikkauksessa olleen potilaan, jonka käskettäisiin heti leikkauksen jälkeen vaihtaa omat lakanansa ja hakea ruokansa...aika äkkiä oltaisiin iltapäivälehtien otsikoissa, jos Irmeli 75 v:n pitäisi hakea olkapää- tai lonkkaleikkauksen jälkeen omat ruokansa, raahautua itse suihkuun jne.
Vierailija kirjoitti:
Onpas ihmisillä huonoja kokemuksia neuvolasta ja synnytyksestä. Ite kävin eka raskaudessa synnytysvalmennuksessa ja mielestäni se oli täysin turhaa ajan haaskuuta ainakin mulle oli..
Neuvola on ollu ihan ok raskaus aikana. Ei mitään valittamista. Ehkä vähän ärsyttää kaikenmaailman kyselylaput sun muut.
Jälkitarkastukseen on aina päässyt. Mutta siitä oon kyllä samaa mieltä että synnytystä pitäis käydä läpi esim vasta 1-2kk synnytyksen jälkeen. Koska ei siinä heti pari päivää synnytyksen jälkeen edes täysin sisäistä koko tapahtumaa. Toinen asia on vatsalihasten erkauma siihen ei kyllä mitään konkreettista apua tarjota. Joutui kyllä ihan itse hakeutumaan yksityiseen fysioterapiaan että sai asiat kuntoon.
Synnytin viimeksi 2019.
luitko ollenkaan, millaisia kokemuksia ihmisillä on nyt KORONA-aikana neuvoloista, valmennuksista ja synnytyksistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan itsekin nuo surkeat neuvolapalvelut.
Vauvaneuvolassa kysyin apua, kun vauvani oli alkanut ruokailun yhteydessä itkeä joka kerta, eikä vaikuttanut muutenkaan olevan oma itsensä.
Terkka ei edes tutkinut vauvaa, vaan kertoi syynä olevan äidin ja vauvan huono kiintymyssuhde.
Kyllä, ihan oikeasti.
En ihan ostanut tätä selitystä, vaan vein vauvan yksityiselle lastenlääkärille. Selitin siellä samat oireet, lääkäri totesi heti arvelevansa tietävän syyn. Kurkkasi vauvan nieluun, ja totesi kurkunpääntulehduksen.
Saatiin hoito-ohjeet vaivojen lieventämiseen.
Jatkossa käytin lapsen aina lääkärillä, mikäli oli huolta terveysasioista. Neuvolasta en enää tuon jälkeen apua pyytänyt.
Eipä meilläkään hirveästi ollut neuvolasta apua. Mihinkään ei saa suoraa vastausta niin Google laulaa aina kun jotain tarvii tietää.
Synnäristä taas ei ole mitään pahaa sanottavaa. Lapsi syntyi viime vuonna kuukauden etuajassa. Saatiin perhehuone ja oltiin siellä viikko ennen kun meidän päästettiin kotiin. Kaikki kerrottiin juurtajaksain ja apua sai kun vaan pyysi. Ja vointia kyseltiin joka välissä. Ekana yönä onneksi ottivat vauvan kansliaan että saatiin nukkua kun edellinen meni valvoessa supistusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Synnytyksen jälkeen tukea on vaikea saada. Aikoinaan olleita tukimuotoja, kuten kodinhoitajia, ei ole enää saatavilla samalla tavalla. Neuvolassa kyllä kysellään, onko tukiverkkoja, mutta tukea ei silti tarjota, vaikka esimerkiksi pariskunta olisi lapsen kanssa yksin eikä tukiverkkoja ole. Jos vauvan kanssa tulee jotain haastetta (suuria univaikeuksia, ruokailu ei suju jne), niin voivottelu on yleisin ratkaisu sen sijaan, että tarjottaisiin konkreettista apua."
Tämä!!Ihan turhaan neuvolassa kysellään näistä asioista, jos ei ole aikomustakaan auttaa.
Olemme tukiverkoton perhe, normaalisti pärjäämme todella hyvin. Mutta muutaman kerran on ollut melkoinen hätätilanne tai katastrofi, liittyen usein siihen että toinen vanhempi joutunut äkisti sairaalaan, ja toinen ollut esim työmatkalla josta kestää useamman tunnin palata. On ollut melkoinen hätä etsiä naapurustosta hoitajaa, tällaisiin kun ei ole mitään apua olemassa (paitsi ne isovanhemmat joita meillä ei ole). Samoin kerran ollut todella paha unettomuus/uupumus, nukuin muutaman kuukauden 1-2h vuorokaudessa. En saanut silloinkaan apua. Sanottiin että kotiapu on vain lastensuojelun perheille ensisijaisesti ja teidän lapsilla ei ole hätää.
En saanut kotiapua muinakaan kertoina kun murtui raaja ja olin vauvan/taaperon kotiäiti (hoidin monta viikkoa lapset ryömimällä) tai sillä kertaa kun meni selkä.Enää en IKINÄ PYYDÄ APUA, koska sitä ei saa koskaan. Pääsääntöisesti pärjätään tosiaan itse mutta äkkiä tulee mieleen 10v sisään 4-5 krt kun tosiaan olisi apua tarvittu.
Tästä tuli mieleen että tukiverkoton tarvitsee apua 4krt kymmenen vuoden sisällä, tukiverkon omaavat tarvitsee apua 4 kertaa viikon sisällä.
Naapurissa perhe, jossa kahdet isovanhemmat auttaa päivittäin kaikessa, tekee siivoukset, kolaamiset, nurmikonajot, lastenhoidon, järjestää synttärit, remontoi ja tapetoi, ja vanhemmat jatkuvasti ramppaa kaksin reissussa.
Ja tietenkin tämä päivittäin apua saava valittaa minulle, tukiverkottomalle, miten rankkaa on ja miten harmittaa kun ei nyt päästykään kahden viikon parisuhdelomalle vaan pitää tyytyä viikkoon! :)Ennenkuin päästät suustaan mitään avunpyyntöjä ( ilmainen hoitaja pitäisi saada naapurista, isovanhemmista, kavereista, ystävävistä - etenkin lapsettomista) - MIETI, MIETI JA MUISTELE - mitä teit ja miten toimit ENNEN LAPSIA. OLITKO ENNEN LAPSIA = LAPSETTOMANA viivana ja jatkuvasti auttamassa siellä, täällä tuolla ja proaktiivisesti ja jatkuvasti teit selväksi että sinä voit auttaa, sinä voit auttaa ja uhrata oman vapaa-aikasi, sinkkuaikais, parisuhde- ja kaveriaikais, tentiin lukuaikasi, työvuorojen jälkeisen tai peruutit jopa työvuorojasi että pääset auttamaan muita. AIVAN; juuri niin - apua kinuavat lapsiperheet eivät ole koskaan, koskaan auttaneet muita ja toimineet tukiverkkoina, koska oma hyvinvointi on ollut tärkeämpää ja nyt ovat pulassa, liemessä, hätää kärsimässä kun kukaan ei auta. Juuri noin sen kuuluukuukin mennä kun olet itse itsekäs etkä ole auttanut tai auta heti vastapalvelukseksi muita, et saa apua. Kaikilla juoksee jatkuvasti omat toimentäyteinen elämä, eivät he ehdi sinun elämääsi ja määkimiäsi miettiä: älä hanki lapsia jos et ehdi niitä hoitaa. Isovanhemmat ovat elämänsä ehtoopuolella ja raskaan työelämän rasittamana oman vapaaaikansa ja rentoutumisensa ansainneet - kukaan, ei kukaan halua tulla hoitamaan kiukuttelevia, huutavia, itkeviä tai muuten vain rasittavia kakaroita - lasten hoito on työtä eikä työtä tehdä ilmaiseksi tai ilman mitään vastapalveluksia - se lyhentää jo omaa elinikää, koska lastenhoito on rasittavaa - ( päivähoitajapula on jatkuva ja en ihmettele).
Kokemukseni mukaan monet isovanhemmat mielellään auttavat lastenlastensa hoidossa. Siksi kuulostaa oudolta, jos joku ei halua auttaa, vaikka voisi.
Tuo "vauriot ovat harvinaisia" -perustelu on kyllä käsittämätön, ja sitä käytetään muissakin yhteyksissä. Itse sain harvinaisen komplikaation ja tuota jaksettiin sitten jankuttaa joka ikisellä lääkärikäynnillä. Vaikka komplikaation mahdollisuus olisi 0,0001 %, niin kohdalle osuessa se on 100 %. Joku lääkäri/hoitaja voisi varmaan kommentoida tällaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan itsekin nuo surkeat neuvolapalvelut.
Vauvaneuvolassa kysyin apua, kun vauvani oli alkanut ruokailun yhteydessä itkeä joka kerta, eikä vaikuttanut muutenkaan olevan oma itsensä.
Terkka ei edes tutkinut vauvaa, vaan kertoi syynä olevan äidin ja vauvan huono kiintymyssuhde.
Kyllä, ihan oikeasti.En ihan ostanut tätä selitystä, vaan vein vauvan yksityiselle lastenlääkärille. Selitin siellä samat oireet, lääkäri totesi heti arvelevansa tietävän syyn. Kurkkasi vauvan nieluun, ja totesi kurkunpääntulehduksen.
Saatiin hoito-ohjeet vaivojen lieventämiseen.Jatkossa käytin lapsen aina lääkärillä, mikäli oli huolta terveysasioista. Neuvolasta en enää tuon jälkeen apua pyytänyt.
Täysin identtinen kokemus neuvolan suhtautumisesta vauvan syömisongelmiin. Meillä ei heti löytynyt ongelmaa, vaan vuosien jälkeen puhetetapiassa, jossa lapsen suun alueen lihaksista löytyi heikkoutta. Kaikki olikin jatkumoa: ei pystynyt imemään kunnolla, ei pystynyt syömään kunnolla lopulta puheen kehitys viivästyi, kun ei pystynyt kunnolla muodostamaan sanoja.
Jännä kuinka eri lailla imetysohjausta tarjotaan. Mun ongelma oli kun vauva oli teholla tarkkailussa 5 päivää niin joka kkerta kun hoitajilla vaihtui vuoro niin uusi hoitajA tuli tarkkailemaan imetysotetta. Tuntui etten koskaan saanut rauhassa vauvan kanssa opetella kun heti joku oli neuvomassa. Poika oppi lopuksi vasta kotona imemään kunnolla, sairaalassa oli lisämaidolla... Neuvolan terkk a käski abtaa korviketta kun punnitsi pari.päivää kotiutumisem jälkeen mutta en totellut ja hyvin nousi paino kun saatiin ollla rauhassa.
Jep, palveluita on ajettu alas ja seuraukset ovat surulliset. Pakko kyllä sanoa heti alkuun, että todella, todella uskon, että kätilöt ja lääkärit tekevät parhaansa niillä resursseilla, mitä heillä on (varmasti poikkeuksiakin löytyy niin kuin aina kaikkeen). Mutta kun niitä resursseja on ihan liian vähän. Meidän ainoat oikeasti tympeät kokemukset on olleet sairaalan lastenhoitajasta, joka sitten olikin niin surkea että olisi sietänyt saada kenkää... Ja siksi mielestäni sanan väkivalta käyttö on tässä yhteydessä melkoisen törkeää. Eivät ne lääkärit ja kätilöt siellä tahallaan sadistisesti kiusaa ja tee pahaa synnyttäjille. Omakaan synnytykseni ei ollut sellainen kuin olisin halunnut (käynnistettiin vastoin tahtoani), mutta en kyllä mitenkään näe sitä väkivaltana vaan lääkärin parhaalle tiedolleen tekemänä päätöksenä, jonka hän näki lääketieteellisistä syistä ainoaksi vaihtoehdoksi siinä tilanteessa. Näin oikeaa väkivaltaa kokeneena tuo synnytysväkivallasta puhuminen tuntuu todella törkeältä ja väheksyvältä...
Mutta niin, se resurssipula. Juttelin erään mahtavan imetysohjaajan kanssa, joka kertoi kun 80-luvulla synnytysvalmennusta oli useita tunteja, sairaalassa oltiin viikko (vaiko peräti 10 päivää, en enää muista) ja äidin annettiin levätä ja palautua. Kodinhoitaja tuli ja auttoi. Sitten tuli leikkuri ja siirryttiin ns. brittimalliin. Brittimallissa äidit kyllä kotiutetaa hyvinkin nopeasti sairaalasta. Mutta... meillä se tehtiinkin säästelyversiona. Briteissä kätilö käy pitkän aikaa JOKA PÄIVÄ kotikäynnillä vauvaperheessä (en tiedä siis miten nykyään, mutta tämän imetysohjaajan mukaan juuri tuolloin n. 80-luvulla) ja apua saa myös kodinhoitoon. Suomessapa se toteutettiinkin niin, että äiti ja vauva vain mahdollisimman äkkiä kotiin, heippa! Eikä muuta kuin se yksi neuvolan kämäinen kotikäynti, josta ei ollut ainakaan meidän tapauksessa mitään hyötyä.
jatkuu...
jatkoa edelliseen
Sama resurssipula vaivaa sairaalassaoloaikaa. Oma kokemukseni on se, että kätilöt olivat todella ihania, ammattitaitoisia ja työlleen omistautuneita, mutta kun ei vaan ole aikaa. Jos vaikka halusi imetysohjausta, koko ajan kätilön häly piippasi siinä, siinä hän hätäisesti yritti jotain neuvoa mutta kun piippaus jatkui niinn ei muuta kuin nyt on pakko mennä, sori, soittakaa uudestaan jos on jotain. Vauvanhoitoon ei saanut kuin ihan minimiohjeet ja nekin piti vaatia. Itselleni synnytys oli vaikea ja otin aika kovaa hittiä. No ei muuta kuin pärjää vain itseksesi! Se lakanapelleily meni kyllä yli ymmärryskyvyn. Olet todella heikossa hapessa, täysin uupunut (oma synnytys kesti useamman vuorokauden, menetin valtavasti verta ja olin muutenkin huonossa kunnossa) ja siinäpä sitten pidä huoli että: 1) vauva saa ruokaa eli imetys onnistuu - ihan itsestään, ei siinä mitään ohjausta saa jos ei oikeasti vaadi. Yritä myös idiootti tietää että vauva voi nukkua liikaa nälkiintyneenä - tätä ei kerrota missään, mutta se pitäisi tietää 2) itse saat ruokaa. Ruoka-ajat on kerrottu *jossain*, mutta oma vika jos esim. satut nukkumaan ruoan ohi 3) vauvanhoidot, pesut, oma hygienia (vaikka olisit niin heikossa jamassa että suihkuun et pääse). Omalla kohdalla imetys ei koskaan lähtenyt käyntiin ja pidän isona syynä sitä, että emme saaneet ajoissa imetysohjausta. Vauva ei löytänyt imuotetta, en osannut itse lypsää, rinta ei saanut stimulaatiota joten niinpä sitä maitoa ei vain tullut. Eli resursseja todella tarvittaisiin lisää! Olen aivan kauhuissani kun jo esikoisen kohdalla 2019 oli noin ankeaa, niin mites nyt kun on korona ja jumalaton ruuhka..?! Ainakin otan omat tuttipullot ja korvikkeet mukaan, kun siihen ei voi luottaa, että imetykseen saisi nytkään apua tai että vauvan nälkiintymistä otettaisiin tosissaan.
Ainoa keino, miten synnytyksestä tulisi miellyttävä kokemus ja miten saisi tarvitsemaansa tukea ja apua, olisi palkata yksityinen doula jolla olisi kätilötausta ja joka olisi myös imetysohjaaja. Mutta aika harvalla on siihen varaa..! Onneksi me muutkin selvitään ja vauva selviää kyllä korvikkeellakin, mutta kyllähän se pistää ihmettelemään, että miksi sitä maksaa julmetun kovia veroja, kun ei saa edes pientä vastinetta rahoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ajatelkaa- 25 vuotta sitten kun olin esim kuumeessa ala-asteella soitti äitini minulle aina kodinhoitajan (!) hoitamaan! Se oli ihan normaalia toimintaa vielä tuolloin. No sitten tuli Viinanen ja leikkasi palvelut.
Niin, nythän jompi kumpi vanhemmista joutuu jäämään omaa lastaan hoitamaan. Työnantaja maksaa sairausajalta palkan. Huonosti on lasten ja heidän vanhempiensa asiat!
En tiedä, missä on näin, mutta itse teen sairaan lapsen kanssa koko päivän töitä. Eikä lain mukaan lapsen sairasloma oikeuta palkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas joihmisillä huonoja kokemuksia neuvolasta ja synnytyksestä. Ite kävin eka raskaudessa synnytysvalmennuksessa ja mielestäni se oli täysin turhaa ajan haaskuuta ainakin mulle oli..
Neuvola on ollu ihan ok raskaus aikana. Ei mitään valittamista. Ehkä vähän ärsyttää kaikenmaailman kyselylaput sun muut.
Jälkitarkastukseen on aina päässyt. Mutta siitä oon kyllä samaa mieltä että synnytystä pitäis käydä läpi esim vasta 1-2kk synnytyksen jälkeen. Koska ei siinä heti pari päivää synnytyksen jälkeen edes täysin sisäistä koko tapahtumaa. Toinen asia on vatsalihasten erkauma siihen ei kyllä mitään konkreettista apua tarjota. Joutui kyllä ihan itse hakeutumaan yksityiseen fysioterapiaan että sai asiat kuntoon.
Synnytin viimeksi 2019.
luitko ollenkaan, millaisia kokemuksia ihmisillä on nyt KORONA-aikana neuvoloista, valmennuksista ja synnytyksistä?
Luin. Olen tällä hetkellä raskaana ja en koe neuvola toiminnan olevan mitenkään erilainen nyt kuin mitä se oli edellisessä raskaudessa 2018-2019. Ihan samat palvelut oon saanu nyt korona aikana kuin muulloinkin. Lukuun ottamatta tuota synnytysvalmennusta jota pidän aika turhana.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta synnyttäminen on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Muuten loppuu veronmaksajat. Tästä syystä synnytyksestä palautumisen varmistaminen olisi tärkeää, jotta mahdollisimman moni uskaltaa hankkia lapsia. Toinen vaihtoehto olisi, ettei alatiesynnytykseen painostettaisi. Siitähän suurin osa elämänlaatuun vaikuttavista palautumisongelmista aiheutuu