Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Äitiyspalvelut ovat Suomessa aika huonolla tolalla, vaikka muuta väitetään"
21.03.2021 |
Toisen ketjun sivujuonteena: äitiyspalveluihin ei Suomessa satsata, vaikka muuta väitetään. Hehkutetaan, kuinka Suomessa on hyvät äitiyspalvelut. Totuus on kuitenkin toinen. Pakolliset asiat hoidetaan, mutta esimerkiksi äitien mukavuuteen, kivunlievitykseen ja synnytyksen jälkeisiin hoivapalveluihin ei satsata. Kaikkia tarvittavia hoitoja tai tukea ei ole saatavilla. Joskus kyse on siitä, missä sairaalassa/missä päin Suomea satut synnyttämään tai olemaan neuvolan asiakkaana. Joitakin tukimuotoja on liki mahdotonta saada julkiselta ja vain yksityiselle marssimalla saa hoitoa. Kaikilla ei ole siihen varaa.
Synnytyksessä pääasia on, että lapsi saadaan hengissä ulos. Sillä ei ole merkitystä, onko synnytys millainen kokemus synnyttäjälle. Synnyttäjää pyydetään kertomaan arvio synnytyksestä parin päivän sisällä synnytyksestä, kun synnyttäjä on vielä aika pihalla kokemuksen jälkeen ja totuttelee arkeen vauvan kanssa. Reilumpaa olisi kysyä esim. 2 kuukauden kuluttua, millainen synnytyskokemus oli. Traumat ja muut eivät ole vielä ehtineet puskea pintaan synnärillä ollessa. Synnäriltä pyritään muutenkin kotiuttamaan nykyisin mahdollisimman nopeasti ja ennen kasvotusten kätilöltä saadut neuvot on korvattu infokansioilla ja vihkosilla.
Synnytyksen jälkeen äitien terveys on toissijaista. Tällä hetkellä koronan takia jälkitarkastukset ovat pk-seudulla jäissä ja on mentävä yksityiselle sen saadakseen. Jos äidille jää synnytyksestä alapäävaivoja, erkaumaa tai muuta vastaavaa, ei niitä hoideta julkisella kuin äärimmäisen vaikeissa tapauksissa. Fyssarikäyntien ajatellaan korjaavan sellaiset vaivat, jotka muualla ovat niin vaikeita, että ne leikattaisiin kuntoon. Muuten vaan voivotellaan, annetaan ajan kulua ja sanotaan, että kuuluu asiaan, että synnytyksestä nyt jää joillekin vaurioita ja vauriot ovat harvinaisia. Eipä se lohduta sitä henkilöä, jonka kohdalle ne pahat tai pysyvät vauriot osuvat.
Synnytyksen jälkeen tukea on vaikea saada. Aikoinaan olleita tukimuotoja, kuten kodinhoitajia, ei ole enää saatavilla samalla tavalla. Neuvolassa kyllä kysellään, onko tukiverkkoja, mutta tukea ei silti tarjota, vaikka esimerkiksi pariskunta olisi lapsen kanssa yksin eikä tukiverkkoja ole. Jos vauvan kanssa tulee jotain haastetta (suuria univaikeuksia, ruokailu ei suju jne), niin voivottelu on yleisin ratkaisu sen sijaan, että tarjottaisiin konkreettista apua. Lisäksi päälle tulee nämä "mitäs läksit" irvailijat, jotka ilkkuvat lasten saamisesta.
Samaan aikaan ihmetellään, miksi syntyvyysluvut ovat pitkään olleet laskussa. Johtuisikohan osittain siitä, että synnytys ja vauva-ajan kokemusten osalta äitejä ei huomioida paremmin? Moni jättää lapset kokonaan tekemättä tai lapsiluku jää yhteen, kun kokemukset terveydenhuollosta ovat niin huonoja.
Ap
Kommentit (66)
Eikä ne kaikki "perusäitiyspalvelutkaan" ilmaisia ole. Nimimerkillä kävin kerran äitiyspolin pelkopolilla neuvolan lähetteellä ja sieltäkin tuli 35 euron lasku. Raskauden ja synnytyksen hoito maksaa, eikä se synnyttäminenkään ilmaista ole. Samalla hoetaan, kuinka pitäisi olla supertyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin totta!!! Aivan erityisesti, jos ja kun yhden jo synnyttänyt, niin oletetaan että tiedät ja muistat kaiken kuin pyöräilyn. Raskaudet ja jälkioireet eivät välttämättä ole lainkaan saman kaltaisia edes, joten ei se ole sama raide jokaisella.
Neuvolassakin suhtaudutaan äitiin kyllästyneenä, jos ei kaikki mene oppikirjan mukaan. Vain jos sanot, että ei ole haasteita ja kaikki on hyvin, niin saat hymyn. Muutoin on väsynyt norsunvee ilme, että mitä sä nyt valitat siinä...
"Paras" ylläri oli 3 vuotta synnytyksen jälkeen tajuta, että löytyy joku virtsarakon/peräsuolen laskeuma ja siksi numero 2 on vaikeampaa kuin synnyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Synnytyksen jälkeen tukea on vaikea saada. Aikoinaan olleita tukimuotoja, kuten kodinhoitajia, ei ole enää saatavilla samalla tavalla. Neuvolassa kyllä kysellään, onko tukiverkkoja, mutta tukea ei silti tarjota, vaikka esimerkiksi pariskunta olisi lapsen kanssa yksin eikä tukiverkkoja ole. Jos vauvan kanssa tulee jotain haastetta (suuria univaikeuksia, ruokailu ei suju jne), niin voivottelu on yleisin ratkaisu sen sijaan, että tarjottaisiin konkreettista apua."
Tämä!!Ihan turhaan neuvolassa kysellään näistä asioista, jos ei ole aikomustakaan auttaa.
Olemme tukiverkoton perhe, normaalisti pärjäämme todella hyvin. Mutta muutaman kerran on ollut melkoinen hätätilanne tai katastrofi, liittyen usein siihen että toinen vanhempi joutunut äkisti sairaalaan, ja toinen ollut esim työmatkalla josta kestää useamman tunnin palata. On ollut melkoinen hätä etsiä naapurustosta hoitajaa, tällaisiin kun ei ole mitään apua olemassa (paitsi ne isovanhemmat joita meillä ei ole). Samoin kerran ollut todella paha unettomuus/uupumus, nukuin muutaman kuukauden 1-2h vuorokaudessa. En saanut silloinkaan apua. Sanottiin että kotiapu on vain lastensuojelun perheille ensisijaisesti ja teidän lapsilla ei ole hätää.
En saanut kotiapua muinakaan kertoina kun murtui raaja ja olin vauvan/taaperon kotiäiti (hoidin monta viikkoa lapset ryömimällä) tai sillä kertaa kun meni selkä.Enää en IKINÄ PYYDÄ APUA, koska sitä ei saa koskaan. Pääsääntöisesti pärjätään tosiaan itse mutta äkkiä tulee mieleen 10v sisään 4-5 krt kun tosiaan olisi apua tarvittu.
Tästä tuli mieleen että tukiverkoton tarvitsee apua 4krt kymmenen vuoden sisällä, tukiverkon omaavat tarvitsee apua 4 kertaa viikon sisällä.
Naapurissa perhe, jossa kahdet isovanhemmat auttaa päivittäin kaikessa, tekee siivoukset, kolaamiset, nurmikonajot, lastenhoidon, järjestää synttärit, remontoi ja tapetoi, ja vanhemmat jatkuvasti ramppaa kaksin reissussa.
Ja tietenkin tämä päivittäin apua saava valittaa minulle, tukiverkottomalle, miten rankkaa on ja miten harmittaa kun ei nyt päästykään kahden viikon parisuhdelomalle vaan pitää tyytyä viikkoon! :)Ennenkuin päästät suustaan mitään avunpyyntöjä ( ilmainen hoitaja pitäisi saada naapurista, isovanhemmista, kavereista, ystävävistä - etenkin lapsettomista) - MIETI, MIETI JA MUISTELE - mitä teit ja miten toimit ENNEN LAPSIA. OLITKO ENNEN LAPSIA = LAPSETTOMANA viivana ja jatkuvasti auttamassa siellä, täällä tuolla ja proaktiivisesti ja jatkuvasti teit selväksi että sinä voit auttaa, sinä voit auttaa ja uhrata oman vapaa-aikasi, sinkkuaikais, parisuhde- ja kaveriaikais, tentiin lukuaikasi, työvuorojen jälkeisen tai peruutit jopa työvuorojasi että pääset auttamaan muita. AIVAN; juuri niin - apua kinuavat lapsiperheet eivät ole koskaan, koskaan auttaneet muita ja toimineet tukiverkkoina, koska oma hyvinvointi on ollut tärkeämpää ja nyt ovat pulassa, liemessä, hätää kärsimässä kun kukaan ei auta. Juuri noin sen kuuluukuukin mennä kun olet itse itsekäs etkä ole auttanut tai auta heti vastapalvelukseksi muita, et saa apua. Kaikilla juoksee jatkuvasti omat toimentäyteinen elämä, eivät he ehdi sinun elämääsi ja määkimiäsi miettiä: älä hanki lapsia jos et ehdi niitä hoitaa. Isovanhemmat ovat elämänsä ehtoopuolella ja raskaan työelämän rasittamana oman vapaaaikansa ja rentoutumisensa ansainneet - kukaan, ei kukaan halua tulla hoitamaan kiukuttelevia, huutavia, itkeviä tai muuten vain rasittavia kakaroita - lasten hoito on työtä eikä työtä tehdä ilmaiseksi tai ilman mitään vastapalveluksia - se lyhentää jo omaa elinikää, koska lastenhoito on rasittavaa - ( päivähoitajapula on jatkuva ja en ihmettele).
Täh? Olen todellakin ennen omia lapsia auttanut ja osallistunut parinkin lapsen elämään. Kurjaa, että pidän lapsia rasittavina kakaroina, moni kyllä pitääkin lapsista.
Vierailija kirjoitti:
äitiyspalveluita kehuvat ne, jotka niitä ovat käyttäneet joskus miljoona vuotta sitten tai ne, jotka eivät ko. palveluita ole koskaan käyttäneet.
Ja niitä haukkuvat kermaperseet, joille on aina annettu kaikki, mutta ne ei tyydy mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Oma sairauteni ei liity synnytykseen, mutta kohdalleni osui käsittämättömän huono tuuri ja sairastuin poikkeuksellisella tavalla. Eipä siinä lohduta se, että selitellään kuinka harvinaista tuo on. Pahimmillaan terveydenhuollossa jaksettiin kysellä ja ihmetellä sairautta, mutta apua tai tukea sairauden hoitoon olikin jo vaikeampi saada.