"Äitiyspalvelut ovat Suomessa aika huonolla tolalla, vaikka muuta väitetään"

neuvola- ja äitiyspalveluiden osalta ratsastetaan maineella, joka niillä on joskus ollut. palveluiden määrää on karsittu merkittävästi esim. 10 vuoden aikana. silti selitetään, kuinka laajat palvelut onkaan.

Synnärien toiminta on ajettu aivan minimiin. Synnäreille ei pääse enää tutustumaan etukäteen, koska korona. Synnytysvalmennusta oli etänä 1,5 tuntia. Sairaalaan ei saa lähteä kun siltä itsestä tuntuu, vaan pitää soittaa ensin sairaalaan ja saada lupa sinne lähtemiselle. Kotona pitää kärvistellä avautumisvaihe mahdollisimman pitkälle, jotta sairaalassa ei tarvitsisi viettää juuri aikaa. Kotiuttaminen pyritään tekemään 6 tunnin - 3 vrk:n kuluessa synnyttäjästä riippuen. Synnytyssairaaloihin on luvassa pk-seudulla ruuhkia nyt keväällä ja kesällä, eli saatat joutua käännytetyksi muihin sairaaloihin tai puoliso joutuu lähtemään kotiin, kun perhehuonetta ei saa. Vietät lapsen ensipäivät ilman puolisoa ja puoliso pääsee kerran päivässä tunnin vierailuajalla näkemään lasta.

Äitini synnytti 80- ja 90-lukujen taitteessa kahdesti. Synnytysvalmennusta oli tarjolla 8 kertaa, molemmat puolisoista mukana. Sairaalaan lähdettiin, kun siltä tuntui. Vaikka olisi tullut vielä käännytys kotiin, niin pidettiin hyvänä, että tuli näytille varmuuden vuoksi. Sairaalassa oltiin 5 päivää synnytyksen jälkeen. Tällaista ei enää näe.

Kaverini asuu isossa kaupungissa, ja hänellä oli huonot neuvolakokemukset raskausaikana.

Itse asun maalaiskunnassa ja mun neuvolakäynnit ovat olleet kyllä mukavia. Harmillista tosin on se, että mitään perhe- tai synnytysvalmennuksia tai sairaalaan tutustumisia ei järjestetä koronan ja rokotusruuhkan takia.

Kärsin koko raskausajan kovista kivuista krooniseen sairauteeni liittyen. Normaalia lääkitystä ei voinut käyttää vauvan takia eli lääkitys vain lakkautettiin, uutta ei annettu tilalle. Julkisella vedottiin siihen, että eivät uskalla määrätä minulle lääkitystä, kun tilani on niin vaikea (alkuperäinen lääkitys oli määrätty yksityisellä). Puolen vuoden jälkeen määrättiin julkisella ensimmäiset lääkkeet, kun sanoin etten oikeasti enää jaksa kipujen kanssa. Kärvistelin odotuksesta ensimmäiset 6 kk kovissa kivuissa, mutta eipä asia neuvolassa näyttänyt kiinnostavan. Harmiteltiin vain, "onpas sinulla vaikea raskaus", mutta ei tehty elettäkään auttaakseen.

äitiyspalveluita kehuvat ne, jotka niitä ovat käyttäneet joskus miljoona vuotta sitten tai ne, jotka eivät ko. palveluita ole koskaan käyttäneet.

No tottakai se on tärkeintä että lapsi syntyy hyvin ja terveenä. Kyllä se nainen siitä selviää pitäkööt huolen itsestään. Vaiva ei osaa huolehtia itsestään.

"Synnytyksen jälkeen tukea on vaikea saada. Aikoinaan olleita tukimuotoja, kuten kodinhoitajia, ei ole enää saatavilla samalla tavalla. Neuvolassa kyllä kysellään, onko tukiverkkoja, mutta tukea ei silti tarjota, vaikka esimerkiksi pariskunta olisi lapsen kanssa yksin eikä tukiverkkoja ole. Jos vauvan kanssa tulee jotain haastetta (suuria univaikeuksia, ruokailu ei suju jne), niin voivottelu on yleisin ratkaisu sen sijaan, että tarjottaisiin konkreettista apua."

Tämä!!Ihan turhaan neuvolassa kysellään näistä asioista, jos ei ole aikomustakaan auttaa.

Turhaa valitusta.

Eipä mennyt kauaa, kun keskusteluun tuli alapeukuttajat ja nämä "älkää viitsikö kitistä" tapaukset. pungerrapa sinä takapuolestasi vesimeloni ilman kunnon puudutuksia ja tule sitten sanomaan, oliko mukava kokemus ja että pärjäät varmasti ilman jälkihoitoa. :D

Koko terveydenhuolto on Suomessa on pelkkä vitsi.

Vierailija kirjoitti:

neuvola- ja äitiyspalveluiden osalta ratsastetaan maineella, joka niillä on joskus ollut. palveluiden määrää on karsittu merkittävästi esim. 10 vuoden aikana. silti selitetään, kuinka laajat palvelut onkaan.

Sama on koululaitoksen kanssa. Kehutaan pisatuloksia ja loistavaa peruskoulua, vaikka oppilaista aikamoinen osa alkaa olla jo sitä tasoa, että hyvä kun osaa jotenkin lukea.

Muutto pois Suomesta heti kun valmistun. Täällä on kaikki vähän mitä sattuu, mutta ei saa kritisoida koska se on maksutonta. Eikö edes ole kuin pummeille, työssäkäyvä maksaa kaiken itse.

Suomen julkiset palvelut on todellisuudessa kuollut pystyyn ja sen huomaa kukin sen asian kanssa johon on luullut apua olevan tarjolla.

Pahemman tilanteesta tekee juuri nuo vanhat uskomukset että on laadukkaita palveluita saatavilla. Silloin pahimmillaan luottaa siihen lääkäriin, poliisiin, hätäkeskuksen työntekijään tai muuhun joka resurssipulan ja totaalisen kiinnostuksenpuutteen vuoksi kertoo että henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne on normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

neuvola- ja äitiyspalveluiden osalta ratsastetaan maineella, joka niillä on joskus ollut. palveluiden määrää on karsittu merkittävästi esim. 10 vuoden aikana. silti selitetään, kuinka laajat palvelut onkaan.

Sama on koululaitoksen kanssa. Kehutaan pisatuloksia ja loistavaa peruskoulua, vaikka oppilaista aikamoinen osa alkaa olla jo sitä tasoa, että hyvä kun osaa jotenkin lukea.

Koulua on turha syyttää siitä, että vanhemmat eivät vaadi lapselraan läksyjen tekoa. Jos lapselle ei koskaan lueta tai lapsi ei itse lue jää sanavarasto pieneksi. Paljon lukeva teini hallitsee 70 000 sanaa, ei lukeva 15 000. Tuo näkyy oppimisessa, ei ymmärretä luettua sisältöä.

Itselleni ei annettu esikoisen kohdalla edes sitä synnytysvalmennusta (edes etänä) vaikka kysyin neuvolasta. Luulin että olin ymmärtänyt jotenkin väärin, ja että kyseistä palvelua ei tarjota kaikille. Jälkeenpäin kuulin, että ystävilleni yms tutuille kyseinen palvelu oli kyllä tarjottu. En vieläkään ymmärrä mikä oli syy etten valmennukseen silloin päässyt.

Jälkitarkastuksessa ei puhuttu erkaumasta mitään, eikä kyllä mistään muustakaan. Lykättiin vaan kierukka sisään, kun se oli etukäteen sovittu asia.

Neuvolassa olen käynyt kaikki käynnit, ja koen sen sikäli hyödylliseksi, että jos olisi ollut jotain poikkeavaa, niin se olisi saattanut peruskäynneillä tulla ilmi (esim. raskausdiabetes tms). Koskaan en kuitenkaan ole saanut apua tai vastauksia kysymyksiini. Terkkarit aina kysyivät miten voit, mutta kun koitin kertoa synnytyksen jälkeisestä masennuksestani, ei sitä kuitenkaan otettu mitenkään todesta enkä saanut siihen mitään apua. Lopulta sain lääkityksen terveyskeskuslääkärin kautta.

Synnärillä kukaan ei maininnut vauvan imetyksestä yhtään mitään. Koitin itse imettää ilman apua ja pyysin kätilöä katsomaan imuotetta. Se todettiin oikeaksi ja that’s it. Vauvan paino laski enemmän kun olisi pitänyt, ja kun tätä ihmeteltiin ja kävi ilmi että olin antanut vauvan nukkua niin kauan kuin nukutti (5-6h kerralla) sain haukut. Nyt tiedän että vastasyntynyttä pitää alkuun herätellä imemään, mutta enpä silloin tiennyt. Missään neuvoloissa tai oppaissa ei tullut vastaan tätä tietoa, ettei vastasyntynyneen saisi antaa nukkua näin kauaa ilman maitoa. Mielestäni kätilöt olisi voineet tästä mainita ensisynnyttäjälle.

Kaiken kaikkiaan koen, että äitinä olin kyllä koko systeemissä todella oman onneni nojassa. Ja näin ehkä kuuluu ollakin, jokainen vastaa omasta vauvastaan. Mutta miksi sitten on nämä kaikki palvelut, niihin kuitenkin uppoaa valtavat määrät verorahoja.

Vierailija kirjoitti:

Eipä mennyt kauaa, kun keskusteluun tuli alapeukuttajat ja nämä "älkää viitsikö kitistä" tapaukset. pungerrapa sinä takapuolestasi vesimeloni ilman kunnon puudutuksia ja tule sitten sanomaan, oliko mukava kokemus ja että pärjäät varmasti ilman jälkihoitoa. :D

Olen tehnyt tuon 2 kertaa ja viimeisellä kerralla tuli kaksoset: ilman kipulääkitystä.

Jälkihoito oli ihan minimissä mutta ei minulla silti ole valittamista äitiysneuvolasta...

Maailman sivun ovat naiset synnyttäneet, ei se ole mikään ihmettelyn aihe

Vierailija kirjoitti:

Suomen julkiset palvelut on todellisuudessa kuollut pystyyn ja sen huomaa kukin sen asian kanssa johon on luullut apua olevan tarjolla.

Pahemman tilanteesta tekee juuri nuo vanhat uskomukset että on laadukkaita palveluita saatavilla. Silloin pahimmillaan luottaa siihen lääkäriin, poliisiin, hätäkeskuksen työntekijään tai muuhun joka resurssipulan ja totaalisen kiinnostuksenpuutteen vuoksi kertoo että henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne on normaali.

Alapeukuttaja voi alapeukuttaa mutta kannattaa kuitenkin lukaista lehdestä tältä viikonlopulta pari juttua. Ensin vaikka naisesta jonka kaikki raajat on amputoitu kun lääkärillä ei ollut aikaa eikä kiinnostusta ja sai verenmyrkytykseen ohjeeksi syödä särkylääkettä.

Ja sitten naisesta jonka puoliso tappoi tämän vuosia jatkuneen väkivallan jälkeen hakkaamalla päätä lattiaan. Oikeudessa ei tietenkään voinut kuolleena puolustautua ja päätettiin lähinnä että oli kohtalonsa ansainnut koska kuitenkin riiteli puolisonsa kanssa. Ja hänen lausuntojaan (ennen kuolemaa tapahtuneista pahoinpitelyistä) heikensi muutenkin se että ei enää kyennyt erottamaan pahoinpitelyitä toisistaan kun niitä oli niin paljon.

Ja sitten taisi olla koulumaailmassa joku Koskelan tapaus tässä hetki sitten jossa murhaan johtanut väkivalta pääsi menemään sormien läpi.

Suomessa laadun kriteeriksi riittää että selviää hengissä.

Ne paljon puhutut äitiyspalvelut oli lähinnä kyselyiden täyttämistä ja painon mittaamista. Mihinkään oikeaan ongelmaan ei apua saanut ja vauvan paha ihottuma saatiin selvitettyä vasta yksityisellä, laajat ruoka-aineallergiat. Neuvolassa vaan ihmeteltiin ja kehotettiin laittamaan Aqualan L:ää.

En nyt mitään laadukasta palvelua kokenut saavani.

Siis ajatelkaa- 25 vuotta sitten kun olin esim kuumeessa ala-asteella soitti äitini minulle aina kodinhoitajan (!) hoitamaan! Se oli ihan normaalia toimintaa vielä tuolloin. No sitten tuli Viinanen ja leikkasi palvelut.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ei annettu esikoisen kohdalla edes sitä synnytysvalmennusta (edes etänä) vaikka kysyin neuvolasta. Luulin että olin ymmärtänyt jotenkin väärin, ja että kyseistä palvelua ei tarjota kaikille. Jälkeenpäin kuulin, että ystävilleni yms tutuille kyseinen palvelu oli kyllä tarjottu. En vieläkään ymmärrä mikä oli syy etten valmennukseen silloin päässyt.

Jälkitarkastuksessa ei puhuttu erkaumasta mitään, eikä kyllä mistään muustakaan. Lykättiin vaan kierukka sisään, kun se oli etukäteen sovittu asia.

Neuvolassa olen käynyt kaikki käynnit, ja koen sen sikäli hyödylliseksi, että jos olisi ollut jotain poikkeavaa, niin se olisi saattanut peruskäynneillä tulla ilmi (esim. raskausdiabetes tms). Koskaan en kuitenkaan ole saanut apua tai vastauksia kysymyksiini. Terkkarit aina kysyivät miten voit, mutta kun koitin kertoa synnytyksen jälkeisestä masennuksestani, ei sitä kuitenkaan otettu mitenkään todesta enkä saanut siihen mitään apua. Lopulta sain lääkityksen terveyskeskuslääkärin kautta.

Synnärillä kukaan ei maininnut vauvan imetyksestä yhtään mitään. Koitin itse imettää ilman apua ja pyysin kätilöä katsomaan imuotetta. Se todettiin oikeaksi ja that’s it. Vauvan paino laski enemmän kun olisi pitänyt, ja kun tätä ihmeteltiin ja kävi ilmi että olin antanut vauvan nukkua niin kauan kuin nukutti (5-6h kerralla) sain haukut. Nyt tiedän että vastasyntynyttä pitää alkuun herätellä imemään, mutta enpä silloin tiennyt. Missään neuvoloissa tai oppaissa ei tullut vastaan tätä tietoa, ettei vastasyntynyneen saisi antaa nukkua näin kauaa ilman maitoa. Mielestäni kätilöt olisi voineet tästä mainita ensisynnyttäjälle.

Kaiken kaikkiaan koen, että äitinä olin kyllä koko systeemissä todella oman onneni nojassa. Ja näin ehkä kuuluu ollakin, jokainen vastaa omasta vauvastaan. Mutta miksi sitten on nämä kaikki palvelut, niihin kuitenkin uppoaa valtavat määrät verorahoja.

Samaa mieltä ja sitä tosiaan ihmettelen, miksei tuosta vastasyntyneen herättelystä syömään mainita etukäteen. Itse opin myös kantapään kautta ja toisella ja kolmannella kerralla tietty tiesin ja pärjäsin itse.