Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera, että miehestä ei ollutkaan perhe-elämään kun lapsi ei ollut normaali terve lapsi =(
21.03.2021 |
Nyt kun ollaan jo erottu, mies huitelee vapaana menemään ja itse jumitan kotona vielä vuosia. On tää niin väärin.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Entä sitten, jos lapsesi olisi vammautunut esimerkiksi 7-vuotiaana tai teini-ikäisenä?
Jos tunneside olisi ollut ennen vammautumista vahva ja suhde hyvä, niin sen jälkeen se riippuisi vammautumisen vakavuudesta. Jos lapsi vammautuisi vakavasti niin, että hänen kykynsä ymmärtää maailmaa olisi enää hyvin rajallinen, niin tunteeni olisivat vahvoja todennäköisesti enää vain vammautumisen alussa ja alkaisivat pikkuhiljaa näivettyä pois. Tilalle alkaisi tulla vihaa ja katkeruutta menetetystä elämästä ja rationaalisena ihmisenä kylmettäisin itseni lopulta kokonaan ja lähtisin kävelemään. En näe ihmisarvoa itseisarvona lainkaan. Mittaan ihmisarvon siinä mitä ihminen voi minulle sekä muille asiaa koskettaville (esim. lapsen äiti) ja yhteiskunnalle antaa. Jos annettavaa on huomattavasti vähemmän mitä otettavaa, niin en halua assosioida sellaisten ihmisten kanssa. Annan enemmän ihmisarvoa niille ihmisille, joilla on annettavaa muille ihmisille ja minulle itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet gigolot tekee lapsia ympäri maapalloa antamatta euroakaan niille.Toisistaan tietämättä naiset synnyttää eikä nämä sisarukset koskaan tapaa toisiaan.Tämä on hyväksikäyttöä.Etsivät vain ilmaista asuntoa ja rahaa naisesta ja miehestä toiseen.Mies myös haluaa olla mies eli terve. Miehiä on työssä hoitamassa vammaisia laitoksissa.Mutta koittakaa käyttää ehkäisyä.Vammaiset kärsii.
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Et taida uskoa Jumalaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Et taida uskoa Jumalaan?
Ai Australian aborginaalien Wandjinaan? Vai tarkoitiko tietysti kelttien Dagdaa?
Jos lapsi on vaikeasti vammautunut, sijoittaminen hoitolaitokseen ei ole huono vaihtoehto. Hoitolaitoksessa on koulutettu henkilökunta huolehtimassa lapsen hoidosta ja tarpeista. Omaiset ovat aina tervetulleita vierailulle ja kotilomillakin käynti on mahdollista. Hoivakodissa, missä työskentelen, osa asukkaista käy joka viikonloppu kotona, osa joka toinen ja joillakin läheiset vierailevat hoivakodissa. Vanhemmilla asukkailla ei käy välttämättä lainkaan vieraita. Itse jäin vapaalle perjantaina ja vietimme pizzaperjantaita, eilen asukkaat ovat saunoneet ja tänään halukkaat ovat osallistuneet jumalanpalvelukseen netin kautta ja iltapäivällä on ollut levyraati. Kun hoitajia on muitakin kuin äiti, on myös jaksamista panostaa elämänlaatuun, olipa ilon aiheet kuinka pieniä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on vaikeasti vammautunut, sijoittaminen hoitolaitokseen ei ole huono vaihtoehto. Hoitolaitoksessa on koulutettu henkilökunta huolehtimassa lapsen hoidosta ja tarpeista. Omaiset ovat aina tervetulleita vierailulle ja kotilomillakin käynti on mahdollista. Hoivakodissa, missä työskentelen, osa asukkaista käy joka viikonloppu kotona, osa joka toinen ja joillakin läheiset vierailevat hoivakodissa. Vanhemmilla asukkailla ei käy välttämättä lainkaan vieraita. Itse jäin vapaalle perjantaina ja vietimme pizzaperjantaita, eilen asukkaat ovat saunoneet ja tänään halukkaat ovat osallistuneet jumalanpalvelukseen netin kautta ja iltapäivällä on ollut levyraati. Kun hoitajia on muitakin kuin äiti, on myös jaksamista panostaa elämänlaatuun, olipa ilon aiheet kuinka pieniä tahansa.
Aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia omalla kohdallani. Osittain näen tuollaisen yhteiskunnan resurssien tuhlaamisena, mutta tietyllä tavalla kysymyksessä on myös inhimillisyys ja se on sitä kautta perusteltua. Erityisesti jos vaikeasti vammainen osaa kiistatta esittää tahtonsa elää.
Kannattaa oikeasti hiukan uhrata rahaa ja tutkia kunnolla onko lapsella kuinka isot geneettiset mahikset syntyä sairaana. Koska siinä on lapsen elämä pilalla, vanhempien elämä pilalla, vie paljon yhteiskunnan rahaa jne... Epäkelvot pitää abortoida, maailmassa pitää tukea vahvoja ja terveitä eikä mennä heikoimman lenkin voimalla. Voi kuulostaa pahalta mutta ei vammainen tai vakavasti sairas lapsi ole kenenkään ihanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytit alkoholia ja tupakkaa raskausaikana?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa oikeasti hiukan uhrata rahaa ja tutkia kunnolla onko lapsella kuinka isot geneettiset mahikset syntyä sairaana. Koska siinä on lapsen elämä pilalla, vanhempien elämä pilalla, vie paljon yhteiskunnan rahaa jne... Epäkelvot pitää abortoida, maailmassa pitää tukea vahvoja ja terveitä eikä mennä heikoimman lenkin voimalla. Voi kuulostaa pahalta mutta ei vammainen tai vakavasti sairas lapsi ole kenenkään ihanne.
Tämä on järjen ääntä. Allekirjoitan 100%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Kehitysvammaisuus ei näy ultrassa eikä välttämättä pitkään aikaan syntymän jälkeenkään. Alle 2-vuotiaasta kehitysvammaisuus ei aina näy yhtään mitenkään. Vasta myöhemmin alkaa näkymään, kun ikätoverit menivät kehityksessä ohitse.
Kehitysvammaiseksi voi tulla myös syntymän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Kärsiviä vammaisia kirjoitti:
Enimmäkseen on ehkäisyvälineet olemassa.Sitten kun ollaan tultu raskaaksi otetaan ultraääni kuvat onko lapsi terve.Jos ei ole tehdään abortti.Haluatko syntyä vammaisena itse tänne??? Ei tarvii lisätä kärsimystä itsekkyydestä.
Riippuu varmaan ihan henkilöstä ja millainen vamma hänellä on jne. Itse koen vammaisena silti itseni onnelliseksi ja eläväni elämisen arvoista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Olet tyypillinen itseään älykkäänä pitävä ja itseään muiden yläpuolelle korottava ihminen jolle oman lapsenkin pitää todistaa olevansa tarpeeksi "korkeatasoinen" että voi saada hyväksynnän.
Tälleen vaikeasti vammaiseksi diagnosoituna on aika hurjaa luettavaa, että osa porukasta on valmis nirhaamaan kun ei ole yhteiskunnallisesti hyödyttävä ja toinen puolisko sitä mieltä, että lukkojen taakse vaan muiden silmistä pois "omien sekaan". Itse olen (normaaleja) kouluja käynyt ja korkeakoulun jouduin valitettavasti burnoutista johtuen toistaiseksi keskeyttämään, mutta ei ole yhteiskuntakaan helpoksi tehnyt osallistavuuden. NIMB-ilmiö ja ennakkoluulot jättävät monet vaikeasti vammaiset, kuitenkin "yhteiskunnallisesti hyödylliset" ilman mahdollisuutta antaa panoksensa ja osaamisensa.
Vammaisaiheista huomaa, kuinka vähän ihmiset ovat edes tietoisia vammaisuuksien eri kirjoista ja kuinka vähällä oikeasti on mitään kohtaamisia vammaisten ihmisten kanssa.
Tästä aiheesta voisin puhua paljon enemmän, mutta ei saatana mitä tekstiä täältä lukee.
Taidankin tästä lähteä ulos nauttimaan viimeisistä valonsäteistä. Hyvää sunnuntai-iltaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Olet tyypillinen itseään älykkäänä pitävä ja itseään muiden yläpuolelle korottava ihminen jolle oman lapsenkin pitää todistaa olevansa tarpeeksi "korkeatasoinen" että voi saada hyväksynnän.
Tämä on toinen osittainen virhearvio. Keskivertoa älykkäämmäksi olen mielenkiinnosta jo mittauttanut itseni (ÄO 125), mutta lapseltani oletan lähinnä vain yleistä yhteiskuntakelpoisuutta (mielellään ei rikollista toimintaa) ja erityisesti kykyä huolehtia aikuisena itsestään eikä häiritä muiden ihmisten elämää, ainakaan tarpeettomasti. Muut oman lapseni elämänvalinnat ovat totaalisen toisarvoisia. Sinun puolestasi on sen sijaan vaarallista ja erityisen typerää tehdä johtopäätöksiä näin vähäisen tietomäärän perusteella. Toivottavasti et tee vastaavia johtopäätöksiä myös palstan ulkopuolellta, "todellisessa" elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tälleen vaikeasti vammaiseksi diagnosoituna on aika hurjaa luettavaa, että osa porukasta on valmis nirhaamaan kun ei ole yhteiskunnallisesti hyödyttävä ja toinen puolisko sitä mieltä, että lukkojen taakse vaan muiden silmistä pois "omien sekaan". Itse olen (normaaleja) kouluja käynyt ja korkeakoulun jouduin valitettavasti burnoutista johtuen toistaiseksi keskeyttämään, mutta ei ole yhteiskuntakaan helpoksi tehnyt osallistavuuden. NIMB-ilmiö ja ennakkoluulot jättävät monet vaikeasti vammaiset, kuitenkin "yhteiskunnallisesti hyödylliset" ilman mahdollisuutta antaa panoksensa ja osaamisensa.
Vammaisaiheista huomaa, kuinka vähän ihmiset ovat edes tietoisia vammaisuuksien eri kirjoista ja kuinka vähällä oikeasti on mitään kohtaamisia vammaisten ihmisten kanssa.
Tästä aiheesta voisin puhua paljon enemmän, mutta ei saatana mitä tekstiä täältä lukee.
Taidankin tästä lähteä ulos nauttimaan viimeisistä valonsäteistä. Hyvää sunnuntai-iltaa :)
Vähän huonosti kyllä osasit analysoida palstan kommentteja. Ehkä se johtuu vammaisuudestasi? Luettuani kommentit läpi en nähnyt yhdenkään kommentoijan olevan "valmiita nirhaamaan sinut" tai kaltaisesi, vaan "nirhaamaan" ainoastaan syntymättömät vammaiset lapset sekä olemaan uhraamatta omaa elämäänsä vammaisen lapsen hoitamiseen. Aiemmin myös itsekin totesin, että yhteiskuntakelpoisuus ja ihmisarvo omasta mielestäni määräytyvät vamman vaikeuden mukaan eli mm. kuinka tietoinen vammmainen henkilö on omasta ympäristöstään ja kuinka kiistattomasti hän kykenee ilmaisemaan halunsa elämään. Yhteiskunnallista hyötyäkään en itse kertaakaan suoraan kyseenalaistanut vaan totesin, että omalla kohdallani ihmisarvon määrittelee vastavuoroinen suhde, eli mitä toiselta saa ja mitä itse voi antaa. Pelkästään yksisuuntainen ihmissuhde jossa toinen osapuoli vain ottaa (huomattavasti) enemmän kuin voi antaa, ei tarjoa minulle tarpeeksi ja katkaisen suhteeni sellaisiin ihmisiin. Kukin tietysti määrittää itse, että mikä on "antamista" ja "ottamista". Joillekin pelkän vammaisen ihmisen ilon näkeminen voi olla tarpeeksi "antamista" jatkaa suhdetta. Itselleni se ei vielä riitä, jos ottaminen (esim. hoitaminen) on vastavuoroisesti kohtuuttoman työlästä.
Vierailija kirjoitti:
Käytit alkoholia ja tupakkaa raskausaikana?
Ja/tai hulttiosiittäjä käytti?
Miksi et vaatinut 50-50 huoltajuussopimusta?
Enimmäkseen on ehkäisyvälineet olemassa.Sitten kun ollaan tultu raskaaksi otetaan ultraääni kuvat onko lapsi terve.Jos ei ole tehdään abortti.Haluatko syntyä vammaisena itse tänne??? Ei tarvii lisätä kärsimystä itsekkyydestä.