Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera, että miehestä ei ollutkaan perhe-elämään kun lapsi ei ollut normaali terve lapsi =(
21.03.2021 |
Nyt kun ollaan jo erottu, mies huitelee vapaana menemään ja itse jumitan kotona vielä vuosia. On tää niin väärin.
Kommentit (69)
Tämän mahdollisen dramaattisen, pirun kalliin (100-0 enemmän hävittävää) ja usein juuri yksinään naisen kontolle lankeavan lopputuleman vuoksi naisten on syytä olla todella valikoivia ja nirsoja, biologinen fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Olet tyypillinen itseään älykkäänä pitävä ja itseään muiden yläpuolelle korottava ihminen jolle oman lapsenkin pitää todistaa olevansa tarpeeksi "korkeatasoinen" että voi saada hyväksynnän.
Tämä on toinen osittainen virhearvio. Keskivertoa älykkäämmäksi olen mielenkiinnosta jo mittauttanut itseni (ÄO 125), mutta lapseltani oletan lähinnä vain yleistä yhteiskuntakelpoisuutta (mielellään ei rikollista toimintaa) ja erityisesti kykyä huolehtia aikuisena itsestään eikä häiritä muiden ihmisten elämää, ainakaan tarpeettomasti. Muut oman lapseni elämänvalinnat ovat totaalisen toisarvoisia. Sinun puolestasi on sen sijaan vaarallista ja erityisen typerää tehdä johtopäätöksiä näin vähäisen tietomäärän perusteella. Toivottavasti et tee vastaavia johtopäätöksiä myös palstan ulkopuolellta, "todellisessa" elämässä.
Älähän ryhdy minua opettamaan. Minä teen johtopäätökseni sinun kirjoitustesi perusteella ja niiden perusteella vaikutat erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä. Sinä itse kirjoitit, kuinka hylkäisit vammaisen lapsesi, ja minä teen johtopäätökseni sen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Kuulostaa ihan Aki Manniselta :]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän huonosti kyllä osasit analysoida palstan kommentteja. Ehkä se johtuu vammaisuudestasi? Luettuani kommentit läpi en nähnyt yhdenkään kommentoijan olevan "valmiita nirhaamaan sinut" tai kaltaisesi, vaan "nirhaamaan" ainoastaan syntymättömät vammaiset lapset sekä olemaan uhraamatta omaa elämäänsä vammaisen lapsen hoitamiseen. Aiemmin myös itsekin totesin, että yhteiskuntakelpoisuus ja ihmisarvo omasta mielestäni määräytyvät vamman vaikeuden mukaan eli mm. kuinka tietoinen vammmainen henkilö on omasta ympäristöstään ja kuinka kiistattomasti hän kykenee ilmaisemaan halunsa elämään. Yhteiskunnallista hyötyäkään en itse kertaakaan suoraan kyseenalaistanut vaan totesin, että omalla kohdallani ihmisarvon määrittelee vastavuoroinen suhde, eli mitä toiselta saa ja mitä itse voi antaa. Pelkästään yksisuuntainen ihmissuhde jossa toinen osapuoli vain ottaa (huomattavasti) enemmän kuin voi antaa, ei tarjoa minulle tarpeeksi ja katkaisen suhteeni sellaisiin ihmisiin. Kukin tietysti määrittää itse, että mikä on "antamista" ja "ottamista". Joillekin pelkän vammaisen ihmisen ilon näkeminen voi olla tarpeeksi "antamista" jatkaa suhdetta. Itselleni se ei vielä riitä, jos ottaminen (esim. hoitaminen) on vastavuoroisesti kohtuuttoman työlästä.
Nopeasti jokaisen kommentin kerran luettuani en jaksa lähteä tekstejä sen enempää analysoimaan ja esseetä kirjoittamaan, eli tällä kertaa olen vain laiska ja syyllistyin pieneen mutuiluun sen pohjalta, mutta sitä tää palsta on muutenkin täynnä jokaisessa ketjussa. :D Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että monesta kirjoituksesta tulee puhdas vammaisinho ja tietämättömyys esille. Tietenkin yksilöinä määrittelemme, mikä ihmissuhde on meille arvokas ja ylläpitämisen arvoinen, mutta kenenkään ihmisen ihmisarvon määritelmä ei pitäisi olla henkilön kyvykkyys antaa kenellekään mitään tai kuinka yhteiskuntakelvollinen hän on. Tämän määritelmän mukaan lapsilla, pitkäaikaissairailla ja vanhuksillakaan ei ole ihmisarvoa, mikäli vastaustasi tulkitsen kirjaimellisesti. En usko, että kuitenkaan allekirjoitat heidän ihmisarvon poistamista?
Elämänhalun ilmaisun pitäminen mittarina on todella vaarallista. Siinä on nopeasti heikko raja oletettavasti eutanasian laillistuessa väärinkäyttöön. Joka on aihe ihan erikseen. Kuitenkin, suurikin osa perinteisesti kommunikoimaan kykenemättömillä on kykenevyys ilmaista haluaja, tarpeitaan ja ajatuksiaan, mikäli niitä ollaan valmiita kuuntelemaan ja löydetään "yhteinen kieli". Vammaisten henkilöiden hyppääminen "yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi" on edelleen aika lapsen kengissä vielä senkin takia, että valtaväestö taputtelee meitä päähän, että kiva kun on tekemistä ja juodaan vähän pillimehua.
"Kenenkään ihmisen ihmisarvon määritelmä ei pitäisi olla henkilön kyvykkyys antaa kenellekään mitään tai kuinka yhteiskuntakelvollinen hän on." Tämä väittämä on tässä ketjussa olkiukko. Vaikkakin on varmasti totta, että osa ihmisistä ajattelee näin, niin tässä ketjussa en nähnyt yhtäkään argumenttia, joka olisi näin todennut. Sen sijaan todettiin, kuten itsekin totesin, että ihmisissä vastavuoroisuus on merkityksellistä ja eräänä arvona mitata mielekkyyttä jatkaa ihmissuhdetta. Useat varmasti kokevat esimerkiksi vammaisten, vanhusten ja rikollisten tuovan sisältöä elämäänsä, koska heille on esimerkiksi syntynyt tunneside tällaisiin ihmisiin henkilökohtaisesti.
Eutanasiaan liittyvää riskejä on olemassa, eikä elämän halua pidäkään käyttää vain ainoana mittarina, mutta mielestäni se on ehdottomasti eräitä kaikkein keskeisimpiä huomioitavia seikkoja huomioida yksilön päättäessä halustaan jatkaa elämäänsä.
Ikävää, että koet läsnä vammaisinhon. Uskon sen johtuvan biologisesti sisäsyntyisistä ihmisiin laumaeläiminä kuuluvana ominaisuutena (karrikoiden; sairas eläin koetaan laumassa ongelmaksi asettaen muun lauman vaaraan), jonka lähtökohtaisesti ymmärrän (kuten rasisiminkin), mutta jota pitää koettaa voida arvioida eri tulokulmista ennen päätöksen tekemistä.
Vaikuttaa siltä, että olet kärkäs tekemään johtopäätöksiä aiemman kokemuksesi perusteella. On äärimmäisen tyypillistä arvioida toisten mielipiteitä mustavalkoisesti ja vain hyvin harva kykenee tunnistamaan harmaan lukemattomia sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Olet tyypillinen itseään älykkäänä pitävä ja itseään muiden yläpuolelle korottava ihminen jolle oman lapsenkin pitää todistaa olevansa tarpeeksi "korkeatasoinen" että voi saada hyväksynnän.
Tämä on toinen osittainen virhearvio. Keskivertoa älykkäämmäksi olen mielenkiinnosta jo mittauttanut itseni (ÄO 125), mutta lapseltani oletan lähinnä vain yleistä yhteiskuntakelpoisuutta (mielellään ei rikollista toimintaa) ja erityisesti kykyä huolehtia aikuisena itsestään eikä häiritä muiden ihmisten elämää, ainakaan tarpeettomasti. Muut oman lapseni elämänvalinnat ovat totaalisen toisarvoisia. Sinun puolestasi on sen sijaan vaarallista ja erityisen typerää tehdä johtopäätöksiä näin vähäisen tietomäärän perusteella. Toivottavasti et tee vastaavia johtopäätöksiä myös palstan ulkopuolellta, "todellisessa" elämässä.
Älähän ryhdy minua opettamaan. Minä teen johtopäätökseni sinun kirjoitustesi perusteella ja niiden perusteella vaikutat erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä. Sinä itse kirjoitit, kuinka hylkäisit vammaisen lapsesi, ja minä teen johtopäätökseni sen perusteella.
Selkeästi sinua kannattaa tässä asiassa opettaa, koska teet johtopäätöksen hyvin vähäisen tiedon perusteella. Johtopäätöksien tekeminen vähäisten tietojen perusteella on todistetusti usein johtanut huonoihin lopputuloksiin. Ole siis kiitollinen neuvostani ja pyri toimimaan sen mukaisesti. Todennäköistä se palvelee sinua elämässäsi jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Minä uskallan myös olla samaa mieltä, en kylläkään ihan noin jyrkästi ja provosoivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Olet tyypillinen itseään älykkäänä pitävä ja itseään muiden yläpuolelle korottava ihminen jolle oman lapsenkin pitää todistaa olevansa tarpeeksi "korkeatasoinen" että voi saada hyväksynnän.
Tämä on toinen osittainen virhearvio. Keskivertoa älykkäämmäksi olen mielenkiinnosta jo mittauttanut itseni (ÄO 125), mutta lapseltani oletan lähinnä vain yleistä yhteiskuntakelpoisuutta (mielellään ei rikollista toimintaa) ja erityisesti kykyä huolehtia aikuisena itsestään eikä häiritä muiden ihmisten elämää, ainakaan tarpeettomasti. Muut oman lapseni elämänvalinnat ovat totaalisen toisarvoisia. Sinun puolestasi on sen sijaan vaarallista ja erityisen typerää tehdä johtopäätöksiä näin vähäisen tietomäärän perusteella. Toivottavasti et tee vastaavia johtopäätöksiä myös palstan ulkopuolellta, "todellisessa" elämässä.
Älähän ryhdy minua opettamaan. Minä teen johtopäätökseni sinun kirjoitustesi perusteella ja niiden perusteella vaikutat erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä. Sinä itse kirjoitit, kuinka hylkäisit vammaisen lapsesi, ja minä teen johtopäätökseni sen perusteella.
Selkeästi sinua kannattaa tässä asiassa opettaa, koska teet johtopäätöksen hyvin vähäisen tiedon perusteella. Johtopäätöksien tekeminen vähäisten tietojen perusteella on todistetusti usein johtanut huonoihin lopputuloksiin. Ole siis kiitollinen neuvostani ja pyri toimimaan sen mukaisesti. Todennäköistä se palvelee sinua elämässäsi jatkossa.
Henkilö, joka mm. kirjoittaa kuinka ihmisarvo riippuu vamman asteesta, ei voi antaa minulle yhtään sellaista neuvoa jolla olisi minulle mitään muuta käyttöä kuin vessapaperina. Olepa hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen vaikeasti vammaiseksi diagnosoituna on aika hurjaa luettavaa, että osa porukasta on valmis nirhaamaan kun ei ole yhteiskunnallisesti hyödyttävä ja toinen puolisko sitä mieltä, että lukkojen taakse vaan muiden silmistä pois "omien sekaan". Itse olen (normaaleja) kouluja käynyt ja korkeakoulun jouduin valitettavasti burnoutista johtuen toistaiseksi keskeyttämään, mutta ei ole yhteiskuntakaan helpoksi tehnyt osallistavuuden. NIMB-ilmiö ja ennakkoluulot jättävät monet vaikeasti vammaiset, kuitenkin "yhteiskunnallisesti hyödylliset" ilman mahdollisuutta antaa panoksensa ja osaamisensa.
Vammaisaiheista huomaa, kuinka vähän ihmiset ovat edes tietoisia vammaisuuksien eri kirjoista ja kuinka vähällä oikeasti on mitään kohtaamisia vammaisten ihmisten kanssa.
Tästä aiheesta voisin puhua paljon enemmän, mutta ei saatana mitä tekstiä täältä lukee.
Taidankin tästä lähteä ulos nauttimaan viimeisistä valonsäteistä. Hyvää sunnuntai-iltaa :)
Vähän huonosti kyllä osasit analysoida palstan kommentteja. Ehkä se johtuu vammaisuudestasi? Luettuani kommentit läpi en nähnyt yhdenkään kommentoijan olevan "valmiita nirhaamaan sinut" tai kaltaisesi, vaan "nirhaamaan" ainoastaan syntymättömät vammaiset lapset sekä olemaan uhraamatta omaa elämäänsä vammaisen lapsen hoitamiseen. Aiemmin myös itsekin totesin, että yhteiskuntakelpoisuus ja ihmisarvo omasta mielestäni määräytyvät vamman vaikeuden mukaan eli mm. kuinka tietoinen vammmainen henkilö on omasta ympäristöstään ja kuinka kiistattomasti hän kykenee ilmaisemaan halunsa elämään. Yhteiskunnallista hyötyäkään en itse kertaakaan suoraan kyseenalaistanut vaan totesin, että omalla kohdallani ihmisarvon määrittelee vastavuoroinen suhde, eli mitä toiselta saa ja mitä itse voi antaa. Pelkästään yksisuuntainen ihmissuhde jossa toinen osapuoli vain ottaa (huomattavasti) enemmän kuin voi antaa, ei tarjoa minulle tarpeeksi ja katkaisen suhteeni sellaisiin ihmisiin. Kukin tietysti määrittää itse, että mikä on "antamista" ja "ottamista". Joillekin pelkän vammaisen ihmisen ilon näkeminen voi olla tarpeeksi "antamista" jatkaa suhdetta. Itselleni se ei vielä riitä, jos ottaminen (esim. hoitaminen) on vastavuoroisesti kohtuuttoman työlästä.
Ihmisarvo riippuu vamman vaikeudesta? Tällaisia kommentteja kun lukee, ei enää ihmettele, kuinka n*tsit aikoinaan pääsivät valtaan. Näitä kommentteja kun saa lukea täältäkin sen verran usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Olet tyypillinen itseään älykkäänä pitävä ja itseään muiden yläpuolelle korottava ihminen jolle oman lapsenkin pitää todistaa olevansa tarpeeksi "korkeatasoinen" että voi saada hyväksynnän.
Tämä on toinen osittainen virhearvio. Keskivertoa älykkäämmäksi olen mielenkiinnosta jo mittauttanut itseni (ÄO 125), mutta lapseltani oletan lähinnä vain yleistä yhteiskuntakelpoisuutta (mielellään ei rikollista toimintaa) ja erityisesti kykyä huolehtia aikuisena itsestään eikä häiritä muiden ihmisten elämää, ainakaan tarpeettomasti. Muut oman lapseni elämänvalinnat ovat totaalisen toisarvoisia. Sinun puolestasi on sen sijaan vaarallista ja erityisen typerää tehdä johtopäätöksiä näin vähäisen tietomäärän perusteella. Toivottavasti et tee vastaavia johtopäätöksiä myös palstan ulkopuolellta, "todellisessa" elämässä.
Älähän ryhdy minua opettamaan. Minä teen johtopäätökseni sinun kirjoitustesi perusteella ja niiden perusteella vaikutat erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä. Sinä itse kirjoitit, kuinka hylkäisit vammaisen lapsesi, ja minä teen johtopäätökseni sen perusteella.
Selkeästi sinua kannattaa tässä asiassa opettaa, koska teet johtopäätöksen hyvin vähäisen tiedon perusteella. Johtopäätöksien tekeminen vähäisten tietojen perusteella on todistetusti usein johtanut huonoihin lopputuloksiin. Ole siis kiitollinen neuvostani ja pyri toimimaan sen mukaisesti. Todennäköistä se palvelee sinua elämässäsi jatkossa.
Täytyy kommentoida tuohon viimeiseen kommenttiin sen verran että, täällä vauvafoorumilla tehdään yleensäkkin johtopäätöksiä yhden lauseen perusteella. Haukutaan ihmiset narsistikseiksi, käsketään eroamaan miehen yhden sanomisen perusteelka, jättämään se sika jos pienemmistäkin asioista yms. Niin että aivan turhaan täällä uhoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievä älyllinen kehitysvamma saattaa näkyä vasta isommalla lapsella ja diagnoosi tulla vasta kouluiässä, jos vanhemmat eivät halua viedä tutkimuksiin ennen kuin on "pakko". Ja hyvinkin yleistä on, että sellaiset haasteet näkyvät vasta 4-5-vuotiaana, kun kieli tmv. ei kehity ikätasoisesti. Toki sitten on erikseen kielen kehityksen häiriö, joka ei liity älykkyyteen mitenkään, mutta en puhu nyt siitä.
Minun lähipiirissä oli aikoinaan tapaus jossa huomattavan älykäs isä oli päättänyt että hänen lapsensa on nero. Lapsella oli selkeitä kehitysviivästymiä mm. kielen kehityksen, sosiaalisten taitojen ja yleensäkin työskentelytaidoissa, mutta vielä päiväkotiaikana eivät suostuneet viemään tutkimuksiin lasta. Isä vielä yritti opettaa lapsella huomattavan ikätasoa edellä olevia asioita, lapselle joka ei ymmärtänyt ikätasoisesti puhettakaan. Lapselle, jolla oli vaippa vielä 5-vuotiaana (toki tiedän että esim. yövaippa voi olla kenellä tahansa pitkään, mutta yhdistettynä kaikkeen oli kyllä selvästi merkki isommasta).
Lopulta koulussa tuli viimeistään selväksi ettei lapsi pärjää normaaliopetuksessa ja vihdoin menivät tutkimuksiin. Ainakin lievä kehitysvamma löytyi, ja en tiedä oliko muutakin. Tästä on siis tosi kauan aikaa, mutta todella surullinen tarina siitä näkökulmasta, kuinka lapsen on täytynyt olla todella ahdistunut kun vaatimukset ylittävät jatkuvasti sen mihin hän pystyy. Eikä saanut riittävää kuntoutusta niihin asioihin, joihin olisi pystytty vaikuttamaan. Lapsia ei pidä tehdä, jos ei pysty päästämään irti mielikuvista oman lapsen suhteen. Aina kun lapsen tekee pitää hyväksyä, että hänestä tulee sellainen kuin tulee. Hän ei ole kopio vanhemmistaan, eikä hänen täydy ansaita vanhempien rakkautta olemalla älykäs tai menestynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Olet tyypillinen itseään älykkäänä pitävä ja itseään muiden yläpuolelle korottava ihminen jolle oman lapsenkin pitää todistaa olevansa tarpeeksi "korkeatasoinen" että voi saada hyväksynnän.
Tämä on toinen osittainen virhearvio. Keskivertoa älykkäämmäksi olen mielenkiinnosta jo mittauttanut itseni (ÄO 125), mutta lapseltani oletan lähinnä vain yleistä yhteiskuntakelpoisuutta (mielellään ei rikollista toimintaa) ja erityisesti kykyä huolehtia aikuisena itsestään eikä häiritä muiden ihmisten elämää, ainakaan tarpeettomasti. Muut oman lapseni elämänvalinnat ovat totaalisen toisarvoisia. Sinun puolestasi on sen sijaan vaarallista ja erityisen typerää tehdä johtopäätöksiä näin vähäisen tietomäärän perusteella. Toivottavasti et tee vastaavia johtopäätöksiä myös palstan ulkopuolellta, "todellisessa" elämässä.
Älähän ryhdy minua opettamaan. Minä teen johtopäätökseni sinun kirjoitustesi perusteella ja niiden perusteella vaikutat erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä. Sinä itse kirjoitit, kuinka hylkäisit vammaisen lapsesi, ja minä teen johtopäätökseni sen perusteella.
Selkeästi sinua kannattaa tässä asiassa opettaa, koska teet johtopäätöksen hyvin vähäisen tiedon perusteella. Johtopäätöksien tekeminen vähäisten tietojen perusteella on todistetusti usein johtanut huonoihin lopputuloksiin. Ole siis kiitollinen neuvostani ja pyri toimimaan sen mukaisesti. Todennäköistä se palvelee sinua elämässäsi jatkossa.
Henkilö, joka mm. kirjoittaa kuinka ihmisarvo riippuu vamman asteesta, ei voi antaa minulle yhtään sellaista neuvoa jolla olisi minulle mitään muuta käyttöä kuin vessapaperina. Olepa hyvä.
Toinen neuvo: Asenteesi on tuonkin suhteen suppea ja huono ja todennäköisesti palvelee sinua heikosti, sillä kuka tahansa voi tarjota sinulle hyviä neuvoja, jotka voivat palvella sinua elämässäsi hyvin riippumatta lainkaan siitä, että jaatko neuvoa antavan henkilön elämän arvot muutoin tai pidätkö edes kyseistä henkilöstä. Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Olet tyypillinen itseään älykkäänä pitävä ja itseään muiden yläpuolelle korottava ihminen jolle oman lapsenkin pitää todistaa olevansa tarpeeksi "korkeatasoinen" että voi saada hyväksynnän.
Tämä on toinen osittainen virhearvio. Keskivertoa älykkäämmäksi olen mielenkiinnosta jo mittauttanut itseni (ÄO 125), mutta lapseltani oletan lähinnä vain yleistä yhteiskuntakelpoisuutta (mielellään ei rikollista toimintaa) ja erityisesti kykyä huolehtia aikuisena itsestään eikä häiritä muiden ihmisten elämää, ainakaan tarpeettomasti. Muut oman lapseni elämänvalinnat ovat totaalisen toisarvoisia. Sinun puolestasi on sen sijaan vaarallista ja erityisen typerää tehdä johtopäätöksiä näin vähäisen tietomäärän perusteella. Toivottavasti et tee vastaavia johtopäätöksiä myös palstan ulkopuolellta, "todellisessa" elämässä.
Älähän ryhdy minua opettamaan. Minä teen johtopäätökseni sinun kirjoitustesi perusteella ja niiden perusteella vaikutat erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä. Sinä itse kirjoitit, kuinka hylkäisit vammaisen lapsesi, ja minä teen johtopäätökseni sen perusteella.
Selkeästi sinua kannattaa tässä asiassa opettaa, koska teet johtopäätöksen hyvin vähäisen tiedon perusteella. Johtopäätöksien tekeminen vähäisten tietojen perusteella on todistetusti usein johtanut huonoihin lopputuloksiin. Ole siis kiitollinen neuvostani ja pyri toimimaan sen mukaisesti. Todennäköistä se palvelee sinua elämässäsi jatkossa.
Täytyy kommentoida tuohon viimeiseen kommenttiin sen verran että, täällä vauvafoorumilla tehdään yleensäkkin johtopäätöksiä yhden lauseen perusteella. Haukutaan ihmiset narsistikseiksi, käsketään eroamaan miehen yhden sanomisen perusteelka, jättämään se sika jos pienemmistäkin asioista yms. Niin että aivan turhaan täällä uhoat.
No itseasiassa en ole kertaakaan "uhonnut" yhtään mitään vaan totean juurikin samaksi tuon sinun saman väittämän. Asiasta kannattaa siis oppia, eikä syyllistyä itse samaan.
Hyi kuinka vastenmielinen tuo "älykäs" mies tässä keskustelussa on. Aivan uskomattoman ylimielinen ja halveksiva muita ihmisiä kohtaan, elää jonkinlaisessa yli-ihmisharhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Eli toisin sanoen olet pesunkestävä m.u.l.k.ku.
Vierailija kirjoitti:
Hyi kuinka vastenmielinen tuo "älykäs" mies tässä keskustelussa on. Aivan uskomattoman ylimielinen ja halveksiva muita ihmisiä kohtaan, elää jonkinlaisessa yli-ihmisharhassa.
No en ole varsinaisesti ylimielinen, päinvastoin järjestäen hyvin vastaanottavainen, nöyrä ja valmis kuuntelemaan hyvin perusteltuja argumentteja ja näkemyksiä. En ole myöskään lähtökohtaisesti halveksiva, vaan lopullisen mielipiteeni muodostan vasta kun olen arvioinut asiaa riittävästi eri tulokulmista, kuten monen muunkin pitäisi tehdä. "Elää jonkinlaisessa yli-ihmisharhassa" on väittämä, joka perustuu vain sinun subjektiiviseen näkemykseesi tämän palstan lyhyiden kommenttieni perusteella. Erittäin löyhin perustein vedetty johtopäätös siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisin miehenä tehnyt E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I samalla tavalla vailla katumuksen häivääkään. En ABSOLUUTTISESTI MISÄÄN NIMESSÄ TUHLAISI OMAA KALLISTA ELÄMÄÄNI MIHINKÄÄN VAMMAISEEN LAPSEEN. En i-k-i-n-ä. Ilmoitin tästä omalle avovaimolleni jo hyvissä ajoin ennen lapsemme syntymää. Abortti olisi tehtävä aivan saman tien ja jos olisi jo ohi aborttiajan, niin vammainen lapsi adoptioon. Sekin on tosin väärin mielestäni yhteiskuntaa kohtaan ja vammaiset lapset voisi mielestäni tuhota välittömästi vammojen havaittua jo ennen syntymää. Olen myös ilmoittanut läheiselleni, että myöskään minua ei missään nimessä pidä elättää toisten hoivattamana jos pahasti sairastuisin tai vammautuisin. Jos en itse kykene itsestäni huolehtimaan, niin haluan ehdottomasti tällöin eutanasian. Varaudun myös vanhuuteen niin, että jos oma elämä alkaa muuttua liian raskaaksi, niin lopetan taatusti itse itseni.
Olet kyllä kammottavan empatiakyvytön ihminen.
T. Kehitysvammaisen avustaja
Itseasiassa en ole empatiakyvytön, vaan teit klassisen musta-valkoiseen ajattelutapaan perustuvan virhearvion. Empatiani ei vain jakaudu tasaisesti kaikille, eikä niin tietysti pidäkään. Jaan empatiaani vain ihmisille, jotka merkitsevät minulle jotain, antavat minulle jotain ja joille voin myös itse vastavuoroisesti antaa jotain. Vastavuoroinen ihmissuhde on tärkeintä. Pelkkä ottaminen tai liiallinen ottaminen missä tahansa suhteessa ei ole todellakaan syvän empatiani arvoista, vain korkeintaan sympatiani.
Eli toisin sanoen olet pesunkestävä m.u.l.k.ku.
Ite oot, nännännää!!
Voitaisiinko palata aiheeseen? Minkä verran AP:n ex-mies viettää aikaa lapsensa kanssa, auttaako arjessa?
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko palata aiheeseen? Minkä verran AP:n ex-mies viettää aikaa lapsensa kanssa, auttaako arjessa?
Eiköhän se käynyt aloituksessa selväksi, että ei ole läsnä enää. Ymmärrettävästi.
kukaan ihminen ei saa koskaan päättää ihmisen kuolemasta. ei koskaan.
me kaikki ihmiset olemme arvokkaita. meillä kaikilla on oikeus elää ja sitä oikeutta ei saa ottaa pois.
mutta monikin ihminen on täydellisyyden tavoittelija eikä ymmärrä ettei aina asiat mene siten kun itse haluaa.
ihminen yrittää mennä Jumalan asemaan. mutta se ei tule koskaan onnistumaan.
joissain kulttuureissa piilotellaan vammaisia ihmisiä. ja se todella ei ole oikein.
Nopeasti jokaisen kommentin kerran luettuani en jaksa lähteä tekstejä sen enempää analysoimaan ja esseetä kirjoittamaan, eli tällä kertaa olen vain laiska ja syyllistyin pieneen mutuiluun sen pohjalta, mutta sitä tää palsta on muutenkin täynnä jokaisessa ketjussa. :D Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että monesta kirjoituksesta tulee puhdas vammaisinho ja tietämättömyys esille. Tietenkin yksilöinä määrittelemme, mikä ihmissuhde on meille arvokas ja ylläpitämisen arvoinen, mutta kenenkään ihmisen ihmisarvon määritelmä ei pitäisi olla henkilön kyvykkyys antaa kenellekään mitään tai kuinka yhteiskuntakelvollinen hän on. Tämän määritelmän mukaan lapsilla, pitkäaikaissairailla ja vanhuksillakaan ei ole ihmisarvoa, mikäli vastaustasi tulkitsen kirjaimellisesti. En usko, että kuitenkaan allekirjoitat heidän ihmisarvon poistamista?
Elämänhalun ilmaisun pitäminen mittarina on todella vaarallista. Siinä on nopeasti heikko raja oletettavasti eutanasian laillistuessa väärinkäyttöön. Joka on aihe ihan erikseen. Kuitenkin, suurikin osa perinteisesti kommunikoimaan kykenemättömillä on kykenevyys ilmaista haluaja, tarpeitaan ja ajatuksiaan, mikäli niitä ollaan valmiita kuuntelemaan ja löydetään "yhteinen kieli". Vammaisten henkilöiden hyppääminen "yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi" on edelleen aika lapsen kengissä vielä senkin takia, että valtaväestö taputtelee meitä päähän, että kiva kun on tekemistä ja juodaan vähän pillimehua.