Lue keskustelun säännöt.
Sisko ja miehensä ovat häiritsevän kateellisia
21.03.2021 |
Nyt taas kun kävivät kylässä niin joka toinen aloitus koski jotakin mitä meillä on ja kuinka kallista se on. Kaikesta pitää kysyä että paljonko maksoi. Eikö se nyt ole ihan jokaisen oma asia mihin rahansa laittaa? Minusta on epäkohteliasta kysyä aina paljonko joku maksoi. Miksi ei voisi olla onnellinen siitä että meillä menee hyvin. Varsinkin tällaisena aikana.
Kommentit (26)
Näitä riittää..niin sukul.kuin muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätke onni. Menee läheisten kanssa hyvin.
Olin järkyttynyt, miten ruma kämppä teillä oli, enkä voinut uskoa, kuinka paljon rahaa joka asiaan oli kulunut. t. siskosi
Vierailija kirjoitti:
Olin järkyttynyt, miten ruma kämppä teillä oli, enkä voinut uskoa, kuinka paljon rahaa joka asiaan oli kulunut. t. siskosi
Se on vain sillä tavalla, että se kauneus ja rumuus on aina vain katsojan silmissä. Ei missään muualla.
Ja kateus on loppumaton luonnonvara.
Mulla on kaveri joka luulee että häntä kadehditaan koska hän on varakkaissa naimisissa. Oikeasti hän tekee valtavasti työtä miehensä firmassa, tekee kaikki kotityöt ja kantaa vastuun lasten harrastuskuljetuksista ja... siis on lähes orja. Mies lähinnä lennättelee lennokkeja ja moottorikelkkailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin vielä ymmärtää sen että joku on kateellinen jollekin Hollywood-tähdelle tai tunnetulle pallonpelaajalle mutta en ymmärrä että ollaan kateellisia niille joista pidetään ja kuuluvat perheeseen tai kaveripiiriin.
Enpä tiedä tuosta pitämisestäkään, enemmän taitaa olla tottumista ja riippuvuutta siinä vaiheessa kun ei ole enää muita keskustelunaiheita kun vertailla varallisuutta kateellisena.
No okei, lähiperheelle toivon menestystä mutta miksi ihmeessä minun pitäisi olla iloinen siitä jos kavereilla on kaikki paremmin kuin minulla. En tietenkään ole, joten kyselen noista materiaalisista jutuista ihan siksi että olen niistä kateellinen ja ne kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaveri joka luulee että häntä kadehditaan koska hän on varakkaissa naimisissa. Oikeasti hän tekee valtavasti työtä miehensä firmassa, tekee kaikki kotityöt ja kantaa vastuun lasten harrastuskuljetuksista ja... siis on lähes orja. Mies lähinnä lennättelee lennokkeja ja moottorikelkkailee.
Kuljeskeletko heillä kotona kyselemässä paljon keittiön kalusto maksoi ja mistä on ostettu? Vai miten tämä liittyi aloitukseen?
Kateelliset eivät koskaan myönnä kateellisuuttaan. Kateus ilmenee vähättelynä ja mustamaalaamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas sukulaiset osoittelevat kuin pikkulapset sormillaan: "Onko tuo uusi?... Tuokin on uusi." Ja sitten pitäsi olla selittämässä, miksi ja mistä on mitäkin hankittu.
Rasittavaa aikuisilta ihmisiltä.
Mun 12 v poika kysyy aina mitä maksoit.
Mun serkku asuu asunnossa, joka on maksanut 8 miljoonaa. Kiva on käydä kylässä. Serkun mies maksaa aina lentoliputkin.
Oon tässä miettinyt milloin se kateus iskee. Ei oo vielä iskenyt.
Vien joka krt matkalaukullisen herkkuja ja mitä haluavat. Aina puoliso antaa jossain vaiheessa 200 usd tuliaisista, vaikka olen sitä ennen kieltäytynyt moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun 12 v poika kysyy aina mitä maksoit.
Mun serkku asuu asunnossa, joka on maksanut 8 miljoonaa. Kiva on käydä kylässä. Serkun mies maksaa aina lentoliputkin.Oon tässä miettinyt milloin se kateus iskee. Ei oo vielä iskenyt.
Vien joka krt matkalaukullisen herkkuja ja mitä haluavat. Aina puoliso antaa jossain vaiheessa 200 usd tuliaisista, vaikka olen sitä ennen kieltäytynyt moneen kertaan.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millainen se asunto on?
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas sukulaiset osoittelevat kuin pikkulapset sormillaan: "Onko tuo uusi?... Tuokin on uusi." Ja sitten pitäsi olla selittämässä, miksi ja mistä on mitäkin hankittu.
Rasittavaa aikuisilta ihmisiltä.
Arvaan, että sitten juoruilevat selän takana hankinnoista ja rahankäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin hiljaa etäisyyttä, tuskin toivovat hyvää teille. Tuota on kyllä koomista seurata kun katsellaan ympärille arvostelevasti ja petytään kun nähdään jotain kivaa. 😂 Tai oli ennen kun tajusin että kateelliset läheiset on pahinta myrkkyä mitä on. Who needs enemies...
Meillä kanssa pari sukulaista, jotka aina kadehtivat pienintäkin asiaa, vaikka itsellään kaikki hyvin. Huvittavinta oli, kun kerran olin laittanut heille jälkiruuaksi jotain, jossa paljon lakkaa. Eiköhän tämä sukulainen alkanut päivitellä miten kallista lakka on. Antoi ymmärtää, että olen tuhlari ja tyhmä rahankäyttäjä, sanoi vielä, ettei tykkää edes lakasta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen ystävä.
Minulla myös ja siksi en kutsu häntä koskaan mökillemme. Koti pidetään kodikkaana, eikä meillä täällä ole mitään erityisen arvokasta tai erottuvaa. Jotkut kalliit maljakot ja koriste-esineet ovat jopa kaapissa piilossa.
Mökki sitten onkin sikäli toinen juttu että se on valtava ja arvokas. Lähimmät naapuritkin ovat kilometrien päässä. En halua sinne yhtäkään kateellista kylään edes yhdeksi yöksi.
Ollaan ihan tavallisia työntekijöitä ja mökki on saatu perintönä. Sillä on meille tunnearvoa, mutta rahallinen arvo on meille toissijainen. Teetettiin sinne tietenkin arviointi perunkirjoituksen yhteydessä ja päätettiin että tingimme sitten vaikka kodistamme, kunhan ei tarvitse myydä mökkiä.
Harmi ettei se ole talviasuttava eikä edes mahdollista muuttaa asuinkiinteistöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No okei, lähiperheelle toivon menestystä mutta miksi ihmeessä minun pitäisi olla iloinen siitä jos kavereilla on kaikki paremmin kuin minulla. En tietenkään ole, joten kyselen noista materiaalisista jutuista ihan siksi että olen niistä kateellinen ja ne kiinnostaa.
Olet varmasti suosittu kaveripiireissä jos et halua että muilla menee hyvin.
Ei minua silloin haittaa että muilla menee hyvin jos minullakin menee. Mutta kun on vuosikymmeniä se jolla menee huonosti niin ei riitä iloa muitten puolesta.
Säälin saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen ystävä.
Minulla myös ja siksi en kutsu häntä koskaan mökillemme. Koti pidetään kodikkaana, eikä meillä täällä ole mitään erityisen arvokasta tai erottuvaa. Jotkut kalliit maljakot ja koriste-esineet ovat jopa kaapissa piilossa.
Mökki sitten onkin sikäli toinen juttu että se on valtava ja arvokas. Lähimmät naapuritkin ovat kilometrien päässä. En halua sinne yhtäkään kateellista kylään edes yhdeksi yöksi.
Ollaan ihan tavallisia työntekijöitä ja mökki on saatu perintönä. Sillä on meille tunnearvoa, mutta rahallinen arvo on meille toissijainen. Teetettiin sinne tietenkin arviointi perunkirjoituksen yhteydessä ja päätettiin että tingimme sitten vaikka kodistamme, kunhan ei tarvitse myydä mökkiä.
Harmi ettei se ole talviasuttava eikä edes mahdollista muuttaa asuinkiinteistöksi.
Viimeisestä virkkeestä voi päätellä, että mökki ei ole rahallisesti kovinkaan arvokas tai sitten asuntonne on varsin vaatimaton.
Tunnearvosta taas on kenenkään vaikea olla kateellinen.
Ota kateus imarteluna.