Alanvaihto hoitoalalle kolmekymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalle sopii parhaiten sellainen ihminen, joka haluaa aidosti auttaa ihmisiä. Silloin se että saa auttaa tuo työhön iloa, jaksamista ja tyytyväisyyttä. Jos sinne lähtee vain siksi että hoitoalalla on töitä ja jotain työtä pitää tehdä, niin ei ihme että kyllästyttää. Jos työyhteisössä on ylimielisiä lääkäreitä tai johtajia, niin niihin pitää suhtautua ymmärtäväisesti tiedostaen että narsismi on mt-ongelma. Eikä saa siis ottaa sairaan ihmisen sanoja itseensä eikä antaa vaikuttaa itsetuntoon ja omaan hyvinvointiin. Jutut vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Minulla on ihan aito halu auttaa ja halu työllistyä alalle missä voin sen tehdä. Mutta tämä halu auttaa ja kiinnostus ihmistä kohtaan lytättiin täällä jo naiivina ja typeränä niin en oikein tiedä minkälaisia ihmisiä sinne sote-alalle kaivataan, ilmeisesti paantuneita valittajia ketjusta päätellen.

Kuvitteletko oikeasti, että nuo kitkerät kommentoijat eivät olisi lähteneet iloisina ja toiveikkaana alalle aikoinaan? Mitä jos työ on tehnyt heistä tuollaisia? Tiedätkö millainen stressi ihmiselle on että ei voi tehdä työtään kunnolla koska siihen ei ole aikaa? Jos jo tässä vaiheessa pidät ongelmana muita ihmisiä niin ei sullakaan alkusetelmasi ihan kohdillaan ole.

En tietenkään. Kuvittelen kuitenkin että näin vanhempana alalle lähtevänä on hieman erilainen käsitys työelämästä ja ihmisistä, kuin parikymppisellä vastavalmistuneella työelämän noviisilla. Aika moni ihminen palaa loppuu siinä työssä mihin ihan ensimmäiseksi lähti.

Ei ongelma ole käsityksen puutteesta työelämässä vaan esimerkiksi vuorotyön rankkuus voi tulla yllätyksenä, samoin hoitoalan älytön työtahti ja vastuun stressaavuus. Koulussa ei anneta juuri eväitä varsinaiseen työhön (koska "korkea"koulu), jossa ei sitten olekaan kunnolla aikaa opetella tehtäviä. Oppimistyylejäkin on erilaisia ja osalle työ ei vaan sovi. Voin kertoa tämän kokemuksesta.

"Tehy HUSin hallitus laittoi HUSin hallituksen ja valtuuston jäsenille sekä HUSin johtoon kirjelmän, jossa toimme esille huolemme hoitohenkilöstön saatavuudesta. Esitimme kirjeessä 03HOI030 MR1:n poistoa, joka on ns. sisääntulopalkka sairaanhoitajille, laboratoriohoitajille, röntgenhoitajille ja fysioterapeuteille. HUSiin ei ole saatu riittävästi kesäsijaisia, jopa vakituisiin toimiin ei ole tällä hetkellä hakijoita."

Tehyn jäsentiedote, työntekijäkato jo käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tervydenhoitajaksi täytyy opiskella vuosi sh-opintojen päälle. ja jos haaveilet ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena niin kannattaa vähän tutustua työn arkeen ja realiteetteihin ennenkuin lähtee opiskelemaan....

Ihan kysymyksenä että missäs pääsen tutustumaan työn arkeen ja realiteetteihin? Otan vinkkejä vastaan mielelläni. Tungenko johonkin sairaalaan tai vanhainkotiin seurailemaan työtä vai?

Työkkärin kautta pääsi ainakin aiemmin työharjoitteluun eri paikkoihin. En tiedä miten on nykyään.

Työharjoitteluun sairaalaan ja työterveyteen ilman mitään kokemusta ja ilman että opiskelisi alaa edes? Vau en ole koskaan kuullutkaan tällaisesta. Mikä motivaatio työpaikoilla on tällaisille työharjoitteluille?

Näin Suomessa, missä ei-koulutettua henkilökuntaa pidetään vihollisena osastoilla.  Mutta esim Saksassa, voi  päästä työharjoitteluun ilman koulutusta.  Maassa on pitkät perinteet "vapaaehtoisistA" ja esim silloin kun vielä oli sivareita, he olivat oiva apu esim vanhustenhoidossa. Nykyisinkin otetaan esim kouluttamattomia nuoria apulaisiksi siinä toivossa, että joku jopa innostuisi alasta.  Kansainvälisesti tunnetussa Chariten sairaalassa Berliinissä on esim tälläkin hetkellä lomautettuja lentoemäntiä osastoilla jakelemassa ruoka-annoksia ja siten vapauttamassa koulutettua henkilökuntaa järkevämpiin hommiin.  Kyllä siinä jaellessaan jo ehtii saada ihan erilaista näkökulmaa touhuun kuin vain TV-sarjaa katsomalla.

Pääsin hoivakotiin, työkkärin alanvaihtoryhmän mukana tutustumaan, kuukaudeksi. Koska olin muuttanut Suomeen ulkomailta, sain vielä Kelan kotoutumistukea ja asumistukea, kun jatkoin harjoittelua hoivakodissa muutaman kuukauden. Sain viedä vanhuksia ulos, huolehtia hygieniasta ja jakaa lääkkeitä. Olen myöhemmin keskeyttänyt lähihoitajan opinnot, koska pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nyt olen tehnyt opinnäytetyön, mutta en saa työharjoitteluja läpi sairaanhoitajaopiskelijana. Muuten sairaanhoitajaopiskelijana saat tehdä alan töitä jo heti opintojen alusta. Todella työllistävä ala, mutta työharjoittelut ylivoimaisia. Minä en koskaan valmistu, tuhlasin vuosia opintoihin.

Hae suoraan terveydenhoitajaksi. Se koulutus kestää 4v ja sisältää sh:n pätevyyden. Jos luet ensin sh:ksi, joudut käymään vielä kokonaisen vuoden th:n opintoja. Näin siksi että nelivuotinen koulutus antaa yleispätevyyden sairaanhoitajaksi, mutta siinä ei suuntauduta sh:na mihinkään, vaan viimeinen vuosi on kokonaan th:n suuntaavia opintoja.

Työterveyden pätevöittävät opinnot käydään sitten yleensä työnantajan kustantamana työn ohessa, jos pääset työterveyshuoltoon töihin.

Työterkkarina on ihan hyvä palkka (parempi kuin koulussa tai neuvolassa) ja mukavaa työtä. Myös sen verran haastavampaa, että harvempi tohtii työterveyteen hakea töihin, eniten tunkua on neuvolaan.

T. Konkariterkkari

Tutkaile muitakin aloja esim sähkömies, putkimies, koodari, opettaja. Terveudenhoitajan opinnot kestävät 4 vuotta, siina ajassa lukee moneen muuhunkin ammattiin. Iso osa terveydenhoitajista työskentelee sairaanhoitajina.

Opiskelin vielä äskettäin sairaanhoitajaksi. Meillä kävi saksalaisia sairaanhoitajaopiskelijoita opiskelemassa kirurgian kurssin. He olivat ensin suorittaneet työharjoitukset, sitten teoriaopinnot. Näin ei ole Suomessa. Olen suorittanut kaikki teoriaopinnot ja sain opinnäytetyöstä 5/5. Työharjoittelu oli helvetillinen. Vanhustyön sain läpi, mutta ohjaaja oli viraskielinen eikä osannut kirjata. Sisätauteja tai kirurgista en saa läpi. Yliopistosairaalassa sinun on tunnettava joku, muuten iskevät sinut lyttyyn. Koska osaan kieliä, niin heti kun tulee ulkomaalainen potilas saat toimia tulkkina, mutta koska olet paluumuuttaja ja sairaanhoitajaopiskelija, niin kohtelevat sinua aliarvioiden. Jos olisi ollut työharjoittelut ensin, Saksan mallin mukaan, en olisi tuhlannut opintolainaa ja vuosia, valmistumatta edes. Työllistävä ala, mutta jokaisen pitäisi saada harjoitella hoitotyötä ennen teoriaopintojen suorittamista ja saada siitä suoritukset hyväksilukuina.

Vierailija kirjoitti:

Tutkaile muitakin aloja esim sähkömies, putkimies, koodari, opettaja. Terveudenhoitajan opinnot kestävät 4 vuotta, siina ajassa lukee moneen muuhunkin ammattiin. Iso osa terveydenhoitajista työskentelee sairaanhoitajina.

Hmmm opettajien kohdalla töitä on vaikeaa saada ja koulutus kestää vielä kauemmin. Koodareista on tässä ketjussa ollut aiemminkin puhetta, se ei ole ala jonne hypätään noin vain vähän koodailemaan vaan vaatii todella paljon työtä jotta siinä menestyy - perustason koodareita on Suomessa pilvin pimein, alan asiantuntijoista on huutava pula - asiantuntijaksi pääsisi varmaan 5 vuoden yliopistotutkinnolla, mutta ei sinne kuka vaan halukas valssaa sisään.

Neljän vuoden koulutus ei ole minulle mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa terveydenhoitajaksi valmistuneista ei saa töitä terveydenhoitajana. Omasta ryhmästäni yli puolet päätyi sairaanhoitajan työhön. Päivätyöt ovat haluttuja, joten poleillekaan ei ole helppo päästä.

Sen varaan ei kannata laskea, että terveydenhoitajan tutkinto olisi lippu kevyempään vastaanottotyöhön. Itse en yrityksestä huolimatta saanut th:n työtä, vaan olen sh:na 3-vuorotyössä sairaalassa. Kuormittavaa on.

Helsingissä ei ainakaan ole näin, kyllä terkkarin tällä hetkellä saa työskennellä melkein missä haluaa, kouluterveydessä ja neuvoloissa on jatkuva sijaispula, samikn kotihoidossa (päivätyö sekin). Terveystalo hakee usein työterveyteen terkkareita ja huolehtii koulutuksesta. Muualla Suomessa tilanne voi toki olla eri, mutta kyllä täällä viimeiset pari vuotta on ollut ihan työntekijän markkinat

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle suosittelen kyllä lämpimästi työterveyshoitajan työtä. On aivan eri maailmansa kuin varsinainen hoito- ja hoivatyö esim. kotihoidossa, sairaalassa tms. Työterveyshoitaja kohtaa suurimmalta osin työssäkäyviä aikuisia ihmisiä, suurimmat työllistäjät ovat erilaiset tuki-ja liikuntaelinvaivat, työssäjaksaminen ja sitten tietty ihan perus sairausvastaanotot (ei korona-aikana) Työ sisältää paljon kyllä paperityötä, eli pelkkää ihmisten hoitoa se ei ole.

Pelkkää sairaanhoitajan tutkintoa en suosittele noilla ap:n tavoitteilla, terveydenhoitajan koulutuksella on monipuolisemmat työllisyysnäkymät. Toki jos jokin erikoisala kiinnostaa esim. kirurgia tms. niin sitten et kyllä terkan papereilla tee mitään. Lähihoitajan työtä en missään nimessä suosittele, se on usein ihan k o i r a n virka, teet kaikki likaisimmat ja raskaimmat työt kolmessa vuorossa pienemmällä peruspalkalla.

Työterveyshoitajaksi jos haluaa, niin täytyy vielä käydä kallis erikoistumisjakso esim. Työterveyslaitoksen järjestämänä (työn ohessa), maksaa n.3500 e. Jotkin työpulasta kärsivät työterveyspalveluiden tuottajat saattavat maksaa sen työntekijän puolesta, mutta voi joutua myös itse maksamaan. Itse kävin koulutuksen sh:n työn ohella, maksoin itse ja sain ensimmäisen työterveyshoitajan paikan jota hain. Työ on siistiä sisätyötä yhdessä vuorossa, omissa vaatteissa (inhottaa vieläkin ne sairaalan työvaatteet), asiakkaat pääosin mukavia (poikkeuksia tietysti löytyy koska ihmisisistä kyse kuitenkin), "terveitä" (pahimmat ääripäät yleensä hoidossa jossain muualla)

Ja haastetta riittää kun tutustut erilaisiin aloihin ja niiden työoloihin :D 

Heippa! Kiitos vastauksestasi :) oletko koulutukseltasi sh vai th? Tuli vaan mieleen voiko tuohon erikoistumisjaksoon hakeutua sh-tutkinnolla?

Käyttäjä10960 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa terveydenhoitajaksi valmistuneista ei saa töitä terveydenhoitajana. Omasta ryhmästäni yli puolet päätyi sairaanhoitajan työhön. Päivätyöt ovat haluttuja, joten poleillekaan ei ole helppo päästä.

Sen varaan ei kannata laskea, että terveydenhoitajan tutkinto olisi lippu kevyempään vastaanottotyöhön. Itse en yrityksestä huolimatta saanut th:n työtä, vaan olen sh:na 3-vuorotyössä sairaalassa. Kuormittavaa on.

Helsingissä ei ainakaan ole näin, kyllä terkkarin tällä hetkellä saa työskennellä melkein missä haluaa, kouluterveydessä ja neuvoloissa on jatkuva sijaispula, samikn kotihoidossa (päivätyö sekin). Terveystalo hakee usein työterveyteen terkkareita ja huolehtii koulutuksesta. Muualla Suomessa tilanne voi toki olla eri, mutta kyllä täällä viimeiset pari vuotta on ollut ihan työntekijän markkinat

Näin olen minäkin käsittänyt ja kun isojen kaupunkien työpaikkailmoituksia katsoo niin aika tavalla on paikkoja haussa koko ajan. En tiedä mikä on syynä, kun väitetään ettei th-työllisty terveydenhoitajan työhön. Moni varmasti tekee sh-työtä myös suuremman palkan takia (kolmivuoro).

Hoitoalalle vaan, siellä tarvitaan uutta virtaa kyllästyneiden tilalle. Itsekin olen vanhempi alanvaihtaja, hoidan oman työni hyvin, enkä osallistu katkeroituneiden työntekijöiden juoru-/työnvälttelypiiriin. Huonolla energialla varustettu näkee kaikki asiat raskaina ja ongelmallisina.

Olen ollut monella alalla töissä, mutta hoitoalalla on helppoa kun voi työvuoron jälkeen keskittyä omaan elämään, ei jää rästitöitä työpäivän jälkeen, ja työpäivät eivät veny oma työvuoron yli. Ja palkka tulee sovitusti ajallaan.

Jos teet työsi hyvin, ei ole ongelmia esimiesten, työkavereiden, potilaiden, omaisten suhteen. Aina joukossa jokin haastavampi yksilö, mutta tervejärkinen osaa suhteuttaa tämänkin asian omaan mittakaavassa.

Vierailija kirjoitti:

Hae suoraan terveydenhoitajaksi. Se koulutus kestää 4v ja sisältää sh:n pätevyyden. Jos luet ensin sh:ksi, joudut käymään vielä kokonaisen vuoden th:n opintoja. Näin siksi että nelivuotinen koulutus antaa yleispätevyyden sairaanhoitajaksi, mutta siinä ei suuntauduta sh:na mihinkään, vaan viimeinen vuosi on kokonaan th:n suuntaavia opintoja.

Työterveyden pätevöittävät opinnot käydään sitten yleensä työnantajan kustantamana työn ohessa, jos pääset työterveyshuoltoon töihin.

Työterkkarina on ihan hyvä palkka (parempi kuin koulussa tai neuvolassa) ja mukavaa työtä. Myös sen verran haastavampaa, että harvempi tohtii työterveyteen hakea töihin, eniten tunkua on neuvolaan.

T. Konkariterkkari

Kiitos sinulle ja ihanaa kevättä :)!

Hoitoalalta poistunut kirjoitti:

Pääsin hoivakotiin, työkkärin alanvaihtoryhmän mukana tutustumaan, kuukaudeksi. Koska olin muuttanut Suomeen ulkomailta, sain vielä Kelan kotoutumistukea ja asumistukea, kun jatkoin harjoittelua hoivakodissa muutaman kuukauden. Sain viedä vanhuksia ulos, huolehtia hygieniasta ja jakaa lääkkeitä. Olen myöhemmin keskeyttänyt lähihoitajan opinnot, koska pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nyt olen tehnyt opinnäytetyön, mutta en saa työharjoitteluja läpi sairaanhoitajaopiskelijana. Muuten sairaanhoitajaopiskelijana saat tehdä alan töitä jo heti opintojen alusta. Todella työllistävä ala, mutta työharjoittelut ylivoimaisia. Minä en koskaan valmistu, tuhlasin vuosia opintoihin.

Käsittämätöntä, jos opinahjosi ei saa sinua tungettua mihinkään työharjoitteluun.   Jos noin pitkällä olet, olisit jopa hyödyllinen.   Kun näistä harjoitteluista on muillakin ongelmia, niin alkaa kyllä ihmetellä, eikö todellakaan mistään löydy sen vertaa luovuutta, että keksisivät mallin, jolla viedä vähän useampi harjoittelun läpi tehokkaasti ja samanaikaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on kauhea työvoimapula ja harjoittelijoita sh ja lähihoitajakouluista pilvin pimein. Oikeastikko sinne voi vaan kuka tahansa työkkäristä mennä töihin vähän katselemaan realiteetteja? Anteeksi mutta vähän vaikeaa uskoa. Eikö sellainen vaaranna potilasturvallisuuttakin?

 

hoitoapulaisen työhön on jatkuvasti näitä työkkärin palkkatukityöpaikkoja ja työkokeilupaikkoja auki. Ne ei ole mol:issa vaan haetaan/osoitetaan erikseen.

 Mysö esimerkiksi ihan äskettäin helsingin kaupunki rekrytoi 30 hoitoapulaista koronasairaalaan, ihan työsuhteeseen. Tai yritti, eipä ollut hakijoita. Koulutusvaatimuksia ei ollut

Hoitoapulaisena varmaan saa ihan palkkaa, mutta kovinkaan monella aikuisella ei ole mahdollisuutta lähteä työhön josta ei makseta mitään - kuten työkokeilu tai palkkatukipaikat (näissä maksetaan, mutta hyvin hyvin vähän). Itse nään eettisten ristiriidan siinä että jotkut tekevät ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi työtä josta toiselle siinä vieressä maksetaan ihan palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tutkaile muitakin aloja esim sähkömies, putkimies, koodari, opettaja. Terveudenhoitajan opinnot kestävät 4 vuotta, siina ajassa lukee moneen muuhunkin ammattiin. Iso osa terveydenhoitajista työskentelee sairaanhoitajina.

Ei kai nyt täysjärkinen ihminen valitse ammattia sen mukaan kestääkö opiskelu vuoden enemmän tai vähemmän!    Työtä ihmisen on tarkoitus tehdä vuosikymmeniä, joten sillä opiskeluajalla ei normaalisti ole merkitystä, vaan enemmän senkin sisällöllä kuten työssäkin.   Ihan varmasti on parempi elämä, jos opintojen ja työn sisältö kiinnostaa ja antaa itselle jotain muutakin kuin vain rahaa .... tai ajanhukkaa päiviksi vuosikymmenten ajan.    

Hae hoitoalalle, jos ei haittaa se ettei sinua arvosta kukaan, ei asiakkaat eikä työnantaja. Terveydenhoitajan työhän voi olla ihan kivaa, vastuullista ja itsenäistä, mutta kuitenkin ihmisläheistä. Monessa paikassa vaan huonot resurssit ja surkea johtaminen tekee työstä stressaavaa. Kaverini valitti pomolleen, ettei ehdi tehdä esim kirjallisia töitä tai vastata soittopyyntöihin työajalla, pomon vastaus "semmoista se on". Tekemättäkään ei voi jättää, koska kyseessä on asiakkaiden henki ja terveys, ja joihinkin asioihin vaan pitää reagoida nopeasti. Tämä kaveri siis neuvolaterkkarina. Stressiä lisää se, että virheen tekemisellä voi olla vakavat seuraukset, mutta ei välttämättä ole ketään keneltä voisit pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on kauhea työvoimapula ja harjoittelijoita sh ja lähihoitajakouluista pilvin pimein. Oikeastikko sinne voi vaan kuka tahansa työkkäristä mennä töihin vähän katselemaan realiteetteja? Anteeksi mutta vähän vaikeaa uskoa. Eikö sellainen vaaranna potilasturvallisuuttakin?

hoitoapulaisen työhön on jatkuvasti näitä työkkärin palkkatukityöpaikkoja ja työkokeilupaikkoja auki. Ne ei ole mol:issa vaan haetaan/osoitetaan erikseen.

 Mysö esimerkiksi ihan äskettäin helsingin kaupunki rekrytoi 30 hoitoapulaista koronasairaalaan, ihan työsuhteeseen. Tai yritti, eipä ollut hakijoita. Koulutusvaatimuksia ei ollut

Hoitoapulaisena varmaan saa ihan palkkaa, mutta kovinkaan monella aikuisella ei ole mahdollisuutta lähteä työhön josta ei makseta mitään - kuten työkokeilu tai palkkatukipaikat (näissä maksetaan, mutta hyvin hyvin vähän). Itse nään eettisten ristiriidan siinä että jotkut tekevät ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi työtä josta toiselle siinä vieressä maksetaan ihan palkkaa.

Minä en, koska se toinen on ammattitaitoinen.  Se joka ei saa palkkaa, vasta opettelee ja sen opettamiseenkin menee aikaa ja vaatimuksetkin olemattomat.   Aika kummallista, että ihmiset eivät koskaan ajattele, että se harjoittelussa saatava opastus ja opetus on todellakin "ajan hukkaamista/lahjoittaimista" sen opiskelijan hyväksi.   Se aika on poissa pätevän tekemästä tuottavasta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tervydenhoitajaksi täytyy opiskella vuosi sh-opintojen päälle. ja jos haaveilet ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena niin kannattaa vähän tutustua työn arkeen ja realiteetteihin ennenkuin lähtee opiskelemaan....

Ihan kysymyksenä että missäs pääsen tutustumaan työn arkeen ja realiteetteihin? Otan vinkkejä vastaan mielelläni. Tungenko johonkin sairaalaan tai vanhainkotiin seurailemaan työtä vai?

Näin Korona- aikana et varmaan mitenkään. Tarinasi vastaa omaani, itse kaupan alalla 16- vuotta ja kolmenkymppisenä opiskelin työn ohessa lähihoitajaksi. Työn ohessa en itse olisi jaksanut opiskella sairaanhoitajaksi. Lähihoitajan ammatti kiehtoi myös siksi, että siellä ollaan enemmän asiakaskontakteissa ja ihan siellä ihmisen perushoidon äärellä. Nyt olen kotihoidossa ja päivääkään en ole katunut. On niin ihmisestä kiinni. Osa työkavereistani kokevat olevansa kovin kuormittuneita ja valittavat ettei ehdi, itse taas en koe työtä raskaana.

kertoisitko vielä tarkemmin työarjestasi ja miksi koet että et ole kuormittunut ja alanvaihto on ollut oikea päätös. Kerrankin hyvä kokemus, niin kuulisin mielelläni kun mietin lähäriksi kouluttautumista toiselta alalta.

Lisään vielä äskeiseen. Työ kaupan alalla oli erittäin fyysistä ja oli myös tulosvastuuta, jotka aiheuttivat oman stressinsä. Kotihoidossa ollaan toki menossa koko ajan, mutta työ itsessään on kevyempää, koska siinä ei tarvitse fyysistä voimaa juurikaan omassa yksikössäni. Toki on niitä, joiden mielestä kerran viikossa raskaiden jalkojen nostaminen vuoteeseenkin on raskasta. Pidän myös siitä, että kentällä ollaan yksin ja ajomatkat saa ajatella omiaan. Saan siis kaupan alan parhaat puolet eli asiakaspalvelun, ihmisten kanssa seurustelun ja oman päätöksenteon ilman fyysistä kuormitusta.

tätä siis kommentoin aiemmin, että kuulostaa jopa pelottavan hyvältä. Jos kotihoitoon haluaa, niin suositteletteko lähihoitaja vai sh koulutusta? Itselleni tässä elämäntilanteessa lähihoitajakoulutus olisi helpompi toteuttaa, mutta olen kuullut että suuntaus olisi useassa paikassa ja työssä siihen, että pitäisi olla sh paperit

Tässä vastailee toinen ennen kaupassa työskennellyt, nykyään kotihoidossa. Kotihoito on kaupan alan töihin verrattuna äärimmäisen raskasta, sekä henkisesti että fyysisesti. Jos teet hommat hyvin, niin töitä aina on. Lisäksi palkka huomattavasti parempi, vaikkei siltikään vastaa työn raskautta.

Suurin ero on siinä, että kaupan ala on sellaista aviot narikkaan hommaa ja tylsistyminen hommaan uhkaa. Kotihoito on todella mielekästä, monipuolista, vastuullista ja tapahtumarikasta. Yksikään päivä ei ole samanalainen ja saat kokea paljon asioita joita monet eivät koe koskaan elämänsä aikana, korkeintaan näkevät telkkarista. Saat myös tunteen, että teet tärkeää työtä.

Mutta raskasta se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Meillä duunissa tosin ihana työilmapiiri eikä mitään tässä mainittua draamaa naisvaltaisella alalla. Kivat työkaverit ovat suuri voimavara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene hoitoalalle. Järkyttävät työolosuhteet ja naisvaltainen ala yhtä draamaa ja kieroilua. Palkka huono ja henkinen kuormitus sietämätöntä.

Opiskele vaikka insinööriksi. Tai lue pari vuotta ja hae lääkikseen. Hoitajan työ on kamalaa.

Ihan kiva ajatus, mutta lääkikseen pääsyyn vaaditaan vähän muutakin kuin halu ja into, aniharva sinne pääsee. Minulla näin +30 vuotiaana ei ole resursseja ryhtyä vuosikausien hakurumbaan. Kaikista meistä ei voi tulla lääkäreitä tai insinöörejä.

Osaako täällä kukaan sanoa terveydenhoitajan työstä mitään?

En ole terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja, mutta olen heidän kanssa samoissa työpaikoissa ollut. Sh/th työtehtäviä ja paikkoja on laidasta laitaan. Uskon että on todella paljon hyviä työpaikkoja, vaikka alasta paljon negatiivista puhutaan. Ja työllistyminen on ainakin melko varmaa käsittääkseni. Riippuu myös paljon missä päin asut. Pk seudulla on lukuisia erilaisia mahdollisuuksia verrattuna joihinkin pienempiin paikkoihin. Jos todella tunnet intoa alalle, niin lähde opiskelemaan rohkeasti! Löydät varmasti sinulle hyvän työpaikan :)

Tässä järkikommentti! Täsmälleen samaa mieltä!