Lue keskustelun säännöt.
Alanvaihto hoitoalalle kolmekymppisenä
Olen tehnyt pitkän työuran kaupanalalla erilaisissa tehtävissä, nyt kolmekymppisenä kaipaisin kuitenkin pätevyyttä ja ammattiosaamista työssä jossa työllistyminen olisi varmempaa, eikä yhteen työpaikkaan tarvitsisi lukittautua niin pitkäksi aikaa jos esimerkiksi työympäristö on aivan kauhea.
Koen houkutusta lähteä opiskelemaan uuden uran, terveydenhoitajan työ kiinnostaa todella paljon. Näkisin itseni esimerkiksi työterveydessä töissä. Voiko sairaanhoitaja työskennellä työterveydessä?
Alaa ympäröi aivan valtava negatiivisuus ja monet lähipiirissäni ovat pitäneet ajatuksiani aivan hulluna. Olen ihmisläheinen ihminen joka on kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena, kaupan alan työ on ihan mukavaa, muttei tarjoa vaihtelua ja kiinnostavia tehtäviä riittävästi.
Alan jo epäillä itseäni haaveideni kanssa, kun hoitoalaa pidetään niin kamalana kaiken kaikkiaan. Mitä hyviä puolia on esimerkiksi terveydenhoitajan työssä? Entä sairaanhoitajan?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vanhana alanvaihtajana voin kertoa, että ympärillesi ilmestyy ihmisiä, jotka alkavat kertoa sinulle kuinka et onnistu, kaikki menee pieleen, muutaman viikon päästä olet häntä koipien välissä takaisin kaupan alalla.
Tämä kuuluu asiaan, koska suuri osa ihmisistä kaipaa muutosta, mutta eivät siihen itse pysty. Kun joku pystyy, he ovat kateellisia ja se on jollain lailla heiltä itseltään pois, siksi sinut täytyy lannistaa kaikin keinoin.
Näitä löytyy mistä tahansa naisvaltaisesta suorittavasta työstä, jossa on joku 40 vuotta samaa tehnyt. Niitä vielä riittää, sekä aloja että työntekijöitä.
Kun työ ei anna itselle mitään ja mitään mahdollisuutta päästä pois ei ole, aletaan kiusata uusia työntekijöitä. Huono johto antaa sen tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle suosittelen kyllä lämpimästi työterveyshoitajan työtä. On aivan eri maailmansa kuin varsinainen hoito- ja hoivatyö esim. kotihoidossa, sairaalassa tms. Työterveyshoitaja kohtaa suurimmalta osin työssäkäyviä aikuisia ihmisiä, suurimmat työllistäjät ovat erilaiset tuki-ja liikuntaelinvaivat, työssäjaksaminen ja sitten tietty ihan perus sairausvastaanotot (ei korona-aikana) Työ sisältää paljon kyllä paperityötä, eli pelkkää ihmisten hoitoa se ei ole.
Pelkkää sairaanhoitajan tutkintoa en suosittele noilla ap:n tavoitteilla, terveydenhoitajan koulutuksella on monipuolisemmat työllisyysnäkymät. Toki jos jokin erikoisala kiinnostaa esim. kirurgia tms. niin sitten et kyllä terkan papereilla tee mitään. Lähihoitajan työtä en missään nimessä suosittele, se on usein ihan k o i r a n virka, teet kaikki likaisimmat ja raskaimmat työt kolmessa vuorossa pienemmällä peruspalkalla.
Työterveyshoitajaksi jos haluaa, niin täytyy vielä käydä kallis erikoistumisjakso esim. Työterveyslaitoksen järjestämänä (työn ohessa), maksaa n.3500 e. Jotkin työpulasta kärsivät työterveyspalveluiden tuottajat saattavat maksaa sen työntekijän puolesta, mutta voi joutua myös itse maksamaan. Itse kävin koulutuksen sh:n työn ohella, maksoin itse ja sain ensimmäisen työterveyshoitajan paikan jota hain. Työ on siistiä sisätyötä yhdessä vuorossa, omissa vaatteissa (inhottaa vieläkin ne sairaalan työvaatteet), asiakkaat pääosin mukavia (poikkeuksia tietysti löytyy koska ihmisisistä kyse kuitenkin), "terveitä" (pahimmat ääripäät yleensä hoidossa jossain muualla)
Ja haastetta riittää kun tutustut erilaisiin aloihin ja niiden työoloihin :D
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalan väsyneillä työntekijöillä on harha-ajatuksia elämästä työelämässä muilla aloilla. Vaikka hoitoalan ongelmista puhutaan julkisuudessa jatkuvasti ei ala ole ainoa jossa on ongelmia. Tässä ihan muutamia ongelmia täällä muissa työelämän hommissa:
- Järjetön johtaminen, päätöksillä ei ole mitään kosketuspintaa tehtävään työhön
- Hoitoalaakin huonompi palkkaus jossa työntekijä on ”köyhä työllistetty” , palkka alle 1300€ kk
- Suuri palkka = järjetön määrä työtä joka seuraa kotiin ja vapaa-ajalle aamuin illoin
- Epämääräiset työtehtävät : Sinut saatetaan palkata yhteen tehtävään, mutta päädytkin tekemään jotain aivan muuta joka ei liity hakemaasi tehtävään millään tavalla
- Odotukset työn tuloksista järjettömät resursseihin nähden, yhden ihmisen pitäisi tehdä kymmenen ihmisen työt - joko teet tai itket ja teet, ylitöinä aamusta iltaan
- Työnhaussa ammattiosaamisellasi ei ole väliä, väliä saattaa olla esimerkiksi sosiaalisenmedian tileilläsi tai väärän värisellä huulipunalla
- Rekrytointitilaisuudet voivat sisältää ryhmätöitä, ryhmähaastatteluja, erilaisia tehtäviä joilla todistat olevasi parempi kuin muut. Näissä jos et pärjää sinua ei palkata.
- Ikärasismi. 40-vuotias koodari tai markkinoinninalan osaaja on jo vanha ja työllistyminen on todella epätodennäköistä. Parikymppiset ”pöhisijät” vievät työsi trendikkäisiin hipsteri-toimistoihin hakiessasi.
- Mikään keskinkertaisuus ei riitä. Olet joko huippuosaaja huipputyössä tai keskinkertainen työntekijä vaatimustasoa vastaamattomalla palkkalla työssä joka ei vastaa koulutustasi mitenkään
Eipä ole harha-ajatuksia, kun olen tehnyt aikasemmin vaikka mitä töitä ja myös ns. vaativia asiantuntijatehtäviä. Työelämä toki mennyt rankemmaksi kaikilla aloilla, mutta vaihtaisin takaisin jos voisin. Ikärasismi on ainoa jota hoitoalalla ei ole ainakaan loma-aikoihin, pääsee kesäksi raatamaan;).
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla olet vastuussa ihmisten hengestä ja terveydestä. Virheitä sattuu joka päivä ihan joka paikassa. Kiire ja tiedonkulun ongelmat yksi syy.
Toki alalla virheitä kutsutaan "poikkeamiksi" ja niistä tehdään haipro eli vaaratilanneilmoitus (jota kukaan ei edes koskaan lue). Jo koulussa painotettiin, että virheitä esim lääkityksen suhteen ei tule pelätä, koska kaikki niitä virheitä tulevat tekemään. Työkulttuuri siis tämä.
Tarkan ihmisen painajainen.
Näinpä. Lisään vielä että pahimpina päivinä ei ehdi edes haiprottaa.
Jos haluat kokonaisvaltaiseen työhön, opiskele fysio- tai toimintaterapeutiksi. Samanmittainen koulutus kuin hoitajilla. Useimmissa tapauksissa säännöllinen päivätyö. Omasta ja monien ystävien ja työkaverien puolesta voin sanoa, että on paljon mahdollisuuksia mielekkääseen ja kokonaisvaltaiseen ihmisen kohtaamiseen. Itse päädyin kuntoutusalalle, kun kaipasin ihmisläheisempää ammattia enkä ole katunut päätöstä kertaakaan. Toki vaatii reippaasti omaa motivaatiota ja paneutumista, jotta pääset hyvään työpaikkaan ja itseäsi kiinnostavan asiakasryhmän pariin.
Hoitajien työtä läheltä seuranneena pakko sanoa, että alaa tuntuu vaivaavan huonojen käytänteiden periytyminen vanhemmilta sukupolvilta (mm. tiukka nokkimisjärjestys/hovikäyttäytyminen, manipulointi, työn välttely, uhriutuminen, huono asenne asiakkaita kohtaan) + kiire, joka aika nopsaan lannistaa innokkaimmankin uuden tulijan. Nämä siis vain oman työurani varrelta havaintoja, varmasti hoitajanakin voi päästä mieluiseen hommaan ja hyvään työyhteisöön, jos sopivasti sattuu.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelen kyllä lämpimästi työterveyshoitajan työtä. On aivan eri maailmansa kuin varsinainen hoito- ja hoivatyö esim. kotihoidossa, sairaalassa tms. Työterveyshoitaja kohtaa suurimmalta osin työssäkäyviä aikuisia ihmisiä, suurimmat työllistäjät ovat erilaiset tuki-ja liikuntaelinvaivat, työssäjaksaminen ja sitten tietty ihan perus sairausvastaanotot (ei korona-aikana) Työ sisältää paljon kyllä paperityötä, eli pelkkää ihmisten hoitoa se ei ole.
Pelkkää sairaanhoitajan tutkintoa en suosittele noilla ap:n tavoitteilla, terveydenhoitajan koulutuksella on monipuolisemmat työllisyysnäkymät. Toki jos jokin erikoisala kiinnostaa esim. kirurgia tms. niin sitten et kyllä terkan papereilla tee mitään. Lähihoitajan työtä en missään nimessä suosittele, se on usein ihan k o i r a n virka, teet kaikki likaisimmat ja raskaimmat työt kolmessa vuorossa pienemmällä peruspalkalla.
Työterveyshoitajaksi jos haluaa, niin täytyy vielä käydä kallis erikoistumisjakso esim. Työterveyslaitoksen järjestämänä (työn ohessa), maksaa n.3500 e. Jotkin työpulasta kärsivät työterveyspalveluiden tuottajat saattavat maksaa sen työntekijän puolesta, mutta voi joutua myös itse maksamaan. Itse kävin koulutuksen sh:n työn ohella, maksoin itse ja sain ensimmäisen työterveyshoitajan paikan jota hain. Työ on siistiä sisätyötä yhdessä vuorossa, omissa vaatteissa (inhottaa vieläkin ne sairaalan työvaatteet), asiakkaat pääosin mukavia (poikkeuksia tietysti löytyy koska ihmisisistä kyse kuitenkin), "terveitä" (pahimmat ääripäät yleensä hoidossa jossain muualla)
Ja haastetta riittää kun tutustut erilaisiin aloihin ja niiden työoloihin :D
Tähän unohtui mainita, että työterveyshoitajan työhän on pääasiassa terveystarkastusten tekoa. Työnkuva vaihtelee varmasti työpaikasta riippuen, pelkkien tarkastusten tekeminen voi olla vähän puuduttavaa, kun kyselet samat asiat joka asiakkaalta, mutta jos pääsee tekemään muutakin (toimenpiteissä avustaminen, laboratoriokokeiden otto, sairausvastaanotto) niin on kyllä mukavan vaihtelevaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa melkein pelottavan hyvältä, tuosta haaveilen itse, mutta olen saanut kuvan että joka paikassa juostaan perse pitkällä ja edes lounastaukoa ei ehdi pitää :D
Tämä riippuu niin paikasta, jota voi joutua hakemaan. Olen keikkalaisena tehnyt töitä muualla kotihoidossa ja todella kirjavaa on. Niissä paikoissa joissa henkilökuntaa on monta sataa viikko työtuntia liian vähän ei huolehdita usein myöskään perusasioista. Hoitosuunnitelmat vanhoja, työohjeet puutteellisia tai vanhoja jne. Siinähän jaat lääkkeet vuoden vanhan lääkelistan kanssa, jossa vielä käsin tehtyjä yliviivauksia ja määrämuutoksia. Minulla kävi vain tuuri että harjoittelujaksolla osuin oman kuntani kotihoitoon, jossa nämä asiat ovat arvossa ja ylläpidettyjä. Kun perusasiat ovat kunnossa, on helppo saada keskittyä itse työn kohteeseen eli asiakkaaseen. Hyvin ehdin pitää tauot mutta toisaalta en valita, jos päivä menee vartin pitkäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kokonaisvaltaiseen työhön, opiskele fysio- tai toimintaterapeutiksi. Samanmittainen koulutus kuin hoitajilla. Useimmissa tapauksissa säännöllinen päivätyö. Omasta ja monien ystävien ja työkaverien puolesta voin sanoa, että on paljon mahdollisuuksia mielekkääseen ja kokonaisvaltaiseen ihmisen kohtaamiseen. Itse päädyin kuntoutusalalle, kun kaipasin ihmisläheisempää ammattia enkä ole katunut päätöstä kertaakaan. Toki vaatii reippaasti omaa motivaatiota ja paneutumista, jotta pääset hyvään työpaikkaan ja itseäsi kiinnostavan asiakasryhmän pariin.
Hoitajien työtä läheltä seuranneena pakko sanoa, että alaa tuntuu vaivaavan huonojen käytänteiden periytyminen vanhemmilta sukupolvilta (mm. tiukka nokkimisjärjestys/hovikäyttäytyminen, manipulointi, työn välttely, uhriutuminen, huono asenne asiakkaita kohtaan) + kiire, joka aika nopsaan lannistaa innokkaimmankin uuden tulijan. Nämä siis vain oman työurani varrelta havaintoja, varmasti hoitajanakin voi päästä mieluiseen hommaan ja hyvään työyhteisöön, jos sopivasti sattuu.
Tsemppiä!
Suosittelen samaa! Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, ja vaikka tykkään työstäni niin jos saisin valita uudelleen, kouluttautuisin toimintaterapeutiksi.
Vierailija kirjoitti:
No lähärien ei pitäs mennä lääkkeiden lähellekkään.
Sitä varten on koulutetut hoitsut.
Jos parin pillerin laskemisesta saa stressiä niin on hieman väärällä puolen tarjotinta.
Ymmärrät varmaan, että päivinä jolloin osastolla voi olla vaikka täysi kaaos voi virheitä tulla kiireessä ja joskus vaikka jostain lääkemääräyksestä lähteneen ketjureaktion takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tervydenhoitajaksi täytyy opiskella vuosi sh-opintojen päälle. ja jos haaveilet ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena niin kannattaa vähän tutustua työn arkeen ja realiteetteihin ennenkuin lähtee opiskelemaan....
Ihan kysymyksenä että missäs pääsen tutustumaan työn arkeen ja realiteetteihin? Otan vinkkejä vastaan mielelläni. Tungenko johonkin sairaalaan tai vanhainkotiin seurailemaan työtä vai?
Näin Korona- aikana et varmaan mitenkään. Tarinasi vastaa omaani, itse kaupan alalla 16- vuotta ja kolmenkymppisenä opiskelin työn ohessa lähihoitajaksi. Työn ohessa en itse olisi jaksanut opiskella sairaanhoitajaksi. Lähihoitajan ammatti kiehtoi myös siksi, että siellä ollaan enemmän asiakaskontakteissa ja ihan siellä ihmisen perushoidon äärellä. Nyt olen kotihoidossa ja päivääkään en ole katunut. On niin ihmisestä kiinni. Osa työkavereistani kokevat olevansa kovin kuormittuneita ja valittavat ettei ehdi, itse taas en koe työtä raskaana.
kertoisitko vielä tarkemmin työarjestasi ja miksi koet että et ole kuormittunut ja alanvaihto on ollut oikea päätös. Kerrankin hyvä kokemus, niin kuulisin mielelläni kun mietin lähäriksi kouluttautumista toiselta alalta.
Lisään vielä äskeiseen. Työ kaupan alalla oli erittäin fyysistä ja oli myös tulosvastuuta, jotka aiheuttivat oman stressinsä. Kotihoidossa ollaan toki menossa koko ajan, mutta työ itsessään on kevyempää, koska siinä ei tarvitse fyysistä voimaa juurikaan omassa yksikössäni. Toki on niitä, joiden mielestä kerran viikossa raskaiden jalkojen nostaminen vuoteeseenkin on raskasta. Pidän myös siitä, että kentällä ollaan yksin ja ajomatkat saa ajatella omiaan. Saan siis kaupan alan parhaat puolet eli asiakaspalvelun, ihmisten kanssa seurustelun ja oman päätöksenteon ilman fyysistä kuormitusta.
tätä siis kommentoin aiemmin, että kuulostaa jopa pelottavan hyvältä. Jos kotihoitoon haluaa, niin suositteletteko lähihoitaja vai sh koulutusta? Itselleni tässä elämäntilanteessa lähihoitajakoulutus olisi helpompi toteuttaa, mutta olen kuullut että suuntaus olisi useassa paikassa ja työssä siihen, että pitäisi olla sh paperit
Meidän yksikössä sairaanhoitajalla on varsin vähän suoraa asiakastyötä eli pääasiassa koneella oloa ja kasvotonta yhteydenpitoa lääkärin kanssa. Eli esim. hoitaja tuo viestin ja kuvan asiakkaan silmätulehduksesta, sairaanhoitaja siirtää tekstin ja kuvan lääkärille ja varmistaa jatkohoidon toteutumisen. Kun minä saan päivän kontaktit, teen käynnit ja ne olivat ne päiväni asiakkaat. Sairaanhoitaja taas joutuu päivittäin pyörittämään niitä sadan tiiminsä asiakkaan asioita. Eli kummanlaisesta työstä pidät on varmaan ratkaisevampaa.
Jos oikeasti haluat jotain, niin pistä toimeksi. Itse tein töitä noin 13v alalla jossa ei vaadittu koulutusta. Sitten laitoin hakupaperit ihan muutaman päivän miettimisellä lähihoitajakouluun. Pääsin sisään ja sitten tein lopullisen päätöksen ja menin kouluun. Päättäähän ei tarvitse ennenkuin on hyväksytty johonkin kouluun. Turha jahkailla aikaisemmin. Koulun jälkeen tein niitä töitä erilaisissa paikoissa n 15v ja tykkäsin hommista. Kollegani yllyttämänä laitoin yks kaunis päivä hakupaperit yliopistoon joka ei ollut koskaan kertaakaan käynyt mielessä. En todellakaan tiennyt mitään yliopisto-opinnoista. No, pääsin sisään ja muutaman vuoden jälkeen oli maisterin paperit kädessä, alan työt olin aloittanut jo aikaisemmin. Niitä, asiantuntijahommia teen vieläkin. Siis pitää vain valita alat jotka kiinostavat ja ennenkaikkea joissa työtä on tarjolla. Ei jonninjoutavaa haihattelua jos tarkoitus on saada työtä ja siitä elanto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelen kyllä lämpimästi työterveyshoitajan työtä. On aivan eri maailmansa kuin varsinainen hoito- ja hoivatyö esim. kotihoidossa, sairaalassa tms. Työterveyshoitaja kohtaa suurimmalta osin työssäkäyviä aikuisia ihmisiä, suurimmat työllistäjät ovat erilaiset tuki-ja liikuntaelinvaivat, työssäjaksaminen ja sitten tietty ihan perus sairausvastaanotot (ei korona-aikana) Työ sisältää paljon kyllä paperityötä, eli pelkkää ihmisten hoitoa se ei ole.
Pelkkää sairaanhoitajan tutkintoa en suosittele noilla ap:n tavoitteilla, terveydenhoitajan koulutuksella on monipuolisemmat työllisyysnäkymät. Toki jos jokin erikoisala kiinnostaa esim. kirurgia tms. niin sitten et kyllä terkan papereilla tee mitään. Lähihoitajan työtä en missään nimessä suosittele, se on usein ihan k o i r a n virka, teet kaikki likaisimmat ja raskaimmat työt kolmessa vuorossa pienemmällä peruspalkalla.
Työterveyshoitajaksi jos haluaa, niin täytyy vielä käydä kallis erikoistumisjakso esim. Työterveyslaitoksen järjestämänä (työn ohessa), maksaa n.3500 e. Jotkin työpulasta kärsivät työterveyspalveluiden tuottajat saattavat maksaa sen työntekijän puolesta, mutta voi joutua myös itse maksamaan. Itse kävin koulutuksen sh:n työn ohella, maksoin itse ja sain ensimmäisen työterveyshoitajan paikan jota hain. Työ on siistiä sisätyötä yhdessä vuorossa, omissa vaatteissa (inhottaa vieläkin ne sairaalan työvaatteet), asiakkaat pääosin mukavia (poikkeuksia tietysti löytyy koska ihmisisistä kyse kuitenkin), "terveitä" (pahimmat ääripäät yleensä hoidossa jossain muualla)
Ja haastetta riittää kun tutustut erilaisiin aloihin ja niiden työoloihin :D
Työterveyshoitajan duuni on myös ehkä vähiten sairaudenhoidollisin duuni - siinä nimittäin käytetään paljon aikaa asiakassuhteiden hoitamiseen (asiakasyritykset), myydään lisäpalveluita, tsekata laskutusta, ottaa käyttöön uusia digiratkaisuja ensimmäisten joukossa, koska ne myydään työterveyteen aina ensin jne. Kannattaa myös miettiä, että osaako/jaksaako opetella puljaamaan tietotekniikan kanssa - työterveyshoitajilla on ylivoimaisesti eniten eri tietojärjestelmiä käytössä, tämän tiedän terveydenhuollon digikehityksessä työskennelleenä.
Työterveyshoitajan duunia hakiessa kannattaa myös painottaa yo. asioita. Terveydenhoitajia on pilvin pimein, mutta kaupallisen mindsetin omaavia, digiketteriä terkkoja paljon vähemmän - ja he on niitä, ketkä palkataan ensin.
Bertta kirjoitti:
Jos oikeasti haluat jotain, niin pistä toimeksi. Itse tein töitä noin 13v alalla jossa ei vaadittu koulutusta. Sitten laitoin hakupaperit ihan muutaman päivän miettimisellä lähihoitajakouluun. Pääsin sisään ja sitten tein lopullisen päätöksen ja menin kouluun. Päättäähän ei tarvitse ennenkuin on hyväksytty johonkin kouluun. Turha jahkailla aikaisemmin. Koulun jälkeen tein niitä töitä erilaisissa paikoissa n 15v ja tykkäsin hommista. Kollegani yllyttämänä laitoin yks kaunis päivä hakupaperit yliopistoon joka ei ollut koskaan kertaakaan käynyt mielessä. En todellakaan tiennyt mitään yliopisto-opinnoista. No, pääsin sisään ja muutaman vuoden jälkeen oli maisterin paperit kädessä, alan työt olin aloittanut jo aikaisemmin. Niitä, asiantuntijahommia teen vieläkin. Siis pitää vain valita alat jotka kiinostavat ja ennenkaikkea joissa työtä on tarjolla. Ei jonninjoutavaa haihattelua jos tarkoitus on saada työtä ja siitä elanto.
Niimpä kiitos! Haihatella en tosiaan enää tässä vaiheessa halua, monen voi olla vaikeaa käsittää miksi sote-ala kiinnostaa erityisesti jos siellä jo työskentelee. Mutta työllistyminen alalla on varmaa joten loppuelämän toimeentulo on taattu - samaa voi sanoa aika harvasta alasta nykymaailmassa.
Laitoin haussa bioanalyytikon, terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi suositella.
Alalla ollut yli 20 vuotta. Huonommaksi menee koko ajan.
- huono palkka
- vajaa miehitys usein
- työkaverit puhuu usein erittäin huonoa Suomea ts sinä teet paperityöt ja hoidat puhelut
-viikonloput ja pyhät töissä
-arvostus 0
-jatkuvasti joutuu menemään sieltä mistä aita on matalinTykkää ihmisistä, mutta nämä vuodet ovat näyttäneet hoitotyön nousun ja tuhon. Suunta on vain alaspäin ja motivaatio karsii kun et voi vaikuttaa mihinkään.
Joten en todella voi suositella.
Komppaan tätä, esim. Espoossa osastot täynnä kongolaisia, filipiinoja ja virolaisia, siivous- ja keittiöhlökuntaa kymmenittäin mutta hoitajia ei näy missään! Pelottaa potilaiden ja hoitsujen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kolmekymppinen alanvaihtaja, joka on kyllästynyt myynti-ja esimiestyöhön. Palkkani on ihan surkea tulosvastuuseen nähden, siitäkään ei mitään motivaatiota saa. Ja työajat on ihan sieltä ja syvältä.
Hain nyt fyssariksi yhteishaussa ja jännitän, pärjäänkö pääsykokeissa, kun opiskeluajoista on jo vierähtänyt jokunen vuosi ja paikkoja on vähän muille kuin ensikertalaisille. Olin hakemassa fyssariksi ekan kerran jo 15 vuotta sitten, mutta jotenkin hairahduin ja päädyin kaupan alalle. Tsemppiä ap:lle, tunnen paljon ihmisiä hoiva-alalta ja osa on tyytyväisiä työhönsä ja osa ei.
Tsemppiä kovasti sinullekin :) Toivottavasti pääset opiskelemaan! Moni ei oikein ymmärrä mitä kaupanalalla tehdään ja kuinka fyysistä ja kiireistä työ on, puhumattakaan työajoista ja palkasta. Palkka on kuulkaa monta monta kertaa huonompi kuin sote-alalla. Pomppaisin kattoon 2500€ päivätyöpalkasta - itsekin tein vaativaa esimiestyötä jossa oli aivan älytön vastuu suhteessa palkkaan. Joskus aiemmin vastuuta sentään kompensoitiin hyvillä työajoilla (päivätyö) nyt sekin on historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalle sopii parhaiten sellainen ihminen, joka haluaa aidosti auttaa ihmisiä. Silloin se että saa auttaa tuo työhön iloa, jaksamista ja tyytyväisyyttä. Jos sinne lähtee vain siksi että hoitoalalla on töitä ja jotain työtä pitää tehdä, niin ei ihme että kyllästyttää. Jos työyhteisössä on ylimielisiä lääkäreitä tai johtajia, niin niihin pitää suhtautua ymmärtäväisesti tiedostaen että narsismi on mt-ongelma. Eikä saa siis ottaa sairaan ihmisen sanoja itseensä eikä antaa vaikuttaa itsetuntoon ja omaan hyvinvointiin. Jutut vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Minulla on ihan aito halu auttaa ja halu työllistyä alalle missä voin sen tehdä. Mutta tämä halu auttaa ja kiinnostus ihmistä kohtaan lytättiin täällä jo naiivina ja typeränä niin en oikein tiedä minkälaisia ihmisiä sinne sote-alalle kaivataan, ilmeisesti paantuneita valittajia ketjusta päätellen.
Kuvitteletko oikeasti, että nuo kitkerät kommentoijat eivät olisi lähteneet iloisina ja toiveikkaana alalle aikoinaan? Mitä jos työ on tehnyt heistä tuollaisia? Tiedätkö millainen stressi ihmiselle on että ei voi tehdä työtään kunnolla koska siihen ei ole aikaa? Jos jo tässä vaiheessa pidät ongelmana muita ihmisiä niin ei sullakaan alkusetelmasi ihan kohdillaan ole.
En tietenkään. Kuvittelen kuitenkin että näin vanhempana alalle lähtevänä on hieman erilainen käsitys työelämästä ja ihmisistä, kuin parikymppisellä vastavalmistuneella työelämän noviisilla. Aika moni ihminen palaa loppuu siinä työssä mihin ihan ensimmäiseksi lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelen kyllä lämpimästi työterveyshoitajan työtä. On aivan eri maailmansa kuin varsinainen hoito- ja hoivatyö esim. kotihoidossa, sairaalassa tms. Työterveyshoitaja kohtaa suurimmalta osin työssäkäyviä aikuisia ihmisiä, suurimmat työllistäjät ovat erilaiset tuki-ja liikuntaelinvaivat, työssäjaksaminen ja sitten tietty ihan perus sairausvastaanotot (ei korona-aikana) Työ sisältää paljon kyllä paperityötä, eli pelkkää ihmisten hoitoa se ei ole.
Pelkkää sairaanhoitajan tutkintoa en suosittele noilla ap:n tavoitteilla, terveydenhoitajan koulutuksella on monipuolisemmat työllisyysnäkymät. Toki jos jokin erikoisala kiinnostaa esim. kirurgia tms. niin sitten et kyllä terkan papereilla tee mitään. Lähihoitajan työtä en missään nimessä suosittele, se on usein ihan k o i r a n virka, teet kaikki likaisimmat ja raskaimmat työt kolmessa vuorossa pienemmällä peruspalkalla.
Työterveyshoitajaksi jos haluaa, niin täytyy vielä käydä kallis erikoistumisjakso esim. Työterveyslaitoksen järjestämänä (työn ohessa), maksaa n.3500 e. Jotkin työpulasta kärsivät työterveyspalveluiden tuottajat saattavat maksaa sen työntekijän puolesta, mutta voi joutua myös itse maksamaan. Itse kävin koulutuksen sh:n työn ohella, maksoin itse ja sain ensimmäisen työterveyshoitajan paikan jota hain. Työ on siistiä sisätyötä yhdessä vuorossa, omissa vaatteissa (inhottaa vieläkin ne sairaalan työvaatteet), asiakkaat pääosin mukavia (poikkeuksia tietysti löytyy koska ihmisisistä kyse kuitenkin), "terveitä" (pahimmat ääripäät yleensä hoidossa jossain muualla)
Ja haastetta riittää kun tutustut erilaisiin aloihin ja niiden työoloihin :D
Työterveyshoitajan duuni on myös ehkä vähiten sairaudenhoidollisin duuni - siinä nimittäin käytetään paljon aikaa asiakassuhteiden hoitamiseen (asiakasyritykset), myydään lisäpalveluita, tsekata laskutusta, ottaa käyttöön uusia digiratkaisuja ensimmäisten joukossa, koska ne myydään työterveyteen aina ensin jne. Kannattaa myös miettiä, että osaako/jaksaako opetella puljaamaan tietotekniikan kanssa - työterveyshoitajilla on ylivoimaisesti eniten eri tietojärjestelmiä käytössä, tämän tiedän terveydenhuollon digikehityksessä työskennelleenä.
Työterveyshoitajan duunia hakiessa kannattaa myös painottaa yo. asioita. Terveydenhoitajia on pilvin pimein, mutta kaupallisen mindsetin omaavia, digiketteriä terkkoja paljon vähemmän - ja he on niitä, ketkä palkataan ensin.
Tämä on mukavaa kuulla, olen kiinnostunut it-alasta, koodaamisesta sekä järjestelmistä. Voisin kutsua itseäni digiketteräksi :)
Tekevät kai kovaa tiliä yö- ja iltalisineen. Äitini kouluttautui nelikymppisenä ja teki 27v ja kuoli omaisuutta oli ainakin puoli miljoonaa toki osan oli varmaan perinyt ja eli säästeliäästi muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on kauhea työvoimapula ja harjoittelijoita sh ja lähihoitajakouluista pilvin pimein. Oikeastikko sinne voi vaan kuka tahansa työkkäristä mennä töihin vähän katselemaan realiteetteja? Anteeksi mutta vähän vaikeaa uskoa. Eikö sellainen vaaranna potilasturvallisuuttakin?
hoitoapulaisen työhön on jatkuvasti näitä työkkärin palkkatukityöpaikkoja ja työkokeilupaikkoja auki. Ne ei ole mol:issa vaan haetaan/osoitetaan erikseen.
Mysö esimerkiksi ihan äskettäin helsingin kaupunki rekrytoi 30 hoitoapulaista koronasairaalaan, ihan työsuhteeseen. Tai yritti, eipä ollut hakijoita. Koulutusvaatimuksia ei ollut
Kuvitteletko oikeasti, että nuo kitkerät kommentoijat eivät olisi lähteneet iloisina ja toiveikkaana alalle aikoinaan? Mitä jos työ on tehnyt heistä tuollaisia? Tiedätkö millainen stressi ihmiselle on että ei voi tehdä työtään kunnolla koska siihen ei ole aikaa? Jos jo tässä vaiheessa pidät ongelmana muita ihmisiä niin ei sullakaan alkusetelmasi ihan kohdillaan ole.