Lue keskustelun säännöt.
Alanvaihto hoitoalalle kolmekymppisenä
Olen tehnyt pitkän työuran kaupanalalla erilaisissa tehtävissä, nyt kolmekymppisenä kaipaisin kuitenkin pätevyyttä ja ammattiosaamista työssä jossa työllistyminen olisi varmempaa, eikä yhteen työpaikkaan tarvitsisi lukittautua niin pitkäksi aikaa jos esimerkiksi työympäristö on aivan kauhea.
Koen houkutusta lähteä opiskelemaan uuden uran, terveydenhoitajan työ kiinnostaa todella paljon. Näkisin itseni esimerkiksi työterveydessä töissä. Voiko sairaanhoitaja työskennellä työterveydessä?
Alaa ympäröi aivan valtava negatiivisuus ja monet lähipiirissäni ovat pitäneet ajatuksiani aivan hulluna. Olen ihmisläheinen ihminen joka on kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena, kaupan alan työ on ihan mukavaa, muttei tarjoa vaihtelua ja kiinnostavia tehtäviä riittävästi.
Alan jo epäillä itseäni haaveideni kanssa, kun hoitoalaa pidetään niin kamalana kaiken kaikkiaan. Mitä hyviä puolia on esimerkiksi terveydenhoitajan työssä? Entä sairaanhoitajan?
Kommentit (268)
No hoitoalalta tällainen suositus kuin suuhygienisti. Loppujen lopuksi aika chilliä, kiire toki on mutta siihen olen itse ainakin ravintola-alalla tottunut, ei niin kiire kuitenkaan. Säännöllinen työaika, kaikki pyhät vapaata, nyt tulee taas neljän päivän pääsiäisvapaat. Kaikki yhteisöt missä itse olen työskennellyt ovat olleet mukavia, ei nyt mitään vapaa-ajan ystäviä olla mutta kaikki auttaa kaikkia ja aina ollaan muiden tukena. Kolmessa vuodessa sain paperit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi bioanalytiikka ja röntgenhoitajan koulutus, mutta en tiedä juuri mitään luonnontieteistä. Olen humanistisen alan maisteri. Onkohan mahdollista opetella nuo jos ei ole mitään huippuhyvää matikkapäätä? Kokemuksia kellään? Siis ihan fysiikan perusteista pitäisi alkaa opetella.
Ei tarvitse ainakaan bioanalyytikon koulutuksessa huippuhyvää matikka päätä. Lyhyellä matikalla pärjää hyvin. Suosittelen alaa, ite oon ollu 12 vuotta työelämässä erilaisissa laboratorioissa. Monipuoliset työllistymismahdollisuudet ja voi valita haluaako olla enemmän vai vähemmän potilaiden kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
No hoitoalalta tällainen suositus kuin suuhygienisti. Loppujen lopuksi aika chilliä, kiire toki on mutta siihen olen itse ainakin ravintola-alalla tottunut, ei niin kiire kuitenkaan. Säännöllinen työaika, kaikki pyhät vapaata, nyt tulee taas neljän päivän pääsiäisvapaat. Kaikki yhteisöt missä itse olen työskennellyt ovat olleet mukavia, ei nyt mitään vapaa-ajan ystäviä olla mutta kaikki auttaa kaikkia ja aina ollaan muiden tukena. Kolmessa vuodessa sain paperit
Suosittelen myös shg:n koulutusta. Itsenäistä työtä.
Hei kilpasisko ap mihin korkeakouluun hait terveydenhoitajaksi? 🙂
Hoitoalalta poistunut kirjoitti:
Pääsin hoivakotiin, työkkärin alanvaihtoryhmän mukana tutustumaan, kuukaudeksi. Koska olin muuttanut Suomeen ulkomailta, sain vielä Kelan kotoutumistukea ja asumistukea, kun jatkoin harjoittelua hoivakodissa muutaman kuukauden. Sain viedä vanhuksia ulos, huolehtia hygieniasta ja jakaa lääkkeitä. Olen myöhemmin keskeyttänyt lähihoitajan opinnot, koska pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nyt olen tehnyt opinnäytetyön, mutta en saa työharjoitteluja läpi sairaanhoitajaopiskelijana. Muuten sairaanhoitajaopiskelijana saat tehdä alan töitä jo heti opintojen alusta. Todella työllistävä ala, mutta työharjoittelut ylivoimaisia. Minä en koskaan valmistu, tuhlasin vuosia opintoihin.
Mikä esteenä ettei työharjoittelut mene läpi? Ei ne ylivoimaisia ole, vaatii itseltään toki semmosta aktiivista roolia ja oma-aloitteisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan ehdottanut tässä ketjussa sosiaalityöntekijäksi opiskelua? Huutava pula pätevistä työntekijöistä eli helppo työllistyä tällä hetkellä, mielekästä ihmisten parissa tehtävää työtä. Useimmiten päivätöitä 3000-4000e plkalla.
"Työtä ihmisen on tarkoitus tehdä vuosikymmeniä, joten sillä opiskeluajalla ei normaalisti ole merkitystä, vaan enemmän senkin sisällöllä kuten työssäkin."
Kyllä sillä on vanhemmalle ihmiselle merkitystä joka on tottunut säännöllisiin tuloihin ja normaaliin palkkaan. Tuntuu ylivoimaiselta sinnitellä monta vuotta tosi pienillä tuloilla kun opiskelee. Sitä rahaa ei saa ikinä takaisin minkä menettää jos palkkakaan ei juuri nouse. Myöskään terveys ja työssä jaksaminen eivät ole itsestään selvyys enää nelikymppiselle. Todennäköisesti en jaksa tehdä töitä enää kymmeniä vuosia, yleensä hoitoalalla ei moni jaksa edes eläkeikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaisvaltaista huolehtimista et hoitoalalla pääse tekemään, taidan olla samaa mieltä tuttujesi kanssa että naiiveja ajatuksia. Jos olet nyt jo työoloista kuormittunut ja huolissaan niin hoitoala ei kuulosta parannukselta. Jos päätät kuitenkin mennä niin mene yliopiston puolelta niin et ole nokkimisjärjestyksessä pohjalla, vaikutat herkältä. Eläköitynyt erikoislääkäri voisi olla toiveitasi vastaava rooli.
Vau kiitos paljon tsempistä, en ihmettele yhtään että sieltä on niin kova tunku pois muille aloille...
Hoitoalalla on juuri tuollaista porukkaa. Minäkin lähdin kaupan alalta. Opiskelin hoitoalalle koska tykkään auttaa ihmisiä, eläydyn helposti toisen asemaan ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Mutta on vaikeaa jos työkaverin lähtökohdat ovat tuota luokkaa... oli sitten mikä hoitaja vaan, tuntuu että loppupeleissä päätyy vaipottamaan vanhuksia jotka ovat menettäneet viimeisenkin hoitomyönteisyyden rippeen kun hoitajat ovat ylimmän kommentoijan tyylistä sellaiseksi muuttuneet. Älä tee sitä virhettä että menet hoitoalalle. Työkokeilu ei välttämättä anna oikeaa kuvaa. Työpaikoilla osataan olla myös vieraskoreita. Sama kontrasti lahkojen seurakunnissa. Sellaista ihmistä viedään joka ei osaa erottaa onko joku oikeasti mukava vai osaako vain olla. Lähihoitajan papereilla muuten voi myös pyyhkiä takapuolta. Olisin käynyt koulussa vain silloin tällöin Jos arvosanoilla olisi väliä.
Vierailija kirjoitti:
"Työtä ihmisen on tarkoitus tehdä vuosikymmeniä, joten sillä opiskeluajalla ei normaalisti ole merkitystä, vaan enemmän senkin sisällöllä kuten työssäkin."
Kyllä sillä on vanhemmalle ihmiselle merkitystä joka on tottunut säännöllisiin tuloihin ja normaaliin palkkaan. Tuntuu ylivoimaiselta sinnitellä monta vuotta tosi pienillä tuloilla kun opiskelee. Sitä rahaa ei saa ikinä takaisin minkä menettää jos palkkakaan ei juuri nouse. Myöskään terveys ja työssä jaksaminen eivät ole itsestään selvyys enää nelikymppiselle. Todennäköisesti en jaksa tehdä töitä enää kymmeniä vuosia, yleensä hoitoalalla ei moni jaksa edes eläkeikään.
Minä taas ajattelen enemmän niin että mielummin nyt opiskelen ja sinnittelen osa-aika hommia tehden, kuin opiskelen jotakin mikä ei yhtään kiinnosta ja valmistun samaan tilanteeseen missä olen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Työtä ihmisen on tarkoitus tehdä vuosikymmeniä, joten sillä opiskeluajalla ei normaalisti ole merkitystä, vaan enemmän senkin sisällöllä kuten työssäkin."
Kyllä sillä on vanhemmalle ihmiselle merkitystä joka on tottunut säännöllisiin tuloihin ja normaaliin palkkaan. Tuntuu ylivoimaiselta sinnitellä monta vuotta tosi pienillä tuloilla kun opiskelee. Sitä rahaa ei saa ikinä takaisin minkä menettää jos palkkakaan ei juuri nouse. Myöskään terveys ja työssä jaksaminen eivät ole itsestään selvyys enää nelikymppiselle. Todennäköisesti en jaksa tehdä töitä enää kymmeniä vuosia, yleensä hoitoalalla ei moni jaksa edes eläkeikään.
Lisään vielä että minulla ei ole asunto tai autolainoja tai lapsia joista olla huolissaan. Eri tilanne on tietenkin jos lainat kaatuu niskaan ja lapsia on huolettavana, tällöin on hyvä miettiä onko parempi lähteä kahden vuoden koulutukseen vai neljän.
Minä taas ajattelen enemmän niin että mielummin nyt opiskelen ja sinnittelen osa-aika hommia tehden, kuin opiskelen jotakin mikä ei yhtään kiinnosta ja valmistun samaan tilanteeseen missä olen nyt.
Koska olin tutustunut alaan etukäteen hoivakodissa puolisen vuotta, niin luulin että sairaanhoitajajien työharjoittelussa ohjataan ja neuvotaan. Siis ensimmäisessä työharjoittelussa ohjaajani ei ymmärtänyt suomen kielen sanoja, kuten esimerkiksi “pihdit.” Koko työharjoittelun opetin hänelle tietokoneen käyttöä ja suomen kieltä. Sen sain läpi. Toinen työharjoittelu oli sisätaudit. Minulla oli nuori nainen ohjaajana. Hän häipyi ulos tupakalle, silloin harvoin kun oli Työ paikalla. Kirjoitti arvosteluun, että jätän potilaani yksin... kun hän itse karttoi osastoa. Seuraava oli taas kirurgian osasto suuressa yliopistosairaalassa. Kaksi ohjaajaa, toinen teki yövuoroja ja toinen oli kurssilla. Lisäksi sisätautiosaston ohjaaja oli naimisissa kirurgisella olevan ohjaajani kanssa. Heti sairaanhoito-opintojen alusta lähtien olin töissä sairaanhoitajan tai erikoissairaanhoitajan sijaisena, eikä kukaan koskaan valittanut ja työtä tarjottiin. Ainut syy miksi harjoittelut ei mennyt läpi, oli työharjoittelupaikka, mistä syytän jobiilia. Jos et tunne ketään yliopistosairaalassa olet ohjaajille arvoton kiusattava. Pitäisi olla joku oikeus opiskelijoillakin, mutta nyt pitäköön tunkkinsa. En ymmärrä, kun 17-vuotias lähihoitaja saa vapautuksen ensimmäisestä Sh:n työharjoittelusta. Jos teet hoivatyötä vuosia päiväkodeissa ja hoivakodeissa, te-toimiston kanssa sovittuasi, niin siitä et saa hyväksilukuja. Työstä sairaalassa saat opintopisteitä, se lasketaan todisuksessa, mutta työharjoittelupakkoa se ei poista. Työharjoitteluissa minut jätettiin yksin, osasin työn vuoksi jo kirjata. Jouduin opettamaan ohjaajalle suomea ja kirjaamista, enkä valmistu sairaanhoitajaksi, vaikka kiitettävän keskiarvo. Olisin toivonut, että työharjoittelut tehdään ennen teoriaopintoja, kuten Saksassa tehdään. Myös työstä sairaalassa ja vuoden työstä hoitoalalla pitäisi saada hyväksilukuja. Työharjoitukset ei opeta mitään, koska sh voi oppia potias- työtä tehden ja saada siitä paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on suositeltu suuhygienistin opintoja. Tuntuu tosi hankalalta kyyhöttää huonossa asennossa potilaan vieressä ja tehdä pikkutarkkaa työtä. Minulla varmasti tosi äkkiä paikat väsyisivät ja välineet lipsahtaisi hoidettavan suussa. Ei minun mielestä sovi kaikille tälläinen työ.
Vai ei saa sanoa työpaikalla, että tykkää työstään...höh...ihme työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt pääsisinkö vapaaehtoistyöhön esim.vanhainkotiin. Koen kutsumusta hoitoalalle,mutten pysty tekemään oman sairauteni takia 3-vuorotyötä. Tiedän resurssivajeet hoitoalalla ja työn kuormittavuuden,joten siksi ajattelen että vapaaehtoisena pystyisin antamaan sen kiireettömän läsnäolon mihin hoitajilla ei ole aikaa. Miltä tällainen kuulostaisi? Koronan takia voi olla ettei tällainen onnistu.
Moneen paikkaan otetaan kyllä töihin, jotta pääset kokeilemaan/ näkemään vierestä millaista työ on.
Jos osaa jonkun työn kannattaa pysyä siinä kiinni . Sitten kun siitä lähtee pois ei enää voi palata siihen koska asiat muuttuu pitää taas opetella uutta . Vanhana ei enää opi uutta 50 v ja siitä....
Kuulkaas nyt . Hoitajat joutuu pesemään paskaa joten jos asenne on heti ettei voi jaksa jotain ei voi mennä hoito alalle ollenkaan . Se on auttajan työtä missä ei tienata vaan autetaan sairastuneita . Pitää olla halu auttaa ensin .
EI koskaan ikinä hoitoalalle! Jos haluat vaihtaa terveysalalle, niin hae lääketieteelliseen tiedekuntaan ja opiskele lääkäriksi tai hammaslääkäriksi. Varma työpaikka millä tahansa paikkakunnalla ja erittäin hyvä palkka!
Hoitoalalle ei kannata missään nimessä opiskella! Hoitoala on matalapalkka-ala, jossa on huono palkka, surkeat vuorolisät ja epämukavat työajat. Hoitoala on naisvaltainen ala, jossa on erittäin paljon epäasiallista kohtelua ja työpaikkakiusaamista. Naisvaltaisissa työyhteisöissä osa hoitajista on kyykäärmeitä, jotka laistavat ja lusmuavat töistään, ovat jatkuvasti tekosairaana "sairauslomalla", juoruavat ja puhuvat pahaa ihmisistä. Kiusatuksi joutuvat etenkin opiskelijat, keikkalaiset ja sijaiset.
Työpaikkakiusaaminen alkaa jo opintojen aikana. Pakollisia ja palkattomia harjoittelujaksoja on kymmeniä viikkoja. Hoitoalan opiskelijat ovat edelleen lainsuojattomia. Opiskelijoita kohdellaan monissa harjoittelupaikoissa täysin epäasiallisesti ja kiusataan systemaattisesti. Hoitoalan oppilaitosten nössöt rehtorit ja opettajat eivät puutu työpaikkakiusaamiseen, vaan lähettävät uusia opiskelijoita kurjiin työpaikkoihin kiusattavaksi. Jokaiseen oppilaitokseen pitää palkata häirintäyhdyshenkilö, joka ajaa opiskelijan oikeuksia ja oikeusturvaa!
Lue alkuun esimerkiksi nämä:
- https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005854089.html
- https://www.tehylehti.fi/fi/blogit/mainio/sairaanhoitaja-ja-opiskelijan…
- file:///C:/Users/Omistaja/AppData/Local/Temp/52496-Kirjoitus%20(sis%C3%A4lt%C3%A4en%20ydinasiat,tiivistelm%C3%A4t%20&%20asiasanat)-47955-1-10-20150817.pdf
Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan työ on matalapalkka-ala, johon vaaditaan 3,5-4,5 vuoden ammattikorkeakoulutus. Ulkomailla, esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa sairaanhoitaja ansaitsee huomattavasti paremmin kuin Suomessa.
Kamalimmat työpaikat ovat vanhustenhoito ja kotihoito. Vanhustyö on henkisesti ja fyysisesti erittäin kuormittavaa työtä. Alalla on paljon kouluttamattomia ja epäpäteviä ihmisiä. Muistisairaat vanhukset käyttäytyvät aggressiivisesti ja raapivat, sylkevät, lyövät ja potkivat. Ambulanssissa, ensiavussa ja päivystysosastoilla päihtyneet, huumeita käyttävät ja sekavat piripäät näyttävät hoitajille nyrkkiä, potkuja, astaloa ja jopa asetta.
Joten ÄLÄ hyvä ihminen hae hoitoalan opintoihin, vaan pysy kaukana hoitoalasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaisvaltaista huolehtimista et hoitoalalla pääse tekemään, taidan olla samaa mieltä tuttujesi kanssa että naiiveja ajatuksia. Jos olet nyt jo työoloista kuormittunut ja huolissaan niin hoitoala ei kuulosta parannukselta. Jos päätät kuitenkin mennä niin mene yliopiston puolelta niin et ole nokkimisjärjestyksessä pohjalla, vaikutat herkältä. Eläköitynyt erikoislääkäri voisi olla toiveitasi vastaava rooli.
Lähihoitajana pääsee varmasti kokonaisvaltaisimmin kohtaamaan ihmisiä ja huolehtimaan heistä.
Ei kiitos, haluan mielummin pätevyyden terveydenhoitajaksi kuin lähihoitajaksi.
Mainitsit puutteellisista matemaattisista taidoistasi aiemmin. Lähihoitajana niitä matemaattisia taitoja vaaditaan "hieman" vähemmän, kuin sairaanhoitajana. Terveydenhoitajaksi tiesi on pitkä. Et välty matematiikalta. Nyt en väheksy lähihoitajia (olen itse), lyön sulle vaan realiteetit pöytään.
Kannattaa miettiä kaksikin kertaa. Aika paljon hoitajista puhutaan lehdistössä https://www.veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=hoitaja