Lue keskustelun säännöt.
Alanvaihto hoitoalalle kolmekymppisenä
Olen tehnyt pitkän työuran kaupanalalla erilaisissa tehtävissä, nyt kolmekymppisenä kaipaisin kuitenkin pätevyyttä ja ammattiosaamista työssä jossa työllistyminen olisi varmempaa, eikä yhteen työpaikkaan tarvitsisi lukittautua niin pitkäksi aikaa jos esimerkiksi työympäristö on aivan kauhea.
Koen houkutusta lähteä opiskelemaan uuden uran, terveydenhoitajan työ kiinnostaa todella paljon. Näkisin itseni esimerkiksi työterveydessä töissä. Voiko sairaanhoitaja työskennellä työterveydessä?
Alaa ympäröi aivan valtava negatiivisuus ja monet lähipiirissäni ovat pitäneet ajatuksiani aivan hulluna. Olen ihmisläheinen ihminen joka on kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena, kaupan alan työ on ihan mukavaa, muttei tarjoa vaihtelua ja kiinnostavia tehtäviä riittävästi.
Alan jo epäillä itseäni haaveideni kanssa, kun hoitoalaa pidetään niin kamalana kaiken kaikkiaan. Mitä hyviä puolia on esimerkiksi terveydenhoitajan työssä? Entä sairaanhoitajan?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen vikaa vuotta sairaanhoitajaksi, en suosittele.... työ itsessään on ihan ok, mutta potilaat ja omaiset ovat hirveän vaikeita, haluavat käydä päällesi jos eivät saa mitä tilaavat (lääkäri määrää lääkkeet ja hoitaja arvioi tarvitseeko potilas niitä)... ja työkaverit vihaavat työnjälkeäsi vaikka teet parhaasi tai niinkuin koulussa opetetaan. Jos olet ahkera, sinua inhotaan koska muut näyttävät huonommilta rinnallasi... Jos taas olet flegmaattinen etkä välitä työstä muuta kuin palkan takia niin silti myös pidetään huonona. Järkky vastuu, olen meinannut jakaa väärin lääkkeet...........
Täytyy sanoa, että kauheaa kuunnella näitä suurimpaa osaa vastauksista ehkä tulevana potilaana. Elän toivossa , että ap:n kaltaisia alalle tulijoita on enempi: ihanaa tietää, että työn huonoista puolista huolimatta haluaa vielä joku tehdä sitä työtä ja löytää ne hyvät puolet. Olen itse naisvaltaisellla ja pienipalkkaisella alalla ja tiedän, että työ kuin työ sisältää hyvät ja huonot puolensa. AP:lle, mene ja opiskele, maailma tarvitsee juurikin sun kaltaisia ihmisiä ja varsinkin hoitoalalle ! Valittajia ja outoja tyyppejä riittää kyllä aina !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhoitajan koulutus on 4 vuotta. Koulutus on ajallisesti aika pitkä palkkaan verrattuna. Töitä toki riittää ja aika monipuolisestikin, mutta itse valitsisin kyllä toisin jos olisin nyt valinnan äärellä. Toki suosittelen ennemmin th koulutusta kuin sh koulutusta, th- tutkinnolla paremmat mahikset päivätöihin.
Itse vaihdoin lähes nelikymppisenä hoitoalalle. Joo työ on rankkaa (oon lähihoitaja, yökkönä) mutta ei se monessa perusduubissa sen helpompaa ole.
Oon ollut kaupassa kassalla ja ärsytti työajat plus se ettei ollut täysiä tunteja ja huonohko palkka jota tosin lisät vähän paikkas. Oon ollut ravintola-alalla keittiössä ja työ hiton raskasta ja sanat ongelmat kuin kaupan alalla. Oon ollut kirjapainossa ja se oli päivätyö arkisin mutta raskasta (paperi on painavaa) ja palkka surkea. Oon tehnyt puhelinmyyntiä ja se oli päivätyö arkisin, palkka kohtalainen koska olin siinä hyvä mutta hel vetin tylsistyttävää selittää samoja asoita ja spiikkejä päivästä toiseen. Oon jakanut postia (paskat työajat ja huono palkka) ja tehnyt aika monta muutakin työtä.
Ei tää lähärin työ musta niin kauheeta ole. Riippuen varmaan työpaikastakin mutta kun työntekijöistä on pula niin aina voi vaihtaa paikkaa jos joku paikka ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaisvaltaista huolehtimista et hoitoalalla pääse tekemään, taidan olla samaa mieltä tuttujesi kanssa että naiiveja ajatuksia. Jos olet nyt jo työoloista kuormittunut ja huolissaan niin hoitoala ei kuulosta parannukselta. Jos päätät kuitenkin mennä niin mene yliopiston puolelta niin et ole nokkimisjärjestyksessä pohjalla, vaikutat herkältä. Eläköitynyt erikoislääkäri voisi olla toiveitasi vastaava rooli.
Lähihoitajana pääsee varmasti kokonaisvaltaisimmin kohtaamaan ihmisiä ja huolehtimaan heistä.
Ei kiitos, haluan mielummin pätevyyden terveydenhoitajaksi kuin lähihoitajaksi.
Mainitsit puutteellisista matemaattisista taidoistasi aiemmin. Lähihoitajana niitä matemaattisia taitoja vaaditaan "hieman" vähemmän, kuin sairaanhoitajana. Terveydenhoitajaksi tiesi on pitkä. Et välty matematiikalta. Nyt en väheksy lähihoitajia (olen itse), lyön sulle vaan realiteetit pöytään.
Ei sairaanhoitajana tarvitse mitään muuta kuin auttavan päässälaskutaidon tyyliin plus-, miinus-, jako- ja kertolaskut. Lääkelaskuissa ensimmäisen asteen yhtälö. Haloo. t.sh
Kysymys hoitoalalla työskenteleville: Kelpaisiko 51-vuotta täyttänyt entinen raksaukko hoitotyöhön, jos sellaiseen koulutukseen sattuisi pääsemään? Tuki- ja liikuntaelimissä on sen verran vikaa, ettei raksahommiin ole enää asiaa, eikä se pölyssä ja pakkasessa työskentely enää kiinnosta muutenkaan. Vai onko turha haaveilla sille alalle työllistymisestä? Voihan se olla että eivät ota sinne kouluunkaan, kun katsovat, että kohta on hakija itse potilaana siellä. Koulun jälkeen olisi kuitenkin melkein 15v eläkeikään matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki haluavat hoitoalalle? Ohjelmistoalalla on järkky työvoimapula eikä edes katsota koulutusta, tärkeintä on että osoitat taitosi harrastuneisuudella, omilla projekteilla. Pulaa on erityisesti Javascript-osaajista.
Tuttavani, ex-saikkari, opiskeli ohjelmointia itse vapaa-ajallaan muutaman vuoden ja tienaa nyt 8000-11000 €/kk ohjelmistokehittäjänä. Työ on kuulemma iisipiisiä verrattuna teho-osaston hoitajan työhön, jossa palkka oli 2500, yölisien kanssa muutaman satkun enemmän.
No tuttavasi on sitten erittäin lahjakas ohjelmoija. Se ala ei sovi jokaiselle. Minä en ymmärrä koko asiasta mitään, sain kaikista ohjelmoinnin kursseista ykkösen. Niitä oli muutama pakollinen, valmistuin rautapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki haluavat hoitoalalle? Ohjelmistoalalla on järkky työvoimapula eikä edes katsota koulutusta, tärkeintä on että osoitat taitosi harrastuneisuudella, omilla projekteilla. Pulaa on erityisesti Javascript-osaajista.
Tuttavani, ex-saikkari, opiskeli ohjelmointia itse vapaa-ajallaan muutaman vuoden ja tienaa nyt 8000-11000 €/kk ohjelmistokehittäjänä. Työ on kuulemma iisipiisiä verrattuna teho-osaston hoitajan työhön, jossa palkka oli 2500, yölisien kanssa muutaman satkun enemmän.
Ette kai te usko tähän? Tai sitten toi tuottava on superlahjakas ohjelmoija, jotkut toki pääsevät noille palkoille mutta se vaatii jo sellaista Mensan tasoista ÄO:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki haluavat hoitoalalle? Ohjelmistoalalla on järkky työvoimapula eikä edes katsota koulutusta, tärkeintä on että osoitat taitosi harrastuneisuudella, omilla projekteilla. Pulaa on erityisesti Javascript-osaajista.
Ala kiinnostaisi, mutta atk-taidot rajoittuu juuri tällaiseen keskustelupalstan käyttöön, sähköpostiin, googlen käyttöön ja verkkopankkiin. Uuden tulostimen kytkentä ja toimintakuntoon laittaminen on jo arpapeliä, mutta yritys ja erehdys-taktiikalla ja googlettamalla ne on tähän asti saatu lähes aina toimimaan. Eli alalle ei pääse edes opiskelemaan, ellei ole jotain omia projekteja ennestään? Ei varmaan 50 täyttänyt pääsisi muutenkaan, vaikka olisi joku atk-projekti taustalla, jos ei ole aikaisempaa atk-koulutusta?
Jos haluat varman työllistymisen ja valita parhaat tehtävät päältä, eikä veri kammoksuta, niin ainaki pk-seudulla on aivan huutava pula bioanalyytikoista. Tehtävät on tosi vaihtelevia, voi olla ihmisten kanssa tekemisissä tai hautautua kellariin laitteiden seuraan. Jokaiselle on jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat varman työllistymisen ja valita parhaat tehtävät päältä, eikä veri kammoksuta, niin ainaki pk-seudulla on aivan huutava pula bioanalyytikoista. Tehtävät on tosi vaihtelevia, voi olla ihmisten kanssa tekemisissä tai hautautua kellariin laitteiden seuraan. Jokaiselle on jotakin.
Se on vain sikatylsää hommaa, kun automatisointi vie kaikki kiinnostavat työtehtävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tervydenhoitajaksi täytyy opiskella vuosi sh-opintojen päälle. ja jos haaveilet ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena niin kannattaa vähän tutustua työn arkeen ja realiteetteihin ennenkuin lähtee opiskelemaan....
Ihan kysymyksenä että missäs pääsen tutustumaan työn arkeen ja realiteetteihin? Otan vinkkejä vastaan mielelläni. Tungenko johonkin sairaalaan tai vanhainkotiin seurailemaan työtä vai?
Työkkärin kautta pääsi ainakin aiemmin työharjoitteluun eri paikkoihin. En tiedä miten on nykyään.
Työharjoitteluun sairaalaan ja työterveyteen ilman mitään kokemusta ja ilman että opiskelisi alaa edes? Vau en ole koskaan kuullutkaan tällaisesta. Mikä motivaatio työpaikoilla on tällaisille työharjoitteluille?
Usein esim palvelutaloihin ym otettiin työharjoittelijoita. Itsekin olin, ennenkin lähdin sitten opiskelemaan alalle. Rooli oli tuolloin vähän kuin olisin ollut hoiva-avustaja. Syöttämistä,pesuja, ym hommaa mihin ei sen kummempaa osaamista tarvinnut.
Hoitoalalla on kauhea työvoimapula ja harjoittelijoita sh ja lähihoitajakouluista pilvin pimein. Oikeastikko sinne voi vaan kuka tahansa työkkäristä mennä töihin vähän katselemaan realiteetteja? Anteeksi mutta vähän vaikeaa uskoa. Eikö sellainen vaaranna potilasturvallisuuttakin?
Todellisuus on, että kaikki "perushoitajat" eivät osaa lukea. Ihan oikeasti. Lähipiirissä tuli tuollainen tapaus vastaan, missä kaikki hommat ei oikein sujuneet. Selvisi lopulta, ettei osannut numeroita(kaan), ja siksi mikään homma ei oikein onnistunut, missä olisi pitänyt ymmärtää numeroita tai tekstiä.
Lähihoitajaksi pystyy nykyään valmistumaan Suomesta osaamatta lukea. Töissäkin pärjää, kunhan pysyy kaukana lääkelupia vaativista jutuista. Kyllä ne pesut, syöttämiset, siivoamiset ja muut sujuu vähemmällä lukutaidollakin. Tuo jutun kaveri ei siis ollut mikään huono työntekijä, vaan päin vastoin teki kaikki perushommat hyvin ja oli pidetty asiakkaiden keskuudessa. Opintoja ei nykyään pysty reputtamaan, eli kun on vain päässyt koulutusputkeen, niin jokainen valmistuu ammattiin. Nettitentit voi tehdä kaveri puolesta.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Älä missään tapauksessa mene hoitoalalle. Ongelmaksi tulee moraali, eli koko ajan on niin kiire, että tarvii priorisoida mitä ehtii tehdä joten kuten, ja mitkä hommat tarvii jättää tekemättä kokonaan. Kun ei pysty tekemään töitään kunnolla, siihen joko kyynistyy tai polla hajoaa. Tuon takia porukka siirtyy pois hoitoalalta.
Mene jollekin perinteisesti miehiselle alalle - sieltä löytyy hyvin palkattua duunia ja hyviä työyhteisöjä. Sähkömies on hyvä duuni, ja jos lukuintoa on, niin voi lukea itsensä sähköinssiksi ja hommata omat asennusoikeudet. Sama putkimies, eikä vaadi edes mitään lupia tehdä hommaa (toisin kuin sähköpuoli). Molemmat ovat fyysisesti ja henkisesti paljon kevyempia aloja verrattuna hoitoalaan. Tunnen hoitajia, jotka ovat siirtyneet noille aloille, ja ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys hoitoalalla työskenteleville: Kelpaisiko 51-vuotta täyttänyt entinen raksaukko hoitotyöhön, jos sellaiseen koulutukseen sattuisi pääsemään? Tuki- ja liikuntaelimissä on sen verran vikaa, ettei raksahommiin ole enää asiaa, eikä se pölyssä ja pakkasessa työskentely enää kiinnosta muutenkaan. Vai onko turha haaveilla sille alalle työllistymisestä? Voihan se olla että eivät ota sinne kouluunkaan, kun katsovat, että kohta on hakija itse potilaana siellä. Koulun jälkeen olisi kuitenkin melkein 15v eläkeikään matkaa.
Kelpaa tietysti, mutta en olisi kauhean optimisti liikuntaelinsairaana pärjäämisestä alalla.
Raksa on paljon kevyempää työtä. Siellä ei nostella mummoja jatkuvasti vaikeissa paikoissa huonolla ergonomialla. Pohdi 80kg räsynuken riisumista, laittamista vessanpöntölle ja kannattelua, sitten pyyhit/peset asiakkaan, ja nostamista ja pukemista. Tämä on jokapäiväistä työtä hoitoalalla. Kiire on niin kova, ettei siihen ehdi kukaan muu hoitaja auttamaan, vaan teet tuon yksin. Asiakas voi vielä huutaa ja yrittää purra ja tarttua kädellä sinusta. Siinä ohessa parhaimmillaan vielä peset huoneen lattiat ja vaihdat petivaatteet, kun asiakas ehti töhriä ne (ja itsensä) ulosteella. Normaalia alan arkea. Kiirettä, raskasta ja eritteitä.
Sähkömies voisi olla parempi vaihtoehto? Amiksesta sähköasentajaksi? Siistejä sisätöitä, kunhan menee jonnekin sisäasennuksia tekemään tms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tervydenhoitajaksi täytyy opiskella vuosi sh-opintojen päälle. ja jos haaveilet ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena niin kannattaa vähän tutustua työn arkeen ja realiteetteihin ennenkuin lähtee opiskelemaan....
Ihan kysymyksenä että missäs pääsen tutustumaan työn arkeen ja realiteetteihin? Otan vinkkejä vastaan mielelläni. Tungenko johonkin sairaalaan tai vanhainkotiin seurailemaan työtä vai?
Työkkärin kautta pääsi ainakin aiemmin työharjoitteluun eri paikkoihin. En tiedä miten on nykyään.
Työharjoitteluun sairaalaan ja työterveyteen ilman mitään kokemusta ja ilman että opiskelisi alaa edes? Vau en ole koskaan kuullutkaan tällaisesta. Mikä motivaatio työpaikoilla on tällaisille työharjoitteluille?
Näin Suomessa, missä ei-koulutettua henkilökuntaa pidetään vihollisena osastoilla. Mutta esim Saksassa, voi päästä työharjoitteluun ilman koulutusta. Maassa on pitkät perinteet "vapaaehtoisistA" ja esim silloin kun vielä oli sivareita, he olivat oiva apu esim vanhustenhoidossa. Nykyisinkin otetaan esim kouluttamattomia nuoria apulaisiksi siinä toivossa, että joku jopa innostuisi alasta. Kansainvälisesti tunnetussa Chariten sairaalassa Berliinissä on esim tälläkin hetkellä lomautettuja lentoemäntiä osastoilla jakelemassa ruoka-annoksia ja siten vapauttamassa koulutettua henkilökuntaa järkevämpiin hommiin. Kyllä siinä jaellessaan jo ehtii saada ihan erilaista näkökulmaa touhuun kuin vain TV-sarjaa katsomalla.
Ne vapaaehtoiset pahimmillaan rullaa osastolta mitä pystyy (mummojen korut, rahat yms.) ja siksi ketään vapaaehtoisia ei enää oteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tervydenhoitajaksi täytyy opiskella vuosi sh-opintojen päälle. ja jos haaveilet ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena niin kannattaa vähän tutustua työn arkeen ja realiteetteihin ennenkuin lähtee opiskelemaan....
Ihan kysymyksenä että missäs pääsen tutustumaan työn arkeen ja realiteetteihin? Otan vinkkejä vastaan mielelläni. Tungenko johonkin sairaalaan tai vanhainkotiin seurailemaan työtä vai?
Näin Korona- aikana et varmaan mitenkään. Tarinasi vastaa omaani, itse kaupan alalla 16- vuotta ja kolmenkymppisenä opiskelin työn ohessa lähihoitajaksi. Työn ohessa en itse olisi jaksanut opiskella sairaanhoitajaksi. Lähihoitajan ammatti kiehtoi myös siksi, että siellä ollaan enemmän asiakaskontakteissa ja ihan siellä ihmisen perushoidon äärellä. Nyt olen kotihoidossa ja päivääkään en ole katunut. On niin ihmisestä kiinni. Osa työkavereistani kokevat olevansa kovin kuormittuneita ja valittavat ettei ehdi, itse taas en koe työtä raskaana.
kertoisitko vielä tarkemmin työarjestasi ja miksi koet että et ole kuormittunut ja alanvaihto on ollut oikea päätös. Kerrankin hyvä kokemus, niin kuulisin mielelläni kun mietin lähäriksi kouluttautumista toiselta alalta.
Lisään vielä äskeiseen. Työ kaupan alalla oli erittäin fyysistä ja oli myös tulosvastuuta, jotka aiheuttivat oman stressinsä. Kotihoidossa ollaan toki menossa koko ajan, mutta työ itsessään on kevyempää, koska siinä ei tarvitse fyysistä voimaa juurikaan omassa yksikössäni. Toki on niitä, joiden mielestä kerran viikossa raskaiden jalkojen nostaminen vuoteeseenkin on raskasta. Pidän myös siitä, että kentällä ollaan yksin ja ajomatkat saa ajatella omiaan. Saan siis kaupan alan parhaat puolet eli asiakaspalvelun, ihmisten kanssa seurustelun ja oman päätöksenteon ilman fyysistä kuormitusta.
tätä siis kommentoin aiemmin, että kuulostaa jopa pelottavan hyvältä. Jos kotihoitoon haluaa, niin suositteletteko lähihoitaja vai sh koulutusta? Itselleni tässä elämäntilanteessa lähihoitajakoulutus olisi helpompi toteuttaa, mutta olen kuullut että suuntaus olisi useassa paikassa ja työssä siihen, että pitäisi olla sh paperit
Kotihoidossa sinulle laitetaan N käyntiä päivässä. Sinun on ne hoidettava. Ehdit nopeasti käväistä asiakkaiden luona ja huomaat kaikkea aivan kauheaa, mutta aikataulun takia et ehdi tehdä mitään muuta kuin vaikka antaa lääkkeet ja kirjata että asiakas hengissä. Asiakas itkee perääsi ja rukoilee olemaan vielä hetken. Aikataulu on niin tiukka (käyntejä niin paljon), että et ehdi hoitaa sitä työajalla, mutta et voi jättää osaa käymättäkään, joten teet päivässä helposti tunninkin ilmaisia ylitöitä, kun käyt listan viimeisillä työajan ulkopuolella. Jos valitat, sinulle vaan sanotaan että käytät liikaa aikaa ja olet epäpätevä, ja pitäisi selviytyä nopeammin, ja että seuraava tulija kyllä löytyy, jos työt ei maita.
Kotihoidon voi hoitaa niin kovin monella eri tavalla. On tärkeää kuulla puskaradiosta etukäteen, miten just sen paikan kotihoidossa hommat menee. Jos kotihoidolla on työvoimapula, niin 1+1=..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tervydenhoitajaksi täytyy opiskella vuosi sh-opintojen päälle. ja jos haaveilet ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena niin kannattaa vähän tutustua työn arkeen ja realiteetteihin ennenkuin lähtee opiskelemaan....
Ihan kysymyksenä että missäs pääsen tutustumaan työn arkeen ja realiteetteihin? Otan vinkkejä vastaan mielelläni. Tungenko johonkin sairaalaan tai vanhainkotiin seurailemaan työtä vai?
Työkkärin kautta pääsi ainakin aiemmin työharjoitteluun eri paikkoihin. En tiedä miten on nykyään.
Työharjoitteluun sairaalaan ja työterveyteen ilman mitään kokemusta ja ilman että opiskelisi alaa edes? Vau en ole koskaan kuullutkaan tällaisesta. Mikä motivaatio työpaikoilla on tällaisille työharjoitteluille?
Vanhuspuolelle pääsee työkokeiluun ihan ilman koulutusta alalta tai työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveän negatiivisia kommentteja, mutta ei ihme, koska ne on totta. Itsellä on 20 vuoden kokemus alalta ja olen työskennellyt lukuisissa työpisteissä. Joka ikisessä on ollut isoja ongelmia. Mieti vielä kerran, että olisiko jotakin muuta, kuten vaikka inssin opinnot?
Minulla ei matemaattiset taidot riitä insinöörikoulutukseen.
Ei nykyään tarvita mitään matemaattisia taitoja AMK insinöörin koulutukseen. Siellä on osa porukasta lukiopohjalta ja osa peruskoulupohjalta (amiksen jälkeen muutama vuosi töissä ja sitten insinööriksi lukemaan), joten matematiikan taso on pudotettu tuon amisporukan mukaan. Jos olet lyhyen matikan lukenut lukiossa, olet AMKssa aivan kuningas. Ne amikset eivät ole koskaan nähneet edes integraalimerkkiä, mutta pääsevät AMK matikankursseista läpi.
Tämä on siis totisinta totta Metropoliasta. Poika siellä lukee insinööriksi ja tuo oli suuri ylläri minulle. Trigonometriset funktiot (sin/cos/tan) on vaikein asia mitä tarvii. Samoin täysin samaa tenttiä saa yrittää useamman kerran, jos ei ekalla pääse läpi, eli kursseista pääsee aina läpi.
Huono puoli asiassa tietysti on, että tutkintonimikkeet menettävät merkityksensä. On aivan eri asia olla insinööri, joka on valmistunut 1990, kuin insinööri, joka on valmistunut 2020. Minimiosaaminen tutkinnon suorittamiseen on romahtanut. Mutta tosiaan, älä pelkää matikkaa insinööriopinnoissa. Se on nykyään täysin läpihuutojuttu.
Ei helvetissä hoitoalalle! Jos saat luvat siinä et voi enää koskaan löffätä ansiosidonnaisella sut pakotetaan töihin saman tien lisäksi työ on usein (ei toki aina) raskasta ja palkka huono.
Koodaamaan pääset ihan kouluja käymällä ja etenkin ohjelmointia tekemällä. Helppoa se ei ole, esim joku Hive vaatii vuosien sitoutumisen. Vastapainoksi työ on kevyttä, työpaikan voi valita ja työ on erittäin hyvin palkattua (alussa 3-4k€ 10v jälkeen palkka on 6-9k€ jopa viisinumeroinen). Arviolta 3-5v menee jos tyhjästä aloitta mutta töitä onkin sitten loppuiäksi. Keskinkertainen matematiikan taito riittää kyse on enemmän
tuosta useamman vuoden aikajänteestä ennenkuin pääsee tienesteille.
Hoitoalalta poistunut kirjoitti:
Opiskelin vielä äskettäin sairaanhoitajaksi. Meillä kävi saksalaisia sairaanhoitajaopiskelijoita opiskelemassa kirurgian kurssin. He olivat ensin suorittaneet työharjoitukset, sitten teoriaopinnot. Näin ei ole Suomessa. Olen suorittanut kaikki teoriaopinnot ja sain opinnäytetyöstä 5/5. Työharjoittelu oli helvetillinen. Vanhustyön sain läpi, mutta ohjaaja oli viraskielinen eikä osannut kirjata. Sisätauteja tai kirurgista en saa läpi. Yliopistosairaalassa sinun on tunnettava joku, muuten iskevät sinut lyttyyn. Koska osaan kieliä, niin heti kun tulee ulkomaalainen potilas saat toimia tulkkina, mutta koska olet paluumuuttaja ja sairaanhoitajaopiskelija, niin kohtelevat sinua aliarvioiden. Jos olisi ollut työharjoittelut ensin, Saksan mallin mukaan, en olisi tuhlannut opintolainaa ja vuosia, valmistumatta edes. Työllistävä ala, mutta jokaisen pitäisi saada harjoitella hoitotyötä ennen teoriaopintojen suorittamista ja saada siitä suoritukset hyväksilukuina.
What? Olen sairaanhoitajaopiskelija, enkä ymmärtänyt mitään tästä horinasta? Et saa harjoitteluja läpi ja olet neljä vuotta opiskellut? En ole kuullut kun yhdestä henkilöstä, jonka yksi harjoittelu oli hylätty. Ja miten voi mennä työharjoitteluun, jos ei tiedä teoriasta mitään? Tämä ei ole Saksa.
no, jos halvalla saa.