Lue keskustelun säännöt.
Alanvaihto hoitoalalle kolmekymppisenä
Olen tehnyt pitkän työuran kaupanalalla erilaisissa tehtävissä, nyt kolmekymppisenä kaipaisin kuitenkin pätevyyttä ja ammattiosaamista työssä jossa työllistyminen olisi varmempaa, eikä yhteen työpaikkaan tarvitsisi lukittautua niin pitkäksi aikaa jos esimerkiksi työympäristö on aivan kauhea.
Koen houkutusta lähteä opiskelemaan uuden uran, terveydenhoitajan työ kiinnostaa todella paljon. Näkisin itseni esimerkiksi työterveydessä töissä. Voiko sairaanhoitaja työskennellä työterveydessä?
Alaa ympäröi aivan valtava negatiivisuus ja monet lähipiirissäni ovat pitäneet ajatuksiani aivan hulluna. Olen ihmisläheinen ihminen joka on kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena, kaupan alan työ on ihan mukavaa, muttei tarjoa vaihtelua ja kiinnostavia tehtäviä riittävästi.
Alan jo epäillä itseäni haaveideni kanssa, kun hoitoalaa pidetään niin kamalana kaiken kaikkiaan. Mitä hyviä puolia on esimerkiksi terveydenhoitajan työssä? Entä sairaanhoitajan?
Kommentit (268)
Bioanalytiikasta kiinnostuneille muutama hajatelma entiseltä labrahoitsulta (ja nykyiseltä tietotyöläiseltä):
Opiskelun AMK:ssa koin varsin helpoksi ja todellakin vähemmälläkin matikkapäällä pärjää. Myös pakollisista fysiikan ja kemian kursseista kyllä selviää eli näiden aineiden takia ei kannata jättää hakematta.
Bioanalyytikoille riittää töitä etenkin pk-seudulla, etenkään jos ei ole hirmuisen ronkeli siinä, minkätyyppistä duunia haluaa tehdä. Jos siis 3-vuorotyö ja/tai näytteenotto kiinnostaa, myös hommia riittää, mutta jonkin verran on toki tarjolla myös päivätöitä esim. terveyskeskuslabroissa. Suurimmassa osassa paikkoja jatkuva kiire ja resurssien vähyys on koko ajan läsnä ja nämä seikat yhdistettynä työn vastuullisuuteen olivat itselleni aikamoisia stressitekijöitä ja isoin syy uravaihdokselle.
Vaihdoin työpaikkaa muutaman kerran ja kaikissa paikoissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla toistuivat samat ongelmat. Muutoin työ olisi ollut mielekästä, joskin välillä vähän itseään toistavaa. Olin sekä näytteenoton että analytiikan puolella, painottuen jälkimmäiseen. Bruttopalkka oli 7 vuoden kokemuslisillä n. 2750 € + 0-200 € lisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki terveysalan työ on raskasta ja pienipalkkaista. Opiskella ei juuri kannata enempää kuin vähän, se ei tunnu juuri yhtään palkassa. Työmahdollisuudet voivat olla laajemmat opiskelemalla mutta mitä niilläkään tekee kun töitä on kuitenkin kokoajan niin paljon kuin jaksaa tehdä. Suppeammillakin mahdollisuuksilla on täystyöllistetty.
Pahinta on se että homma ei tahdo keventyä yhtään opiskelemalla lisää. On täysin yhtä raskasta. Kevyttä työtä on tosi vähän ja se ei ole opiskelusta kiinni. Osalla lähihoitajistakin on kevyempää.
Onnea ja menestystä! Sinulla on lievästi sanottuna idealistinen käsitys siitä, miten pätevänä sairaanhoitajana tai terkkarina työksesi tekisit.
Itse opiskelen parhaillaan pois alalta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlain monella alalla ollaan vastuussa ihmishengestä, koodarit,insinöörit..
Ette vaan näe sitä.
Jossai romahtaa silta(italiassa) niin ei se ole luonnonvoimien tekemää..
Välillinen, vaan ei välitön vaikutus. Ihan eri asia. Hoitoalalla kun annat tippaan väsyneenä väärät tropit tai sekoilet muuten, niin se asiakas kuolee tai vammautuu siinä silmiesi edessä ja heti. Ja sinä yksi olet syyllinen. Se on kova henkinen paine tunnolliselle. Silta jos romahtaa - siis jos, aika harvinaisia tapauksia - niin vastuussa on jotain sata tyyppiä ja lopulta olosuhteet ovat ne joiden piikkiin homma menee. Korkeintaan joku firma saa syytteen, mutta sekin kaatuu. Ja näitä on niin harvoin, että ovat ihan turhaa vertailua. Tietäsit miten paljon vaara- ja uhkatilanneilmoituksia sairaaloissa tehdään, samoin miten paljon hoitovirheiden aiheuttamia komplikaatioita tapahtuu. Se ei ole herkän ihmisen paikka, pitää olla koko ajan skarppi, vaikka alla olisi viisi yötä ja unet olisi jääneet vähiin.
"Hoitoalalla kun annat tippaan väsyneenä väärät tropit tai sekoilet muuten, niin se asiakas kuolee tai vammautuu siinä silmiesi edessä ja heti. Ja sinä yksi olet syyllinen. Se on kova henkinen paine tunnolliselle"
Lääkevirheet on aina tosi ikäviä eikä niitä voi sivuuttaa olan kohautuksella silloinkaan vaikka mitään ei sattuisikaan. Siinä on oma stressinsä sille, joka joutuu niitä joka päivä paljon antamaan ja jakamaan. Joskus on lähihoitajat puhuneet että miksi lääkehoitoa on niin vähän tai ei ollenkaan joissakin paikoissa. Se on oikeasti iso helpotus monelle jos saa keskittyä vain perustyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lähärien ei pitäs mennä lääkkeiden lähellekkään.
Sitä varten on koulutetut hoitsut.
Jos parin pillerin laskemisesta saa stressiä niin on hieman väärällä puolen tarjotinta.
Olen 40v sairaanhoitaja, ja opiskelen nyt muuta alaa. Olen tykännyt sairaanhoitajan työstä kyllä, ja minulla on pitkä kokemus tehohoitotyöstä. Mutta vuorotyö ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä yhteiskunnan vähäinen arvostus, palkka, jatkuvat lisääntyvät vaatimukset, jatkuvat organisaatiouudistukset, surkea, hierarkkinen johtaminen saivat minut uupumaan ja haluttomaksi enää tehdä hoitoalan töitä. Koronakriisi näyttää, miten heikoissa kantimissa sote-ala on ja miten paljon toiminta pyörii hoitajien jatkuvalla joustamisella (josta kovin nihkeästi edes maksetaan!). Kohta valmistun it-alalle ja olen jo töissä eräässä firmassa. Päivätyö, parempi palkka. Toki tässä työssä on omat haasteensa, kuten työn ja vapaa-ajan sekoittuminen, tulos tai ulos -mentaliteetti, mutta silti tämä tuntuu paljon paremmalta. Mutta tunnen paljon hoitajia, jotka viihtyvät ja jaksavat työssään ja vuorotyössä on myös omat hyvät puolensa. Myös työpaikkoja on paljon tarjolla. Heikkohermoisten hommaa se ei ole. Hyvä ap, ratkaisu on sinun, mutta vain kokeilemalla voit selvittää, olisiko hoitoala sinulle oikea homma. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 40v sairaanhoitaja, ja opiskelen nyt muuta alaa. Olen tykännyt sairaanhoitajan työstä kyllä, ja minulla on pitkä kokemus tehohoitotyöstä. Mutta vuorotyö ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä yhteiskunnan vähäinen arvostus, palkka, jatkuvat lisääntyvät vaatimukset, jatkuvat organisaatiouudistukset, surkea, hierarkkinen johtaminen saivat minut uupumaan ja haluttomaksi enää tehdä hoitoalan töitä. Koronakriisi näyttää, miten heikoissa kantimissa sote-ala on ja miten paljon toiminta pyörii hoitajien jatkuvalla joustamisella (josta kovin nihkeästi edes maksetaan!). Kohta valmistun it-alalle ja olen jo töissä eräässä firmassa. Päivätyö, parempi palkka. Toki tässä työssä on omat haasteensa, kuten työn ja vapaa-ajan sekoittuminen, tulos tai ulos -mentaliteetti, mutta silti tämä tuntuu paljon paremmalta. Mutta tunnen paljon hoitajia, jotka viihtyvät ja jaksavat työssään ja vuorotyössä on myös omat hyvät puolensa. Myös työpaikkoja on paljon tarjolla. Heikkohermoisten hommaa se ei ole. Hyvä ap, ratkaisu on sinun, mutta vain kokeilemalla voit selvittää, olisiko hoitoala sinulle oikea homma. Onnea!
Kiitos ja onnea sinullekin uusin haasteisiin uudessa työssä :)! Liikettä on kumpaankin suuntaan :)! Kyllä minä olen päättänyt hakea, sekä terveydenhoitajaksi että sairaanhoitajaksi - mietittyäni useita eri vaihtoehtoja tälle elämälle :)
Joku voi pitää hulluna, pitäköön. Tunnen itseni aika hyvin ja tiedän mihin minusta on ja mihin kykenen. Tätä valintaa en olisi tehnyt (enkä tehnyt) parikymppisenä, jolloin ajattelin ettei ala kertakaikkiaan ole minulle. Mutta elämänarvot muuttuvat ja ajatukset siitä mikä itselle on tärkeää ja mitä haluaa. Minä haluan turvatun tulevaisuuden mielenkiintoisella työkentällä,m. En voi sanoa että olen idealistinen hoivaajaluonne, vaan omasta mielestäni suhtaudun tähän hyvin realistisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onnea ja menestystä! Sinulla on lievästi sanottuna idealistinen käsitys siitä, miten pätevänä sairaanhoitajana tai terkkarina työksesi tekisit.
Itse opiskelen parhaillaan pois alalta.
Niin, ymmärrän että oman burn outin keskiössä on vaikeaa nähdä miksi kukaan haluaisi alalle töihin. Et tunne minua lainkaan joten pidän huvittavana idealismi-ajatuksiasi, mutta ymmärrän että lähtökohdistasi käsin on vaikeaa nähdä metsää puilta.
Tsemppiä sinne! Toivottavasti oma paikka löytyy muualta työmaailmasta, varmasti löytyykin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vaihdoin vähän alle nelikymppisenä kaupan alalta röntgenhoitajaksi, olen ollut valtavan tyytyväinen. Palkka on sama kuin muilla amkista valmistuneilla hoitajilla, töitä on todella hyvin tarjolla. Mä en kunnolla ennen hakua edes tiennyt mitä röntgenhoitaja tekee ja yllätyin matkan varrella positiivisesti työn monipuolisuudesta.
Minä en kaivannut kovin pitkää hoitosuhdetta potilaisiin vaan kohtaamisia ja terveysteknologiaa, enkä halunnut kolmivuorotyöhön.
Työn kuva on todella vaihteleva sen mukaan minkälaisessa yksikössä työskentelet mikä on tosi iso plussa.
Tästä alasta kun etsii tietoja niin saa lukea yleensä vain että töitä ei riitä varsinkaan vastavalmistujille, jotain satunnaisia kesätöitä vain. Oletko mies? Kuulema miehet niin harvinaisia alalla että saavat töitä helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin heti lukion jälkeen opiskelemaan Th/sh:ksi ja tuntui silloin jo opiskeluaikana että ala on jotenkin väärä. Ehkä eniten harmitti ikävät ohjaajat/työkaverit jotka katselevat nenänvartta pitkin. En myöskään kokenut olevani samalla tavalla käytännön ihminen kuten suurin osa alalle hakeutuvista.
Olen sellainen, joka tykkää tehdä työtä omaan tahtiin, itsenäisesti, mutta tosi monissa paikoissa on aivan järjetön häly ja kiire, eikä toisaalta mitään liukuvia työaikoja, eli työtä harvemmin voi jatkaa esim kotona.
Jotenkin olen kärvistellyt kuitenkin alalla jo pitkästi yli 15 vuotta. Olen työskennellyt sairaalassa, palvelutaloissa, kotihoidossa, kotisairaalassa, perhetyössä ja vammaispuolella ihan esimiestehtävissäkin. Hyvääkin alassa on, mutta palkka todella on huono ja samoin tietenkin arvostus. Kyllä sitä on niin monet kerrat ollut asiakkaiden/potilaiden ja heidän omaistensa sylkykuppina. Sairaita potilaita vielä jotenkin jaksaa ymmärtää, mutta että vielä omaisetkin ajattelevat että hoitajalle voi sanoa ihan mitä vaan. Ja sitten tietty nämä työhönsä kyllästyneet kollegat... Olen tullut siihen tulokseen että ala ja etenkin arvostuksen puute tekee ihmisestä vaan sellaisen kyynisen ja vähän ilkeänkin kun sitä pidempään joutuu kestämään.
Mun mielestä hoitoalalla on tähän mennessä ollut parhaimmat työporukat. En itsekään ole jäämässä alalle eläkeikään asti, mutta työkaverit on kyllä ollut oikeasti ihania. Töissä on usein tosi hauskaa ja mukavaa nimenomaan siis työporukan ansiosta. Meillä muutenkin toimii työpaikalla aika hyvin asiat. Halusin tulla sanomaan tämän, että olisi positiivinenkin kommentti ketjussa.
Olen silti kuullut paljon myös negaa. Riippuu todella paljon työpaikasta, minullakin on monia sellaisia työympäristöjä joihin en todellakaan ikinä hakisi töihin. Työpaikalla ja työporukalla on iso merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä sosionomin tai toimintaterapian työstä?
Lähinnä työllistyminen sosionomina epäilyttää. Se kuulostaa korvaani samanlaiselta yleiskoulutukselta kuin tradenomi.
Itse olen sosionomia huomannut, että sen ensimmäisen työpaikan löytäminen haastavinta. Itse hain syrjemmältä töitä valmistuessani, oli vähemmän hakijoita ja sain paikan. Mitä enemmän työkokemusta on karttunut, sen helpompi päästä seuraavaan työhön.
Määräaikaisuuksia on, mutta toisaalta niissäkin se omasta mielestäni mukava puoli, että pääsee näkemään erilaisia töitä ja työpaikkoja. Nykyisin olen tosin vakityössä.
Tietysti mitä halutumpi paikka, niin sen enemmän hakijoitakin. Mutta tämän nyt luulisi pätevän ihan alalla kuin alalla.
Päivätöitä olen pelkästään tehnyt, joka on ollut tervetullutta. Aiemmalla alallani tein jatkuvaa vuorotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla kaiken keskeisin asia on se hoidettava, joka on ihminen. Ei tavara, ei objekti, vaan ihminen. Kun tiputat laatikon vahingossa, saat aina uuden. Kun tiputat vanhuksen vahingossa lattialle, seurauksena on lonkka- tai kallomurtuma. Kun teet varastossa väärän tilauksen, se ei kaada maailmaa. Kun annat potilaalle väärät lääkkeet, se voi olla hengenmeno. Kun sinulle tulee erimielisyyttä jostakin asiasta, voit aina reklamoida. Kun sinulle tulee deliriumissa oleva potilas, jota pitää ohjata, se voi vetää sinua tai muita turpaan.
Tajuatteko mikä se ongelma siellä on? Järjetön vastuu huonoilla resursseilla. Se hajottaa monen pään.
Lisäisin vielä tähän että myös asiakkailta/potilailta/omaisilta on aikaa sitten unohtunut että myös hoitaja on ihminen.
Epäkohdista pitää sanoa aina ja jos _oikeasti_ hoidossa on puutteita, se täytyy muuttaa. Mutta se käytös ja halventava puhe mitä nykyään hoitajana saa päälleen, on itsellä ollut se ratkaiseva tekijä alanvaihtoon.
jos sulla on kaupallinen koulutus niin mikset mielummin jatkaisi sen alan opintoja?Tai Mene johonkin lääkefirmaan vaikka myyntiedustajaksi tai jotain.
Ja ihan turha täältä on kysellä mielipiteitä , ala kuin ala, toisilla huono kokemus, toisilla hyvä. Jos ittees kiinnostaa niin opiskele ihmeessä. Kuka yleensäkin kysyy neuvoa muilta? Voivat kateuttaan yrittää estellä sinua lähtemästä opiskelemaan. Hae vaikka hammashoitajakouluun tai röntgenhoitajaks.
Joka itse alistuu raadantatyöhön saa sitä varmasti tehä missä alalla tahansa. Sen sijaan voit neuvotella kevennetyn työviikon, vähemmän vuoroja, tai perustaa oman firman. Täällä on jotain orjaporukkaa vaan.
Jos alalla olisi parempi palkka ja arvostus ja inhimilliset työolosuhteet, niin voisin suositella. Itse työhän ihan ok, jos siitä maksettaisiin vaikkapa samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa ja tosiaan jos tilanne osastoilla ei olisi niin kaaottinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tervydenhoitajaksi täytyy opiskella vuosi sh-opintojen päälle. ja jos haaveilet ihmisen hoitamisesta kokonaisuutena niin kannattaa vähän tutustua työn arkeen ja realiteetteihin ennenkuin lähtee opiskelemaan....
Ihan kysymyksenä että missäs pääsen tutustumaan työn arkeen ja realiteetteihin? Otan vinkkejä vastaan mielelläni. Tungenko johonkin sairaalaan tai vanhainkotiin seurailemaan työtä vai?
Älä tunge. Pyydä päästä esim. vanhainkotiin avustamaan ilmaiseksi pariksi päiväksi. Sitten kun ovet avautuu.
Ei kenties kannata ruveta nokkavaksi heti, kun joku antaa hyvän ehdotuksen.
Kuulostat haaveilijalta, joka oletettavasti rutisee siellä kaupallisen koulutuksen puolella vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta.
Keksit kyllä esteet, miksi et toimisi....
Tai ehkä muutut. Ehkä et.
Jos muutosta haluaa, niin keksii kyllä syyt miten voi sitä edistää, eikä heti miksi ei voisi....
Että kysynkin, mitä sinä oikeasti haluat?
Alkoi itseäni heti jurppimaan tuollainen asenteellisuutesi saamaasi hyvään ideaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlain monella alalla ollaan vastuussa ihmishengestä, koodarit,insinöörit..
Ette vaan näe sitä.
Jossai romahtaa silta(italiassa) niin ei se ole luonnonvoimien tekemää..
Välillinen, vaan ei välitön vaikutus. Ihan eri asia. Hoitoalalla kun annat tippaan väsyneenä väärät tropit tai sekoilet muuten, niin se asiakas kuolee tai vammautuu siinä silmiesi edessä ja heti. Ja sinä yksi olet syyllinen. Se on kova henkinen paine tunnolliselle. Silta jos romahtaa - siis jos, aika harvinaisia tapauksia - niin vastuussa on jotain sata tyyppiä ja lopulta olosuhteet ovat ne joiden piikkiin homma menee. Korkeintaan joku firma saa syytteen, mutta sekin kaatuu. Ja näitä on niin harvoin, että ovat ihan turhaa vertailua. Tietäsit miten paljon vaara- ja uhkatilanneilmoituksia sairaaloissa tehdään, samoin miten paljon hoitovirheiden aiheuttamia komplikaatioita tapahtuu. Se ei ole herkän ihmisen paikka, pitää olla koko ajan skarppi, vaikka alla olisi viisi yötä ja unet olisi jääneet vähiin.
Omainen oli potilaana ja näki kaikenlaista, tiedän mutä tapahtuu ja se on pelottavaa.
Hoitovirheet pitäisi ottaa vakavasti eikä selitellä pois.
Eri
En yhtään epäile, haukkumista ja kiusaamista on koettu täälläkin. Itseen kohdistuva törky on toisaalta ainakin minun helpompi sietää kuin läheiseen kohdistuva. Tapa jolla potilaista/hoivakodin asukkaista puhutaan voi olla todella vastenmielinen, samoin aivan selkeät laiminlyönnit ovat oma juttunsa. Yksi tuttuni vaihtoi taannoin työpaikkaa, kun hän ei kestänyt paikan työkulttuuria. Nykyinen työ on kiireisempi, mutta hoivattaviin suhtaudutaan eri tavalla.
Yliopistoa täällä ei ole vielä mainittu :) Sielläkin saa helposti turpiinsa, noin henkisessä mielessä.