Alanvaihto hoitoalalle kolmekymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Miksi hakeutua väkisin alalle, joka ei voi tällä hetkellä hyvin?

Haluan vielä lisätä, että tämän koronapandemian myötä kaikissa eri maissa valtioilla on velvollisuus lisätä hoitohenkilökuntaa ja kohentaa palkkausta, sillä jos valtiot eivät sitä tee, tulevista virusaalloista ei tulla selviytymään, tämän tietävät alan asiantuntijat ja tätä vaativat kaikki kansalaiset iästä riippumatta.

Koen että viimeistään tämän pandemia tulee olemaan muutoksen hetki sote-alalla.

Naurahdin ääneen. Olet joko nuori tai todella sinisilmäinen.

Mitään muutoksia ei ole tulossa.

Selvä, eiköhän tämä jo riitä sinun osaltasi. On selvää että alanvaihto tekee hyvää sinulle. Minä taas en voi kuumeisemmin odottaa työmarkkinoita joilta oikeasti voi työllistyä lopun ikää. Taitaa olla niin että osan huonoista työoloista tekee nimenomaan työntekijät joilla ei enää ole mitään annettavaa työlle, ihmisille eikä alalle saapuville työntekijöille - kehä joka ruokkii itseään. On hyvä että sellaiset työntekijät alalta poistuvat.

Missään en muuten kysynyt että kertokaa nyt kaikki huonot puolet sote-alasta, vaan päinvastoin. Nämä kaikki asiat ovat kyllä ihan kaikkien tiedossa.

Hoitoalalle sopii parhaiten sellainen ihminen, joka haluaa aidosti auttaa ihmisiä. Silloin se että saa auttaa tuo työhön iloa, jaksamista ja tyytyväisyyttä. Jos sinne lähtee vain siksi että hoitoalalla on töitä ja jotain työtä pitää tehdä, niin ei ihme että kyllästyttää. Jos työyhteisössä on ylimielisiä lääkäreitä tai johtajia, niin niihin pitää suhtautua ymmärtäväisesti tiedostaen että narsismi on mt-ongelma. Eikä saa siis ottaa sairaan ihmisen sanoja itseensä eikä antaa vaikuttaa itsetuntoon ja omaan hyvinvointiin. Jutut vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalle sopii parhaiten sellainen ihminen, joka haluaa aidosti auttaa ihmisiä. Silloin se että saa auttaa tuo työhön iloa, jaksamista ja tyytyväisyyttä. Jos sinne lähtee vain siksi että hoitoalalla on töitä ja jotain työtä pitää tehdä, niin ei ihme että kyllästyttää. Jos työyhteisössä on ylimielisiä lääkäreitä tai johtajia, niin niihin pitää suhtautua ymmärtäväisesti tiedostaen että narsismi on mt-ongelma. Eikä saa siis ottaa sairaan ihmisen sanoja itseensä eikä antaa vaikuttaa itsetuntoon ja omaan hyvinvointiin. Jutut vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Minulla on ihan aito halu auttaa ja halu työllistyä alalle missä voin sen tehdä. Mutta tämä halu auttaa ja kiinnostus ihmistä kohtaan lytättiin täällä jo naiivina ja typeränä niin en oikein tiedä minkälaisia ihmisiä sinne sote-alalle kaivataan, ilmeisesti paantuneita valittajia ketjusta päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki haluavat hoitoalalle? Ohjelmistoalalla on järkky työvoimapula eikä edes katsota koulutusta, tärkeintä on että osoitat taitosi harrastuneisuudella, omilla projekteilla. Pulaa on erityisesti Javascript-osaajista. 

Tuttavani, ex-saikkari, opiskeli ohjelmointia itse vapaa-ajallaan muutaman vuoden ja tienaa nyt 8000-11000 €/kk ohjelmistokehittäjänä. Työ on kuulemma iisipiisiä verrattuna teho-osaston hoitajan työhön, jossa palkka oli 2500, yölisien kanssa muutaman satkun enemmän. 

Tuota, koskas hän on ohjelmistoalalle lähtenyt? Tiedän ihmisiä jotka ovat valmistuneet yliopistosta ja edes useamman vuoden työkokemuksella eivät tienaa alalla 4000€/kk. Sama alan insinööreillä. Aikamoinen munkki käynyt hänellä jos pelkällä JavaScript osaamisella pääsee kymppitonnin kuukausiansioille ilman mitään koulutusta. Mitään ruohonjuuritason koodamista hän tuskin noilla palkoilla tekee vaan täytyy olla todella vahva osaaminen ja pitkä työkokemus.

Ehkä hieman ärsyttää, että tätä ohjelmistoalan osaajapulaa ja palkkoja paisutellaan tällä tavalla, se antaa epärealistisen kuvan alasta. Ei sinne kukaan valssaa pelkällä JavaScript osaamisella kymppitonnin ansioille, jos se olisi niin helppoa niin eihän tässä kenenkään kannattaisi opiskelemaan lähteä jos ilmainen Java-kurssi netistä takaa kymmenien tuhansien tulot ja varman työpaikan.

Tiedän yhden naisen joka harrasti koodausta n. 10 vuotta, lähinnä .NET, Python, Java, C, C#, C++. Päätti kokeilla onneaan ja hakea .NET ohjelmistokehittäjän paikkaa, sai sen. Nyt muutaman vuoden ollut ja palkka kuulemma käsittämättömän hyvä verrattuna työn luonteeseen, ja ennen kaikkea kirjanpitäjän työhön jossa oli aiemmin. Sanoo että ei koodaaminen ole tylsää edes harrastuksena, jos vaan kärsivällisyyttä sen oppimiseen riittää. Tunnustaa myös, että sukupuolistereotypioiden takia ei nuorena uskaltanut lähteä opiskelemaan tietotekniikkaa.

Miesvaltainen ala, siksi niin hyvä palkka... 

Täytyypi tästä aloittaa vuosikymmenen koodausharrastus niin voin sitten ehkä munkilla työllistyä yli neljäkymppisenä ohjelmistoalalle.

Tai sitten ei.

Ja nää tarinat on aina se ”kaverin kaveri” ”tutun tuttu”. Tiedän että näitä tapahtuu, mutta koodibuumissa tuntuu unohtuneen realismi ihan kokonaan näistä jutuista.

Realismia on se, että joistakin on alalle, joistakin taas ei. Totta on myös se, että alalla ei paljoa koulutushistoriaa kaivella, huipputekijöistä on niin kamala pula. 

Minusta, ihan yliopistossa tietojenkäsittelyä opiskelleesta, ei ollut. Työ kävi kuolettavan tylsäksi. Työkavereina mulla oli kaksi harrastajapohjalta taloon tullutta. Mutta ehdottomasti suosittelen alaa sellaiselle, jolla on kärsivällisyyttä, loogista päättelykykyä, kielellistä lahjakkuutta ja istumalihaksia. Front End -devaajan työssä tarvitaan myös visuaalista silmää. Hyville tienesteille pääsee jo junnutason hommissa, mutta tosiaan: keskinkertaisia ei palkata. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Älä hullu edes mieti hoitotyötä. Ala on täynnä hulluja ja työhönsä väsyneitä, paskaa tiettyjä työntekijöitä kiusaavaa johtamista, hoitotyön johtajat harrastavat muutenkin autoritääristä ja yksinvaltaista johtamista. Osa lääkäreistä kohtelee hoitajia  kuin palvelijoita, osalle potilaista olet sylkykuppi, vaikket voi asioille mitään. Koska et lääkäriksi tähdännyt, et saa tehdä hoitopäätöksiä, joten oma vaikutuksesi potilaiden hoitoon on minimaalinen tai käytäntöön perustuva.

Työtaakka on valtava, sijaisia ei monessa paikassa saa palkata, hidastelusta sakotetaan ja monella työpaikalla on naurettavia sääntöjä, kuten minun ex-työpaikassani, jossa toimistossa (jossa ei ollut potilaita) ei saanut edes kahvia juoda / välipalapatukkaa syödä. Niinä hetkinä kun sinulla ei ole töitä, pomot ihmettelevät miksi sinulla ei ole töitä jne. Puhumattakaan siitä, että jos työtä ei tee täydellisesti ja ole jatkuvasti sisar hento valkoinen, alkaa potilailta valua negatiivista palautetta.

Opiskelijana olet ilmaa, koulutus on ainakin minun opiskeluaikoinani ollut aika yhdentekevää ja harjoitteluissa ei pääsääntöisesti opeteta "alaa", vaan hoitajien henk koht työtapoja. Tämä johtuu siitä, että hoitajilla ei pääsääntöisesti ole opettamiseen mitään koulutusta ja useat heistä tekevät sitä pakon vuoksi, eivät varsinaisesti siksi että haluaisivat (yliopistosairaaloissa ohjausvelvollisuus).

Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden surkea, eikä alalla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta edetä uralla. Tai no on, mutta se tarkoittaa joko yamk- tai yliopistotutkintoa, joista yamk-tutkinnolla saattaa päästä joskus osastonhoitajaksi tai johonkin projektityöhön (hirveä tunku) ja yliopistotutkinnolla suurempi mahdollisuus johtotehtäviin tai tutkimustyöhön (todella paljon hakijoita). Käytännössä siis moni jämähtää yhteen paikkaan ja viettää siellä huonolla palkalla loppuelämänsä tehden pitkälti samankaltaisia hommia.

Terveydenhoitajan hommat nyt voisivatkin olla ihan kiinnostavia, mutta niissä ironisesti on potentiaalisesti huonompi palkka kuin sairaanhoitajilla, koska terveydenhoitajat tekevät lähinnä päivätyötä. Toki sairaanhoitajankaan työ on ihan kivaa paikasta toki riippuen, mutta muut seikat tekivät ainakin minulle työssä jatkamisen mahdottomaksi ajatukseksi.

Tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi ja olen onnellisempi kuin ikinä hoitoaloilla. IT-insinöörin työhön ei tarvita niin paljoa "rahkeita", kunhan on perusmatikka hallussa ja päässä liikkuu muutakin kuin pölyhiukkaset.

On mahtavaa että moni täällä petaa minulle insinöörin koulutusta, valitettava tosiseikka kuitenkin on, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä matemaattis-luonnontieteellisestä osiosta pääsykokeissa. Ja tämä on fakta joka on minun pakko itselleni tunnustaa. Vaikka tätä matemaattista osaamista ei opiskellessa tarvitsisi, niin sisään pitäisi päästä kuitenkin.

Maailmassa on niin paljon aloja jossa voisi työskennellä, mutta minua tämän ikäisenä, näine taitoineni mitä minulla on kiinnostaa terveydenhoitajan koulutus. Koen harmillisena nämä ”Älä missään nimessä hae” tokaisut, niiden ihmisten toteamana jotka ovat burn outin saaneet ja haluavat vaihtaa alaa tehtyään töitä alalla. Aloja joissa ihmisiä palaa loppuun on muitakin kuin hoito-ala, itse olen käynyt läpi burn outin. En siltikään sanoisi omasta koulutusalastani kiinnostuneille ihmisille että ”älä vaan lähde sinne!” Joskus se oma ala on vaan niin kertakaikkiaan nähty että pois on päästävä, sen ymmärän aivan täysin.

Palkka on suhteellinen käsite, minulle riittää vähempikin kunhan tulen toimeen ilman että joka penni täytyy laskea.

AMK-pääsykokeet on helpot, niissä pärjää kun kertaa vähän peruskoulun matikkaa ja fysiikan tai kemian ykköskurssin.

Palkka voi tuntua suhteelliselta, mutta kun tekee vuosikymmeniä 2500 euron palkalla, alkaa jossain vaiheessa realiteetit tulla esille.

Kyllä niitä muitakin aloja on, mutta hoitoalaa en voi suositella kenellekään. Alan täytyy muuttua eri tavalla kuin se muuttuu nyt, tällä hetkellä revitään kaikki työntekijän nahasta.

Jep. Jos selviää noista lääke- ja liuoslaskuista, selviää kyllä amk-inssin matikasta. Ja matematiikkaa oppii lukemalla, tai ainakin saavuttaa sen välttävän tason. Joten inssiksi vaan. Tiedän ettet halua, mutta aika moni on pelastamassa sinua elämäsi suurimmalta mokalta, eli hoitoalalle hakeutumiselta. Parempi itkettää sinua nyt kuin päästää sinne poraamaan lopuksi iäksesi.

Olen jo tehnyt elämäni suurimman virheen ja se oli kouluttautuminen aivan väärälle ei työllistävälle alalle. Ensikertalaiskiintiöt ja se vähäinen määrä aloituspaikkoja toiseen tutkintoon hakeville aiheuttavat sen etten todellakaan pääse sisään millään välttävällä tasolla pääsykokeissa. On hienoa että jotkut meistä pääsevät heittämällä sisään ja oppivat helposti insinööritasoista matematiikkaa, minä en kuitenkaan ole yksi niistä ihmisistä.

Saatetaan olla jo joku korjannut tämän, mutta th opinnot kestävät vain puolivuotta sh:n opintojen lisäksi. Työterveyden pätevyys toki tähän lisäksi vielä.

Mutta itse asiaan, sinuna hakisin. Kyllä meitä hoitoalaan tyytyväisiäkin on.

Th ja sh tutkinnon yhdistelmällä saat mahdollisuuksia työkenttääsi enemmän kuin pelkän sh:n lukemalla.

Mahdollisuuksia on kuitenkin monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkka on mielestäni suhteellinen käsite. Se, mikä on toiselle vähän, voi olla toiselle paljon. Yövuorot ovat meillä aina 10h ja yövuoroista saa hyvät yövuorolisät. Muutama yövuoro listaan, niin rahallisesti se onkin jo lähes kuin täysi lista aamuvuoroilla. En pidä ollenkaan pahana. Vieläpä, jos sattuu viikonloppuihin yöt osumaan. Täyttälistaa tehdessäni suurin NETTOPALKKANI (eli tilille tuleva) on ollut 3500e (oli paljon öitä ja osa osui pyhipäiville). Minä olen tyytyväinen, mutta tätähän ei saa sitten työpaikalla ääneen sanoa!

Tsemppiä sinulle, ehdottomasti haet! :) 

Ei huono palkka, mutta kun se on pääosin korvaus paskoista työajoista. Yövuorot ovat iso miinus, siinä menee ihminen sekaisin. Eikä yksin asuva koiranomistaja voi tehdä mitään 10-tuntista päivää.

Tiedoksi, että hoitoala ei ole laisinkaan ainut missä tehdään 10-tuntisia päiviä. Esimerkiksi juuri tässä ketjussa mainitulla ohjelmistoalalla työpäivät saattavat venyä 12-14 tuntisiksi. Sama homma kaupanalalla ja esimerkiksi ravintola-alalla. Toki on hommia missä ei joudu tekemään yli 10-tuntisia töitä, haluan vaan sanoa että hoitoala ei tässä suhteessa ole mikään poikkeus.

Ei ole perheellisen ja/tai lemmikillisen ihmisen töitä nuokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkka on mielestäni suhteellinen käsite. Se, mikä on toiselle vähän, voi olla toiselle paljon. Yövuorot ovat meillä aina 10h ja yövuoroista saa hyvät yövuorolisät. Muutama yövuoro listaan, niin rahallisesti se onkin jo lähes kuin täysi lista aamuvuoroilla. En pidä ollenkaan pahana. Vieläpä, jos sattuu viikonloppuihin yöt osumaan. Täyttälistaa tehdessäni suurin NETTOPALKKANI (eli tilille tuleva) on ollut 3500e (oli paljon öitä ja osa osui pyhipäiville). Minä olen tyytyväinen, mutta tätähän ei saa sitten työpaikalla ääneen sanoa!

Tsemppiä sinulle, ehdottomasti haet! :) 

Ei huono palkka, mutta kun se on pääosin korvaus paskoista työajoista. Yövuorot ovat iso miinus, siinä menee ihminen sekaisin. Eikä yksin asuva koiranomistaja voi tehdä mitään 10-tuntista päivää.

Tiedoksi, että hoitoala ei ole laisinkaan ainut missä tehdään 10-tuntisia päiviä. Esimerkiksi juuri tässä ketjussa mainitulla ohjelmistoalalla työpäivät saattavat venyä 12-14 tuntisiksi. Sama homma kaupanalalla ja esimerkiksi ravintola-alalla. Toki on hommia missä ei joudu tekemään yli 10-tuntisia töitä, haluan vaan sanoa että hoitoala ei tässä suhteessa ole mikään poikkeus.

Ei ole perheellisen ja/tai lemmikillisen ihmisen töitä nuokaan.

Voi voi, anteeksi nyt mutta aika monella ihmisellä sote-aloilla, kaupanaloilla (yms palvelualat), suunnittelualoilla ja yrittäjillä on perhettä ja lemmikkejä. Huvittava ajatus että vain 8-16 hommissa voi olla mitään noista. Ihan järjestelykysymyksiä.

Ei sitä voi etukäteen tietää viihtyykö jossain työssä vai ei.

Kannattaa opiskella. Olet kohta nelikymppinen, vuodet menevät äkkiä, ja et taatusti enää työllisty muulle kuin niille aloille joilla töitä on paljon. Huono työtilanne ja ikääntyminen on huono yhdistelmä. Hoitajana saat aina töitä, se on varma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalle sopii parhaiten sellainen ihminen, joka haluaa aidosti auttaa ihmisiä. Silloin se että saa auttaa tuo työhön iloa, jaksamista ja tyytyväisyyttä. Jos sinne lähtee vain siksi että hoitoalalla on töitä ja jotain työtä pitää tehdä, niin ei ihme että kyllästyttää. Jos työyhteisössä on ylimielisiä lääkäreitä tai johtajia, niin niihin pitää suhtautua ymmärtäväisesti tiedostaen että narsismi on mt-ongelma. Eikä saa siis ottaa sairaan ihmisen sanoja itseensä eikä antaa vaikuttaa itsetuntoon ja omaan hyvinvointiin. Jutut vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Tämä on tärkeä pointti ja kyllä monet asiakkaista saavatkin iloa. Mutta sitten, kun tilanne menee siihen, että et koskaan ehdi kohtaamaan asiakasta niinkuin haluat, se väkisin syö motivaatiota. 

Vielä löytyy niitä paikkoja, joissa tuo on onnistuttu välttämään, mutta enempi poikkeus kuin normi se valitettavasti on. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Älä hullu edes mieti hoitotyötä. Ala on täynnä hulluja ja työhönsä väsyneitä, paskaa tiettyjä työntekijöitä kiusaavaa johtamista, hoitotyön johtajat harrastavat muutenkin autoritääristä ja yksinvaltaista johtamista. Osa lääkäreistä kohtelee hoitajia  kuin palvelijoita, osalle potilaista olet sylkykuppi, vaikket voi asioille mitään. Koska et lääkäriksi tähdännyt, et saa tehdä hoitopäätöksiä, joten oma vaikutuksesi potilaiden hoitoon on minimaalinen tai käytäntöön perustuva.

Työtaakka on valtava, sijaisia ei monessa paikassa saa palkata, hidastelusta sakotetaan ja monella työpaikalla on naurettavia sääntöjä, kuten minun ex-työpaikassani, jossa toimistossa (jossa ei ollut potilaita) ei saanut edes kahvia juoda / välipalapatukkaa syödä. Niinä hetkinä kun sinulla ei ole töitä, pomot ihmettelevät miksi sinulla ei ole töitä jne. Puhumattakaan siitä, että jos työtä ei tee täydellisesti ja ole jatkuvasti sisar hento valkoinen, alkaa potilailta valua negatiivista palautetta.

Opiskelijana olet ilmaa, koulutus on ainakin minun opiskeluaikoinani ollut aika yhdentekevää ja harjoitteluissa ei pääsääntöisesti opeteta "alaa", vaan hoitajien henk koht työtapoja. Tämä johtuu siitä, että hoitajilla ei pääsääntöisesti ole opettamiseen mitään koulutusta ja useat heistä tekevät sitä pakon vuoksi, eivät varsinaisesti siksi että haluaisivat (yliopistosairaaloissa ohjausvelvollisuus).

Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden surkea, eikä alalla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta edetä uralla. Tai no on, mutta se tarkoittaa joko yamk- tai yliopistotutkintoa, joista yamk-tutkinnolla saattaa päästä joskus osastonhoitajaksi tai johonkin projektityöhön (hirveä tunku) ja yliopistotutkinnolla suurempi mahdollisuus johtotehtäviin tai tutkimustyöhön (todella paljon hakijoita). Käytännössä siis moni jämähtää yhteen paikkaan ja viettää siellä huonolla palkalla loppuelämänsä tehden pitkälti samankaltaisia hommia.

Terveydenhoitajan hommat nyt voisivatkin olla ihan kiinnostavia, mutta niissä ironisesti on potentiaalisesti huonompi palkka kuin sairaanhoitajilla, koska terveydenhoitajat tekevät lähinnä päivätyötä. Toki sairaanhoitajankaan työ on ihan kivaa paikasta toki riippuen, mutta muut seikat tekivät ainakin minulle työssä jatkamisen mahdottomaksi ajatukseksi.

Tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi ja olen onnellisempi kuin ikinä hoitoaloilla. IT-insinöörin työhön ei tarvita niin paljoa "rahkeita", kunhan on perusmatikka hallussa ja päässä liikkuu muutakin kuin pölyhiukkaset.

On mahtavaa että moni täällä petaa minulle insinöörin koulutusta, valitettava tosiseikka kuitenkin on, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä matemaattis-luonnontieteellisestä osiosta pääsykokeissa. Ja tämä on fakta joka on minun pakko itselleni tunnustaa. Vaikka tätä matemaattista osaamista ei opiskellessa tarvitsisi, niin sisään pitäisi päästä kuitenkin.

Maailmassa on niin paljon aloja jossa voisi työskennellä, mutta minua tämän ikäisenä, näine taitoineni mitä minulla on kiinnostaa terveydenhoitajan koulutus. Koen harmillisena nämä ”Älä missään nimessä hae” tokaisut, niiden ihmisten toteamana jotka ovat burn outin saaneet ja haluavat vaihtaa alaa tehtyään töitä alalla. Aloja joissa ihmisiä palaa loppuun on muitakin kuin hoito-ala, itse olen käynyt läpi burn outin. En siltikään sanoisi omasta koulutusalastani kiinnostuneille ihmisille että ”älä vaan lähde sinne!” Joskus se oma ala on vaan niin kertakaikkiaan nähty että pois on päästävä, sen ymmärän aivan täysin.

Palkka on suhteellinen käsite, minulle riittää vähempikin kunhan tulen toimeen ilman että joka penni täytyy laskea.

AMK-pääsykokeet on helpot, niissä pärjää kun kertaa vähän peruskoulun matikkaa ja fysiikan tai kemian ykköskurssin.

Palkka voi tuntua suhteelliselta, mutta kun tekee vuosikymmeniä 2500 euron palkalla, alkaa jossain vaiheessa realiteetit tulla esille.

Kyllä niitä muitakin aloja on, mutta hoitoalaa en voi suositella kenellekään. Alan täytyy muuttua eri tavalla kuin se muuttuu nyt, tällä hetkellä revitään kaikki työntekijän nahasta.

Jep. Jos selviää noista lääke- ja liuoslaskuista, selviää kyllä amk-inssin matikasta. Ja matematiikkaa oppii lukemalla, tai ainakin saavuttaa sen välttävän tason. Joten inssiksi vaan. Tiedän ettet halua, mutta aika moni on pelastamassa sinua elämäsi suurimmalta mokalta, eli hoitoalalle hakeutumiselta. Parempi itkettää sinua nyt kuin päästää sinne poraamaan lopuksi iäksesi.

Mä opiskelen AMK-inssiksi tällä hetkellä. En ole noihin lääkelaskuihin tutustunut, mutta meillä on ollut matikassa matriiseja, logaritmeja, raja-arvoja ja kohta alkaa derivointi. Opiskelen kyllä sähköinsinööriksi, joten ehkä tässä tarvitsee enemmän matikkaa kuin jollain puuinsinöörikoulutuksessa, mutta kyllä tässä olisi apua hyvästä pitkän matikan osaamisesta. Lisäksi vielä fyssan opinnot ja ne sähköön liittyvät opinnot. Se on aika raskas paketti, jos ei koe matematiikkaa ja luonnontieteitä omakseen.

Mulla oli pitästä matikasta ja fysiikasta lukion päättötodistuksessa vitosen keskiarvo, joten kyllä insinööriopiskelu ap:lle mahdollista on heikommistakin lähtökohdista, mutta se vaatisi sitten motivaatiota ja kovaa työtä menestyä opinnoissa. Tietysti jos tähtää välttäviin arvosanoihin, niin ei tarvitse tehdä niin paljon töitä, mutta sitten voikin taas ihmetellä valmistuttuaan, että kuka palkkaa heikoin taidoin valmistuneen kolmikymppisen, jolla ei ole edes mitään kokemusta alasta...

En oikein tajua että mitä sinä täällä kyselet kun olet selvästi jo päätöksesi tehnyt. Itse en enää hakisi jos pääsisin aikakoneella 20 vuotta taaksepäin, mutta en pääse ja näissä hommissa kärvistelen vielä 25 vuotta väsyneenä ja alati ärtyneenä. Ala on ihan hanurista.

Mutta hae jos mielesi tekee. Mutta älä sitten tule valittamaan, kun totuus iskee silmille, koska sinua kyllä varoitettiin etukäteen.

Itse en jaksaisi käydä noin pitkää koulutusta. Lähihoitajalla yli puolet lyhempi koulutus ja peruspalkassa vain 200€ eroa. Jokainen vuosi lisää opiskelua maksaa kymmeniä tuhansia kun töitä ei voi paljon tehdä. Sh tai TH koulutuksella ei kannata minnekään hoivapuolelle edes mennä. Niillä ei ole siellä yövuoroja joten tienaavat vähemmän kuin lähihoitajat. Th olisi koulutuksena kiinnostava kylläkin, jos tykkää opiskella niin miksipäs ei, mutta käytännössä erot työssä ei välttämättä ole isot.

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksaisi käydä noin pitkää koulutusta. Lähihoitajalla yli puolet lyhempi koulutus ja peruspalkassa vain 200€ eroa. Jokainen vuosi lisää opiskelua maksaa kymmeniä tuhansia kun töitä ei voi paljon tehdä. Sh tai TH koulutuksella ei kannata minnekään hoivapuolelle edes mennä. Niillä ei ole siellä yövuoroja joten tienaavat vähemmän kuin lähihoitajat. Th olisi koulutuksena kiinnostava kylläkin, jos tykkää opiskella niin miksipäs ei, mutta käytännössä erot työssä ei välttämättä ole isot.

Ihan näin kokemuksesta voin sanoa että lähihoitajan työ eroaa kyllä aika tavalla sairaanhoitajan työstä saati terveydenhoitajan. Mahdollisuuksia on huomattavasti enemmän erilaisiin töihin ja työaikoihin. Ihmettelen tätä palkkapäivittelyä, jos sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja tienaa 2500-2700€ päivätyössä, ei se ole todella niin huono palkka että lähtisin sen takia lähihoitajaksi opiskelemaan jotta voin työskennellä vanhainkodissa yövuoroissa.

Mutta näkemys se on tuokin.

Opiskellakko 2 vuotta lähihoitajaksi vai 4 vuotta terveydenhoitajaksi joka avaa sitten aika eri tavalla ovia työelämään - ei ole kovin vaikea kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Älä hullu edes mieti hoitotyötä. Ala on täynnä hulluja ja työhönsä väsyneitä, paskaa tiettyjä työntekijöitä kiusaavaa johtamista, hoitotyön johtajat harrastavat muutenkin autoritääristä ja yksinvaltaista johtamista. Osa lääkäreistä kohtelee hoitajia  kuin palvelijoita, osalle potilaista olet sylkykuppi, vaikket voi asioille mitään. Koska et lääkäriksi tähdännyt, et saa tehdä hoitopäätöksiä, joten oma vaikutuksesi potilaiden hoitoon on minimaalinen tai käytäntöön perustuva.

Työtaakka on valtava, sijaisia ei monessa paikassa saa palkata, hidastelusta sakotetaan ja monella työpaikalla on naurettavia sääntöjä, kuten minun ex-työpaikassani, jossa toimistossa (jossa ei ollut potilaita) ei saanut edes kahvia juoda / välipalapatukkaa syödä. Niinä hetkinä kun sinulla ei ole töitä, pomot ihmettelevät miksi sinulla ei ole töitä jne. Puhumattakaan siitä, että jos työtä ei tee täydellisesti ja ole jatkuvasti sisar hento valkoinen, alkaa potilailta valua negatiivista palautetta.

Opiskelijana olet ilmaa, koulutus on ainakin minun opiskeluaikoinani ollut aika yhdentekevää ja harjoitteluissa ei pääsääntöisesti opeteta "alaa", vaan hoitajien henk koht työtapoja. Tämä johtuu siitä, että hoitajilla ei pääsääntöisesti ole opettamiseen mitään koulutusta ja useat heistä tekevät sitä pakon vuoksi, eivät varsinaisesti siksi että haluaisivat (yliopistosairaaloissa ohjausvelvollisuus).

Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden surkea, eikä alalla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta edetä uralla. Tai no on, mutta se tarkoittaa joko yamk- tai yliopistotutkintoa, joista yamk-tutkinnolla saattaa päästä joskus osastonhoitajaksi tai johonkin projektityöhön (hirveä tunku) ja yliopistotutkinnolla suurempi mahdollisuus johtotehtäviin tai tutkimustyöhön (todella paljon hakijoita). Käytännössä siis moni jämähtää yhteen paikkaan ja viettää siellä huonolla palkalla loppuelämänsä tehden pitkälti samankaltaisia hommia.

Terveydenhoitajan hommat nyt voisivatkin olla ihan kiinnostavia, mutta niissä ironisesti on potentiaalisesti huonompi palkka kuin sairaanhoitajilla, koska terveydenhoitajat tekevät lähinnä päivätyötä. Toki sairaanhoitajankaan työ on ihan kivaa paikasta toki riippuen, mutta muut seikat tekivät ainakin minulle työssä jatkamisen mahdottomaksi ajatukseksi.

Tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi ja olen onnellisempi kuin ikinä hoitoaloilla. IT-insinöörin työhön ei tarvita niin paljoa "rahkeita", kunhan on perusmatikka hallussa ja päässä liikkuu muutakin kuin pölyhiukkaset.

On mahtavaa että moni täällä petaa minulle insinöörin koulutusta, valitettava tosiseikka kuitenkin on, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä matemaattis-luonnontieteellisestä osiosta pääsykokeissa. Ja tämä on fakta joka on minun pakko itselleni tunnustaa. Vaikka tätä matemaattista osaamista ei opiskellessa tarvitsisi, niin sisään pitäisi päästä kuitenkin.

Maailmassa on niin paljon aloja jossa voisi työskennellä, mutta minua tämän ikäisenä, näine taitoineni mitä minulla on kiinnostaa terveydenhoitajan koulutus. Koen harmillisena nämä ”Älä missään nimessä hae” tokaisut, niiden ihmisten toteamana jotka ovat burn outin saaneet ja haluavat vaihtaa alaa tehtyään töitä alalla. Aloja joissa ihmisiä palaa loppuun on muitakin kuin hoito-ala, itse olen käynyt läpi burn outin. En siltikään sanoisi omasta koulutusalastani kiinnostuneille ihmisille että ”älä vaan lähde sinne!” Joskus se oma ala on vaan niin kertakaikkiaan nähty että pois on päästävä, sen ymmärän aivan täysin.

Palkka on suhteellinen käsite, minulle riittää vähempikin kunhan tulen toimeen ilman että joka penni täytyy laskea.

AMK-pääsykokeet on helpot, niissä pärjää kun kertaa vähän peruskoulun matikkaa ja fysiikan tai kemian ykköskurssin.

Palkka voi tuntua suhteelliselta, mutta kun tekee vuosikymmeniä 2500 euron palkalla, alkaa jossain vaiheessa realiteetit tulla esille.

Kyllä niitä muitakin aloja on, mutta hoitoalaa en voi suositella kenellekään. Alan täytyy muuttua eri tavalla kuin se muuttuu nyt, tällä hetkellä revitään kaikki työntekijän nahasta.

Jep. Jos selviää noista lääke- ja liuoslaskuista, selviää kyllä amk-inssin matikasta. Ja matematiikkaa oppii lukemalla, tai ainakin saavuttaa sen välttävän tason. Joten inssiksi vaan. Tiedän ettet halua, mutta aika moni on pelastamassa sinua elämäsi suurimmalta mokalta, eli hoitoalalle hakeutumiselta. Parempi itkettää sinua nyt kuin päästää sinne poraamaan lopuksi iäksesi.

Mä opiskelen AMK-inssiksi tällä hetkellä. En ole noihin lääkelaskuihin tutustunut, mutta meillä on ollut matikassa matriiseja, logaritmeja, raja-arvoja ja kohta alkaa derivointi. Opiskelen kyllä sähköinsinööriksi, joten ehkä tässä tarvitsee enemmän matikkaa kuin jollain puuinsinöörikoulutuksessa, mutta kyllä tässä olisi apua hyvästä pitkän matikan osaamisesta. Lisäksi vielä fyssan opinnot ja ne sähköön liittyvät opinnot. Se on aika raskas paketti, jos ei koe matematiikkaa ja luonnontieteitä omakseen.

Mulla oli pitästä matikasta ja fysiikasta lukion päättötodistuksessa vitosen keskiarvo, joten kyllä insinööriopiskelu ap:lle mahdollista on heikommistakin lähtökohdista, mutta se vaatisi sitten motivaatiota ja kovaa työtä menestyä opinnoissa. Tietysti jos tähtää välttäviin arvosanoihin, niin ei tarvitse tehdä niin paljon töitä, mutta sitten voikin taas ihmetellä valmistuttuaan, että kuka palkkaa heikoin taidoin valmistuneen kolmikymppisen, jolla ei ole edes mitään kokemusta alasta...

Tämä! Kyllä minulla näin 30+ vuotiaana on mielessä ne työllistymismahdollisuudet kun tässä kohtaa hakeudun opiskelemaan. On tässä puntarointu vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta koen että mahdollisuudet työllistyä kokemattomana 37-vuotiaana insinöörinä ovat rajallisemmat kuin työllistyminen sote-alalle jossa ikärasismia ei tunnu olevan niin suurissa määrin kuin muualla. Lisäksi en ole edes kirjoittanut matematiikkaa lukiossa, tässä pitäisi sitten pääsykokeita varten opetella pitkän matematiikan pohja ja perusmatematiikka muutamassa kuukaudessa. En vain näe tämän tapahtuvan.

Vierailija kirjoitti:

En oikein tajua että mitä sinä täällä kyselet kun olet selvästi jo päätöksesi tehnyt. Itse en enää hakisi jos pääsisin aikakoneella 20 vuotta taaksepäin, mutta en pääse ja näissä hommissa kärvistelen vielä 25 vuotta väsyneenä ja alati ärtyneenä. Ala on ihan hanurista.

Mutta hae jos mielesi tekee. Mutta älä sitten tule valittamaan, kun totuus iskee silmille, koska sinua kyllä varoitettiin etukäteen.

Mitä kyselen? Eikö alan positiivista puolista voi puhua laisinkaan vaan aina pitää marmattaa niistä huonoista puolista? Täältäkin löytyy varmasti satoja keskusteluja liittyen hoitoalan ongelmiin, kyllä ne ongelmat on ihan tiedossa. Joskus olisi hyvää kuulla muistakin kuin ongelmista, kun hyviäkin puolia varmasti alalla on.

Valmistuin 35-vuotiaana unelma-ammattiini vanhustyön lähihoitajaksi. Viisitoista vuotta myöhemmin en ole katunut. Kahta samanlaista työpäivää ei ole. Osuin pariin surkeaan työpaikkaan mutta lähdin lähes saman tien, tekevälle töitä riittää ja valinnanvaraa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tajua että mitä sinä täällä kyselet kun olet selvästi jo päätöksesi tehnyt. Itse en enää hakisi jos pääsisin aikakoneella 20 vuotta taaksepäin, mutta en pääse ja näissä hommissa kärvistelen vielä 25 vuotta väsyneenä ja alati ärtyneenä. Ala on ihan hanurista.

Mutta hae jos mielesi tekee. Mutta älä sitten tule valittamaan, kun totuus iskee silmille, koska sinua kyllä varoitettiin etukäteen.

Mitä kyselen? Eikö alan positiivista puolista voi puhua laisinkaan vaan aina pitää marmattaa niistä huonoista puolista? Täältäkin löytyy varmasti satoja keskusteluja liittyen hoitoalan ongelmiin, kyllä ne ongelmat on ihan tiedossa. Joskus olisi hyvää kuulla muistakin kuin ongelmista, kun hyviäkin puolia varmasti alalla on.

Olet jo nyt aika kovalla puolustuskannalla, suorastaan passiivisaggressiivinen. Ei siinä mitään, se on yleistä hoitajilla, joten sopinet joukkoon hyvin. Mutta älä sitten kiukuttele työkavereillesi kun tajuat miten päin peetä se työ on järjestetty resurssien ja johdon taholta. Muista myös, että valitusoikeutta ei ole ylöspäin ollenkaan, se on otettava mikä annetaan ja sillä selvä. Niin se vain menee. 

Mites joku fyssari tai toimintaterapia? Molemmat AMK-ammatteja, ei liikaa matematiikkaa ja kuitenkin itsenäistä työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin 35-vuotiaana unelma-ammattiini vanhustyön lähihoitajaksi. Viisitoista vuotta myöhemmin en ole katunut. Kahta samanlaista työpäivää ei ole. Osuin pariin surkeaan työpaikkaan mutta lähdin lähes saman tien, tekevälle töitä riittää ja valinnanvaraa on.

Yksi tykkää ja yhdestä, toinen toisesta. Olin parikymppisenä pari vuotta liukuhihnaduunissa ja lopussa pää meinasi hajota. Lähdin muihin hommiin. Kuitenkin samaan aikaan aloittaneita on siellä yhä edelleen ja viihtyvät työssään (25 vuoden jälkeen), vaikka homma on samaa liukuhihnaa. Ihmiset on niin erilaisia.